Piritta Pärssisen tokokoulutus

Oltiin molempien koirien kanssa muutamaan liikkeeseen hakemassa neuvoja, ja neuvoja saatiin.

Miina:
Seuraaminen: seuraamispaikka on sillä tiedossa, mutta kun palkkaa ei tule se alkaa edistämään ja silloin paikka katoaa. Miinalta rauhallisempaa seuraamista kuin yleensä.
Kokeiltiin miten peruuttaminen korjaavana liikkeenä paransi, mutta takapalkalla (niin ettei mulla ole mitään palkkaa ylipäätään mukana) ja nopeuden pienet vaihtelut ja rytminmuutokset sai sen skarppaamaan ja pitkiä pätkiä saatiin just nättiä seuraamista.

Kaukokäskyt: pelkäsin että kun Miina oli niin rauhallinen, etten saisi lainkaan näytettyä mitä ongelmia meillä kaukoissa on (kiihtyy siis reippaasti), mutta pelkäsin turhaan. Ensin oli piiiiip, sitten oli Miinalle hyvin tyypillinen, heilutan häntää, teen, kunnes alkaa ärsyttää ja sitten räkytän. Noh, menin koiran luokse, kielsin, otin kuonosta kiinni, uudelleen. Ei haukkunut enää, mutta...
Sitten se lähti häipymään paikalta. Menin lähemmäs, ja onnistui mutta heti pidemmältä matkalta ja useammalla käskyllä alkoi lähtemään. Kielsin sitä ja otettiin ilman palkkaa uudestaan.
Mummokoira ei luovuttanut vieläkään.
Se ei suostunut nousemaan yhtään mihinkään. Tuijotti vaan mua ja heilutti häntää. Noh, menin ja nostin sen istumaan. Sitten se vaihtoi edelliseen tyyliin hoitaa hommia.
Noh, ei kun koira hihnaan, ja jos ei tottele, niin kouluttaja sitten hihnasta veti sen istualleen, kun näki ettei koiralla mitään varsinaista ongelmaa liikkeen kanssa ollut. Kahdesti hihnasta apuja, ja sitten tehtiin tosi hyvä sarja, ja megapalkka.

Luoksetulossa lähinnä mun oma käsimerkki oli tosi epäselvä, mikä on noita ongelmia aiheuttanut. Selkiytettiin sitten sitä käsimerkin merkitystä taaksepäin kävelyllä, ja sitten käsimerkistä pysähtymisestä toisella kädellä nami joskus heti käsimerkin yhteydessä, joskus pienellä viiveellä. Tehtiin ihan mahtava kokonainen luoksetulo ton treenin jälkeen.

Mallan kanssa oli seuraamisessa lähinnä se, miten saisin sen mua lähemmäs. Tähän ei oikeastaan kauheasti saatu apuja, mutta yleisesti siihen, että tolta pitää vaatia sitä keskittymistä ennen kuin mitään tapahtuu, ja se on ihan totta, mie olen sitä kontaktia siltä saanut lähinnä huijaamalla, ja tänään tuli muiden koirakoiden juttuja katsellessa just se pointti esiin, että ei se asia parane sillä, että sen yrittää jollain kepulikonstilla kiertää.

Noutoon haettiin avustavalla ihmisellä varmuutta. Näytettiin malliksi yksi meidän "normaali" nouto, kentällä merkki yhdessä laidassa, ruutu yhdessä. Heitin kapulan poispäin niistä. Malla juoksee ja saalistaa merkin, sieltä pyllyhepulilla kapulan luokse, jonka otti suuhun kunnes... bongaa ruudun, jolloin kapula putoaa ja juoksee tekemään ruudun. (Uusi liike evl:ään tästä, merkiltä noutokapulan vienti ruutuun, Mallahan on NERO!)
Noh tehtiin sitten hetsaamista niin että estin koiran pääsemisen kapulaan ja kouluttaja heilutti sitä. Siitä sitten pari hyvää toistoa ja lopulta päästiin siihen että heitin kapulan itse, vein koiran pannasta kauemmas, mikä yllättäen nostatti Mallaa (ei se niin ohjaajapehmo ole kun mitä luulen) ja tehtiin tosi loistava nouto.

Oli oikein kivaa ja opettavaista seurata myös muiden treenejä ja neuvoja, ja onneksi ei ollut tuon rankempi koulutus, niin uskallettiin Miinankin kanssa lähteä, vaikka se vielä toipilaana onkin. Koirat oli tosi reippaasti.