lauantai 27. joulukuuta 2014

Seelan ja Rinin agilitykuulumisia

Niin paljon ajatuksissa työstää tällä hetkellä Karkkia eteenpäin niin Sininen Salama meinaa jäädä ajatustasolla paitsioon. Syykin on aika yksiselitteinen siinä mielessä että treenit kulkee, koira tekee älyttömän hyvin jos vaan itsekin teen.

Sinänsä ollut tosi kiva agilityvuosi Seelan kanssa, että meillä ylipäätään ja ensinnäkin on ollut agilityvuosi. Vuoden aikana en ole huomannut Seelan selän oireilleen agilitystä. Toki, olen pitänyt entistä tarkempaa huolta Seelasta ja kisamäärät on olleet vähän vähäisemmät ja kisatahti harvempaa kuin ennen spondyloosin löytymistä.

Tänä vuonna tehtiin 9 nollaa kolmosluokasta. Se tuntuu jostain syystä paljon "vähemmältä" kuin vuoden 2013 10 nollaa, mutta ottaen huomioon että meidän kisavuoden kesto on ollut paljon lyhyempi kuin viime vuonna, niin pitäähän tuohon nyt tosi tyytyväinen olla. Rotumestaruusvoittokin tuli kolmatta kertaa. Tällä hetkellä vuoden 2015 arvokisatuloksista meiltä uupuu tupla ja voitto. Voitto tulee olemaan hankala, tuplan suhteen olen paljon optimistisempi, jos vaan ei mitään terveydellisiä juttuja tule. Sertejä olen koettanut olla aktiivisesti ajattelematta. Ne on käyneet lähellä ja ovat tullakseen jos ovat. Pääasia että saadaan mennä ja kisata nyt ja jatkossa.

Saatiinpahan muuten taas uusi vaivakin: han kuin vuoden 2014 teema oikean etujalan kootut krempat ei olisi ollut jo tarpeeksi kattava, niin vuoden huipensi ikävästi haljennut oikean etujalan vasimmaisen varpaan kynsi. Maanantaina suunnataan lekurin suuntaan, kun ei näytä itsestään lähtevän kynnen repale irti. Mulla alkoikin olla jo kova kisakuume, niin eipä sit mennä hetkeen, jos joudutaan Seelaa rauhoittamaan kynnen operointia varten. Kovasti vaan toivon että kynttä ei tartteisi joutua kuorimaan, se tarkoittaisi monen viikon taukoa. Pääasia tietysti että tulisi kuntoon, mutta harmittaa kun muuten Seela on elämänsä kunnossa, niin laittaa se nyt sitten pidemmälle sairaslomalle. Vaan minkäs voit.

Seela kävi Kiviahon Katjan koulutuksessa ja onhan se nyt ihana otus viedä. Omat ohjausvirheet kostautuu just niinku pitää, ja Seelasta näkee että tää on siitä niin kivaa. Toivotaan että vuosi 2015 olisi suotuisa, ja voitaisi harrastusta jatkaa.


Rinin kanssa olen erittäin tyytyväinen meidän vuoteen. Reilu seitsemänvuotiaan koiran kaivaminen agilitynaftaliinista takaisin kisakentille ei ole ollut mikään ihan helppo projekti ja onneksi Aija on ollut ymmärtäväinen omistaja ja on auttanut Rinin kuntouttamisessa pentujen jälkeen valtavasti.

Alkuvuosi mentiin matalilla rimoilla, muistuteltiin esteitä, opetettiin Riniä siihen millainen ohjaaja minä tällä hetkellä olen. Paljon tehtiin töitä erikoisesteiden muistuttelun kanssa ja hyvin varovasti nostettiin rimoja. Siitä huolimatta välillä näki kuinka Rini jonkun treenin jälkeen saattoi olla hapoilla. Se kun haluaa tehdä täysillä, oli kunto kohdillaan tai ei. Onneksi kahden viisaan pään yhteispeli kehitti Rinille sopivan palautusjuoman ja kesään mennessä kunto kohosi semmoiseksi että ihan tohdittiin käydä kisaamaan.

Siinä mielessä Rinin suhteen realiteetit pitää muistaa, että seitsemän vuoden huonoa hyppäämistä on tässä vaiheessa mahdoton pyyhkiä sen muistista kokonaan. Ohjaajan on pakko ottaa huomioon Rinille vaikeat hypyt radalla tai sitten kolisee taatusti. Siksi olen erittäin iloinen että kaikista viidestä kisastartista vain yksi on ollut selkeä kolistelurata. Rimoja on toki tullut muillakin radoilla, mutta yksittäisiä. Ja yksi rata täysin ilman riman pudotuksia!!! Henkinen nolla, kontaktivirhestä huolimatta. Eka rima on selkeästi se vaikein ja vaatii työstämistä. Nyt ollaan tehty hyvin yksittäisiä täsmäharjoituksia rimoihin, joten sinänsä Seelan sairasloma tulee ihan hyvään saumaaan, jos Rini lähtisi viikkotreenihin sitä tuuraaman.

Rinin kanssa on ollut kiva myös muistutella itselle mieleen millaista siellä ykkösissä onkaan. Myös Rinin, kuten Seelankin suhteen en näe järkevänä kovimmilla pakkaskuukausilla kisaamista ihan fyysiikan kannalta, mutta kunhan kevät koittaa niin taatusti haluan kisaradoille. Se nolla kun on ollut niin lähellä lällättelemässä.

Karkin agilityedistystä ja kehityskohteita

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja vaikka ollaan ahkerasti treenattukin, niin asioiden kirjaaminen on jäänyt vähemmälle. Tässä siis itselle muistilappua Karkin agilityn suhteen missä mennään minkäkin suhteen.

Vire: Vire on korkea. Sinänsä ihan hyvä juttu että intoa riittää, mutta välillä ollaan hulluuden rajalla ja ylivireessä. Tällä hetkellä tämä ilmenee räksyttämisenä lähtöön siirtymisessä. Radalla ylivireessä lähtee helposti flänkkäämään ja vetää ohjauksesta läpi. Suurimman osan ajasta kuitenkin pysyy korkeassa ja hyvässä vireessä ja reagoi ohjaukseen oikein ja etenee mukavasti. Emme tee asiasta ongelmaa, mutta etsimme kuitenkin oikeaa virettä tarkalla silmällä ja yritetään yliviritykseen puuttua.

Vireestä toinen asia on epäonnistumisten jälkeen Karkin kuumuminen. Näissä mun pitäisi olla tarkkana etten liikaa paineista koiria kun epäonnistuessaan se "yrittää yli" ja jos en oo tyytyväinen niin sen sijaan että koira rauhoittuis tai alkais miettiä, niin kerää vaan kierroksia. Parasta ottaa rauhallisesti uudestaan.

Vireen korkea nousu näkyy välillä myös hyppäämisessä. Liian korkeassa vireessä hyppytekniikka kärsii. Asia seurannan alle ja hyppytekniikkaharjoitteita tukemaan oikeaa hyppäämistä mukaan.

Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin tosi tyytyväinen, kovassa vireessä pystyy tekemään jo pitkääkin puhdasta rataa (viime ohjatuissa treeneissä 19 estettä nollalla maaliin). Eli keskittyy kuitenkin hommiinsa ja hoitaa oman osuutensa, irtoaa putkiin ja tulee ohjauksiin ihan jees. Lähdössä silloin tällöin joku lipsahdus on tullut mutta pääsääntöisesti vire ei oo vaikuttanut paikallapysymiseen. Hyvä kuitenkin sitäkin muistaa vahvistaa.

Esteosaamisen asioita:

Perushypyillä rimat olleet pääsääntöisesti 35-40, joskus 45, mutta niitä ei vielä hyppää oikeen nätisti. Ei ole mitenkään herkkä vetämään rimoja alas, Ekan hypyn arvioimisessa vireen takia mölleissä ollut ongelmaa. Treeneissä ei niinkään. Malttia rimojen kanssa ohjaajalle.

Muuri ja pituus ihan ok mallilla. Kiviahon Katjan koulutuksessa kesti aika rohkean takaaleikkauksenkin muurille.

Rengas: suurimman osan ajasta ok, mutta selkeästi ehkä tällä hetkellä se "epämieluisin" este. Helposti vielä ohittaa jos tulee kiire mun perään ja pari kertaa on renkaaseen myös päräyttänyt niin että ehkä myös vähän jää muistelemaan "ikävää" ja siksi lähtee väistämään. Paljon treeniä ja palkkaa, ja eri lähestymisiä syytä treenata.

Putket: eräissä treeneissä parisen viikkoa sitken takaaleikkaus putkeen tökki pahasti. Pääsääntöisesti kuitenkin irtoaa kovaa ja hyvällä meiningillä putkeen, aika mukavasti hakee jo pimeitäkin putkenpäitä. Pussiin menee mielellään ilman ongelmia.

Kepit: syksy tehty keppejä, eka tuplaohjurit, siitä aika nopeesti normiohjureille ja nyt mennään helppoja lähestymisiä jo ilman ohjureita. Hakee keppien aloituksen aika mukavasti. Kepeillä mun liikehäiriö tällä hetkellä se mitä pitää treenata, liikaa nyt keskittynyt ohjureiden poistoon, joten tähän kiinnitetään huomiota.
Karkki pujottelee edelleen kuutta keppiä, oma ajatus tällä hetkellä, että saa rauhassa löytää ajatuksen ja itseluottamuksen eri jutuille kuudella kepillä ennen kun ruvetaan pidentämään.

Kontaktit:
2on2off on lempitemppu edelleen. Pysärit on ajatuksena kaikille kontakteille. Puomia on nyt työstetty välillä jo kovemmassakin vauhdissa. Näyttäisi siltä että aika "luonnostaan" osuu ylösmenolle kun kiihdyttää puomille, joten toivotaan sen suhteen että tilanne jatkuu samanlaisena. Pysäreiden kanssa ohjaajalle tarkkuutta siihen ettei tule palkattua tai vapautettua steppaamisesta.
A:ta on tehty ihan yksittäisiä kertoja kokonaisena.
Keinussa ajatus on että koira liikkuisi keinun kärkeen nopsaan. Karkki vähän keinua jännää ja voipi olla että siirrytään sen kanssa takaperin ketjuttamaan keinua sit kuitenkin. Metodi kun on itselle tutumpi ja tuntuisi siltä että osaisi sen suhteen edetä ketjutuksen kautta. Mutta mietinnässä.

Ohjauksellisesti itselle muistettavaa sopiva määrä jarruja ja sopiva määrä liikettä valsseissa, hyvien käännösten vaaliminen. Karkki muistaa ja oppii älyttömän hyvin ja sen kropankäyttö on kyllä riittävää nätteihin käännöksiin. Ohjaajan homma on hoitaa vire oikeaksi ja ohjata tarpeeksi napakasti. Takaaleikkaukset sujuvat aika kivasti, kääntyy jopa välillä "liiankin notkeasti" niistä. Persjättöjä ei meinaa ohjaaja uskaltaa tehdä. Putkijarrut hyvällä mallilla. Karkki on siinä mielessä hyvin samanlainen agilitykoira kun nuo edellisetkin että kovasta vauhdista huolimatta se kyllä haluaa reagoida ja tulla ohjauksiin hyvin. Että ohjaaja vaan hommiin, koira hoitaa oman tonttinsa. Ohjaaja vois karistaa sen viimeisemmän "pentuohjaamisen" rippeet itsestään ja haastaa koiraa jopa vähän enemmän. Ns. fiinimmät ohjaukset on vielä opettamatta.

Pari videotodistetta:

Möllikisoissa kolmen koiran kanssa 30.11.: Karkkiselle aika näpsäkkä nollatulos.


Karkki Katja Kiviahon koulutuksessa:


Ei tässä varmaan määräänsä pidempään mene kisauran avaamiseen, mutta en halua kiirehtiä kuitenkaan. Vielä on töitä kepeissä ja kontakteissa, mutta jotenkin ajattelisin että kesään mennessä ollaan hyvinkin jo kisakentillä jos vaan muuten ei tuu mutkia matkaan. Kaikkinensa Karkki on helkkarin kiva agilitykoira jossa on kivasti potkua haastamaan ohjaajakin liikkumaan.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Karkin tokovideo lokakuulta

Karkki tokoilee 19.10.2014

Pakko oli laittaa talteen, kun niin harvoin tokotreenejä tulee videoitua.

Kyseisen videon jälkeen kadotimme hetkellisesti liikkeestä seisomisen, ehkä sinne kokeeseen joskus. :D