keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Karkki 11 viikkoa

Karkki täytti tiistaina 11 viikkoa. Painoa tällä hetkellä 6,3 kiloa ja molemmat korvat pystyssä! :)

Karkki on edelleen erittäin kiva pentu. Ollaan tutustuttu normaalikuvioihin, käyty lenkillä, rannassa ja töissäkin Karkin kanssa. Karkki on edelleen hyvin reipas ja avoin pentu ja häntä vatkaa tiuhaan. Se tutustuu itsevarmasti ympäristöönsä ja tulee erinomaisesti toimeen Seelan ja Mallan kanssa.

Sisäsiisteydestä ei voida vielä kyllä puhua. Kyllä ulos mennessä pissaillaan, mutta niin pissaillaan sisällekin.

Karkki on myös melkoinen tyyppi käyttämään ääntään, ja tänään tutustutin sitten neidin suihkepulloon kun ei viereisessä huonessa voinut siivota ilman kovaäänistä protestia kun HÄN ei pääse auttamaan. Nimesin pennun samalla Kilju-Veeraksi. Noh, nopeasti suihkupullon kanssa alkoi omat lelut kiinnostamaan ja turhanpäiväinen räkytys loppui. Onneksi.

Karkin kanssa on treenailtu ihan pieniä juttuja naksuttimella, ja lähinnä opeteltu mitä se naksutin tarkoittaa. Tomerasti se hiffasi kaikilla neljlällä tassulla kenkälaatikon päälle kiipeämisen ja oikein vauhdilla lotaisi tassut sen päälle samalla katsoen mua sen näköisenä että "mää tiiän!".

Nooh, noudon alkua opeteltu naksutellen lisäksi myös ja tänään jatkettiin kropankäyttöjuttuja naksuttelemalla etujalkoja ruokakuppiin. Ihana pieni ja kauhealla innolla "treenien" huilitauolla repii lelua. Mahdottoman kiva penska. Paitsi Ellin mielestä. Karkki kun oli osannut tehdä Ellin eteisestä mönjäisen loiskimalla vesikupin vedet ja sitten surffaamalla kissanhiekassa.



SAKKRY Erikoisnäyttely 8.6.


Paikkamakuussa naurattaa c: NK
Karkinhakureissusta suunnattiin suoraan karjakoirien Erikoisnäyttelyyn Hartolaan. Olin ilmoittanut sekä Seelan että Mallan niin näyttelyyn kuin rotumestaruustokoon, mutta Mallan osallistuminen jälkimmäiseen jäi juoksujen takia. Helsingistä kohti Hartolaa lähdin tavanmukaisen myöhässä, mutta onneksi ehdittiin kehään ajoissa.
Seela-raukka, ei sitten hyvistä aikomuksista huolimatta treenattu kertaakaan kokeiden välissä mutta niin se vaan neiti toimi kuitenkin. Nyt vedän hatusta liikkeiden arvosanat, ihan tarkkaan en muista. Tuomarina Mauri Pehkonen.

Seela noutaa c: NK
Paikkamakuu 10 - ei ongelmaa, vaikka joku tokokehän laidalla ollut rähinä kesken paikkamakuun laittoi sydämen vähän pamppailemaan
Seuraaminen 9 - hämmästyttävän hyvät pisteet, Seela teki korrektisti mutta itsestä tuntui vetelältä.
Liikkeestä maahanmeno 9 - vai olikohan kymppi. Hyvä maahanmeno, ja vissiin ensimmäinen kerta kun ei nollattu tätä Pehkosen kokeessa.
Luoksetulo 5 - oletettu läpijuoksu, mitäs en treenannut, nih!
Liikkeestä seisominen 9 - ehkä, valmistelevassa osuudessa jotain pientä
Nouto 9 - saalisti vähän
Kaukot 8 - tosi hienot kaukot mutta sivulle nousuun tartti toisen käskyn
Estehyppy 10 - hyvä Seela! Ponnisti itsensä niin lähelle estettä että olin varma, että kolauttaa, mutta mitä vielä!
Kokonaisvaikutus 9 - miellyttävää ohjaamista.

172 pistettä, 1-tulos ja luokkavoitto!

Sitten seuraavaksi ruvettiinkin odottelemaan näyttelyn alkua.

Ensimmäisenä kehään mentiin Seelan Eku-pojan kanssa. Eku esiintyy PET-luokassa purentansa takia, ja oli luokan toinen. Kovin oli pojassa äitinsä näköä. Ja kokoakin, nimittäin mitaksi taidettiin saada 46 cm, mikä on ehkä vähän vähemmän kuin mitä on Suomessa totuttu. Eku sai erityisesti kehuja kauniista päästään ja ilmeestään.
Eku iloisena kehässä, kuva EK
 Esitettäviä olikin tänä vuonna yllättävän vähän ja sain keskittyä pääosin Karkin palluttamiseen. Narttuja ennen syötiin keittolounas ja huilattiin, ja sitten pian olikin jo avoimen luokan aika. Seela oli ensimmäistä kertaa kehässä kahteen vuoteen, ja esiintyi tyylilleen uskollisena perin kyllästyneenä. 
"Oikeat mittasuhteet, selvä sukupuolileima ja hyvä luusto. Narttunainen vahva pää. Hiukan pyöreät hyvänväriset silmät. Ilmeikkäät korvat, hyvä otsapenger ja vahva kaula. Sopivat kulmaukset edessä. Reisi on lihaksikas, muuten takaosa saisi olla voimakkaampi. Hyvä runko. Yhdensuuntaiset tarpeeksi joustavat liikkeet. Liikkuessa ylälinja saisi olla vakaampi. Itsevarma pidättyväinen käytös" AVO-ERI3 

"Keskivahva, solakkarunkoinen, lihaksikas narttu. Pitkä hoikka lanne. Vaaleat vilkkuluomet häiritsevät ilmettä. Kuono saisi olla täyteläisempi ja otsapenger merkitympi. Erinomainen, sopivat etukulmaukset. Lyhyt lantio ja ylös asettunut häntä. Liikkuu reippaasti ja askelpituus on hyvä. Saisi olla yhdensuuntaisempi edestä ja takaa. Itsevarma käytös. "
VAL-EH

Eli itsevarmaa poppoota koko sakki. Malla esiintyi vielä Cossaksin kasvattajaryhmässä, joka tuli kolmanneksi ja sai KP:n. Jotain vaatimatonta terverakenteisista ja miellyttäväkäytöksisistä koirista se tuomari siihen kirjoitteli.

Kerrassaan mukava erkkari, mutta kun kotiin päästiin niin kyllä väsytti!

torstai 20. kesäkuuta 2013

Karkki tuli taloon!

Omistetaans tämä päivitys Karkille, ja kisakuulumisia toiseen postaukseen sitten kokonaan.

29.5. oli ihan kauhean jännittävä päivä, kun jännäsin Karkin ja sisarustensa kuulotestejä. Karkin yksi sisko oli todettu täysin kuuroksi jo aiemmin joten toki toivoi, että muut pennut olisivat kuulevia, ja niinhän siinä sitten kävi, että muut pennut kuulivat molemmilla korvilla ja tätä myöten varmistui taas vähän lisää että Karkki olisi miun pentu. Lopullisen valinnan sain tehdä Saksassa.

6.6. koittikin sitten reissu, ja lensin ensin Helsingistä Köpenhaminaan ja sieltä jatkolennolla Müncheniin, josta Karkin kasvattaja Anja nouti minut lentokentältä. Anjalla oli mukanaan lentokentällä Karkin isoisä Ned (Wallaby Ned Kelly) ja prahan rottakoira Rossi. Ned oli olemukseltaan tosi ihana, charmantti ja korrektikäytöksinen herra joka kipitteli lentokentällä ilman hihnaa.

Karkki ja River
Ajoimme Donauwörthiin, joka on n. 20 000 ihmisen kaupunki keski-Saksaan päin Munchenistä. Vastassa meitä oli tuttu karjakoiran vahtihaukku Karkin emän Riverin toimesta. Oli ihana päästä tapaamaan River ja tietenkin pennut luonnosta. Menimme Anjan kanssa takapihalle, josta pentulauma vierikin syliin. Yksi punaisista juoksi vähän muita nopeammin ja nappasin toki ensiksi ehtineen syliin. Ja sehän oli tietysti Karkki. Kaikki pennut olivat ihania ja reippaita karjakoiranalkuja. Toisissa tuntui olevan vähän enemmän karjakoiramaista pippuria kuin toisissa, mutta mukava tasainen pentue vastassa. Karkin kuuro sisko Klara oli jo muuttanut omaan kotiinsa, joten sitä en tavannut.

River teki vaikutuksen, ja oli juuri sellainen narttu kun olin toivonutkin, River oli tasapainoinen, omilla jaloillaan seisova, ihmisystävällinen narttu joka pennuista huolimatta oli hyvässä lihaskunnossa ja karvassa ja leikitti pentuja hyväntuulisena ja oli juurikin sellainen tasapainoinen äitikoira. Niin ja kauniskin vielä! Sain rauhassa tutustua pentuihin ja katsella niitä ja miettiä kumman punaisista tytöistä haluaisin.

Karkki, Koko ja veljiä
Koko ja Karkki olivat hyvin samankorkuisia ja rakenteissakaan ei suurta eroa, Karkki kuitenkin selkeästi muita pentuja solakampi. Koko oli Karkkia selkeästi itsenäisemmän oloinen, ja saattoi ihan hyvin muiden leikkiessä samassa kasassa omia lelun itselleen ja mennä esim. toiselle puolen pihaa touhuamaan itseksiään. Karkki vaikutti Kokoa vilkkaammalta ja aktiivisemmalta pennulta, ja se viuhtoi häntä heiluen ympäriinsä. Valinta oli oikeastaan aika vaikea, koska jokin Kokon asenteessa puhutteli paljon, mutta päädyin Karkkiin sen kontaktihakuisuuden, vauhdikkuuden ja hyväntuulisuuden perusteella.

Puolentoista vuorokauden ihanan reissun jälkeen koitti kotimatka, joka alkoi eri tiskeillä ravaamisella Münchenin lentokentällä. Kun lopulta pääsimme turvatarkastuksesta läpi alkoi Karkki olla jo ihan väsynyt reissaamiseen ja nukkuikin koko ajan lennolle pääsyä odotellessa. Itse lento sujui erittäin hyvin. Pientä ininää Karkki piti kun lentokoneessa alkoi janottaa, mutta kaikkinensa todella rauhallisesti matkanteko noin pieneltä tyypiltä sujui.

Suomessa meitä oli iskä ja Seela vastassa, ja suunnattiin Roihuvuoreen yöksi. Yhden kunnon iltahepulin pentu ehti vetää ennen kuin nyyhki itsensä minun tyynylle nukkumaan. Seuraavana aamuna startattiin kohti karjisten erikoisnäyttelyä ja kotia. Näyttelyssä riitti silittelijöitä ja palluttelijoita ja näyttelyiden jälkeen pakattiin Mallakin autoon. Kotiuduttiin illalla hyvin, hyvin väsyneen pennun kanssa.

Malla on edelleen pentua kohtaan aikalailla välinpitämätön, se antaa pennun tulla viereen nukkumaan ja suhtautuu siihen hyväntahtoisesti, mutta ei pentua leikitä. Seela sensijaan on aivan innoissaan uudesta kaveristaan ja Karkki ja Seela leikkivät keskenään erittäin paljon. Seela osaa hienosti varoa pienempää ja Karkki kovasti tuntuu kuvittelevansa olevan yhtä nopea ja ketterä kuin Seela.

Kauhean paljon tuollainen pieni pentu kasvaa jo ihan kahdessa viikossa. Aluksi olin tyypin syömisestä vähän huolissani, kun jätti usein ruokailun ihan puolitiehen, mutta ruokahalu on parantunut koko ajan ja painoa tulee lisää. Olen Karkista niin iloinen, se on todella hyväntuulinen, vauhdikas pentu, joka tepastelee ympäriinsä hyvinkin itsevarmasti häntä pystyssä. Ääni sillä on kauhea, kuten karjakoiralla tietysti kuuluukin olla, ja toiminnantarmoa tuntuu riittävän, mutta se on vain hyvä, onpahan jotain mitä kanavoida harrastuksiin kunhan tyyppi tuosta vähän kasvaa. Klickeriin ollaan jo tutustuttu ja Karkki koki selkeästi suuria oivalluksia eilen kun naksuttelin sitä laittamaan etutassut kirjan päälle. Palkaksi tuntuu maittavan niin namit kuin lelutkin.

Kaikenkaikkiaan siis olen niin tyytyväinen tähän(kin) sikaan säkissä.

Karkki 10 vkoa, 5,5 kg
Karkki 9 vkoa, 4,9 kg