Vaikka oli märkää ja pimeää niin ajeltiin Tiinan ja Lukan kanssa Muurameen. Miinakin oli mukana, ettei olisi joutunut olemaan pitkän päivän jälkeen vielä iltaakin yksin. Mallasta poiketen Miina ei saanut puuhaksi agia vaan luun kevythäkkiin mussutettavaksi. Meitä ei ollutkaan sitten muita Seijan lisäksi paikalla, joten ehdittiin tehdä paljon ja kunnolla.
Eka rata oli kieputusta, irtoamista ja hallintaa. Isoin jekku radalla oli kolmoshyppy, joka tuli suorittaa koiran irtoamisella niin, että ohjaaja kulkee putken toisella puolella.
Malla on tosi paljon edistynyt takaakierrossa, ja isojen kaarteiden sijaan se teki tosi nättiä ja esteenmyötäistä kakkoshypyllä. Irtoaminen kolmoshypylle onnistui ekan kerran jälkeen jolloin ohjasin Mallan kyllä esteelle asti, mutta se hyppäsi putken yli aidan sijaan.
Ensimmäinen loppupätkä meni ihan sähläykseksi kun kompastelin itseeni ja hätäilin, ja ohjasin koiran 6 putkeasta ohi. 7 rimakin tuli alas. Toistolla saatiin muhun tolkkua ja hitsi että olin ylpeä tosta elukasta, että sain sen ohjattua 5 esteelle ilman että se karkasi kertaakana putken väärään suuhun. Rata oli tarkoituksella melkoisen ahdas. Kaikenkaikkiaan hyvä harjoitus, ainut moite Mallalle lähdössä varastamisesta, mitä ei ole ennen tehnyt. Varastelu jatkui ihan lopputreeniin asti.
Toinen rata olikin sitten tämmöinen "ohjaa mahdollisimman kaukana koirasta" -treeni.
Tässä treenissä tuli sitten isoimmaksi kompastuskiveksi mun kiirehtiminen. Mallalla ei ole mitään ongelmia suorittaa kaukana musta, jos vaan olen rauhallinen, mutta jos kiirehdin niin se kiirehtii ja juoksee noi kevyet muovirimat alas. Herkimmin putosivat 2, 5, ja 7 rimat, 4:nkin tuli alas kerran. Noh, rauhassa vaan, melkein kävelyvauhtia, niin koirahan irtoaa vaikka minne, ja oli melkoisen ihq. Ratapiirros vähän vääristää, mutta seiskaeste oli periaatteessa takaa-kierto eikä ihan hollilla. Siinä vaiheessa kun Malla oli siellä, niin olin tyyliin kutosputken sisäänmenolla, mutta hienosti takaa-käskyllä haki esteen ja jatkoi 8:lle, jossa sitten Seija palkkasi patukalla.
Ihan selvästi mulle tulee paras fiilis just niistä hetkistä kun koira toimii kaukana musta ja kuuntelee ohjausta kauniisti, tekee nopeasti, tarkkaa ja etenee varmasti. Ja se tuntuu toimivan Mallallekin parhaiten, jos olen lähellä niin se joutuu liikaa arpomaan mitä siltä toivon. Voivoi. Nyt tuntuu taas siltä, että toi koira on vähän liian hieno mun käsiin, miten se voi osata esim. just noi takaakierrot kaukaa takaa ohjaamalla ilman että ikinä on opetettu!? Se ottaa niin hyvin ohjausta vastaan, että ei voi kun ihmetellä. Varsinkin kun se ei himmaile, vaan menee täysillä eteenpäin. Mistäköhän mulle saisi koiran tasoa vastaavat taidot?
Seija jo puheli että tehtäisi treeniporukan kanssa ensi talvena kimpassa kisamatkoja ykkösluokan kisoihin, että saisi tavallaan vetäjät neuvomaan myös siinä kisatilanteessa ja opittua varsinaisesta kisaamisesta yhdessä ryhmän kanssa. (Ja saisi bensakulut jaettua ja matkaseuraa koko ryhmästä ohjaajineen kun kaikilla on ykkösluokan koiria). Ajatus agissa kisaamisessa on mulle ollut aina semmoinen impossible dream mun mielikuvissa, mutta hups, nythän mulla on tossa kisalisenssiä vajaa kisavalmis ykkösluokan koira. Kuinka tässä näin on piässyt käymään?
Lähtökohta kun kuitenkin oli tämä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti