maanantai 29. elokuuta 2011

Fysioterapian käyntikerrat 2 & 3


Toinen fysioterapiakäynti:

ANAMNEESI:Malla on ollut pirteä. Lenkit 10-20 min, eilen 30 min rauhllisesti metsäpolkua. Aamulla ja illalla 10-15 min lenkit, iltapäivällä 20 min lenkki. Liikkuvuusharjoitteet ovat onnistuneet, painonsiirrot oikean etutassun kautta ovat myös onnistuneet. 10 toistoa kerrallaan.



STATUS: Liikkeessä vas. lonkan flexio ja polven extensio liikerajoitus.Vasemman reiden ympärysmitta polven yläpuolelta 24,5 cm ja 2 cm polven yläpuolelta 25 cm. Testatessa siirtää painon otj ja oej nostoissa vasemalle takajalalle, 8-9 toiston kohdalla alkaa hieman väsyä (otj nostot).

Fysioterapia:Fysioterapiatutki


mus. Jatketaan vielä entisillä kotiharjotteilla. Käydään vesijuoksumatolla 4*1 min harjoite. Ensi kerralla vjm ja lisää kotiharjoitteita.





25.8.2011 käynti:



ANAMNEESI: neljä viikkoa vas. polven TTA- operaatiosta. Lenkkiä ovat pidentäneet, keskimäärin nyt 30 min lenkkejä. Varausharjoitteina Malla on tehnyt aktiivista ristikkäisen etujalan ylös nostoa, peruuttamista, passiivinen oikean takajalan ylösnosto 10*.



STATUS:Ulkona liikkeessä vasemman takajalan liikerata vielä lyhempi kuin oikea. Keskitytään tällä kertaa harjoitteisiin.



Fysioterapia:Varausharjoitteet, tarkistetaan kotiharjoitteet. Peruutusharjoitteeseen lisätään peruuta-istu-ylös. Varausharjoitteeksi etujaloilla ryhdikkäästi nojaaminen esim sohvarahiin ja esim namin kamssa painonsiirrot vasemmalle takajalalle. Ulkona rinteessä viisto kävely niin, että vtj on rinteen puolella.



Lopuksi käydään vesijuoksumatolla, vettä yli polvikorkeuden, nopeus 3, 4*1,5 min harjoitusjaksoa. Lopussa Malla uskalsi kävellä maton keskivaiheilla, joilloin liikkuminen rentoa ja vasemman takajalan liikerata parempi.



Fysioterapeuttina meillä Hannele Kerkelä Keski-Suomen eläinklinikalta

http://www.hannelenelainfysioterapia.net/index.php

 

Seuraavan kerran reilu viikon päästä fysioterapiaan.

lauantai 27. elokuuta 2011

Polven rankka viikko


Tällä viikolla tuli neljä viikkoa leikkauksesta täyteen. Toipuminen on edennyt tosi hyvin, mutta tuli myös muistutus vielä siitä, miten pienestä voi tässä vaiheessa kaikki olla kiinni. 



Maanantaina annoin Seelan ja Mallan hammaspainia sängyssä kun meno oli rauhallista eikä kummalla tuntunut olevan mitään halua kuin vähän nujuta. No niinpä niin, Malla sitten teki leikkipompun taaksepäin ja leikattu jalka lipesi sängystä. Malla ärähti Seelalle saman tien ja painalsi häkkiin käyttämättä leikattua jalkaa.


Muutaman sekunnin aikana ehtii miettiä aika montaa asiaa. Päällimmäisenä kauhu, että nyt se meni rikki. Ja että se meni rikki koska mä annoin niiden painia sängyllä enkä viheltänyt peliä poikki, kuten aiemmin, vaan koska on säälittänyt se, että en haluaisi leikkiä. Että miten voi ihminen olla tyhmä, ja tuhota sen kaiken mitä on neljän viikon aikana saavutettu. Ja se, että oliko tää kaikki tässä, nyt.


Silleen aavistuksen ääni väristen kutsuin Mallan häkistä ja se tuli sieltä käyttäen leikattua jalkaa ihan normaalisti. Käytin sen ulkona, liikkeessä ei mitään selkeää eroa. Illalla oltiin Seelan kanssa treeneissä ja Malla hoidossa, eikä jalasta huomaa mitään outoa. Annoin illalla isomman annoksen särkylääkettä. Kaikki tuntuu olevan ok, mutta hyvin tarpeellinen muistutus siitä, miten pienestä se vielä tässä vaiheessa voi olla kiinni. Jalka lipesi sängyn reunalta. Olen kuullut tapauksesta jossa TTA-leikattu koira on tässä vaiheessa jo päästetty hihnasta vapaaksi juoksemaan. Ei se vaadi kun pienen lipeämisen tai virhearvioinnin, ja ollaan lähtökuopissa - tai oikeastaan vielä siitäkin huonommassa jamassa. Ei kai yhtä niveltä voi määräänsä enempää myöskään operoida.


Noh, otettiin tiistai sitten rauhallisemmin ja keskiviikkona pakkasin uikkarit ja koirat ja mentiin rannalle. Tää oli selkeesti Mallalle pahin paikka kuntoutuksessa - päästä ihanalle rannalle ja joutua olemaan hihnassa. Seela juoksi rundia ympärillä, eikä voinut sekään oikeen käsittää miksi ei lähdetty kolmisin uimaan niin kuin aiemmin. Kävelytin Mallaa rantaviivaa pitkin rauhalliseen tahtiin ja yritin katsoa että käyttäisi leikattua jalkaa hyvin. Pidettiin taukoja ihan reilusti. Kerran annoin Mallan koettaa uimistakin kun se hihna pitkällä syvempään veteen nojasi, mutta vielä ei ole tarpeeksi polvi kunnossa, jotta uima-asento olisi oikea, joten jäi pieneksi pyrähdykseksi. Seelan kanssa uitiin sitten pieni rundi kahdestaan Mallan kelliessä rantahiekalla.


Torstaina oltiin sitten fysioterapiassa nro. kolme. Jalannostoharjoituksesta on siirrytty kotona temppuiluun nyt kun polvi alkaa kantaa. Malla nostaa siis etutassuaan, peruuttelee ja lisäksi tehdään jatkossa fyssarin neuvomaa peruuta, istu, luoksetulo -yhdistelmää, jossa saadaan vähän voimaharjoitusta siihen lähtöön. Kivempaa tämä oli Mallalle kuin itse käsin jumppaaminen. Kokeiltiin myös jumppapallon kanssa tehtäviä painonvarausharjoituksia ja tasapainolautaa. Ohjeet saatiin ns. rinnekävelystä ja lopuksi Malla kävi vielä vesialtaassakin. Nyt sieltä alkoi löytymään semmoista pitkää hyvää askeltamsita.


Illalla huomasi kyllä, että oli ollut fysioterapiassa rankempaa kuin ennen, jalassa pientä jäykkyyttä. Tästä fysioterapeutti varoittelikin kyllä.  Iltalenkillä Malla selkeästi kaipasi lepotaukoja vaikka lenkki ei pitkä niihin verrattuna, mitä jo tehdään, ollut. Illalla sitten telkkarin ääressä pidin pitkät venyttely ja rentoutusharjoitukset Mallalle ja se tuntui auttavan, perjantaina epäpuhtautta ei enää nähnyt.


Pitää vaan muistaa edetä rauhassa. Neljä viikkoa on lyhyt aika, ja siihen nähden että on koiria jotka edelleen tässä vaiheessa paranemista selkeästi vielä ontuvat, on Mallan kuntoutus edennyt enemmän kuin hyvin.


Muutama kuva vielä syksyisestä metsästä:



sunnuntai 21. elokuuta 2011

Agilitykisat JAT 20.8.2011


Senteinmätin kanssa kolme rataa jälleen. Kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata.


Ensimmäinen rata oli myös australiankarjakoirien mestaruusrata. Valitettavasti loppusuoralla otettiin hylky renkaalta tulleen kiellon ollessa kolmas laatujaan.Seela pääsi kivasti väläyttelemään vauhtiaan tällä radalla. :)



Kakkosrata oli samantyylinen vauhdikas rata kuin ensimmäinenkin. Ohjasin Seelan huolimattomasti A:n jälkeiselle hypylle ja sehän kostautui kieltona. Kepeille olin taas liian hätäinen vaikka koetin malttaa. Myöskin olisin voinut vaatia kontaktit vähän nätimmiksi tältä radalta. Maaliin tuloksella 10 ja sekunteja alittui jonkin verran. Sijoituttiin toisiksi.

 



Kuten videosta huomaa, Seela muutamaan kertaan rupesi kommentoimaan mun ohjausta. Kolmosradalla alkoi jo väsy iskeä, Seela ei pysynyt lähdössä ja spurttaili heti alkuun omiaan, kepit meni hienosti, mutta takanurkan käännöksessä se alkoi motkottamaan minulle eikä sitten löytänyt seuraavaa estettä. Loppusuoralla jäin jälkeen enkä sitten korjannut ohitusta. Joten tulokseksi HYL.



 



Hauskaa oli, loppupäivän olin tuomarisihteerinä kisoissa. Mallakin oli taas mukana kisapaikalla ja oli kovin tyytyväinen saamastaaan huomiosta.

tiistai 16. elokuuta 2011

Kisoihin valmistautumista ja vesiterapiaa


Ensinnäkin, tässä vähän pohdittavaa itselle siitä, kannattaako hirveästi viedä Seela nenästä kepeille...







"Kun ei se osaa!" Ja paskanmarjat.

  Ainoastaan tuo toinen puoli on selkeesti kesken. Mutta ehkä oon vähän sen osaamista tosiaan aliarvioinut.


Kontaktit vaikutti jopa keinu mukaanluettuna hyvältä treenaillessa, lauantaina sitten näkee.

Tein pienen mölliradan ryhmäläisilleni ja tehtiin se vielä loppuun Seelan kanssa.







Nyt on pien sininen vähän väsyn oloinen, ennen treenejä käytiin näytelmätreeneissä lähinnä vaihtamassa kuulumisia, ja Seela sai sikailla nakkia monesta taskusta.


Päivällä oli toinen fysioterapia Mallalla, ja akka pääsi vesialtaaseen jumppaamaan. On se vaan niin helppo ja mukava koira, kun mistään ei hätkähdä ja suhtautuu niin hyvin kaikkiin noihin jumppiin ja käsittelyyn. Vesialtaastakin se tuumas että hauskahan täällä on lompsia ja häntä tötteröllä tärkeänä pisteli menemään.


Kotimatka venähti kun myöhästyimme linja-autosta ja käytiin sitten samaan katastrofiin ostamassa koirille uudet valjaat ja Mallalle uusi hihna kun niitä on nyt useampi sanonut itsensä irti tässä lähiaikoina...



Nyt kumpikin makaa naudannilkkansa vieressä umpiunessa, joten on tainnut olla hyvä päivä.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Kuopion agilitykisat 13.8.2011


Seelan kanssa toisissa agilitykisoissa. Kolme rataa tälläkin kertaa pienelle koiralle junailtu pään menoksi. Radat tuntuivat melko vaativilta ykkösluokan radoiksi ja nyt Seelan kokemattomuus selkeästi kisoissa näkyikin.


1. rata, ehdottoman positiivista puomin ja a:n kontaktit, kepeillä en malttanut viedä rauhassa loppuun asti. Kaunis putkeen irtoaminen Seelalta. Sen sijaan vaikeassa kulmassa ollut muurin jälkeinen hyppy selkeästi oli Seelalle liian vaikea löytää, itse sössin valssin ihan väärään kohtaan, mistä toinen kielto ja ihan karsea keinu. 15 vp, ja ihanneaikaan ehdittiin just ja just (-1,01)



Järjestyksenä toisena oli C-rata, joka oli hyppäri. Rataantutustuessa meinasi mennä aivo solmuun. Toisaalta kun meillä jo hyppäriltä nolla on niin ajattelin että vedetään tämä vaan niin rennosti, nopeasti ja hyvin kuin osataan.

Ja vitsi mikä rata siitä tulikin. Seelalla oli ihanan paljon samaa tyyliä tehdä kuin mitä treeneissäkin, se oli jotenkin ilonen ja vapautunut, ja se näkyi musta vauhdissa. Jollain tavalla tuo rata sopi sille tosi hyvin profiililtaan, nurkan takaaleikkaus onnistui hillittömän hyvin. Mun mokia oli kepeillevienti ja loppusuoralla olisi pitänyt vaan rohkeasti kokeilla persjättöä, niin olisi kenties tuo viimoinen pyörähdys vältetty. Videolta katottuna olisin siihen ehtinyt jos vaan oisin mennyt ja tehnyt. Kaikkinensa kuitenkin tosi kiva ja hieno rata. Tulos 5 (-9,01) ja 2.sija.



Viimeisenä B-rata, jossa oli myös aika haasteellisia esteille lähestymisiä. Meillä se tarkoitti kieltoja. Kontaktit keinua lukuunottamatta oli taas tosi hienot, mutta kaikkinensa en kovin tyytyväinen ollut rataan. Seelan kokemattomuus näkyi tässä eniten ja vaikka näkyy myös sen kuuliaisuus, että tiukkoja paikkoja sen kanssa saa pelastettua, niin kaikkinensa kiva palata kohta taas treeneihin. Seela saa vielä ihan rauhassa kasvaa ja kasvattaa kokemusta treeneissä. 



Viikon päästä on karjisten rotumestaruudet meidän kotikentällä. Sen jälkeen keskitytään treenailuihin. Kiva on kuitenkin ollut päästä vähän kisaamaankin, toivoin tästä kesästä Mallan kanssa kivaa kisakesää, mutta sain sellaisen Seelan kanssa. Mieltä lämmittää tietysti sekin, että Mallan toipuminen etenee hurjan hyvää tahtia, niin on jotenkin itselläkin parempi mieli ja jaksaa vähän enemmän iloita onnistumisista kuin ennen leikkausta.

tiistai 9. elokuuta 2011

Fysioterapian ensimmäinen käyntikertomus


9.8.2011

Anamneesi: Vajaa kaksi viikkoa vasemman polven TTA-operaatiosta. Liikunta on ollut lähinnä tarpeilla käynnit.


Status: Ulkona käynnissä varaa hyvin leikatulle jalalle, ei ontumista. Seistessä siirtää vielä painoa oikealle, pitäen leikatun jalan varpaita maassa. Pystyy istumaan normaalisti. Pehmytkudoskireyttä leikkaushaavan alueella, rajoittaen lonkan extensiota, selkeää lihasatrofiaa vasemman etureiden lihaksissa.


Fysioterapia: Fysioterapinen tutkimus, leikatun raajan liikkuvuusharjoite (2*pv, 10 toistoa molempiin liikesuuntiin; etureiden ja takareiden venytysliike) keskiliikeradalla kolmeen viiikkoon saakka jonka jälkeen voi alkaa suurentaa liikerataa. Koukkuun- ja ojennusliike sallittu vasta kun 4 viikkoa leikkauksesta. Painonsiirtoharjoite oikean takajalan kautta seinän vieressä tehtynä. 2-3 kertaa päivässä 1-2* 5-10 toistoa jaksamisen mukaan. Liikunta saa olla 3-4kertaa päivässä 10-20 min. niin, ettei koira väsähdä lenkillä.


Seuraavalla kerralla vesialtaaseen.


Jatkossa tavoitteena leikatun raajan normaalin liikkuvuuden palauttaminen ja reisilihasvoiman vahvistaminen.

perjantai 5. elokuuta 2011

Mallan polvivaiva sai jatkoa..


Viime päivityksen jälkeen tapahtunut paljon. Kesäkuussa Malla vietti lähes koko kuun pakkolepoa, mutta ontuma ei poistunut, joten viimeinen päivä käytiin uudemman kerran eläinlääkärissä. Malla rauhoitettiin ja polvea tutkittiin. Uusia kuvia ei otettu, koska pidettiin epätodennäköisenä, että kuukaudessa niin merkittävää ontumisen voimistumista aiheuttavaa muutosta entiseen olisi tullut.


Polvet tuntuivat hyviltä ja napakoilta, vasemmassa takajalassa aavistus turvotusta. Usean lääkärin voimin sitten polvea ronklattiin ja tuloksena oli, että polvi on ns. normaali, mutta verrattuna toiseen polveen, siinä on vähän liikettä ja turvotusta. Lisäksi lihakset ovat jalasta vähentyneet, mikä viittaa kipuiluun, vaikka selkeää kipureaktiota tai ontumista ei taaskaan saatu näytille. Malla on eläinlääkärillä aina niin touhoissaan, aika menee eläinlääkäreitä pusutellessa, ettei paljoa näytä vaikka sattuu. Aiheesta voisi kirjoittaa pitkästikin, mutta toteanpa vaan, että helpompaa koiraa viedä eläinlääkärille ei varmaan ole. Kaikkeen suhtautuu hyväntahtoisesti ja avoimesti.


Noh, tultiin lopputulokseen, että röntgenillä tämä asia ei ratkea. Mahdollisuus on käyttää muita kuvantamismenetelmiä tai avata jalka kirurgisesti ja katsoa mikä mättää. Päädyttiin jälkimmäiseen ratkaisuun. Ortopedi oli kesälomalla joten sovittiin että heinäkuun lopussa tuon Mallan tänne. Kovin todennäköisenä ristisidevamman mahdollisuutta ei pidetty, mutta se oli hyvä sulkea pois. Mun oma tunne on alusta pitäen, jo silloin kun viime syksynä törmäys Seelan kanssa kävi, että nyt kävi jotain pahasti, meniköhän siltä ristiside. Useamman kerran Malla on polviaan käynyt näyttämässä, ja polvia on vaan kiitelty vahvoiksi ja napakoiksi.


Noh, tähystys oli viikko sitten perjantaina: 

"Mallan vasemman takajalan polvessa todetaan osittain poikkimennyt eturistiside; nivelsiteestä jäljellä n. 40-50 %:a. Polven avauksessa todetaan, että nivelkierukat ovat ehjät. Leikkaus on tehty ns. TTA -menetelmällä.



Kuntoutumiseen menee n. 8 viikkoa, jona aikana odotetaan sääriluun harjanteen luutumisen tapahtuvan; kontrollikuvaus 7-8 viikon kuluttua. Tänä aikana ehdottomasti kaikki liikuttaminen ulkona hihnassa; ompeleiden poistoon saakka lähinnä tarpeilleen, sen jälkeen voidaan kokeilla 2 x 20 minuuttia. Lenkit kävellen, raviaskeleita saa ottaa. Ei riehumista, ei hyppimistä, huolehditaan ettei koira liukastele. Koira ei missään vaiheessa lyödä polven etuosaa.



Mikäli kontrollikuvauksessaluutuminen normaalia, siirrytään normaaliin liikuttamiseen asteittain. Mikäli koira alkaa äkillisesti ontumaan syynä voi olla sisemmän nivelkierukan repeämä. Tällöin yhteys eläinlääkäriin.



Nivelrikkoa ilmenee aikaa myöten, joten cartrophen-lääkitys kaksi kertaa vuodessa. 1. pistos noin kuukausi leikkauksesta.



Kontrollikuvat suositeltavaa vuoden kuluttua.



Fysioterapia aloitetaan ompeleiden poiston jälkeen eli kahden viikon kuluttua. "



Hintaa leikkaukselle Keski-Suomen eläinklinikalla tuli 1582,62 euroa. Kotiin ajeltiin reteesti taksilla, enää tässä katastrofissa paljon tuntunut.



Eläinlääkäri oli yllättynyt että vaurio oli noin suuri verrattuna oireisiin. Mallan ontuminen on pääasiallisesti ollut epäpuhtautta liikkeessä ja rauhallisessa mielentilassa kotona on ontunut levon jälkeen. Eli parempi pitää taas mielessä kuinka paljon karjakoiran kivunkestävyys ja muutenkin luonne joka ei kipua kauheasti näytä, voi myös hämätä. Hyvä lihaskunto on tukenut polvea todennäköisesti tähän asti.



Nyt leikkauksesta on viikko.

Ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen Malla oli selkeästi hyvin kipeä, se nukkui paljon ja häntä heilui vain varovasti sille jutellessa. Pissalla kävi pe-la välisenä yönä kahden aikaan pitkän jalanasettelun jälkeen.

Jo ensimmäisenä iltana Malla kuitenkin lähti jo vähän liikkeelle ja tapaili ihan muutamia askelia jalalla.



Ulos ja sisälle Malla kulkee sylissä, jottei se liukastele porraskäytävissä. Ulkona kuljetaan lyhyellä hihnalla, maanantaista lähtien koirassa on selkeä muutos reippaanpaan päin. Häntä heiluu ja ulkona voi kellahtaa selälleen (mikä on normaalia Mallaa). Nukkuu edelleen paljon ja kesän alussa ostamani paksu koiranpeti on tullut tarpeeseen, kovalla lattialla ei halua maata. Malla on jättänyt jalkapakettinsa hyvin rauhaan - sen sijaan portin taakse jättämistä on protestoinut, joten alkuviikon jälkeen Malla on viettänyt yksinolonsa isossa metallihäkissä pöydän alla.



Yksi iso ongelma Mallalla on, jalka ei ihan taivu vielä rapsuttamiseen, joten pyllyllään istuvaa ja päätään kääntelevää karjakoiraa ei vaivaa kipukohtaus vaan rapsutuksen puute.


Perjantai-iltana otin pumpulisiteen (estämässä turvotusta) jalasta pois. Haavan päällä on teippi ja sen jätän suosiolla eläinlääkärin huoleksi kun tiistaina mennään poistamaan tikkejä. Haava ei näytä erittäneen, mutta jalka on onneton pikkuinen kinkku karvattomana, ja lisäksi se on voimakkaasti mustelmilla. Nyt omat fiilikset ovat varovaisen positiivisia. Malla käyttää ulkona jalkaa hyvin. Katsotaan mitä tiistaina fyssarilla selviää.