Päivitykset laahaa jäljessä, koira ei. Viimeiset viikot on olleet aika hulinaa koulussa ja viikonloput kisakentillä.
Ensinnäkin, Kangasniemen tottelevaisuuskokeen (AVO1/167) video vihdoin nähtävillä:
http://www.youtube.com/watch?v=v79Zz1ipFLM
Seuraavana viikonloppuna Pieksämäelle lähdettiin voitontahtoisina, mutta ei kovin itsevarmoina. Turhaa jännäämistä, koirahan tekee kun ohjaaja vaan jaksaa oman osansa.
Paikkamakuu 10
Seuraaminen 7
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 9½
Nouto 9
Kauko-ohjaus 10
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 8
I-tulos, 185 pistettä, kp, 3.sija
Ja täten myös koulutustunnuksen TK2 kera pääteltiin tokovuotta 2010.
http://www.youtube.com/watch?v=ABpwcNEFBOE
Vaan ei siinä vielä kaikki! Ehei, tänä viikonloppuna sitten vuoden viimeisten agilitykisojen kimppuun.
Ensinnäkin, oli aivan sairaan kylmä, koko viikonlopun. Kun yhteensä neljän radan lisäksi Polleparkissa vietettiin vielä useampi tunti kisatalkoissa niin tuntui vasta tänään illalla, että jäsenet on edes jotenkin lämpimät.
Tunteet kävi kuitenkin kuumina. Lauantain eka rata ei joo näytä pahalta, mutta tuntui, Malla on kyllä oikea pokerinaama, silmissä käy semmonen välke että nyt on paine liikaa ja koira paiskoo rimoja miten sattuu, mutta eipä sitä videolta näe tai oikeastaan huomaa.
Toisella radalla pientä historiaa, käänsin sen (täpärästi, mutta käänsin) A:lta, ja jos housut ei olisi kepeillä meinanneet pudota ja vika rima olisi pysynyt niin...! Mutta siis, kympillä pois radalta ja koira oli nyt oma reipas itsensä.
Sunnuntaina kohmeisesti jäisissä kengissä ekalle radalle, ja kuinkas sitten kävikään. Kerran kuulin että kynnet rapsahti rimaan ja ennen viimeistä estettä meinasin jo rukoilla, että rakas ääliöni, käänny nyt ja hyppää se viimeinen este pudottamatta. Ja niinhän rakas vauhti-kebabbi totteli ja näin ollen virallisten sääntöjen mukaan virheetön rata ja sehän on siis NOLLA! Hassu fiilis, se on ollut pidemmän aikaa niiiin lähellä välillä, ja silti tuntunut ihan mahdottomalta saavuttaa. JESJESJESJESSSS!!!!
Viimeinen rata oli sitten lisähylly palkintoja varten. Ihmepelastus radan takaohjauksessa hämmensi sen verran, että olin aivan myöhässä jo a:lle lähdettäessä ja kun koira ajautui esteiden välistä, en enää saanut itseäni kasattua ja se meni siinä. Hauska pieni koira.
Koko viikonloppuna ei yhtään kontaktivirhettä ja keppien aloitukset onnistui. Rimoja tippui tosi vähän, ja kun rehellisesti voi sanoa että melkein puoli vuotta ollaan oltu treenaamatta, niin ei hassummin. Myös kavereiden hieno menestys viikonloppuna lämmitti mieltä.
Videolle koottuna koko viikonlopun uurastukset:
http://www.youtube.com/watch?v=Iyru5XUOPx4
Tän paremmin ei ois voinut kisavuosi päättyä. Ensi vuonna sitten uudet kujeet ja Seelankin kanssa toivottavasti päästään jo kurkkailemaan kisamaailmaa.
Kiitoksia kaikille treenikavereille, myötäeläneille, tsemppareille ja perseellepotkijoille.