Voi että, on ollut nyt mulla taas niin rankat viikot takana, että treeniblogin päivittäminenkin jäänyt olemattomiin. Eipä sillä - ei olla kyllä kauheasti reenailtukaan, säät on onnettomat, minä väsynyt ja koulupäivät pitkiä. Tällä viikolla Mallan kanssa reffattiin uusi tuttavuus: Kasperi-kultsu, jota oli mukava jahdata pitkin peltoja ja jaella pojalle kauniita hymyjä.
Viimeisissä agitreeneissä tehtiin tämmöistä.
Meni oikein mukavasti, mitä nyt, kröhöm, keinu yllätti vissiin Riikan kokonaan. Sovittiin että jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin, Riikka varmistaa kontaktit ja minä ohjaan. Innostuttiin sitten lähestymään keinua "vähän" vauhdikkaasti. Riikka seisoi kontaktin edessä ottamassa vastaan, ja Malla ryntää ihan täysillä: vuosisadan hienoin lentokeinu, ja koettipa Pöllö-Möö vielä ponkaista Riikan olan yli matkaa jatkamaan. Riikkapa otti kopin ja oli vähän noloa karjakoiraa.
Noh, seuraavan kerran otettiin vähän rauhallisemmin. Muu rata meni ihan ok, ekalla kerralla mulle iski aivovaurio välistävedossa ja menin kyykkyyn kun rupesin kääntämään. Ei mitään hajua mikä älyväläys toikin sitten oli.
Meillä oli lisäharjoituksina sitten kepit ja pieni tekniikkaharjoitus jonka nimeä en kyllä nyt tietenkään muista. Kumpikin sujui hyvin. Malla oli ihan kikseissä kepeillä, ja otettiin pitkästä aikaa vaikeammalta puolelta, missä otusta vähän turhautti kun pitikin miettiä eikä vaan painaltaa. Reffu.
***
Malla vaikuttaisi myös aloittelevan juoksua hiljalleen, toivottavasti pidättelee niitä joulutaukoon asti. Miina taas aloittelee vuosisadan karvanlähtöä. Tauti todennäköisesti vaikuttaa hormonikiertoon, koska Miinalla ei ole juoksuja näkynyt, ja niiden piti alkaa jo lokakuun alussa viimeistään.
Noita-kissa on kasvanut kovasti. Tuhma se on edelleen. Viime yönä koimme kauhunhetkiä kun kuului heleä kitarankielen "plingggg!", äkkiä valot päälle ja kamera käteen: Pirulainen jäi kiinni itse teosta!
Ihan sievä pien kissa Noita Normaalista on kasvanut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti