Juuttuubbi on jännä paikka, katselin sieltä tapoja opettaa koiralle kontaktit ja eräs sitten näytti nenäkontaktin opetuksessa sohvaa ja kevytboksia. Siitä se ajatus sitten lähti! Hain raskaamman kevythäkin ja käärin sen eteisen mattoon. Systeemi vasten nojatuolia, frolicpussin viimeiset kuivat namit yhteen karvaiseen kouraan ja naksu toiseen.
Olen halunnut tehdä Mallalle kontaktit niin että se koskisi kahdella tassulla kontaktipintaa ota-käskyllä ja kiipeäisi sitten. Joten ota-käskyä treenaamaan, ja eihän toi mikään tyhmä ole, tarjosi hienosti oikeaa parin toiston jälkeen vaikka olin koiran takana, pari kertaa rynni ylemmäs, mutta sitten vaan uudestaan rauhallisemmin. Alastulossa tuli sitten tajuttua, miten selkäytimessä istuminen etutassut maassa tuolla on. Ota-käskyllä teki itsenäisesti istumiset tosi hienosti joka kerta. Olin ihan että äimistynyt. Että ehkä noissa pysytään, mutta sen ainaisen epätoivolla karjutun odota-käskyn ja hirveiden käsiapujen kanssa soheltamisen voisi jättää unholaan.
Sitten päästiin projektiin otetaan minusta, Mallasta ja Miinasta talvinen potretti, kun lumikin satoi maahan. Voijestas.
Ensin tietysti kerroin koirille, mitä niiltä toivotaan.
"Näyttäkää filmaattisilta ja katsokaa kameraan, helppoa, eikö?"
Koirat tuntuivat ymmärtävän. Miina ei tosin ollut kauhean innostunut ideasta.
Pari asiaa mun olisi kuitenkin pitänyt tehdä selvemmäksi. Kuten esimerkiksi, että
...Malla EI HYPI NAAMALLE!
Malla EI, ei kuvaajaaaaa...!
...ja sitten kun itse olisin vielä pidättäytynyt leikkimästä lumella.
Kaikenkaikkiaan, alkoi mennä varsin toivottomaksi, kun yhtäkkiä se tapahtui, okei, ei saatu kaikkien naamoja samaan suuntaan, mutta aika lähelle. Tässä siis virallinen hiano potretti meidän kolmen sakista.
Jospa vasta ensi vuonna uudestaan.
"Näyttäkää filmaattisilta ja katsokaa kameraan, helppoa, eikö?"
Koirat tuntuivat ymmärtävän. Miina ei tosin ollut kauhean innostunut ideasta.
Pari asiaa mun olisi kuitenkin pitänyt tehdä selvemmäksi. Kuten esimerkiksi, että
...Malla EI HYPI NAAMALLE!
Malla EI, ei kuvaajaaaaa...!
...ja sitten kun itse olisin vielä pidättäytynyt leikkimästä lumella.
Kaikenkaikkiaan, alkoi mennä varsin toivottomaksi, kun yhtäkkiä se tapahtui, okei, ei saatu kaikkien naamoja samaan suuntaan, mutta aika lähelle. Tässä siis virallinen hiano potretti meidän kolmen sakista.
Jospa vasta ensi vuonna uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti