Miinan kanssa jälkeä

Käytiin aamulla tekemässä ekaa kertaa mummokoiran kanssa peltojälkeä. Metsäjälkeä toi on ajanut muutamia kertoja, mutta käytiinpäs kokeilemassa.

Tein kahdella kulmalla reilu 100 metrin jäljen, ja tyhmänä laitoin kissannappulan joka askeleelle, vaikken metsässä tätä tee. No arvaahan sen, että koira kaahotti aluksi namin perään ihan liikaa, ja kun korjasin niin lakkasi tekemästä, tuijotti mua, tuijotti Elliä ja oli niin herkkistä että ei päästy jatkamaan ennen kuin annoin enemmän liinaa. Selvästi oli vähän outoa tolle tehdä heinikossa, koska ei se yleensä herkistele kun tekee.

Namit saa ton liian kuumaksi jäljellä, mutta jotenkin sain sen rauhoitettua ekan kulman (joka oli multa paskasti tehty) jälkeen ja vaikka savisten polkujen ylitys meinasi takuta ja jälki hukkua niillä, niin jatkoi varmasti jäljen etsimistä. Toinen kulma oli hieno.

Pitäisi tehdä jälkeä useammin kuin kerran vuodessa niin saisi edettyäkin eikä varmistella että mitä se osaa ja mitä ei joka kerta kun jälkeä vaivautuu tallaamaan.