BH Maailman Kahdeksas Ihme

Voi vitsit, miten iloineniloineniloinen olen. Ajattelin, että ikinä ei tule tätä päivää nähtyä, että Malla pääsee BH-kokeen läpi Linnunlahden kentällä, jossa se ei vuosi sitten kyennyt kuin pyörimään ympyrää pälyillen että milloin joku tulee päälle. Vannoin myös, että jos tapahtuu maailman kahdeksas (vai monesko se on?) ihme ja läpi menee, niin en sano koirasta pahaa sanaa loppuvuonna. Pitää varmaan nyt pitää tuo lupaus.

Ilmoittautumisessa meidän edellä olevat koirat nosti rähäkän, johon Malla liittyi. Just vieressä seisoi kaupunkiosuuden tuomari, joka kyllä sitten kaupunkiosuuden jälkeen vähän kuittailikin asiasta.

TOTTIS
Jännitin niin perkeleesti. Ekassa seuraamisessa tärisin, ja laskin askeleita väärin, koira seurasi yllättävän aktiivisesti ja kivasti. Käännöksissä sekoilin vähän, pysähyminen jäi ehkä vähän lyhyeksi ja henkilöryhmä meni tosi kivasti. Toinen seuruu ei helpottanut jännitystä. Vikassa käännöksessä Malla meinasi lähteä ilmeisesti a:ta suorittamaan, mutta sain sen yhdellä käskyllä sivulle. Saatiin vissiin hyvät molemmista.

Liikkeestä istuminen ei onnistunut, ensinnäkin sössin liikkeellelähdön, ja se tartti kaksi seuraa-käskyä, sitten annoin väärällä äänensävyllä istukäskyn. Puuttellinen.

Maahanmeno ja siitä luoksetulo, tein saman sekoilun liikkeellelähdössä (minkä teen yleensä kun lähden luoksetuloa tekemään, joten ei ihme, ettei koira tullut mukana), maahanmeno tosi hyvä ja luoksetulo nopsa, tuli suoraan sivulle. Erittäin hyvä kai, ehkä.

Paikkamakuu jännitti, Malla oli kuuro korva kaavioon päin, joten jännitin toisen koiran luoksetuloa tosi paljon. Mutta ihan turhaan, tosi hyvä makuu, erittäin hyvä koska tarvitsi kaksi käskyä sivulle nousemiseen.

KAUPUNKI:

Tuomari sanoi heti aluksi, että saa käskyttää. Kaupunkiosuus oli periaatteessa viisi korttelipätkää pitkä.
Ensin tuli lenkkeilijä, käskytin koiraa että kulki sivulla löysällä hihnalla. Ei reagoinut, vähän katsoi. Mentiin liikennevaloista. Henkilöryhmä oli seuraavalla pätkällä, Malla katteli niitä häntä heiluen ja coolisti. Sitten mentiin eteenpäin ja tuli pyöräilijä molempiin suuntiin, kellonsoittoa ekalla kerralla kääntyi katsomaan, ei muuta.
Sitten mentiin taas tien yli ja parkkipaikalle, jossa oli auto, mentiin sen viereen jolloin ovi paukautettiin kiinni, ja auto käynnistettiin, kierrettiin kahden auton välistä ja jatkettiin matkaa pysähtyneen auton luo, josta kyseltiin. Malla ei kiinnittänyt autoihin mitään huomiota. Meidän ohi meni edestä ja takaa sen jälkeen sauvakävelijä, johon toi ei reagoinut myöskään.

Sitten oli koiranohitus, jota pelkäsin, sanoin takana, ja koira ohitti tyynesti häntä alhaalla, (SIIS HÄNTÄ ALHAALLA!!!!) nätisti molemmat kerrat.

Seuraavalla pätkällä oli sitten kaupan eteen jääminen, jossa kuulemma vaan katteli lintuja.
Erityismaininta päivän parhaasta kaupunkiosuudesta, koiran hienosta hallinnasta ja koiran tosi hyvästä suhtautumisesta kaikkeen vastaantulevaan. Kysyi kyllä sitten, että ei taida olla ihan koko totuus siitä kuinka paljon potkua tohon mahtuu, ja että hienoa hallintaa ei-niin-helpoimman mahdollisen koiran kanssa.

Ei ollut, ja töitä on tehty ihan kauheasti.
Mulla tuli tippa linssiin kun koetoimitsija tuli halaamaan ja kehui koiraa tosi hienoksi.

Taas yksi työvoitto takana. Me ollaan kyllä tosi jees tiimi Mallan kanssa.