BH-treeniä

Mitäköhän taas tuli tehtyä, kun ilmoitin Mallan bh-kokeeseen 8.11? Noh, nyt on treenattu jotakkii.

Seuraaminen on ollut yllättävän kivaa, joo-o, edistäähän se, mutta kontakti pysyy kivasti ja harvemmin koiralle tulee enää semmosia "häh, emmänyttajuuuuuu!?" -kohtauksia käännöksissäkään. Eihän tämä valmis ole, eikä sitä ehkä niin valmiiksi edes saa kun mitä haluaisin - varsinkaan ennen bh:ta.

Luoksetulot on kivoja ja vauhdikkaita, ei se eteen istu suoraan, mutta on nyt kuitenkin yrittänyt. Ainut ongelma, mikä eilen tuli, oli se, kun otinkin kokonaisen ja pyysin edestä sivulla. Käytti hienosti peräpäätään ja päätyi istumaan nurinpäin mun eteeni, perse tiukasti mun jalkojen välissä. Vähän nauratti.

Paikkamakuuta ollaan tehty, eilen kunnon häiriössä ja sain sitten kerran mölähdettyäkin, kun Elli leikitti Mioa metrin säteellä Mallan ympärillä. Leikittämisen kesti, mutta lelun heittoa ei. Karjaisin koiran maahan, ja pyysin että tekevät uudestaan, ja pysyi. En tiedä keksinkö enää tuosta isompaa häiriötä, koska noi on tehnyt varsinaiseksi taiteenlajiksi yhteisen kiihtymisen jos joku heittelee lelulla. Kaikenkaikkiaan Mallalla on tosi varma paikkamakuu.

Istumista ollaan vähän opeteltu (kaksi kertaa, hurjat) , ja mie vaadin liian nopeasti liikaa. Eli vaan häiriöttömiä istumisia paljon sisällä, ja katotaan siirretäänkö sitä ulos ennen bh-koetta ollenkaan.

Eihän tuo missään nimessä valmis tottikseltaan ole, istuminen (jäävänä ja eteenistumisena) on ihan keskeneräinen, ja seuraaminen ei ole supertarkkaa, mutta ihan hyvää kuitenkin.
Kaupunkiosuudesta tuli eilen hyvää treeniä kun ahtaalta lenkkipolulta ilman mitään ilmoittamista takaa juoksi Mallan ja Mion välistä musta provosoiva labukka omistajineen. Malla toki katsoi sitä, mutta suu pysyi kiinni, eikä hihnasta tempoiltu. Tämä on ollut meillä isoimpia hankaluuksia aikoinaan, mutta nykyään koiraohitukset menee niin iisisti, että aika isoja saa käydä, että koe siitä jäisi kiinni. Katotaan miten tiukka tuomari on tottiksen osalta.
En tykkää lähteä raakileen kanssa tekemään, mutta kun paikka saatiin ja muutenkin on mahdollisuus mennä, niin mennään nyt ottamaan ainakin kokemuksen kannalta. Toisaalta on kiva saada palautetta siitä, että miten toi meidän tämänhetkinen tekeminen kelpaisi pk-puolelle, koska mulla on itselläni rima ihan hirveän korkealla siitä, minkälaista sen kuuluu olla.

Ainut mistä koko juttu voi jäädä kiinni on, jos kentällä on yhtä röyhkeitä lintuja kun esim. Mion bh-kokeessa, missä ne hyppeli keskellä seuraamiskaaviota. Neiti on saanut vähän liiaksi viihdyttää itseään lintuja haukkiksessa jahtaamalla, ja vaikkei se ole siirtynyt oikeastaan muualle (toki kaupungin puluja tuijotellaan), niin se on ainut ihan selvä epävarmuustekijä kokeen osalta.

Laitetaas muutamia kuvia tämän viikon treeneistä.

Kivaa seuraamista

Paikkamakuukin on näköjään koirasta kivaa

Ooh, mikä motsku!