Mallan kanssa tokoa

Tehtiin seuraamista, koira edisti, edisti, edisti. Tein sitten imutusta ja muuttui nätimmäksi.
Luoksetulo hyvä.
Nouto. Annoin kapulan suuhun ja peruutin, hyvin piti, yksi kokonainen, kiva oli, luovutuskin.
Ruutua tehtiin pari, eri suunnilta, ekalla kerralla vähän etsiskeli ruutua, mutta toinen oli hyvä.
Jäävistä tehtiin maahanmeno avon tyyliin, seisomista peruuttamalla kera käsimerkin (pohjustan siis luoksetulon pysäytystä samalla), istuminen otettiin mielenvirkistykseksi.
Tehtiin lyhyeltä matkalta kaukojen vaihtoja, sujui hyvin.

Sivulletuloja, vähän seuraamista ja jalkojen välistä pujottelua (ilman käsiapua), ja koiralla oli kivaa.

Parasta oli kun taisteli lelusta kun heikkopäinen.

JOULUKORTTI

Myöhästynyt agipäivitys ja kuulumisia

Voi että, on ollut nyt mulla taas niin rankat viikot takana, että treeniblogin päivittäminenkin jäänyt olemattomiin. Eipä sillä - ei olla kyllä kauheasti reenailtukaan, säät on onnettomat, minä väsynyt ja koulupäivät pitkiä. Tällä viikolla Mallan kanssa reffattiin uusi tuttavuus: Kasperi-kultsu, jota oli mukava jahdata pitkin peltoja ja jaella pojalle kauniita hymyjä.

Viimeisissä agitreeneissä tehtiin tämmöistä.



Meni oikein mukavasti, mitä nyt, kröhöm, keinu yllätti vissiin Riikan kokonaan. Sovittiin että jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin, Riikka varmistaa kontaktit ja minä ohjaan. Innostuttiin sitten lähestymään keinua "vähän" vauhdikkaasti. Riikka seisoi kontaktin edessä ottamassa vastaan, ja Malla ryntää ihan täysillä: vuosisadan hienoin lentokeinu, ja koettipa Pöllö-Möö vielä ponkaista Riikan olan yli matkaa jatkamaan. Riikkapa otti kopin ja oli vähän noloa karjakoiraa.

Noh, seuraavan kerran otettiin vähän rauhallisemmin. Muu rata meni ihan ok, ekalla kerralla mulle iski aivovaurio välistävedossa ja menin kyykkyyn kun rupesin kääntämään. Ei mitään hajua mikä älyväläys toikin sitten oli.

Meillä oli lisäharjoituksina sitten kepit ja pieni tekniikkaharjoitus jonka nimeä en kyllä nyt tietenkään muista. Kumpikin sujui hyvin. Malla oli ihan kikseissä kepeillä, ja otettiin pitkästä aikaa vaikeammalta puolelta, missä otusta vähän turhautti kun pitikin miettiä eikä vaan painaltaa. Reffu.

***

Malla vaikuttaisi myös aloittelevan juoksua hiljalleen, toivottavasti pidättelee niitä joulutaukoon asti. Miina taas aloittelee vuosisadan karvanlähtöä. Tauti todennäköisesti vaikuttaa hormonikiertoon, koska Miinalla ei ole juoksuja näkynyt, ja niiden piti alkaa jo lokakuun alussa viimeistään.

Noita-kissa on kasvanut kovasti. Tuhma se on edelleen. Viime yönä koimme kauhunhetkiä kun kuului heleä kitarankielen "plingggg!", äkkiä valot päälle ja kamera käteen: Pirulainen jäi kiinni itse teosta!

Ihan sievä pien kissa Noita Normaalista on kasvanut

Agitreeneihin keskellä myräkkää

Ajettiin sunnuntai-iltana Muurameen kauheassa talvimyrskyssä, eikä millään meinattu löytää perille. Noh, päästiin kuitenkin ja Malla pääsi ekana tekemään rataa ja näyttämään meidän uudelle ohjaajalle Riikalle, että mitä karjakoirantytär osaa ja mitä omistaja ei osaa.



Mun toiminta - yllärillä - sai eniten moitetta. Valsseissa on kehitettävää, koska helposti lopetan etenemisen valssatessa. Koira on hyvä, mutta koska se nauttii irtoamisesta kun ohjaan sen hyvin, mun pitäisi sitten koko ajan sitä ohjata hyvin ja kertoa minne mennään eikä vaan taivastella kun se on niin ihana.

Kepit oli tosi hyvät, mutta niin ne on meillä yleensä ollutkin.

Kontakteilla sitten tulikin stoppi. Seija on luvannut, että meidän kaikkien kontaktiongelmiin tullaan vastaamaan ja Riikka oli sitä mieltä että minä en sano koiralle enää kontakteilla mitään, sen pitää suorittaa ne oikein ja ohjaaja sitten auttaa palkkaamalla. Jo ekojen kertojen jälkeen alkoi näyttää varsin valoiselta. Näillä jatketaan.

8 hypyn jälkeinen kääntyminen meinasi mennä pitkäksi alussa kertomastani syystä, mutta kun otin kääntävän käden mukaan heti A:n jälkeen, niin koirakin kääntyi. Loppupätkässä onnistuttiin törmäämään koiran kanssa kun en malttanut antaa koiran mennä mun edeltä ennen kun lähden kääntämään. Noh, ei karjakoira pienistä kolhuista masennu.

Jäi tosi hyvä mieli treeneistä. Malla on kyllä hauska elukka.

Ja perinteinen kuvapläjäys tiedossa meidän tokotreeneistä eiliseltä. Kuvat tällä kertaa pelkästään mummokoirasta, ja patoamisongelman edistymisestä vähän kuvatodistetta samalla.

Aika hyvä ravi kymppiveen paremmalta puolelta. :)

Jyväskylän kv 22.11.2008

Tuomari: Gert Christensen, Tanska
Cossak's Wynne-Vaughan

Malla

"3 years. Feminine had. Could have more expression. Missin the live in the eyes. Good skull. Well-set ears. Good neck & topline. Short group. Good body. Well-angulated in front, sufficiently in rear. Happy tail in movement. Good coat. Could have more happiness in the ring".

AVO-EH, AVK3

Näin tällä kertaa, tuomari tuli mulle kahteen otteeseen pahoittelemaan, että kun koira on hieno, mutta siitä puuttuu kehässä elämäniloa. Mallasta! Sinne meni meidän eri.
Noh, omaa syytä, ollaan treenattu että häntä pysyisi alhaalla (ei pysynyt) ja seisoi sitten ihan suupielet alaspäin ja tuomariakin moikkasi kaivautumalla tämän kaulakuoppaan ja nyyhki varmaan sen korvaa että äiti hakkaa mua kotona.

Että ei omena ja silleen.

Kontaktit kuntoon -projekti ja Näin Otat Perhepotretin

Juuttuubbi on jännä paikka, katselin sieltä tapoja opettaa koiralle kontaktit ja eräs sitten näytti nenäkontaktin opetuksessa sohvaa ja kevytboksia. Siitä se ajatus sitten lähti! Hain raskaamman kevythäkin ja käärin sen eteisen mattoon. Systeemi vasten nojatuolia, frolicpussin viimeiset kuivat namit yhteen karvaiseen kouraan ja naksu toiseen.

Olen halunnut tehdä Mallalle kontaktit niin että se koskisi kahdella tassulla kontaktipintaa ota-käskyllä ja kiipeäisi sitten. Joten ota-käskyä treenaamaan, ja eihän toi mikään tyhmä ole, tarjosi hienosti oikeaa parin toiston jälkeen vaikka olin koiran takana, pari kertaa rynni ylemmäs, mutta sitten vaan uudestaan rauhallisemmin. Alastulossa tuli sitten tajuttua, miten selkäytimessä istuminen etutassut maassa tuolla on. Ota-käskyllä teki itsenäisesti istumiset tosi hienosti joka kerta. Olin ihan että äimistynyt. Että ehkä noissa pysytään, mutta sen ainaisen epätoivolla karjutun odota-käskyn ja hirveiden käsiapujen kanssa soheltamisen voisi jättää unholaan.

Sitten päästiin projektiin otetaan minusta, Mallasta ja Miinasta talvinen potretti, kun lumikin satoi maahan. Voijestas.

Ensin tietysti kerroin koirille, mitä niiltä toivotaan.
"Näyttäkää filmaattisilta ja katsokaa kameraan, helppoa, eikö?"
Koirat tuntuivat ymmärtävän. Miina ei tosin ollut kauhean innostunut ideasta.



Pari asiaa mun olisi kuitenkin pitänyt tehdä selvemmäksi. Kuten esimerkiksi, että

...Malla EI HYPI NAAMALLE!



Malla EI, ei kuvaajaaaaa...!



...ja sitten kun itse olisin vielä pidättäytynyt leikkimästä lumella.



Kaikenkaikkiaan, alkoi mennä varsin toivottomaksi, kun yhtäkkiä se tapahtui, okei, ei saatu kaikkien naamoja samaan suuntaan, mutta aika lähelle. Tässä siis virallinen hiano potretti meidän kolmen sakista.



Jospa vasta ensi vuonna uudestaan.

Uusi paikka, uusi tapa rynnätä agitreeneihin

KLO. 18.25, Tiina soittaa, että ei päästä kyydillä, harmi juttu, mutta ei voi mitään. Lähdetään sitten ensiviikolla, ellei...

KLO 18.32 Olen raivonnut kamppeet kasaan, just ja just tarkistanut, että oikea koira mukana, soittanut iskältä linkkirahaa ja juoksen ovesta ulos hirveällä kiireellä rahaa nostamaan.

KLO 18.42 Ehdittiin puuskuttavina linkkiin, Malla päättää että elämä on pilalla, taas reissuun ja nukahtaa bussin lattialle.

KLO 18.50 Kierretään linja-autopysäkit läpi, tavataan hämmentyneenoloinen luokkakaveri ja saadaan selville, että bussi 14 Muurameen lähtee klo. 19.13
Tehdään pientä seuraamistreeniä ja käyn ostamassa vettä ärrältä. Bussi tulee ajallaan, päästään kyytiin.

KLO 18.38 Seisomme jossain päin Muuramea, on pimeää, kylmää ja orpoa. Puhelintsekkaus Tiinalle, ja lähdetään tallustelemaan oletettavasti kohti treenikenttää. Tiina tulee kuin tuleekin vastaan ja ollaan pelastetut. 24-tyylinen kerronta päättyy.

Muuramen talvitreenauspaikka on jokin hevosmaneesi, tosi valoisa, iso ja kiva pohja. Vähän jännitti miten hallin kaiut vaikuttaa Mallaan, mutta joo, ei vaikuttaneet. Huono idea oli tuoda Malla vartomaan vuoroaan halliin, se rupesi VINKUMAAN. Mallahan ei ikinä piippaa, tai ikinä ja ikinä, mutta tosi harvoin eikä ikinä agissa. Lupaili huonoa.

Odotettiin, että uusi vetäjä olisi ollut ekaa kertaa, mutta tuleekin vasta seuraavalla viikolla. Ei siinä mitään, Seijan treenit kelpaa oikein hyvin. Tehtiin tämmöistä.



Erityisesti kiinnittäkää huomiota hienoon sinivalkoiseen uutukaiseen putkeen, joka vihittiin ekaa kertaa käyttöön. Oli hiano.

No, harjoitus sinäänsä varsin simppeli, juostaa isoakovaa, kuten Seija sanoi. Mun isokovaa ei riittänyt Mallan isokovaan nähden. Olin ekan putken jälkeen jo niin pahasti myöhässä, että koira oli menossa jo seuraavaan putkeen, mikäs siitä, ei tarvinnut reväyttää olemattomia lihaksia turhien lenkkien takia.
A:lla aika voimakas "nyt joku raja" karjaisu, ihan ok alastulo. Kepeille mentäessä liikaa vauhtia, joten toka väli väärin, uudestaan otettuna ihan kivat kepit, tosin sillä ja sillä rajoilla, että koira pysyi hanskassa.

Sitten ongelma kun juoksulinja osoittaa putkeen ja pitäisi mennä ohi, pientä sekoilua, koira pudottaa siksi kaksi rimaa ja vaati tosi paljon tsemppiä loppusuoralle. Ihan ok.

Toinen kerta sujui paremmin, mahtavaa irtoamista taas eka suora, nyt multa nätimmin käskytetty A ja koiralta nätimmin suoritettu A, mahtavat kepit, ja sekoilua ei enää kun sen verran, että koira ihan selvästi kysyi mennäänkö nyt putkeen vai ei. Rimat pysyi hyvin, mutta loppusuoralla vaati 12 hypyn jälkeen reippaasti kannustusta että irtosi loppuun asti (minä taas löntystin ties missä asti takana).

Otettiin vielä lopuksi ihan vaan loppupätkä palkalla, alkaen 11 esteestä, Seija palkkasi ennen putkea, tosi hyvä, sitten meni odottelemaan putken jälkeen. Noh, Malla oikaisi 12 esteen jälkeen, joten vaihdoin itse radan ulkolaidalle ja saatiin mahtava onnistuminen loppuun. Hyvä mieli. :)

Tänään satoi aamusta lunta, ja aamu vietettiinkin sitten Haukanniemessä Remun ja Tiinan kanssa. Malla nautti Remun seurasta (eli jahtasi poika-rukkaa pitkin peltoja) ja Miina Remulle tarkoitetuista nakeista, mukava lenkki siis kaikinpuolin.

Tässäpä hyvästit syksylle Miinalta ja Mallalta.

Yötokoa

Lähdettiin eilen puolenyön maissa Mallan kanssa Postille tokoilemaan. Otin jopa noutokapulan mukaan Ellin treenireppuun.

Kokeilin ensin uutta tapaa innostaa, hihitin Mallalle, ja se rupesi tarjoamaan katsekontaktia ja sivulletuloa, jos liikuin niin koko ajan haki seuraamispaikkaa. Taittava.

Tehtiin joku seuraamisentapainen. Väsytti, en muista miten män.

Leikitin vähän joka välissä paljon ja annoin koiran hömppäillä lelun kanssa kunnolla.

Elli oli rakentanut ruudun, joka tehtiin myös. Eka meni ihan hyvin n. 25 metrin matkalta, mutta kun olin tekemässä toistoa, niin Malla bongasi valmistelevien aikana ihmisen kävelemässä läheisellä tiellä ja lähti hakua tekemään. Huusin pois ja palkkasin, yksi onnistunut ja se siinä.

Kaikki jäävät (is-sei-maa) hyvät. Luoksetulo oli ihqti.

Koska mulle tuli tylsää, niin tehtiin pujottelua jalkojen välistä. Jestas kun tyyppi veti kierrokset ja sinkoili puolelta toiselle kun ohjus. Ihan selvästi tuli agimoodi päälle, joten opetin sitten lämpötolpan kiertämistä. Nauratti kun noinkin hölmöllä ohjaus-jutulla koiran saa ihan kolmanteen taivaaseen. Siitä pääsi sellainen här-här-här -ääni kun se sinkoili tolppaa ympäri. Ihq.

Noutokapula nukkui Ellin treenirepussa koko treenin ajan.

Pitää laittaa kuva kun Elli opetti Mallalle uuden tempun. Kuvasta tuli taiteellinen, sen nimi on

"Vähä NiinQ Muumin Möö-Möö"



On se niin ihana ja viisaan näköinen.

Elli koettaa kovasti panetella, ettäkö Maailman Kahdeksas Ihme olisi Tuhma Koira. Moinen syyttely on pyöristyttävää. Ettäkö MALLA makaisi pöydällä vahtimassa namipussia? Suorastaan Järkyttävä väite.
Ei Malla IKINÄ.

BH Maailman Kahdeksas Ihme

Voi vitsit, miten iloineniloineniloinen olen. Ajattelin, että ikinä ei tule tätä päivää nähtyä, että Malla pääsee BH-kokeen läpi Linnunlahden kentällä, jossa se ei vuosi sitten kyennyt kuin pyörimään ympyrää pälyillen että milloin joku tulee päälle. Vannoin myös, että jos tapahtuu maailman kahdeksas (vai monesko se on?) ihme ja läpi menee, niin en sano koirasta pahaa sanaa loppuvuonna. Pitää varmaan nyt pitää tuo lupaus.

Ilmoittautumisessa meidän edellä olevat koirat nosti rähäkän, johon Malla liittyi. Just vieressä seisoi kaupunkiosuuden tuomari, joka kyllä sitten kaupunkiosuuden jälkeen vähän kuittailikin asiasta.

TOTTIS
Jännitin niin perkeleesti. Ekassa seuraamisessa tärisin, ja laskin askeleita väärin, koira seurasi yllättävän aktiivisesti ja kivasti. Käännöksissä sekoilin vähän, pysähyminen jäi ehkä vähän lyhyeksi ja henkilöryhmä meni tosi kivasti. Toinen seuruu ei helpottanut jännitystä. Vikassa käännöksessä Malla meinasi lähteä ilmeisesti a:ta suorittamaan, mutta sain sen yhdellä käskyllä sivulle. Saatiin vissiin hyvät molemmista.

Liikkeestä istuminen ei onnistunut, ensinnäkin sössin liikkeellelähdön, ja se tartti kaksi seuraa-käskyä, sitten annoin väärällä äänensävyllä istukäskyn. Puuttellinen.

Maahanmeno ja siitä luoksetulo, tein saman sekoilun liikkeellelähdössä (minkä teen yleensä kun lähden luoksetuloa tekemään, joten ei ihme, ettei koira tullut mukana), maahanmeno tosi hyvä ja luoksetulo nopsa, tuli suoraan sivulle. Erittäin hyvä kai, ehkä.

Paikkamakuu jännitti, Malla oli kuuro korva kaavioon päin, joten jännitin toisen koiran luoksetuloa tosi paljon. Mutta ihan turhaan, tosi hyvä makuu, erittäin hyvä koska tarvitsi kaksi käskyä sivulle nousemiseen.

KAUPUNKI:

Tuomari sanoi heti aluksi, että saa käskyttää. Kaupunkiosuus oli periaatteessa viisi korttelipätkää pitkä.
Ensin tuli lenkkeilijä, käskytin koiraa että kulki sivulla löysällä hihnalla. Ei reagoinut, vähän katsoi. Mentiin liikennevaloista. Henkilöryhmä oli seuraavalla pätkällä, Malla katteli niitä häntä heiluen ja coolisti. Sitten mentiin eteenpäin ja tuli pyöräilijä molempiin suuntiin, kellonsoittoa ekalla kerralla kääntyi katsomaan, ei muuta.
Sitten mentiin taas tien yli ja parkkipaikalle, jossa oli auto, mentiin sen viereen jolloin ovi paukautettiin kiinni, ja auto käynnistettiin, kierrettiin kahden auton välistä ja jatkettiin matkaa pysähtyneen auton luo, josta kyseltiin. Malla ei kiinnittänyt autoihin mitään huomiota. Meidän ohi meni edestä ja takaa sen jälkeen sauvakävelijä, johon toi ei reagoinut myöskään.

Sitten oli koiranohitus, jota pelkäsin, sanoin takana, ja koira ohitti tyynesti häntä alhaalla, (SIIS HÄNTÄ ALHAALLA!!!!) nätisti molemmat kerrat.

Seuraavalla pätkällä oli sitten kaupan eteen jääminen, jossa kuulemma vaan katteli lintuja.
Erityismaininta päivän parhaasta kaupunkiosuudesta, koiran hienosta hallinnasta ja koiran tosi hyvästä suhtautumisesta kaikkeen vastaantulevaan. Kysyi kyllä sitten, että ei taida olla ihan koko totuus siitä kuinka paljon potkua tohon mahtuu, ja että hienoa hallintaa ei-niin-helpoimman mahdollisen koiran kanssa.

Ei ollut, ja töitä on tehty ihan kauheasti.
Mulla tuli tippa linssiin kun koetoimitsija tuli halaamaan ja kehui koiraa tosi hienoksi.

Taas yksi työvoitto takana. Me ollaan kyllä tosi jees tiimi Mallan kanssa.

Pentuja kattelemassa & kenneltyttöilemässä ilman koiria

Olin Carinan apuna pentulauman Baer-testimatkalla perjantaina, ja tänään tulin kotia vihdoin. Malla ja Miina olivat Ellin hyvässä hoivassa, mitä nyt Elli oli opettanut Mallalle kurre-tempun, mitä sen ei tartteisi nyt kyllä osata kun olisi se beehoo edessä.

Lauantaina oltiin Lahdessa pentunäyttelyssä jossa yhden porokoiranartun esitin. Molla-riiviö oli roppipentu. On se kumma, että muiden koirat mun esittäminä pärjää, mutta omat ei. ;)

Muttajoo, tällaisia ihania pieniä ja reippaita sain pallutella monta päivää. En kyllä tiedä mitään hauskempaa kun karjakoiranpentu. Ne on niin Isoja Koiria, vaikka ihan vauvoja ovatkin. Yksi varsin mallamainen pentu oli joukossa, niin samanoloinen, näköinen ja asenteinen (paitsi ehkä vielä astetta riiviömpi). Arvaa kuka näistä?

Ja vielä kaikki samassa läjässä

Niinjoo, ja ennen kuin arvon lukiani menette hätääntymään samalla tavalla kun äiti, niin ei, mulle ei ole tulossa karjakoiravauvaa, ja toivottavasti koiran paikkaakaan ei ole vielä aikoihin avoinna.

BH-treeniä

Mitäköhän taas tuli tehtyä, kun ilmoitin Mallan bh-kokeeseen 8.11? Noh, nyt on treenattu jotakkii.

Seuraaminen on ollut yllättävän kivaa, joo-o, edistäähän se, mutta kontakti pysyy kivasti ja harvemmin koiralle tulee enää semmosia "häh, emmänyttajuuuuuu!?" -kohtauksia käännöksissäkään. Eihän tämä valmis ole, eikä sitä ehkä niin valmiiksi edes saa kun mitä haluaisin - varsinkaan ennen bh:ta.

Luoksetulot on kivoja ja vauhdikkaita, ei se eteen istu suoraan, mutta on nyt kuitenkin yrittänyt. Ainut ongelma, mikä eilen tuli, oli se, kun otinkin kokonaisen ja pyysin edestä sivulla. Käytti hienosti peräpäätään ja päätyi istumaan nurinpäin mun eteeni, perse tiukasti mun jalkojen välissä. Vähän nauratti.

Paikkamakuuta ollaan tehty, eilen kunnon häiriössä ja sain sitten kerran mölähdettyäkin, kun Elli leikitti Mioa metrin säteellä Mallan ympärillä. Leikittämisen kesti, mutta lelun heittoa ei. Karjaisin koiran maahan, ja pyysin että tekevät uudestaan, ja pysyi. En tiedä keksinkö enää tuosta isompaa häiriötä, koska noi on tehnyt varsinaiseksi taiteenlajiksi yhteisen kiihtymisen jos joku heittelee lelulla. Kaikenkaikkiaan Mallalla on tosi varma paikkamakuu.

Istumista ollaan vähän opeteltu (kaksi kertaa, hurjat) , ja mie vaadin liian nopeasti liikaa. Eli vaan häiriöttömiä istumisia paljon sisällä, ja katotaan siirretäänkö sitä ulos ennen bh-koetta ollenkaan.

Eihän tuo missään nimessä valmis tottikseltaan ole, istuminen (jäävänä ja eteenistumisena) on ihan keskeneräinen, ja seuraaminen ei ole supertarkkaa, mutta ihan hyvää kuitenkin.
Kaupunkiosuudesta tuli eilen hyvää treeniä kun ahtaalta lenkkipolulta ilman mitään ilmoittamista takaa juoksi Mallan ja Mion välistä musta provosoiva labukka omistajineen. Malla toki katsoi sitä, mutta suu pysyi kiinni, eikä hihnasta tempoiltu. Tämä on ollut meillä isoimpia hankaluuksia aikoinaan, mutta nykyään koiraohitukset menee niin iisisti, että aika isoja saa käydä, että koe siitä jäisi kiinni. Katotaan miten tiukka tuomari on tottiksen osalta.
En tykkää lähteä raakileen kanssa tekemään, mutta kun paikka saatiin ja muutenkin on mahdollisuus mennä, niin mennään nyt ottamaan ainakin kokemuksen kannalta. Toisaalta on kiva saada palautetta siitä, että miten toi meidän tämänhetkinen tekeminen kelpaisi pk-puolelle, koska mulla on itselläni rima ihan hirveän korkealla siitä, minkälaista sen kuuluu olla.

Ainut mistä koko juttu voi jäädä kiinni on, jos kentällä on yhtä röyhkeitä lintuja kun esim. Mion bh-kokeessa, missä ne hyppeli keskellä seuraamiskaaviota. Neiti on saanut vähän liiaksi viihdyttää itseään lintuja haukkiksessa jahtaamalla, ja vaikkei se ole siirtynyt oikeastaan muualle (toki kaupungin puluja tuijotellaan), niin se on ainut ihan selvä epävarmuustekijä kokeen osalta.

Laitetaas muutamia kuvia tämän viikon treeneistä.

Kivaa seuraamista

Paikkamakuukin on näköjään koirasta kivaa

Ooh, mikä motsku!

Sadeagia

Vaikka oli märkää ja pimeää niin ajeltiin Tiinan ja Lukan kanssa Muurameen. Miinakin oli mukana, ettei olisi joutunut olemaan pitkän päivän jälkeen vielä iltaakin yksin. Mallasta poiketen Miina ei saanut puuhaksi agia vaan luun kevythäkkiin mussutettavaksi. Meitä ei ollutkaan sitten muita Seijan lisäksi paikalla, joten ehdittiin tehdä paljon ja kunnolla.



Eka rata oli kieputusta, irtoamista ja hallintaa. Isoin jekku radalla oli kolmoshyppy, joka tuli suorittaa koiran irtoamisella niin, että ohjaaja kulkee putken toisella puolella.
Malla on tosi paljon edistynyt takaakierrossa, ja isojen kaarteiden sijaan se teki tosi nättiä ja esteenmyötäistä kakkoshypyllä. Irtoaminen kolmoshypylle onnistui ekan kerran jälkeen jolloin ohjasin Mallan kyllä esteelle asti, mutta se hyppäsi putken yli aidan sijaan.
Ensimmäinen loppupätkä meni ihan sähläykseksi kun kompastelin itseeni ja hätäilin, ja ohjasin koiran 6 putkeasta ohi. 7 rimakin tuli alas. Toistolla saatiin muhun tolkkua ja hitsi että olin ylpeä tosta elukasta, että sain sen ohjattua 5 esteelle ilman että se karkasi kertaakana putken väärään suuhun. Rata oli tarkoituksella melkoisen ahdas. Kaikenkaikkiaan hyvä harjoitus, ainut moite Mallalle lähdössä varastamisesta, mitä ei ole ennen tehnyt. Varastelu jatkui ihan lopputreeniin asti.

Toinen rata olikin sitten tämmöinen "ohjaa mahdollisimman kaukana koirasta" -treeni.



Tässä treenissä tuli sitten isoimmaksi kompastuskiveksi mun kiirehtiminen. Mallalla ei ole mitään ongelmia suorittaa kaukana musta, jos vaan olen rauhallinen, mutta jos kiirehdin niin se kiirehtii ja juoksee noi kevyet muovirimat alas. Herkimmin putosivat 2, 5, ja 7 rimat, 4:nkin tuli alas kerran. Noh, rauhassa vaan, melkein kävelyvauhtia, niin koirahan irtoaa vaikka minne, ja oli melkoisen ihq. Ratapiirros vähän vääristää, mutta seiskaeste oli periaatteessa takaa-kierto eikä ihan hollilla. Siinä vaiheessa kun Malla oli siellä, niin olin tyyliin kutosputken sisäänmenolla, mutta hienosti takaa-käskyllä haki esteen ja jatkoi 8:lle, jossa sitten Seija palkkasi patukalla.

Ihan selvästi mulle tulee paras fiilis just niistä hetkistä kun koira toimii kaukana musta ja kuuntelee ohjausta kauniisti, tekee nopeasti, tarkkaa ja etenee varmasti. Ja se tuntuu toimivan Mallallekin parhaiten, jos olen lähellä niin se joutuu liikaa arpomaan mitä siltä toivon. Voivoi. Nyt tuntuu taas siltä, että toi koira on vähän liian hieno mun käsiin, miten se voi osata esim. just noi takaakierrot kaukaa takaa ohjaamalla ilman että ikinä on opetettu!? Se ottaa niin hyvin ohjausta vastaan, että ei voi kun ihmetellä. Varsinkin kun se ei himmaile, vaan menee täysillä eteenpäin. Mistäköhän mulle saisi koiran tasoa vastaavat taidot?

Seija jo puheli että tehtäisi treeniporukan kanssa ensi talvena kimpassa kisamatkoja ykkösluokan kisoihin, että saisi tavallaan vetäjät neuvomaan myös siinä kisatilanteessa ja opittua varsinaisesta kisaamisesta yhdessä ryhmän kanssa. (Ja saisi bensakulut jaettua ja matkaseuraa koko ryhmästä ohjaajineen kun kaikilla on ykkösluokan koiria). Ajatus agissa kisaamisessa on mulle ollut aina semmoinen impossible dream mun mielikuvissa, mutta hups, nythän mulla on tossa kisalisenssiä vajaa kisavalmis ykkösluokan koira. Kuinka tässä näin on piässyt käymään?

Lähtökohta kun kuitenkin oli tämä

Hakua paintball-radalla Laajavuoressa

Lähdettiin pienellä porukalla ja seitsemän koiran voimin hakutreeneihin keskiviikkona. Alueena paintball-rata toisella puolella selkeämpää maastoa, märkää, kiviä ja kumpuja + telineet, toinen puoli ryteikköä ja isoja kaatuneita puita.

Mallalle kolme ukkoa suorapalkalla. En ottanut haukkumista, koska pitäisi miettiä miten sen metsään vie luontevasti. Ensimmäinen ukko radan puolelta mistä tuuli. Ukko tornissa. Malla lähti hyvin, ja löysi ukon, mutta ei tiennyt mitä tehdä kun ei osannut kiivetä torniin (toisin kuin oletin) joten pari kertaa pyörittyään kävi lähialueen läpi ja palasi kaartelemaan telinettä. Olisi pitänyt ohjeistaa ukko paremmin, että olisi neuvonut Mallan luokseen kun se selvästi löysi kuitenkin.

Toinen ukko myötätuuleen alueen takarajalle ison juurakon taakse. No problem.

Kolmas ukko takakulmaan, ja nyt minusta Malla otti jäljestä hajua kun ukko ei ollut kunnolla kiertänyt. Ihan hauska treeni ja koiralla kivaa. Miinakin oli mukana, mutta vaan aluetta tallaamassa.

Mallan kanssa vähän tehokkaampaa tokoa ja Miinan kanssa pikkuhiljaa takaisin kentille

Oltiin koulun takana hiekkakentällä tekemässä treeni. Aloitin Miinan kanssa.

Tein ensin lyhyen seuraamispätkän, meni ihan ok.
Luoksetuloja tein kanssa, ekalla ei pysähtynyt, sitten pari toistoa vaan lyhyellä matkalla ja käsimerkkiä vahvistaen, sitten tosi nappi pysäytys ja normiluoksetulo.
Pari noutoa, jotka oli tosi hyviä, ja sitten palloleikkiä ja Malla kehiin.

Mallan kanssa pitäisi saada siihen vähän tehokkuutta, se osaa tekniikan (on osannut kohta kaksi vuotta), mutta se draivi mitä toivon, puuttuu. Noh, nyt sitten tehtiin hartiavoimin hommia järkynkokoisen juuttimotskun kanssa, ja hiki tuli, peukaloon reikä, motskusta irtosi kahva ja koira oli väsynyt mutta onnellinen viiden minuutin jälkeen. Olen aina kuvitellut, että mun kunto ei kestä agia, mutta ei se taida kestää tokoakaan.

Niinjoo, laitetaas likoista syyskuvat




Noitakin on kotiutunut oikein hienosti. Malla on sen suosikkikoira.


Ja alkaa niillä Riivankin kanssa synkata

Muurame 7.10

Tänään mulla takkusi ihan kauheasti ohjaamisen kanssa. Ja oli Mallalle aika haasteellinen rata koska ei olla tehty näin hankalia takaaleikkauksia. Aikaisemmin edessä on ollut aina vetävä este, joten koira oli vähän hämillään ja meni sitten vähän epävarmaksi ja lakkasi tekemästä tavalliseen tyyliinsä. Kontaktit olivat tosi hyvät mutta tajusin että missä vaiheessa olen ruvennut vaatimaan koiraa istumaan kontaktille kun alunperin tolle halusin 2 on 2 off -kontaktit. Pitää miettiä miten niiden kanssa tehdään.

Rata oli tämmöinen. Ongelmia tuotti siis takaaleikkaus nelosaidalla.

Noita tuli taloon

Näistä Noita tykkää


Tästä Noita ei vielä tykkää

Muuramen agia kera kuuman koiran ja kuumeisen ohjaajan

Tosi hyvä yhdistelmä oltiin. Mie en jaksanut juosta ja koira nautti täysin rinnoin kun sai irrota.



Olipa kerrankin treeni jossa ei oikeasti ollut mitään ongelmia. Yhden kerran ohjasin ohi sinisen kolmoshypyn kun tehtiin punaista rataa ylhäältä alhaalle. Rima oli kyllä tosi lyhyt.

Tänään olen ollut edelleen kipeänä, Elli kävi Mallan kanssa lenkillä ja me käytiin Miinan ja Katlan kanssa oikein rauhallinen käpöttelylenkki. Enpä oikein tiedä miten huomisesta koulupäivästä selviän.

Pientä tokonpoikasta ja kuulumisia

Oltiin aamulla ottamassa vähän treeniä. Mun ykkösenjälkeinen krapula vaan jatkuu. En saanut oikein mitään järkevää Mallan kanssa aikaiseksi. Ruutua tehtiin ja se nyt on ihan hyvä, mutta en ole sitä saanut eteenpäin.
Miinan kanssa tehtiin vaan pari noutoa, mulla oli Malla siinä häiriönä ja nostamassa vähän kilpailijana tarvetta mennä kapulalle viime treenin epäonnistumisien jälkeen. Hyvin toimi, myös sitten kun Malla teki paikkamakuuta ja tehtiin yksi nouto ilman Kaljua Broileria (Mallan tämänhetkinen intiaaninimi) häiritsemässä.
Tein liikkeestä istumista kahdella koiralla yhtä aikaa. Täysin turhanpäiväinen harjoitus, mutta kyllähän ne silloin tällöin istui ihan nätisti molemmat.

Oltiin Mallan kanssa eilen lenkillä Haukanniemessä Pessi-lapinkoiran kanssa ja kaksikolla synkkasi hyvin mitä tuli lintujenjahtaustyyliin. Tänään sitten Remun kanssa lenkkeiltiin melkein kaksi tuntia ja nyt illalla herättyään Malla linkutti jalkaansa, liekö joku lihasjumi iskenyt kun revitelty koko viikonloppu. Pitää antaa huominen levätä, ja vaikka vähän hieroakin, niin josko menisi ohi.

Käytiin tekemässä vieraassa paikassa ja vieraan koiran kanssa paikkamakuu hotellin parkkiksella lenkin jälkeen. Hyvin meni. Tein luoksetulon ja maahanmenon, jota toi ei olisi halunnut tehdä märälle asvaltille.

Voi olla, että olen turhan toiveikas, mutta tuntuu että uusi antibioottikuuri joka saatiin Miinalle torstaina alkaa tehota. Aamulla kun heräsin niin vesikuppia ei ollut tyhjennetty ja nukuttiin kymmeneen, kun yleensä olen kuudelta joutunut viemään mummokoiraa ulos. Mutta joku epäonni tässä on, että kun toinen on parempana, niin toinen sitten aloittaa saman tien linkuttamaan.

Niinjoo, meillähän olisi pitänyt olla eilen paimennustaipumustesti ja suureksi pettymykseksi testi peruttiin viime hetkellä. Toivottavasti se joka tästä sotkusta on vastuussa on ihan helvetin ylpeä itsestään. Toivottavasti saadaan kuitenkin testi järjestettyä vielä, varmaan kaikki osallistujat sitä odottivat innolla, ja inhottavaa jos tahallisella pahanteolla (miltään muulta se ei minusta vaikuta) saadaan koko homma kaatumaan.

Miinan kanssa jälkeä

Käytiin aamulla tekemässä ekaa kertaa mummokoiran kanssa peltojälkeä. Metsäjälkeä toi on ajanut muutamia kertoja, mutta käytiinpäs kokeilemassa.

Tein kahdella kulmalla reilu 100 metrin jäljen, ja tyhmänä laitoin kissannappulan joka askeleelle, vaikken metsässä tätä tee. No arvaahan sen, että koira kaahotti aluksi namin perään ihan liikaa, ja kun korjasin niin lakkasi tekemästä, tuijotti mua, tuijotti Elliä ja oli niin herkkistä että ei päästy jatkamaan ennen kuin annoin enemmän liinaa. Selvästi oli vähän outoa tolle tehdä heinikossa, koska ei se yleensä herkistele kun tekee.

Namit saa ton liian kuumaksi jäljellä, mutta jotenkin sain sen rauhoitettua ekan kulman (joka oli multa paskasti tehty) jälkeen ja vaikka savisten polkujen ylitys meinasi takuta ja jälki hukkua niillä, niin jatkoi varmasti jäljen etsimistä. Toinen kulma oli hieno.

Pitäisi tehdä jälkeä useammin kuin kerran vuodessa niin saisi edettyäkin eikä varmistella että mitä se osaa ja mitä ei joka kerta kun jälkeä vaivautuu tallaamaan.

Muuramen agia 23.9

Oltiin taas treeneissä. Tällä kertaa pehmeäpohjaisella kentällä Seijan luona. Pehmeä pohja oli selvästi Mallalle vähän outo alusta, ja kun oli vielä ohuet rimat niin neiti heittäytyi varsin typeräksi ja pudotteli rimoja kunnes onnistui hutiloidessaan pudottamaan aidan päähänsä. Sitten tuli jotain tolkkua. Mulla oli pitkä päivä takana, joten keskittyminen treeniin ei meinannut onnistua. Onneksi on etenevä ja tekevä koira, joka paikkasi mun aika onnettomiakin mokia.



Tehtiin harjoitus kahteen otteeseen, toisella kerralla ohjattiin koiraa pääsääntöisesti vasemmalta, toisella kertaa oikealta. Oikea oli jostain syystä mulle helpompi. 3-rima putoili reippaasti ja onnistuin ohjaamaan koiran vähän liian monta kertaa putken väärään päähän. Koira oli mainio, mutta minä en.

Tehtiin myös puomia yksittäisenä esteenä hihnassa. Ei ongelmia. Vielä. Nyt. Tällä kertaa.

Rotumestaruustoko 21.9.2008

Meidän tokouraan Mallan kanssa sopisi hyvin eräästä lastenkirjastakin tuttu kysymys:
Ja kuinkas sitten kävikään?
Malla on koira, josta toivoin vähintään Miinaa potenssiin kaksi tokokoirana, ja josta olen tässä kesän aikana tullut siihen tulokseen, että ei siitä sellaista tule, eikä ole, eikä ole tarviskaan.
Ja kuinkas sitten kävikään?
Noh, tänään kokeessa Malla sitten olikin tokokoira.

Tuomari Salme Mujunen
Alokasluokka
Cossak's Wynne-Vauhgan (tuntuupa oudolta!)

Luoksepäästävyys 10 (x1) =10
Paikkamakuu 10 (x3) = 30
Seuraaminen hihnassa 9½ (x2) = 19
Seuraaminen taluttimetta 8½ (x4) = 34
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9½ (x2) = 19
Luoksetulo 10 (x3) = 30
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9½ (x2) = 19
Estehyppy 5 (x2) = 10
Kokonaisvaikutelma 9½ (x1) = 9½

180,5 pistettä, I-tulos, kp, 4.sija

Mun vertailukohta tosta koirasta on ihan väärä. Miinan sijaan mun pitäisi katsoa sääntökirjaa.
Malla suoritti kaikki liikkeet häntä pystyssä naama nauraen ja omaan mallamaiseen tanssahtelevaan tahtiinsa. Ja sehän riittää, ja on oikein, vaikka minä aina Käävän "suorittamista" parjaan.
Itseasiassa tänään minä olin (vaihteeksi taas) se, joka koiran vielä paremman suorituksen töpeksi hypyssä. En varmistanut, onko koira valmis, ja kun se meni maahan hypättyään sössin liikkeen lopun lähtemällä kehumaan koiraa ennen liikkurin lupaa.

Mutta meillä oli hauskaa, ja jos ei mitään muuta iloa ole niistä kaikista kokeista joissa olen Miinan kanssa mokaillut, niin se sentään, että Mallan kanssa osasin olla rento ja iloinen ja tehdä liikkeet pää pystyssä, niin kuin oikeasti olisin ollut varma, että koira osaa.

Tokoa Miinan kanssa

Tehtiin takapihan pikkukentällä tokotreeni.

Aloitin luoksetulosta, ensin pelkkää pysäytystä, sitten pari suoraa luoksetuloa.Tosi hyvin onnistui, tosin pimeässä Miinan oli vähän hankala saada palkaksi heitettyjä frolicinsilppuja kiinni.

Luoksetulon jälkeen otettiin pieni suora pätkä seuraamista tempovaihteluin. Bileet! Koira patoaa!

Tehtiin kaksi kokonaista noutoa, jotka oli tosi hyviä, ripeitä ja nättejä. Sitten pari ohjatun harjoitusta, mutta koiraa ei enää kiinnostanut, joten en sitten viitsinyt hämärällä härnätä tolla enempää.

Liikkeestä istumista tein tutittamalla ja palkka tuli eri vaiheissa istumista. Lopulta tein apujen seassa pari ilman apuja, ja koira toimi hyvin. Jeps.

Sitten pitempi kaavio seuraamista. Nyt tempovaihteluista seurasi se, että ei istunutkaan perusasentoon kun piti pysähtymistä vaan tempovaihteluna. Sitten suora pätkä, jossa vaan palkkasin nopeasta perusasennosta.

Sitten mokasin minä, kun ajattelin, että otetaan vielä yksi sellainen Onnistunut Upea Nouto ja lähdetään. No tuli täydellisen Epäonnistunut Nouto. Se ei mennyt kapulalle vaan nuuski maata, ja minä tietysti sitten mörähdin sille - mikä ei mitään auttanut, mutta kun sain vihdoin menemään kapulalle, niin palautus tosi hieno. Noh, sitten tehtiin niin että reviteltiin kapulalla, heitin, ja kun vaan meni hakemaan, niin kehut, revitys, ja tätä niin pitkään ettei himmannut hakemisessa. Superpalkaksi pallolla leikkimistä ja äkkiä pois kentältä ennen kuin munaan vielä enemmän.

Eli taas noottia itselle.

Mallan kanssa ei olla treenattu, eikä tulla treenaamaan kun paikkamakuu ja luoksepäästävyys kenties kerran ennen koetta. Saapi nähdä, miten sujuu. Huomenna lähdetään Kiuruvedelle Mariannen luokse, ja sieltä sitten sunnuntaina Iisalmeen. Olen ihmetellyt kun ei ole jännittänyt kauheasti, mutta nyt kun tämän kirjoitti niin jo alkoi jännittää.

Käytiin keskiviikkona lapinporokoira Remun (Rakkahalti) kanssa lenkillä, ja Mallalla ja Remulla synkkasi tosi hyvin vaikka yleensähän Malla ei kauheasti nuorista uroksista välitä.

Agilityä - välistävetoja

Näiden tiistaipäivien jälkeen ohjaaja alkaa olla aika naatti. Kouluun yhdeksältä, viideltä pois, kuudelta lämmittelemään koiraa treeneihin ja seiskalta agitreenit.

Tänään tehtiin sitten tällaista. Isompina teemoina keppien avokulmat ja sujuvat välistävedot. Rengasta ja kontakteja muistuteltiin myös.



Alkupätkässä ei isoja ongelmia, lähdettiin samaa matkaa ja koira irtosi yhtä kertaa lukuunottamatta hyvin a:lle ja jäi harjalle odottamaan että puuskutan paikalle, kontaktit piti muistutella hidastamalla selkänahasta kun meinasi mennä överiksi, sitten tajusi toppuutella itsekin. Toisella kierroksella renkaasta lähdössä kerran ohi, mutta muuten hakee kyllä tosi nätisti rengasta. Keppien avokulmassa ongelmana lähinnä se, että koiran kääntäminen ei ollut ekan välin jälkeen kauhean helppoa. Muuten Mallalla taas oikein kivoja keppejä tänään.

Välistävetoja olen jotenkin itse jännittänyt, enkä niitä ole oikein uskaltanut itsenäisesti harjoitella. Ensin meinasi mennä kaarteet tosi pitkiksi ja 7 hyppy tästä ja mun hitaudesta ja väärästä asettautumisesta (liian takana) johtuen sitten mentiin väärältä puolelta. Seija sitten mulle selitti mitä pitää tehdä, ja käsitin väärin. Seija sanoo: älä itse peruuta taakse äläkä keskemmälle vaan tee puolivalssi ja etene, niin minä käsitin, että mun ei pidä jäädä himmaamaan vaan tehdä puolivalssi keskemmälle. Roger.
Noooh, kun kommunikaatioprobleema selvisi, niin kappas kun tuntui että kerrankin ohjaan tosi hienosti, ja koira teki tosi hienosti aidat, ei mitään turhia mutkia, suunta eteenpäin, vauhtia tosi kivasti.

Ensimmäisten hyppyjen takia ekalla kierroksella meni putki ruttuun kun ohjasin ihan perseelleen (just ja just sain Mallan pidettyä pois a:lta) ja luovutin jo melkein heti aitojen jälkeen. Koira sitten piti omaakivaa hyppimällä putken kurttuun, ja seuraavilla kierroksilla tuli lähinnä kiire kun koira sinkosi putkeen hirveällä vauhdilla. Loppupätkässä ei ongelmia.

Mulla on tosi tyytyväinen olo näiden treenien jälkeen. Jotenkin oma ohjaaminen tuntuu selkiytyneen ja neuvot menee perille (kunhan ne ensin tajuaa) eri tavalla kuin aikaisemmin. Ja luotto koiraan ja sen osaamiseen ja vauhtiin on kasvanut.

Juteltiin takaisintulomatkalla treenikaverin kanssa siitä, miten pitäisi treeniblogiin sitä omaa edistymistäkin muistaa laittaa, koska itse tässä oppii paljon enemmän kuin koira (jos näin voi sanoa). Koetan parantaa tapani. Tänään olin tositositosi iloinen, kun opin nuo välistävedot, ja jotenkin oman kropan ja juoksulinjan käyttö tuntui selkeämmältä kuin aikaisemmin. Tuli pitkästä aikaa sellainen luottofiilis, että eiköhän tästä oikeasti saada mulle ja Mallalle ihan kelvollinen laji ihan kisamielessäkin.

Ennen pidempiä tunteellisuuksia painun nukkumaan.

***

Miinan kuulumisia sen verran, että se merkkaili eilen ihan älyttömästi. Se on reipas mutta juo ja kusee edelleen aika lailla. Täksi yöksi jätän veden antamatta, kun viime yönä vastapesty matto oli pissattu läpimäräksi, vaikka käytin sen tosi hyvin ulkona ja annoin ruuankin aikaisemmin. Lenkillä Miina merkkailee tosi paljon (nyt ihan selvästi se lisääntynyt), että vaikea sanoa onko se parantumassa kun kusimäärät ei ole holtittomia vai onko se tekemässä juoksua, vai mistä nyt on kyse. Pissanäyte pitäisi toimittaa eläinlääkäriin, mutta kyydin kanssa on ollut vähän ongelmia. Ei ne antibiootit kuitenkaan ainakaan pahaa tehneet.

Tokoilua pariin otteeseen molempien kanssa

Eilen iltalenkillä extempore-sessio läheisellä parkkipaikalla.

Mallalle seuraaminen, joka ei ollut kauhean hyvää, mutta ei toi kyllä innostunut onnettomasta risusta, jonka kaappasin palkaksi.

Luoksetuloja tehtiin kaksi ensimmäinen meni himmailuksi kun mun takaa läheltä käveli lenkkeilijä ja pimeällä piti Möllön hetkeksi katsahtaa että mikä on miehiään. Toinen ok.

Miina: seuraamista pienin tempovaihteluin. Tosi ihanaa, kun koira ei edistä kuin mielipuoli ja patoaa!

Luoksetulo normaalina, mutta pysäytyksen käskysanalla. Eka himmailua, toka ok.

Tänään Mallan virallinen viimeinen treeni ennen koetta. Mentiin vieraaseen paikkaan jossa oli vaan Mallalle vieraita koiria. Nopeasti sopeutui häiriöön ja jaksoi keskittyä, olin tosi tyytyväinen, tuskin kokeessa tulee ihmeempiä ongelmia.

Paikkamakuu 3 minuuttia, vaikka paikkamakuuseura oli Mallalle vähän nyrpeästi kommentoinut kun tultiin kentälle, niin rauhallinen makuu, vähän piti aluksi rauhoitella vieruskaveria kääntämällä päätä pois, mutta laski pään sitten etutassujen väliin. Itse varmaan liikahdin tai hymyilin tai jotain, koska nosti sitten pään ja tosi intensiivisesti tuijotti mua loppuajan. Pitää muistaa olla ihan tyyni, toi lukee ihan liikaa pienistäkin jutuista. Hyvä paikkamakuu.

Luoksepäästävyys: ekalla kerralla nousi ja meni tervehtimään hillitysti. Toisella kerralla pysyi paikallaan. Mulle oikeastaan ihan sama miten tämä menee, kun tiedän että se menee läpi, se jos se nyt nousee seisomaan ja tervehtii vähän heiluttamalla häntää on ihan ok, kun ei tätä olla sen kummemmin harjoiteltukaan.

Seuraaminen hihnassa: SUPERRRR! Tai siis, mittapuulla Malla.

Jäävät: maahanmeno tosi hyvä ja tulipahan töpättyäkin mun osalta. Annoin Miinan seisomaanjääntikäskyn Mallalle ja toi lakosi nopsaan maahan siitä. Eli pitää pitää mielessä ettei sekoita käskyjä kokeessa. Omalla käskyllä tosi magee seisominen, ja varmasti jäi seisomaan ja odotti hyvin palkkaa kun seisoin vierellä. En ottanut liikettä loppuun kun aikaisemmin on ollut ennakointia.

Luoksetulossa kävi sellainen ihme, että vaikka koira vähän käytti mun kättä liaanina, niin tuli suoraan perusasentoon.

Miinan kanssa tehtiin illalla kaukokäskyjä. Liekö Pipan opit menneet kerralla jakeluun, koska oli tosi nätit ylösnousut eikä mitään protestointia.

Piritta Pärssisen tokokoulutus

Oltiin molempien koirien kanssa muutamaan liikkeeseen hakemassa neuvoja, ja neuvoja saatiin.

Miina:
Seuraaminen: seuraamispaikka on sillä tiedossa, mutta kun palkkaa ei tule se alkaa edistämään ja silloin paikka katoaa. Miinalta rauhallisempaa seuraamista kuin yleensä.
Kokeiltiin miten peruuttaminen korjaavana liikkeenä paransi, mutta takapalkalla (niin ettei mulla ole mitään palkkaa ylipäätään mukana) ja nopeuden pienet vaihtelut ja rytminmuutokset sai sen skarppaamaan ja pitkiä pätkiä saatiin just nättiä seuraamista.

Kaukokäskyt: pelkäsin että kun Miina oli niin rauhallinen, etten saisi lainkaan näytettyä mitä ongelmia meillä kaukoissa on (kiihtyy siis reippaasti), mutta pelkäsin turhaan. Ensin oli piiiiip, sitten oli Miinalle hyvin tyypillinen, heilutan häntää, teen, kunnes alkaa ärsyttää ja sitten räkytän. Noh, menin koiran luokse, kielsin, otin kuonosta kiinni, uudelleen. Ei haukkunut enää, mutta...
Sitten se lähti häipymään paikalta. Menin lähemmäs, ja onnistui mutta heti pidemmältä matkalta ja useammalla käskyllä alkoi lähtemään. Kielsin sitä ja otettiin ilman palkkaa uudestaan.
Mummokoira ei luovuttanut vieläkään.
Se ei suostunut nousemaan yhtään mihinkään. Tuijotti vaan mua ja heilutti häntää. Noh, menin ja nostin sen istumaan. Sitten se vaihtoi edelliseen tyyliin hoitaa hommia.
Noh, ei kun koira hihnaan, ja jos ei tottele, niin kouluttaja sitten hihnasta veti sen istualleen, kun näki ettei koiralla mitään varsinaista ongelmaa liikkeen kanssa ollut. Kahdesti hihnasta apuja, ja sitten tehtiin tosi hyvä sarja, ja megapalkka.

Luoksetulossa lähinnä mun oma käsimerkki oli tosi epäselvä, mikä on noita ongelmia aiheuttanut. Selkiytettiin sitten sitä käsimerkin merkitystä taaksepäin kävelyllä, ja sitten käsimerkistä pysähtymisestä toisella kädellä nami joskus heti käsimerkin yhteydessä, joskus pienellä viiveellä. Tehtiin ihan mahtava kokonainen luoksetulo ton treenin jälkeen.

Mallan kanssa oli seuraamisessa lähinnä se, miten saisin sen mua lähemmäs. Tähän ei oikeastaan kauheasti saatu apuja, mutta yleisesti siihen, että tolta pitää vaatia sitä keskittymistä ennen kuin mitään tapahtuu, ja se on ihan totta, mie olen sitä kontaktia siltä saanut lähinnä huijaamalla, ja tänään tuli muiden koirakoiden juttuja katsellessa just se pointti esiin, että ei se asia parane sillä, että sen yrittää jollain kepulikonstilla kiertää.

Noutoon haettiin avustavalla ihmisellä varmuutta. Näytettiin malliksi yksi meidän "normaali" nouto, kentällä merkki yhdessä laidassa, ruutu yhdessä. Heitin kapulan poispäin niistä. Malla juoksee ja saalistaa merkin, sieltä pyllyhepulilla kapulan luokse, jonka otti suuhun kunnes... bongaa ruudun, jolloin kapula putoaa ja juoksee tekemään ruudun. (Uusi liike evl:ään tästä, merkiltä noutokapulan vienti ruutuun, Mallahan on NERO!)
Noh tehtiin sitten hetsaamista niin että estin koiran pääsemisen kapulaan ja kouluttaja heilutti sitä. Siitä sitten pari hyvää toistoa ja lopulta päästiin siihen että heitin kapulan itse, vein koiran pannasta kauemmas, mikä yllättäen nostatti Mallaa (ei se niin ohjaajapehmo ole kun mitä luulen) ja tehtiin tosi loistava nouto.

Oli oikein kivaa ja opettavaista seurata myös muiden treenejä ja neuvoja, ja onneksi ei ollut tuon rankempi koulutus, niin uskallettiin Miinankin kanssa lähteä, vaikka se vielä toipilaana onkin. Koirat oli tosi reippaasti.

Muuramen agia 9.9.

Oltiin pitkästä aikaa tekemässä treeniä. Kepeille lähestyminen tänään teemana. Emäntä oli ruosteessa, Malla ei. Tietäähän sen, mitä siitä seuraa.

  

Eli vasemmalla eka harjoitus, missä takaa kiertämisen perusteita. Ei ongelmia muuten paitsi että koiralla ihan kauhea vauhti ja omistaja ei ihan ollut hereillä ekalla kerralla joten pujotteluun meno plörinäksi. Toisella kerralla Malla haki ekan välin tosi pitkältä ja oli hieno.

Toinen rata tietysti piti lähteä yhtä aikaa koiran kanssa. Ja Mallalla oli raketti perseessä -päivä. Noh, vauhtia riitti.

Tokotreeni Mallan kanssa

Tehtiin hyppynoutoa, noutoon koetin saada vauhtia ja lähinnä leikittiin ja koettiin tehdä mahdollisimman hauska ja ei-koemainen treeni vastapainoksi edelliselle.
Kun oli häiriötä, niin tehtiin myös paikkamakuu niin, että koirat jätettiin evl-tyyliin (Malla meni maahan Hannan käskystä ja annoin mennä), sekä myös paikkaistuminen, joka onnistui hyvin (tosin Malla istui lonkalla).

Koeluontoinen Mallan kanssa, avoimen liikkeet Miinan kanssa

Malla

Luoksepäästävyys: 10 (nousi seisomaan)
Paikkamakuu: 10
Seuraaminen hihnassa: 8,5 (seuraamispaikka eli, multa liikaa apuja, käännöksissä löysyyttä, mutta perusreipasta ja nätti katsekontakti)
Seuraaminen vapaana: 9 (käännöksissä löysyyttä, mutta muuten parempi seuraaminen)
Liikkeestä maahanmeno: 10 (tosi nätti ja nopea maahanmeno)
Luoksetulo: 9,5 (meinasi vähän mennä pitkäksi suoraan sivulletulo)
Liikkeestä seisominen: 9 (ennakoi perusasennon)
Estehyppy: 9 (ennakoi perusasennon)
Kokonaisvaikutelma: 10 (reipasta, parasta tokoa mitä ikinä tolta koiralta olen saanut, tosi reipasta ja vietti kesti läpi koko "kokeen". Nopeat reagoinnit käskyyn, hyvä kontakti)

187,5 pistettä, I-tulos

Tarkoitus oli tehdä kokeenomainen ennen Iisalmea, ja tosi hienosti meni. Toki häiriötä ei ollut nimeksikään, mutta häiriöherkkyys ei ole ollut meillä kyllä mikään hirveä ongelma, ellei mitään tosi odottamatonta tapahdu.

Miinan kanssa tehtiin avoimen liikkeet ja Elli arvosteli ne meille. Treenaamattomuus näkyi: liikkeestä seisominen, nouto ja estehyppy nollille. Kaukoista vitonen ja luoksetulo seiska. Miinalla oli hirveän hauskaa, mutta siihen se sitten jäikin. Mielenpiristystreeni oli kyllä tarpeen kun onnistuin saamaan nuo avoimen liikkeet aika tylsiksi ja tukkoisiksi yhdessä vaiheessa.

Terveystuloksia

Mion (Cossak's Wilful Wile) lonkka- ja kyynärtulokset saatiin kennelliitosta: C/C, 0/0

Eläinlääkärikäynti

Vapisevin käsin kiikutin tänään koiran ja pissapurkin Läissyn kyyditsemänä eläinklinikka Otsoon.
Virtsanäyte tutkittiin, verta ja tulehdusarvot koholla, mahaa tunnusteltiin ja sieltä löydettiin möykky, joka ultrattiin virtsakiviepäilynä. Ultrassa ei virtsakiviä mutta jotain muutoksia, joten siirryttiin sitten vielä röntgenhuoneeseen jossa sitten otettiin sisäelimistä tarkemmin kuvia.

Kyllä säikäytti kun kyljen kohdalla puolikkaan nyrkin kokoinen valkoinen selvärajainen löydös. Eläinlääkäri meni vakavaksi ja menin minäkin. Otettiin lisäkuvia että saataisi paikannettua möykky tarkalleen, ja onneksi olikin hyviä uutisia. Eilinen rustoluu se siellä köllötti mahalaukussa onnellisena.

Noh, se omituisuus minkä eläinlääkäri löysi on paksusuolessa. Mitään selviä muutoksia siellä ei ole (eli selkeärajaista kasvainta), mutta jotakin kuitenkin. Hoidetaan nyt koiralta tuo tosi äkäinen virtsis pois ja kontrollikäynnillä sitten tarkistetaan palautuvatko arvot normaaleiksi. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että tuo suolimuutos ei ole syynä näihin oireisiin.

Kahden kuukauden sisään Miinalta on pudonnut painoa melkein 1,5 kiloa, vaikka koira on näyttänyt tosi turvonneelta, että on se ihan selvästi ollut kipeänä. Mutta kun on niin junttura että ei näytä että on kipeä, elämä on ihanaa, lenkillä revitellään ja metsästetään ateriaksi sammakoita (yöks) ja tokoilu on maailman parasta.

Nyt vaan katotaan miten lääkkeet lähtee puremaan, ja antaa mummon rauhassa toipua ennen kuin mietitään mitään kokeita. Iso kivi vierähti kuitenkin sydämeltä kun mitään akuuttia ja hengenvaarallista ei löytynyt. Noissa sisäelinkuvissa näkyi hyvin myös mummokoiran selän tila, ja selkä oli siisti ja terve. Ei mikään suuri ylläri kun ei tuossa mummokoirassa ole mitään jäykkyyksiä tai muita oireita ollut sen jälkeen kun toipui siitä viime talven rajusta kaatumisesta.

Miina oli eläinlääkärillä kuin kotonaan. Otti aamutirsat vuoroa odotellessa, tyynesti antoi kopeloida vatsan, ajella karvat, ultrata ja pitää eri asennoissa kun röntgenkuvia otettiin, joten rauhoitusta ei tarvittu. Miina sai eläinlääkäriltä kehuja miten tyynesti se suhtautuu kaikkiin epämielyttäviinkin hoitotoimenpiteisiin.

***

Tänään tuli postissa ilmoitus valionarvokunniakirjasta. Ei olisi just nyt kauheasti ylimääräistä kun tuo lekurireissu söi vuokrarahat aika sievästi.

Malla on nyt sitten maksettu Iisalmeen, ja mua jännittää jo nyt niin paljon että pitää koko ajan ravata vessassa.

Miinasta

Miina on nyt kolme viikkoa juonut kuin heikkopäinen ja tilanne ei ole helpottunut edes kotiin päästyämme, joten eläinlääkärille ollaan menossa huomenna ottamaan virtsa- ja verikokeet. Miina on ollut ihan reipas, ei kieltäydy tokosta, eikä lenkistä, mutta juominen vaan pahentuu ja pidätyskyky on sitten koetuksilla. En uskalla oikein odottaa, että koira muuttuu apeaksi. Ei se ilman syytä joisi noin paljon.

Mua pelottaa ihan hirveästi.

Rotumestaruustokoon ei osallistuta, eikä myöskään paimennustaippareihin.
Katotaan uusia koitoksia sitten kunhan saadaan mummeli kuntoon.

Sitä ajatusta jos en halua ajatella.

Tokotreeniä

Miina:

Teemana uusia liikkeitä, ja seuraamista, takapalkka kaikissa liikkeissä.

Nouto muutettiin hyppynoudoksi. Ekalla kerralla heitin kapulan, seurasin koiran perässä joten takaisinhyppy tuli viereltä seuraten. Luovutuksesta en ollut tarkka ja vapautin mun taakse pallolle. Seuraavalla kerralla onnistui jo niin, että ohjasin vaan kädellä mistä tulla takaisin, palkka, kolmannella kerralla oli jo kokeenomainen, loppupalkka taas takana, heittelin palloa vähän aikaa. Hyvä juttu ja fiksu mummo.

Jatkettiin noutojen kanssa ja ajattelin pohjustaa ohjattua noutoa. Vein kapulan, namilla koira seisomaan selkä kapulan suuntaan, ja sitten hae-käsky ja käsimerkki. Tehtiin oikeaa, ja Miina lähti heti minne näytettiin. Tehtiin kolme-neljä toistoa, seisoin koirasta parin metrin päässä antaessani käsimerkin. Hyviä noutoja ja luovutukset nättejä. Palkitsin luovutuksesta namilla, ja vapautin kauempana olleelle lelulle.

Sitten tehtiin seuraamista ja se oli kamalaa, nojaaminen on kuitenkin jäänyt, nyt vaan jotain tolkkua edistämiseen. Lopetin seuraamisen liikkeestä istumiseen. Pitää kokeilla josko eri käskyt lisäisi tarkkaavaisuutta ja sitä kautta sitten saisi jotain tolkkua tuohon kaahaamiseen. Myös seuraamisessa takapalkka.

Aloitettiin vielä ruutuakin namialustalle-juoksutreenin kanssa, joka olikin tuttu jo Laukaan kurssilta. Pari toistoa ja sitten loppupalkka. Ihan onnistunut treeni ja oli kiva vähän pelleillä jotain uutta.

>>> Miina on voinut huonosti nyt pari viikkoa. En tiedä onko kyse stressistä kun mummo on kuitenkin iloinen, mutta se juo ihan kauheasti, itseasiassa se juo niin paljon kun sille vaan antaa. Se on ihan turvoksissa ja kusee älyttömästi. Kesä on ollut niin täynnä kaikkea, että toivotaan että kyseessä on stressireaktio joka laantuisi nyt kun ollaan päästy kotiin. Jos mummo menee alakuloisen oloiseksi niin sitten lähdetään lääkäriin.
Rotumestaruuksiin ei kuitenkaan todennäköisesti osallistuta Miinan kanssa. Antaa mummon nyt toipua rauhassa, plus että sen juoksuja odottelen tohon syyskuuhun. <<<

Mallan kanssa tehtiin alokasluokka yhdellä seuraamisella. Tarkoitus oli käyttää haukutusta hyväksi, ja palkata mahdollisimman vähän. Kokeilin myös erilaista tyyliä antaa käskyjä. Käskyt oli matalia, karhealla äänellä, vähän painostavia, pyysin ensin haukkua samalla sävyllä ja riehutin, nähdäkseni, miten tyyli puri - Malla tuntui innostuvan vaan ja haukkui hyvin.

Paikkamakuu: häiriönä Katla ja Elli lähellä riekkumassa, n. 3-4 minuuttia. Yhden kerran Katla juoksi niin läheltä että nousi kyynärpäiden varaan, mutta itse tajusi tehneensä väärin ja makasi loppuajan pää maassa. Palkkasin kun korjasi asennon oikein. Alkuperäinen ryhti kyllä parempi kuin pää maassa.

Seuraamista, pitkä, hyvä pätkä. Kaikkiin suuntiin käännökset, täyskäännös, ei juoksuosuutta, pari pysähdystä. Malla oli kiihkeä haukutin ja otin seuraamista vauhdista, ei haukkunt tehdessä, vaikka sekoilin ekan käännöksen ihan täysin.

Liikkeestä maahanmeno, haukutin ja annoin painetta, sitten sivullekäsky ja matala "hie" -käsky. Maahanmenokäsky oli tosi painostava, kesti sen hyvin ja putosi nopeasti. Vapautin puolessavälin kun kävelin koiraan päin.

Luoksetulossa pidin koiraa ensin maassa, sitten pyysin sivulle, jätin paikalle ja kävelin ripeästi pois. Luoksetulokäsky aika neutraali. Nopea luoksetulo, vino perusasento jonka korjasi itse ilman vartaloapua. Jej.

Liikkeestä seisomisessa samat valmistelevat kun maahanmenossa, käsky vähän korkeammin sanottu ja tein kokonaisena. Seisomaan jäänti nopea ja varma, häntä jännittyneenä kunnes annoin sivullekäskyn. Hyvä juttu, ei yhtään väistämistä. Reilu riehutus* kun oli niin hyvä.

Hyppy: En riekuttanut kauheasti kun selvästi menohaluja hypylle oli, mutta kun en valmistellessa pitänyt samaa tyyliä kuin aikaisemmin niin totteli vasta kolmatta odota-käskyä. Seisoi kyllä mutta liikkui heti kun itse liikuin. Palkkasin, tein valmistelevat kunnolla ja tehtiin uudestaan. Sitten tuli nappisuoritus.

Oltaisi otettu vielä nouto, mutta Malla sai riekkuessa hiekkaa korvaan ja meni päänravisteluksi. Sain haukutettua sitä kuitenkin ja nosti se kapulan sitten mun läheltä mulle, josta loppupalkka.

Kaikenkaikkiaan tosi hyvä ja raikas treeni, Malla oli vietikäs, vaikken käyttänyt lelua ollenkaan, vaan hyrrä-härrää, pamia, haukutusta ja namin saalistamista. Selvästi tosta koirasta sitä kunnollista tekemistä pitää vähän kaivaa. Positiivista, että haukkua ei tullut kertaakaan liikkeiden aikana eli ei komenna tai turhautuessaan hauku, eli ilmeisesti jotain tehty oikein kun haukku vaan nostattaa virettä.

* = haukutus ja namin saalistusta, tarkoituksena saada Malla oikeasti tavoittelemaan mua ja kontaktia.

Mallan kanssa tullaan kyllä rotumestaruuksiin jos ei mitään katastrofia tapahdu.

 

Mölliagilityä

Oltiin Laukaasssa mölleissä piiiiitkän tauon jälkeen. Mun jännittäminen on ollut aika suunnatonta yleensä mölleissä, joten nyt ainut tavoite oli lähinnä että Malla tekisi vapautuneesti kun mie jännitän.

Eka rata


Kahden hypyn jälkeen Malla kävi kurkistamassa putkeen, mutta sain sen käännettyä, puomilta yksi kontaktivirhe (en ole varma kumpi), a:lta alastulosta kontaktivirhe ja ennen a:ta tosi tiukka "tähän suuntaan!" huuto, kun meinasi mennä puomille uudestaan. Loppupätkä menikin sitten sujuvasti.

10 vp, ja ihanneaika alittui 9:llä sekuntilla. Kivaa oli. Leikin Mallan kanssa pallolla ennen kaukaloon menemistä, kaukalossa tein pari hyrrä, härrää ja haukutin. Malla oli ihan tosi rento ja kiva ohjata (tosin en jännitykseltäni saanut sitä oikein pidettyä hyppysissä kun neiti olisi halunnut irrotella. ) Voitettiin medimöllit, ja saatiin hieno matkajuomakuppi palkinnoksi.

Toiselle radalle lähdettiin sitten vähän eri tavoittein.



Meillä on jokaisessa möllikisassa tullut lentokeinu, kun este on radalla ollut. Joensuussa viimeksi se oli aivan hirveää. Malla teki hylyn toisen esteen jälkeen, se juoksi putken väärästä päästä, ja veti pienenpienen pyllyhepulin ennen kuin päästiin jatkamaan. Keinulle se keräsi taas kauheat vauhdit, mutta pysähtyi - kiitos vertahyytävän karjaisuni. Ja pysähdys oli vielä tosi hieno, se oikein hyppäsi paikalleen seisomaan ja odotti nätisti vuoroaan. Seuraava pätkä oli tosi hyvää ja hauskaa, a:n kontaktit oli hyvät, kepit meni superisti, renkaalle irtosi niin että jäin vaan perässä hölkkäämään, putki sujui hienosti, samoin 15. hyppy ja puomille lähtö. Vauhdikasta ja hauskaa siihen asti. Sitten koiralla oli vaan vauhdiskasta ja molemmilla hauskaa kun puomin alastulo meni ihan plörinäksi ja Malla hyppäsi 17. esteen väärään suuntaan, jatkoi siitä viimeiselle aidalle leveä virne naamallaan ja hirveää vauhtia. Mua nauratti ihan hirveästi ja olin tosi tyytyväinen koiraan - se oli rento, nopea ja irtosi hienosti.

Varkaus 24.8.2008

Tuomari Lilian Hanniste, Viro

Malla
"Hyvä tyyppi ja koko, hyvä pää, alaleuka voisi olla leveämpi, pehmeä selkä, riittävä eturinta & rintakehä, vapaa liikunta. "

AVO-EH, AVK1

Miina
"Hyvä tyyppi, pää voisi olla voimakkaampi, oikea purenta, tummat silmät, hyvät korvat, pehmeä selkä, vähän pitkä lanne, hyvät raajat."

VET-EH, VEK1

Siinä oli sitten Miinan näytelmät tältä vuodelta ja tuskin enää tullaan käymään kuin erikoisnäyttelyssä ensi vuonna, mikäli mummeli pysyy vaan hyvässä kunnossa. Mallan kanssa käydään varmaan kurkkaamassa Jyväskylä kv, mutta jäädään varmaan neidin kanssa näyttelytauolle myös, katotaan kasvaako tosta ankanpojasta edes tunnistettava ankka, vaiko hilmuinen vesinokkaeläin, ja lähdetään sitten Mission Imbossible 2:n kimppuun. Ykkösosahan oli Miinan valioksi saaminen.

**MUITA KUULUMISIA**

Ollaan vihdoin kotona, ja kaikki ollaan vaan väsyneitä ja kiukkuisia (ruokaa sentään on, niin ei tartte olla nälkäisiä kuitenkaan). Huomenna alkavat allekirjoittaneen opiskelut. Paluuta kotiin juhlistettiin kunnon lenkillä Haukanniemeen, ja koirat nukkuvat tyytyväisen oloisina omilla paikoillaan. Miina nojatuolissa sängyn päädyssä ja Mallan tuhina kuuluu sängyn alta, mun pään kohdalta. Selvittiin sitten tästä kesästä, vaikka välillä meinasi uupumus iskeä.

Kuulumisia vaan

Ollaan oltu täällä Kalkkisissa kasvattajan eläimiä hoitamassa, ja kiirettä piisaa. En ole itse kauheasti hevosten kanssa touhunnut, joten varsinkin niiden kanssa on ollut tekemistä.

Kun siirrettiin Helin kanssa hevosia laitumelta tarhaan, niin pollet tunsivat vapauden kutsun ja juoksivat läheiselle pellolle kuin mitkäkin villihevoset konsanaan. Otin sitten Miinan mukaan, kun hevoset tajusivat varsin hyvin että ihmisiä kyllä ehtii karkuun helpostikin, eivätkä antaneet kiinni. Kierrettiin blokkaamaan kulkureitti pitemmälle pellolle Miina käskyn alla, ja sitten vapautin sen. Mummokoira käänsi hevoset hyvin ympäri ja ajoi ne (yllättävän rauhallisesti kun vähän pidin ääntä sille kun näytti siltä, että haluaisi niitä vähän lennättää) pihaan, ja sieltä aitaukseen. Malla oli vielä tuolloin Joensuussa Kuopio-reissun jäljiltä, muuten olisin ottanut mieluummin sen mukaan. Vaikka en mitään paimennuksesta tiedä, niin Malla on musta jotenkin taitavampi ja helpompi noiden hevosten kanssa (yhteen otteeseen keväällä se oli mulla mukana kun siirsin hevoset ja toimi hirvittävän nätisti). Miina on vähän liian kiihkeä.

Noh, katotaan, mitä sanovat paimennustaipumustestissä noista kahdesta. Vielä ei olla saatu hinta-arviota, ja jos se nousee tosi korkeaksi, niin mulla ei ole valitettavasti rahaa noita viedä. Paikat on kuitenkin varattu, ja sormet ristissä toivotaan, että testi jotenkin sopisi opiskelijabudjetille.

Mulla oli koirille varattu paikka Laukaan tokokokeisiin 23. päivä, mutta peruin ilmottautumisen (ja sisko sitten rävelsi ja maksoi sen silti), kun ei ole ollut aikaa treenata, ja luulen että kun ollaan koko kesä asuttu vähän siellä täällä ja kaksi edellistä viikkoa ennen koetta reissattu, niin koiratkin varmaan arvostavat lepoa. Noh, jos vaan rahat saan takaisin, niin maksan sillä koirat sitten rotumestaruuksiin - Jyväskylässä tulee treenattua vähän paremmin ja treeniseuraakin löytyy. Miinan ongelmat tokossa on edelleen samat - se on liian kiihkeä. Konsultoin Läissyä, ja ruvetaan nyt tekemään noita voi-evl -liikkeitä, josko uuden opettelu rauhoittaisi niin että nämä vanhat liikkeetkin sujuisi vähän kivuttomammin. Kaukot on pitkän aikaa toimineet hyvin, mistä olen iloinen.
Malla on... noh, Malla. Seuraaminen on sen heikoin lenkki edelleen, mutta eihän siitä Miinan kaltaista kiihkeää seuraajaa saa, niin on multa vähän tyhmä sitä toivoakkaan (varsinkin kun Miinan kanssa ongelma on juuri siinä). Kahden näin erityylisen koiran kanssa on vähän vaikea muistaa se kultainen keskitie, ja tulee vaan verrattua koiria toisiinsa.

Hirveän hyvin Miina ja Malla tämän epätavallisen kesän ovat ottaneet - jopa Malla, joka on ollut tosi herkkä kaikille lauman muutoksille. Emännällä vaan alkaa olla pikkuhiljaa ikävä kotiin ja normaalielämään. Täällä Carinan luonakin koirat ovat olleet niin hienosti tämän lauman kanssa. Tytti-karjiksen kanssa en tosin ole koiria pitänyt - sen verran silmä kovana Tytti noita kahta seuraa, ja sen tietää, että kyllä noi rähinöintiin vastaa, vaikka eivät itse menisikään riitaa haastamaan.

Taivaalta tulee vettä kun saavista kaataen, eikä tuo näytä taukoavan, niin pakkohan tonne on lähteä eläinlaumaa ulkoiluttamaan.

Niinjoo, onhan meillä vielä pari muutakin kuulumista:
22. päivä meidän lauma saa uuden jäsenen, kun käyn hakemassa projektinimi Kaunosielun meille kotiin.
Saa nähdä, mitä Hellämieli kaveristaan tulee pitämään.

23. päivä ollaan menossa Varkauden näyttelyyn, mutta vähän epäselvää, millä poppoolla. Mallan ilmo lähti päivän myöhässä, eikä ole vielä kuulunut mitään, joten ehkäpä se on hyväksytty - varmuuden saa vasta kun laput tulee kotiin.

Koiranettiin on Miinan pentueen terveystuloksia päivittynyt, Miinan valionarvoa ei ole vielä vahvistettu:
Zorro (Whipping Boy): lonkat B/B, polvet 0/0
Mio (Wilful Wile): silmät ok, polvet 0/0 (lonkka- ja kyynärkuvat käsittelyssä vielä kennelliitossa)

Kuopio 2.8.2008

Tuomari: Judy Docksey

Malla
"Good head. Oval Eye. Prefer more compact. Good angulation. Too long in body, wrong balanced. Effectless side gates. Moved wide front and rear."

AVO-H

Agilityä 24.7

Tämmöinen rata, kepit takkusi taas vähän ja ohjasin koiran aina kutoshypyn takaa, yhtään hyllyä ei tullut, kun kierrätin sen joka kerta sitten kokonaan esteen ympäri, mutta joku härö siinä. Keinulla piti hetki temputa. Muuten kiva rata ja Mallakin tykkäsi.

Nettitauon aikaisten agilitytreenien päivittelyä

Tehtiin tämmöistä


ja tämmöistä




Ekalla rata oli hmm... itseään kehuen suoraan sanottuna perseelleen tehty liian tiukkoine väleineen. Malla teki ensimmäisellä kierroksella ihanalla vauhdilla, tarkasti ja nätisti. Oikein jäi hyvä fiilis. Lämpö kuitenkin vaikutti sen verran, että olisi pitänyt jättää toinen kieros ottamatta - neiti vetäisi jalkapallon kokoisen herneen nenäonteloon kepeillä, ja häipyi pariin otteeseen kesken keppien pois radalta kokonaan näkymätön keskisormi pystyssä.

Tein sitten pelkkiä keppejä ensin kiihdyttäen koiraa ja sitten vaan uudelleen ja uudelleen, kunnes koira teki hyvin ja mekaanisesti kepit molemmin puolin hyvällä vauhdilla. Superpalkka ja treeni loppui siihen.

Toinen rata oli hauska, sääkin oli huomattavasti mukavampi kyseisenä päivänä - pilvinen, vähän sadetta ilmassa ja viileä. Meillä oli tosi hauskaa Mallan kanssa, taas olisin voinut tehdä väljemmät välit radalle (kato kun ei sitä kerrasta opi), mutta ei mitään hirveän hazardia.
Otettiin sitten yksi kisaradanomainen suoritus, ihanneaika oli 30 sekuntia. Sen sisään päästiin, ja vitonen tehtiin kun yksi rima putosi. Kepit ei menneet niin hyvin kun alkutreeneissä ja piti saatella koiraa enemmän kuin yleensä, huomasi taas, että kun itselle ottaa vähänkin painetta niin käy näin. Ajanoton jälkeen yksittäiset kepit ja kappas kun koira irtoaa ekaan väliin tosi nätisti.

Pitäisi tehdä tämmöisiä pikkuisen painetta -treenejä, kun mulla tuo jännittäminen on hiukan paheena.

Hakua 14.7

Alueena notkelma mäen alla, mäntymetsää, tuulesta voitiin vaan haaveilla. Ensimmäinen ukko alueen etukulmassa, pienen mäen takana penkereen takana. Toinen ylämäessä pahvilaatikossa, jossa verkko päällä.
Ihan ensiksi haukutettiin Mallaa. Haukkuihan se, mutta multa pyysi aluksi palkkaa, hetken päästä uskoi, että mulle haukkumalla ei mitään tipu ja haukkui kivasti Miimiäkin.

Eka ukko oli tosi hyvä, lähti kuin pieni tykinkuula ja löysi ukon. En ottanut vielä ilmaisua, ja tulikin sählinki, kun en kuullut löytyikö ukko, ja hetken odoteltuaan ukolla (ja syötyään palkat) Malla tuli sitten mun luokse. Tämän takia olisi kiva pikkuhiljaa siirtää ilmaisu mettään.

Toiselle ukolle en lähettänyt suoraan vaan reippaasti ennen kuin missä ukko oli. Malla lähti tosi hyvin taas ja haki nenällä Aijan pahvilaatikosta, ja saatiin yksi haukahduskin siltä.

Malla on kyllä tosi varma hakutreeneissä. Ainoat kerrat kun se ei ensimmäisellä lähetyksellä ole löytänyt ukkoa, on olleet ne, kun se ei ole tiennyt mitä on tultu tekemään. (Eli kun aloitettiin harrastus uudelleen)
Se on ihan äärettömän hyvä käyttämään nenäänsä ja vaikka se on välinpitämättömän oloinen ennen kuin sen lähettää, niin se lähtee kun tykin suusta kun saa luvan. Se irtoaa tosi rohkeasti, eikä mitään ongelmia erilaisten piilojen kanssa. Maalimiehiltä ollaan saatu hirveästi positiivista palautetta miten nätisti se käyttäytyy ukoilla. Ohjaajilta tosi paljon hyvää palautetta ylipäätään sen työskentelystä.

Missä ne ongelmat, mitä ton koiran kanssa kaikissa muissa lajeissa, oikein on?!?

Siitähän voisi oikeasti tulla Ihan Oikea Hakukoira.

Lyhyt agitreeni 7.7

Tehtiin lyhyt ja hauska rata, jossa oli uusina juttuina kontakti ja putki vierekkäin ja kaksi putkea peräkkäin puomin alla.



Oli oikein mukavaa, putkissa ei mitään ongelmaa, ja keppien ensimmäinen väli löytyi tosi nätisti (ja näköjään taas ratapiirroksessa kepit laitoin aivan liian lähelle aitaa) olin ensin ajatellut jossain keppien ja puomin välissä valssata, etten veisi koiraa putkeen. Ensimmäisellä kerralla se menikin kun sen sinne omalla juoksulinjallani ohjasin. Tokalla kerralla tajusin, että valssi ei tule onnistumaan ja perskuleen rakki kun hakeutui kuitenkin puomille kun leikkasin ysihypyn jälkeen takaa, niin mikäs parempaa, hieno likka.
8 rima tuli alas, jos rupesin vedättämään liikaa, joten pitää muistaa harjoituksissa nyt tarkkailla tuota vedätysongelmaa, ja katsella saisiko sitä jollain korjaantumaan.

Malla oli tosi reipas eilisen jälkeen ja treenikin sujui tosi hienosti ja pirteästi - jopa odotellessa tehty toko oli mahtavaa, mutta radan jälkeen sillä oli maha tosi löysällä joten jätettiin treeni yhteen kierrokseen. Iltapalaksi Malla sai jogurttia ja jauhelihaa, että jos helpottaisi. Maha oli hyvänä ennen rataa, niin uskalsin treenin tehdä, viime torstaina Mallalla oli yhden illan tosi paha mahatauti, mutta kun toipui siitä seuraavaksi aamuksi, niin ajattelin, että oli vaan jotain ohimenevää. Pitää nyt seurailla, kun näköjään uusi, ja pysytellä poissa kentiltä.

Agirotu 6.7.2008

Lähdettiin aamulla viiden jälkeen ajelemaan kohti Ylöjärveä, ja kaikista epäilyksistä huolimatta löydettiin perillekin melkein ajoissa. Sitten kun löysin joukkueenkin, niin pitikin jo melkein heti lähteä tutustumaan rataan.



Mallalle radalta 85 virhepistettä, koska agirodussa ei ketään hylätä.
Kuten olin arvellutkin, niin hypyt olivat meidän kompastuskivi. Malla ylitti vain viisi aitaa koko radalta, ja lopuista juoksi ali. Todella positiivista oli kuitenkin radalla kauniisti onnistuneet kontaktit ja kepeille vienti. Myös sarjaeste onnistui tosi hienosti, ja Malla hyppäsi kaikki nätisti. Renkaalta tuli hylky kun Malla hyppäsi ohi ja kun pyysin sen takaisin, niin hyppäsi ohi väärältä puoleltakin ennen kuin meni renkaasta.

Että nyt on ensimmäiset melkein viralliset kisat sitten takana. Oli kyllä hieno huomata, että valtava häiriö ei vaikuttanut koiraan mitenkään. Voisi jossitella miten olisi mennyt medien aloittelevien radalla maksikisaajien sijaan, mutta turhaapa tuo. Olen tyytyväinen koiraan ja sen 85:n virhepisteeseen, kun ohjausta neiti kuunteli kuitenkin, nätisti ja oli reipas oma itsensä.

Karjisjoukkue Australian Cuddle Dogs sijoittui 64:lle sijalle 155 virhepisteellä. Oli mukava päivä vähän könyisemmälläkin menestyksellä, koirat käyttäytyivät hienosti, Malla oli jopa rasittavuuteen asti kaaahean sosiaalinen kaikkia kohtaan, jokaisen vastaantulevan kanssa olisi pitänyt leikkiä. Varmaan saanut auringonpistoksen ja unohtanut olevansa Tuhma Koira. Ohjaajalle olisi riittänyt vähäisempikin sosiaalisuus, mutta saipahan Räkä nyt sitten leikkiä sydämensä kyllyydestä.

Mikkelin näyttely 5.7.2008

Tuomari Leni Finne

Miina
"Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto, hyvä kuono-osa, hieman niukka
otsapenger, toinen korva hieman vaurioitunut, erinom. tummat silmät,
hyvä kaula ja ylälinja, hyvä eturinta, oikeanmuotoinen rintakehä,
riittävät takakulmaukset, hieman jyrkkä lantio, liikkuu melko jäyhästi
takaa, erinom. pirteä veteraani."

VET-ERI, VEK1, PN1, SERT, ROP, ROP-VET, FIN MVA

Järvenpään näyttely 29.6.2008

Tuomari: Diana Fenton, Australia

Malla
"Head size good but ears set a little too wide. Upper arm could be longer. Body propotions and rear angulations are good. A good tail. Her feet could be tighter. Her coat colour and texture is correct. Her movement was adequate. "
AVO-EH, AVK4

Upean päivästä teki Miinan lapsenlapsen Rubin (Lebensberuf Rubin Raritas) mahtava RYP-1 sijoitus.
Onnittelut Helille Rubin hienosta menestyksestä!

Karjakoirien erikoisnäyttely Lappeenranta 29.6.2008

Tuomari: Camilla Allnut

Malla
"Nice size. Excellent weight. Very good head. Well handled.
 Tailcarriage today is a little too high. Very nice, balanced bitch"
AVO-ERI, AVK4

Miina
"Coat perfect. Goog bone. Mouth is wonderful for her age (10,5 yrs).
I would have loved to see her when she was younger.
A credit to the owner!"
VET-ERI, VEK1, PN3, SERT, VSP-VETERAANI

Lisäksi Miina palkittiin parhaan punaisen nartun kiertopalkinnolla,
ja Miina ja Malla tulivat toiseksi parikilpailussa.

Agikentällä taasen

Tarkoitus oli tehdä lyhyt, ja koiralle hauska rata.



Mallalla oli niiin kivaa. Keppejä se ei ole IKINÄ tehnyt tolla tavalla, joka kepinvälissä se piti sellaista puolimurinaääntä kun oli NIIIIIN mukavaa. Koettaa siinä sitten pitää pokkaa kun toinen hörhöttää vieressä.

Niin hienosti kun radan suunnittelinkin, niin en sitten tajunnut miettiä kun yhden tavan ohjata tuon lopun, ja joo, en saanut Mallaa oikein irtoamaan pituudelle kun kuljetin sen tuolta a:n puolelta. Pitää tehdä joku treeni samantapaisella lopulla, ja tehdä valssi putken jälkeen, niin josko helpottaisi. Osasyynä kyllä voi pitää sitä, että mulla oli niin kipeät jalat, etten vaan yksinkertaisesti kyennyt juoksemaan mitenkään vakuuttavasti.

Nyt kun on joutunut noita harjoituksia miettimään ja ratoja rakentelemaan, niin tuntuu että laji aukenee taas hiukka verran enemmän.

Mallan agia

 

Tehtiin pitkästä aikaa keppejä "hankalalta" puolelta, ja ilmeisesti kun ei odota mitään, niin kaikki napsahtaakin kohdilleen. Aivan mahtavat kepit, aivan mahtavat.
Vieras rengas ei meinannut löytyä ihan helpolla, mutta mun oma vika, kun en itse keskittynyt. Kuvassa rengas muuten väärinpäin.

Kolmen hypyn suora sujui, mutta putkeen piti aika voimakkaasti saatella. Pitää nyt ruveta tekemään putkesta taas superkiva, selvästi neiti vähän kyllästynyt siihen.

Yksi kommellus kävi, kenttä oli käyty mylläämässä ja tuotu uutta hiekkaa, joten pohja oli pehmeä, Mallalla lähti jalka alta kun se oli hyppäämässä ekaa aitaa, se tuli rimojen kanssa turvalleen, minä en kuullut mitään, niin en katsonut, kun vasta siinä vaiheessa kun se rysäyttää toistenkin rimojen läpi.

Mallalla oli koko naama hiekassa, ja se syleskeli sitä, mutta eihän se voinut vaan olla yrittämättä seuraavia hyppyjä. Putsailin naaman ja annoin vettä, ja tehtiin vielä yksi onnistunut loppupätkä.

Miinan kanssa tokoillen

Oli kuuma päivä, ja treeni sen mukainen. Otin ryhmää odotellessa pienen pätkän seuraamista, odotin, että koira rauhoittui ja meni hyvin.

Tehtiin bh-tyyliin paikkamakuu. Miina oli käynyt uimassa, turkki oli auki -> ötököitä iholle -> koira kierii selällään maassa, mutta aina kun mie katsoin, niin makasi nätisti. Myöhemmin treenejä katsellut ihminen asiasta huomautti. Vähän nauratti.

Opettelin itse täysikäännöstä, ja alkoi luonnistua vähän paremmin, koirankin kanssa sujui.
Tehtiin seuraamista, ja tarkkuustreenit ja kuuma ilma auttoivat koiran vireeseen eikä mun tarvinnut tuijottaa sitä, että sain kauniin seuraamisen. Tehtiin pari pk-puolen luoksetuloa valmistelevineen, ja toka oli aivan mahtava.

Treeneissä sattui hauska kohtaaminen, kun minua tuli kohteliaasti puhuttelemaan englanniksi sellainen vanhempi mies. Hän kertoi olevansa Australiasta, ja omistavansa "blue heelerin" ja huomasi mun red heelerin tieltä ja halusi tulla tervehtimään.

Ikinä ei missään törmää karjistenomistajiin, saati Australialaisiin karjisihmisiin. Muutama sananen vaihdettiin, ja Miina sai kehuja ja rapsuja.

Malla kävi tänään uimassa Karsikon rannassa, mutta muuten pidettiin lepopäivä.

Haettiin taas.

Oli tarkoitus tänään haukuttaa Mallaa hakutreeneissä, mutta pitkä odottelu, varastettu maksamakkara ja kuuma ilma oli liikaa, niin "mie oon niin kiltti" ei sitten haukkunut. Haukun houkuttelusta tuntui ottavan vähän painetta, kun ei ymmärtänyt mitä vieraat siltä tahtoivat. Tehdään nyt niin, että siirretään haukku metsään vasta kun haukku on kotona varma. Aion nyt vaatia aina ennen ruokaa haukkua, vihjesanalla tai ilman.

Otettiin kaksi melkeinkuin-umpipiiloa. Tuuli aika kivasti keskilinjaan nähden oikealta, eka ukko etukulmassa pahvilaatikossa, jonka päällä maastoverkko. Vähän näkyi vieraiden paine siinä, ettei ollut hirveän nopea. Kuitenkin heti oli nenä auki ja ukko löytyi hienosti ja muuten siis tosi hyvä - ainut asia, ettei lähtenyt niin nopeasti ukolle kuin yleensä.

Toinen ukko oli toisessa etukulmassa, puulaatikossa, jonka yksi sivu vähän raollaan. Mallaa ennen kaikilla koirilla isoja vaikeuksia tämän kanssa, joten sanoin jo, että ei tehdä, mutta saivat sitten puhuttua ympäri. Tuuli meidän takaa, joten koira ei saanut hajua, vaikka yritti. Pidin kättä Mallan selällä, ja tunsin selvästi, että halua mennä oli, joten lähetin kuitenkin. Ja sinne se irtosi kunnes sai ihan laatikon lähellä hajun. Voi että, miten olen tyytyväinen. Ei edes hytykät haitanneet, ja hymy oli ainakin näin leveä.
^____________________^

Iltaruokaa neiti ei sitten saanut ennen kuin sain haukahduksen. Pohdittiin treeneissä sitä, että onko Malla loppupeleissä niin kiltti, ettei siitä ole haukkumaan ihmistä, se vaatii kuitenkin vähän sellaista röyhkeyttä, ja aggreakin.
Tämähän on syy, minkä takia aluksi rullaa ajattelin Mallalle. Kuitenkin Mallasta löytyy röyhkeyttä kun löytyy motivaatiotakin, ja luonnetestikin kertoi, että kyllä sillä on rohkeutta ja pokkaa vastustaa ihmistä. Sehän on tuttuja ihmisiä kohtaan aika ronski, ja vähän sellainen kiero - tunkee syliin tosi hanakasti ja jos sitä rupeaa tunkemaan pois, niin saattaa näkätä nenästä, ja näen sen vähän sellaisena pomottavana eleenä - se ei koskaan näykkää jos sitä ei työnnä pois. Katsotaan jos tästä röyhkeydestä saataisi osa siirrettyä hakumetsään.  Lisäksi huomasin, että kun olen haukuttanut, ja pyydän vaikka seuraamaan, on koira paljon kiihkeämpi, ja sitä kiihkeyttä tuo otus tarvitsisi melkein joka lajiin, joten ihan hevillä en tästä ajatuksesta taida luopua.

Kuvia rauniotreeneistä alá Aija

"Hmm, jossain täällä se ukko on!"



"Ette ikinä usko kenet täältä löysin ja mitä sillä oli mulle!"



"Onni on löytää ukko ja kieriskellä sammalella"



"Mennään ettiin lisää!"



"Juu, olemme päätyneet lopputulokseen, että siellä, siellä se ukko on!"



"Melkeen kuin ihan oikea palveluskoira!"