lauantai 27. joulukuuta 2014

Seelan ja Rinin agilitykuulumisia

Niin paljon ajatuksissa työstää tällä hetkellä Karkkia eteenpäin niin Sininen Salama meinaa jäädä ajatustasolla paitsioon. Syykin on aika yksiselitteinen siinä mielessä että treenit kulkee, koira tekee älyttömän hyvin jos vaan itsekin teen.

Sinänsä ollut tosi kiva agilityvuosi Seelan kanssa, että meillä ylipäätään ja ensinnäkin on ollut agilityvuosi. Vuoden aikana en ole huomannut Seelan selän oireilleen agilitystä. Toki, olen pitänyt entistä tarkempaa huolta Seelasta ja kisamäärät on olleet vähän vähäisemmät ja kisatahti harvempaa kuin ennen spondyloosin löytymistä.

Tänä vuonna tehtiin 9 nollaa kolmosluokasta. Se tuntuu jostain syystä paljon "vähemmältä" kuin vuoden 2013 10 nollaa, mutta ottaen huomioon että meidän kisavuoden kesto on ollut paljon lyhyempi kuin viime vuonna, niin pitäähän tuohon nyt tosi tyytyväinen olla. Rotumestaruusvoittokin tuli kolmatta kertaa. Tällä hetkellä vuoden 2015 arvokisatuloksista meiltä uupuu tupla ja voitto. Voitto tulee olemaan hankala, tuplan suhteen olen paljon optimistisempi, jos vaan ei mitään terveydellisiä juttuja tule. Sertejä olen koettanut olla aktiivisesti ajattelematta. Ne on käyneet lähellä ja ovat tullakseen jos ovat. Pääasia että saadaan mennä ja kisata nyt ja jatkossa.

Saatiinpahan muuten taas uusi vaivakin: han kuin vuoden 2014 teema oikean etujalan kootut krempat ei olisi ollut jo tarpeeksi kattava, niin vuoden huipensi ikävästi haljennut oikean etujalan vasimmaisen varpaan kynsi. Maanantaina suunnataan lekurin suuntaan, kun ei näytä itsestään lähtevän kynnen repale irti. Mulla alkoikin olla jo kova kisakuume, niin eipä sit mennä hetkeen, jos joudutaan Seelaa rauhoittamaan kynnen operointia varten. Kovasti vaan toivon että kynttä ei tartteisi joutua kuorimaan, se tarkoittaisi monen viikon taukoa. Pääasia tietysti että tulisi kuntoon, mutta harmittaa kun muuten Seela on elämänsä kunnossa, niin laittaa se nyt sitten pidemmälle sairaslomalle. Vaan minkäs voit.

Seela kävi Kiviahon Katjan koulutuksessa ja onhan se nyt ihana otus viedä. Omat ohjausvirheet kostautuu just niinku pitää, ja Seelasta näkee että tää on siitä niin kivaa. Toivotaan että vuosi 2015 olisi suotuisa, ja voitaisi harrastusta jatkaa.


Rinin kanssa olen erittäin tyytyväinen meidän vuoteen. Reilu seitsemänvuotiaan koiran kaivaminen agilitynaftaliinista takaisin kisakentille ei ole ollut mikään ihan helppo projekti ja onneksi Aija on ollut ymmärtäväinen omistaja ja on auttanut Rinin kuntouttamisessa pentujen jälkeen valtavasti.

Alkuvuosi mentiin matalilla rimoilla, muistuteltiin esteitä, opetettiin Riniä siihen millainen ohjaaja minä tällä hetkellä olen. Paljon tehtiin töitä erikoisesteiden muistuttelun kanssa ja hyvin varovasti nostettiin rimoja. Siitä huolimatta välillä näki kuinka Rini jonkun treenin jälkeen saattoi olla hapoilla. Se kun haluaa tehdä täysillä, oli kunto kohdillaan tai ei. Onneksi kahden viisaan pään yhteispeli kehitti Rinille sopivan palautusjuoman ja kesään mennessä kunto kohosi semmoiseksi että ihan tohdittiin käydä kisaamaan.

Siinä mielessä Rinin suhteen realiteetit pitää muistaa, että seitsemän vuoden huonoa hyppäämistä on tässä vaiheessa mahdoton pyyhkiä sen muistista kokonaan. Ohjaajan on pakko ottaa huomioon Rinille vaikeat hypyt radalla tai sitten kolisee taatusti. Siksi olen erittäin iloinen että kaikista viidestä kisastartista vain yksi on ollut selkeä kolistelurata. Rimoja on toki tullut muillakin radoilla, mutta yksittäisiä. Ja yksi rata täysin ilman riman pudotuksia!!! Henkinen nolla, kontaktivirhestä huolimatta. Eka rima on selkeästi se vaikein ja vaatii työstämistä. Nyt ollaan tehty hyvin yksittäisiä täsmäharjoituksia rimoihin, joten sinänsä Seelan sairasloma tulee ihan hyvään saumaaan, jos Rini lähtisi viikkotreenihin sitä tuuraaman.

Rinin kanssa on ollut kiva myös muistutella itselle mieleen millaista siellä ykkösissä onkaan. Myös Rinin, kuten Seelankin suhteen en näe järkevänä kovimmilla pakkaskuukausilla kisaamista ihan fyysiikan kannalta, mutta kunhan kevät koittaa niin taatusti haluan kisaradoille. Se nolla kun on ollut niin lähellä lällättelemässä.

Karkin agilityedistystä ja kehityskohteita

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja vaikka ollaan ahkerasti treenattukin, niin asioiden kirjaaminen on jäänyt vähemmälle. Tässä siis itselle muistilappua Karkin agilityn suhteen missä mennään minkäkin suhteen.

Vire: Vire on korkea. Sinänsä ihan hyvä juttu että intoa riittää, mutta välillä ollaan hulluuden rajalla ja ylivireessä. Tällä hetkellä tämä ilmenee räksyttämisenä lähtöön siirtymisessä. Radalla ylivireessä lähtee helposti flänkkäämään ja vetää ohjauksesta läpi. Suurimman osan ajasta kuitenkin pysyy korkeassa ja hyvässä vireessä ja reagoi ohjaukseen oikein ja etenee mukavasti. Emme tee asiasta ongelmaa, mutta etsimme kuitenkin oikeaa virettä tarkalla silmällä ja yritetään yliviritykseen puuttua.

Vireestä toinen asia on epäonnistumisten jälkeen Karkin kuumuminen. Näissä mun pitäisi olla tarkkana etten liikaa paineista koiria kun epäonnistuessaan se "yrittää yli" ja jos en oo tyytyväinen niin sen sijaan että koira rauhoittuis tai alkais miettiä, niin kerää vaan kierroksia. Parasta ottaa rauhallisesti uudestaan.

Vireen korkea nousu näkyy välillä myös hyppäämisessä. Liian korkeassa vireessä hyppytekniikka kärsii. Asia seurannan alle ja hyppytekniikkaharjoitteita tukemaan oikeaa hyppäämistä mukaan.

Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin tosi tyytyväinen, kovassa vireessä pystyy tekemään jo pitkääkin puhdasta rataa (viime ohjatuissa treeneissä 19 estettä nollalla maaliin). Eli keskittyy kuitenkin hommiinsa ja hoitaa oman osuutensa, irtoaa putkiin ja tulee ohjauksiin ihan jees. Lähdössä silloin tällöin joku lipsahdus on tullut mutta pääsääntöisesti vire ei oo vaikuttanut paikallapysymiseen. Hyvä kuitenkin sitäkin muistaa vahvistaa.

Esteosaamisen asioita:

Perushypyillä rimat olleet pääsääntöisesti 35-40, joskus 45, mutta niitä ei vielä hyppää oikeen nätisti. Ei ole mitenkään herkkä vetämään rimoja alas, Ekan hypyn arvioimisessa vireen takia mölleissä ollut ongelmaa. Treeneissä ei niinkään. Malttia rimojen kanssa ohjaajalle.

Muuri ja pituus ihan ok mallilla. Kiviahon Katjan koulutuksessa kesti aika rohkean takaaleikkauksenkin muurille.

Rengas: suurimman osan ajasta ok, mutta selkeästi ehkä tällä hetkellä se "epämieluisin" este. Helposti vielä ohittaa jos tulee kiire mun perään ja pari kertaa on renkaaseen myös päräyttänyt niin että ehkä myös vähän jää muistelemaan "ikävää" ja siksi lähtee väistämään. Paljon treeniä ja palkkaa, ja eri lähestymisiä syytä treenata.

Putket: eräissä treeneissä parisen viikkoa sitken takaaleikkaus putkeen tökki pahasti. Pääsääntöisesti kuitenkin irtoaa kovaa ja hyvällä meiningillä putkeen, aika mukavasti hakee jo pimeitäkin putkenpäitä. Pussiin menee mielellään ilman ongelmia.

Kepit: syksy tehty keppejä, eka tuplaohjurit, siitä aika nopeesti normiohjureille ja nyt mennään helppoja lähestymisiä jo ilman ohjureita. Hakee keppien aloituksen aika mukavasti. Kepeillä mun liikehäiriö tällä hetkellä se mitä pitää treenata, liikaa nyt keskittynyt ohjureiden poistoon, joten tähän kiinnitetään huomiota.
Karkki pujottelee edelleen kuutta keppiä, oma ajatus tällä hetkellä, että saa rauhassa löytää ajatuksen ja itseluottamuksen eri jutuille kuudella kepillä ennen kun ruvetaan pidentämään.

Kontaktit:
2on2off on lempitemppu edelleen. Pysärit on ajatuksena kaikille kontakteille. Puomia on nyt työstetty välillä jo kovemmassakin vauhdissa. Näyttäisi siltä että aika "luonnostaan" osuu ylösmenolle kun kiihdyttää puomille, joten toivotaan sen suhteen että tilanne jatkuu samanlaisena. Pysäreiden kanssa ohjaajalle tarkkuutta siihen ettei tule palkattua tai vapautettua steppaamisesta.
A:ta on tehty ihan yksittäisiä kertoja kokonaisena.
Keinussa ajatus on että koira liikkuisi keinun kärkeen nopsaan. Karkki vähän keinua jännää ja voipi olla että siirrytään sen kanssa takaperin ketjuttamaan keinua sit kuitenkin. Metodi kun on itselle tutumpi ja tuntuisi siltä että osaisi sen suhteen edetä ketjutuksen kautta. Mutta mietinnässä.

Ohjauksellisesti itselle muistettavaa sopiva määrä jarruja ja sopiva määrä liikettä valsseissa, hyvien käännösten vaaliminen. Karkki muistaa ja oppii älyttömän hyvin ja sen kropankäyttö on kyllä riittävää nätteihin käännöksiin. Ohjaajan homma on hoitaa vire oikeaksi ja ohjata tarpeeksi napakasti. Takaaleikkaukset sujuvat aika kivasti, kääntyy jopa välillä "liiankin notkeasti" niistä. Persjättöjä ei meinaa ohjaaja uskaltaa tehdä. Putkijarrut hyvällä mallilla. Karkki on siinä mielessä hyvin samanlainen agilitykoira kun nuo edellisetkin että kovasta vauhdista huolimatta se kyllä haluaa reagoida ja tulla ohjauksiin hyvin. Että ohjaaja vaan hommiin, koira hoitaa oman tonttinsa. Ohjaaja vois karistaa sen viimeisemmän "pentuohjaamisen" rippeet itsestään ja haastaa koiraa jopa vähän enemmän. Ns. fiinimmät ohjaukset on vielä opettamatta.

Pari videotodistetta:

Möllikisoissa kolmen koiran kanssa 30.11.: Karkkiselle aika näpsäkkä nollatulos.


Karkki Katja Kiviahon koulutuksessa:


Ei tässä varmaan määräänsä pidempään mene kisauran avaamiseen, mutta en halua kiirehtiä kuitenkaan. Vielä on töitä kepeissä ja kontakteissa, mutta jotenkin ajattelisin että kesään mennessä ollaan hyvinkin jo kisakentillä jos vaan muuten ei tuu mutkia matkaan. Kaikkinensa Karkki on helkkarin kiva agilitykoira jossa on kivasti potkua haastamaan ohjaajakin liikkumaan.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Karkin tokovideo lokakuulta

Karkki tokoilee 19.10.2014

Pakko oli laittaa talteen, kun niin harvoin tokotreenejä tulee videoitua.

Kyseisen videon jälkeen kadotimme hetkellisesti liikkeestä seisomisen, ehkä sinne kokeeseen joskus. :D

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Maksi eiku medi eiku maksi eiku?

18 kk tuli ikää mittariin Karkille. Karkki Ankka Läärimä Narkille. Tämähän tarkoitti tietysti pienen keltaisen kirjan hankkimista ja vatsanväänteitä.

Australiankarjakoiran rotumääritelmässä kun seisoo, että narttujen säkäkorkeus on 43cm-48cm. Agilityn kannalta karjisnarttu on mielestäni (ja muutamaa tuttua seuranneena) hankala. Karjakoira on raskas, sen tasapaino on matalalla, ja vaikka siltä löytyy ponnistusvoimaa, niin se ei kulje pää ylhäällä vaan ennemminkin tasapaino matalana ja pää selän jatkeena. Laitetaan eteen 65 cm korkea este niin yleensä kärsii ensimmäisenä koiran motivaatio, ja lopulta raskaalla koiralla myös kroppa. Verrattuna esimerkiksi bordercollieihin ja kelpieihin, samankorkuisella karjakoiralla kun voi olla kuivimmassa kunnossaankin helposti se 4-5 kg enemmän ylinostettavaa. Ja etenkin alas tulevaa massaa.

Mallan ristisidevamman ja Seelan spondyloosin kautta olen pitkään itselleni puhunut sitä, että Karkista ei ehkä tule agilitykoiraa. Siis sellaista agilitykoiraa, jonka kanssa kisataan ja tavoitellaan yhtään mitään, ehkä korkeintaan hyvää hyppytekniikkaa.

Karkki oli tarkoitus mittauttaa Pellossa, kun pohjoisiin lähettiin kisaamaan. Ja mentiin ja keltainen kirja ostettiin. Pellon halli oli hyvin pieni ja painajaismainen. Tilaa, jossa koira olisi voitu rauhassa mitata, ei ollut. Karkki jännitti tilannetta julmetusti, ja siinä missä  moni muu koira vähän madaltuu jännittäessään, Karkki veti lavat ylös ja odotti että kauhea tilanne loppuu. Päädyttiin sitten yhdessä tuomarin kanssa siihen, että koska emme kisaa, emme myöskään mittaa koiraa näin epäsuotuisassa tilanteessa. Mittatikku tönkkösuolatun Ankan niskassa näytti 43,5 cm, mutta tuomari yritti lohduttaa, että hänestä tämä koira voi olla hyvinkin medi kunhan rentoutuisi.

No pari viikkoa on sitten ihmiset Pellon jälkeen hallissa Karkkia kuljetelleet ja pitäneet paikallaan ja kosketelleet sen säkää jne. Tämmöisen Karkki sietää tosi hyvin, mutta mittakeppiä ei millään. Päädyin kuitenkin siihen, että parempi saada tietää asia mahdollisimman pian, mittatikkusulkeisiin ei määrättömästi ole aikaa, jos haluaa kotikisoissa saada koiran mitattua.

Vein sitten Karkin lauantaina JAT:n kisoihin ja oikein mukava tuomari Kari Jalonen suostui ottamaan Karkin mitattavaksi. Kerroin että koira on nuori ja pelkää mittaamista. Ja kylläpä oli melkoinen väsytystaisto. Karkki ei olisi millään pystynyt. Se kyllä seurasi, teki temppuja, jopa näytti miten osaa pujotella, mutta mittatikku sai sen vetämään liinat kiinni ja yrittämään karkuun. Päädyttiin siihen että minä lähden pois tilanteesta ja ihana Puupi jäi tuomarin kanssa odottelemaan teinikoiran rauhoittumista. Ja rauhoittuihan se. Myös Luomalan Henri kävi mittaamista seuraamassa ja lopulta mitta Karkista saatiin. Eivät suostuneet Puupi tai tuomarit mulle mitään sanomaan ennen kuin lomakkeet oli täytetty ja sain kisakirjan.

Karkki selkeä medi, ei laitettu kiertoon, vaan napakka ruksi paikalleen. Aika iso kivi vierähti sydämeltä ja yhtäkkiä huomaan ajattelevani, että kisaankohan joku päivä sekä Seelalla että Karkilla samoja ratoja ja että nyt vähän puhtia kontaktiopetteluun ja oliskohan ens keväänä jo mahdollista starttailla. Ihan mahtavaa!

tiistai 11. marraskuuta 2014

"Onks nollii näkynyt?!"

On vähän kisattu. Ei oo aina mennyt ihan putkeen. Aloitetaan kuitenkin hampurilaismallilla, eli positiivisista.

Ensinnäkin kisailtiin Jatin möllimestaruuksissa Karkin ja Seelan kanssa. Karkki teki kaksi rataa ja Seela yhden.

Karkin ykkösrata näytti tältä:



Hirmuisen paljon on pikkuinen punainen koira mennyt eteenpäin syksyn aikana. Intoa on, mutta flänkkääminen on jäänyt pois ja estehakuisuus selkeästi lisääntynyt. Näin pitkiä ratoja ei olla vieläkään treenattu, mikä näkyy etenkin loppusuoralla, mutta hirmuisen näpsäkkää toimintaa teiniksiltä. Hyvin irtoaa putkiin ja perusvauhti oikeen jees. Ja siis että ihan NOLLA. Hyvä Karkki!

Kakkosrata oli seuranmestaruusrata, ja pienestä jäi kiinni!



Ekan riman pudottamiseen en oikeen muuta järjellistä syytä keksi kuin kokemattoman koiran arviointivirhe. Karkki oli tosi innoissaan ennen radalle menoa (siihen nähden aivan SUPER paikallaolo!), ja ponnistus lähtee auttamattomasti liian myöhään. Mölliluokkalaisista Karkin aika olisi ollut nopein, mutta onneksi möllimestaruus meni ihan oikeaan osoitteeseen Saijan ja Puuhkan tehdessä hienon nollan.

Seelan kanssa kisat ei oo oikeen sujunut hyvin (siitä vähän lisää myöhemmin), niin käytiin hakemassa vähän fiilistä sitten putkirallattelusta Seelankin kanssa. Rataantutustumisessa keskityin vaan Karkin rataan, joten Seela vietiin sitten Karkin ohjauksilla sama rata läpi. Oli muuten sinisellä koiralla mukavaa.


Oli aivan hirmu mukavat radat ja kiva kisafiilis mölleissä. Teki hyvää! Hauska oli vertailla, ei Karkki ihan hidas ole, jäi Seelalle puolisen sekuntia, ja se ei vielä läheskään samalla intensiteetillä kuitenkaan edennyt kuin mitä Seela. Oi, siitä tulee hieno koira. Ja Sentti on aika ihQ.

Muuten Seelan kisoista ei ole mitään ihmeempää kerrottavaa. Pellosta kaks hylkyä. Eka rata ihan plörinäksi ja toka rata tosi hyvä kunnes lopussa pieni herpaantuminen ja nolla vaihtui sitten muotoon HYL.

Jatin kisoissa 2 x HYL ja 10. Eka rata myös näissä kisoissa aivan onneton, ponneton räpellys, rytmitys hukassa, ohjaajan ajatus hukassa ja rohkeus ohjata tipotiessään. Seela on kulkenut tosi hienosti treeneissä, joten en käsitä miten mulla itsellä pää jäätyy niin täysin nyt. Aikaisemmin ollaan kuitenkin osattu tehdä ekoiltakin radoilta nollia. Nyt tuntuu ihan tosi tukkoiselta. En tiedä jännittääkö mua liikaa vai liian vähän vai mistä väärä lataus johtuu, mutta Seela myös reagoi mun jännitykseen toisaalta yliohjautumalla joissain paikoissa (hakee vaan jotain, kun näkee, ettei musta ole näyttämään mitä pitäs tehdä) tai sitten se ei lähde irtoamaan kun omat ohjausvihjeet on niin ristiriitaisia, hätäisiä ja epäselviä. Ehkä pieni kisataukokin olis paikallaan, mutta yritetään nyt vielä Pieksämäellä viikonloppuna tehdä semmoista rataa, joista olis kiva tauolle jäädä.

Kontaktien kanssa pientä pulmaa, tai oikeastaan A:n kanssa, ja kun en ole ihan selvillä onko kyseessä kurittomuus vai mahdollisesti joku kroppajumi/etujalkavaiva/selkävaivan aikaansaannos jne. niin olen nyt vapauttanut A:lta vaatimatta 2o2o:ta lainkaan. Seela tekee näin tosi nätin näköisesti A:n. Se mitä tästä toki seuraa on se, että sininen porsas haluaisi yleistää saman käytännön puomille (joka on muuten parantunut ihan tosi paljon viime aikoina!), joten asiasta käydään vielä pieniä neuvotteluja.

Seela on menossa osteopaatille 13.11. joten toivottavasti saadaan selvyys onko kropassa jotain sellaista mikä pitäisi nyt ottaa huomioon.

Rinin kanssa pyörähdettiin Pellossa yhden radan verran. Sitä, millä logiikalla tulos oli 5, en täysin ymmärrä. Eka rima (60 cm) putosi aika rumasti, ja tokana olleen muurin sivupalikan merlemato potkaisi tieltään. Siihen nähden loppurata oli oikeastaan todella makee. Nyt irrotin Riniä jo aika reippaasti ja 60 cm rimat pysyi hienosti ylhäällä (sitä ekaa lukuunottamatta). Kepit on tosi makeella mallilla. Rini oli saanut osteopaatilta luvan jatkaa agilityä, joten entistä tiukemmin nyt vaan sen ekan riman kimppuun, muuten plyy on hienosti ruvennut pitämään rimat ylhäällä.

torstai 16. lokakuuta 2014

Karkin terveystutkimukset

Noniin, nyt on käyty läpivalaisemassa Karkki. Alunperin asia piti hoitaa jo kesällä, mutta koska Karkilla on taustalla tukehtumistapaus jonka syytä ei ollut selvillä, ei eläinlääkäri halunnut tehdä riskinukutusta helteillä.

Karkilta otettiin viralliset rtg kuvat selästä, kyynäristä ja lonkista. Lisäksi epäviralliset kuvat olkapäistä, sillä lähisukulaiselta oli olista löydetty OCD molemmin puolin. Karkin sydän kuunneltiin, ultrattiin ja Karkin nielu- ja hengitystiet tähystettiin.

Viralliset lausunnot tulivat kaksi päivää kuvauksista:
Lonkat B/C
Kyynärät 0/0
Selkä LTV0, VA0

Olat terveet, epävirallisesti spondyloosia ei löytynyt, viralliseen spondyloosilausuntoon Karkki on vielä liian nuori.

Sydämessä ei sivuääntä, ultralla löydettävissä edelleen pieni vasemman kammion mitraaliläppävuoto. Vasemman kammion koko ei ollut kasvanut vuoden takaisesta, eli tilanne on ennallaan ja todennäköisesti pysyykin täysin sivulöydöksenä.

Hengitysteistä löytyi sanomista. Toisen (oikeanpuolisen) keuhkoputken lähtö on synnynnäisesti lievästi ahtautunut. Eli keuhkoputken pää ei ole yhtä suuri kuin sen pitäisi olla. Lähdön jälkeen keuhkoputki kuitenkin levenee normaaliksi ja keuhkoputki käytännössä toimii kuten pitääkin. Tällaisia muutoksia tavataan pääasiallisesti lyhytkuonoisilta roduilta.
Muutos ei vaikuta Karkin elämään tai harrastamiseen tällä hetkellä lainkaan. Mitään estettä tavoitteelliselle treenaamiselle ja kilpailemiselle ei ole. Keuhkoputken epämuodostuma voi kuitenkin haitata esimerkiksi kennelyskätapauksessa, ja on alttiimpi tulehtumaan. Kennelyskärokote on siis hyvä uusia vuosittain ja mahdollisia kennelyskäoireita pitää hoitaa huolella jälkitautien ehkäisemiseksi. Lyhytkuonoisilla roduilla kova rasitus helteellä voi olla vaarallista, mutta meidän ei tarvitse rasitusta välttää - ainoastaan jos oireita alkaa tulla, on syytä olla yhteydessä lääkäriin koskien mahdollista keuhkoputkia laajentavaa lääkitystä.

Tällä hetkellä Karkki on lähestulkoon oireeton. Jos Karkin sisar ei olisi kuollut muutamaa viikkoa Karkin onnettomuuden jälkeen ja jos sen puolisisarus ei olisi pienenä meinannut tukehtua (tämä pentu saatiin elvytettyä!) melko tavanomaisessa tilanteessa ruokaan, en olisi lähtenyt asiaa selvittämään. Karkin onnettomuuden jälkeen ainoastaan olen huomannut, että Karkki helposti välillä "yskähtää" namin takaisin ennen kuin nielee sen lopullisesti. Rasituksessa en ole oireiden huomannut lisääntyvän, eikä Karkilla ole kyllä minkäänlaisia oireita treenatessakaan siitä, että sen hengittäminen olisi vaikeampaa, tai että se hengästyisi tai läähättäisi "turhan herkästi". Karkki ei myöskään kuorsaa, eikä säästele kovilla helteilläkään itseään vaan juoksee tapansa mukaan. Joten ajattelen asian sellaisena kuin se minulle esitettiin. Lievänä löydöksenä, jonka merkitystä koiran hyvinvoinnille esimerkiksi koiran vanhetessa on vaikea ennustaa, mutta joka on todennäköinen syy siihen, miksi pieni namipala saattoi aiheuttaa niin ison tilanteen. Elämä jatkuu oireiden (tai oireettomuuden) mukaan täysin normaalina.

Jossain vaiheessa Karkilta tutkitaan vielä polvet, silmät ja sydämestä otetaan virallinen kuuntelutulos. Sitä, miten tällainen vaiva voi periytyä, ei ole mitään tietoa. Enkä asiaa aio vielä päättää ennen kuin koira saa kilometrejä ja rasitusta alleen, sairastaa ehkä sen yhden kennelyskän, että nähdään miten siitä toipuu ja ylipäätään, millaiseksi elämä muodostuu näin harrastuskoiralle näiden löydösten kanssa. Kotikoiralle nämä muutokset olisivat täysin merkityksettömiä.

Lopuksi vielä kuvakooste:







maanantai 13. lokakuuta 2014

Harrastusviikonloppu ja Karkin eka virallinen kisa!

Oli oikein mukava ja tuottelias harrastusviikonloppu.

Karkin kanssa halusin tänä vuonna "edes jonnekin" ja Aijan houkuttelemana ilmoittauduimme sitten rallytokokisoihin Kuopioon. Treenaaminen jäi lajin suhteen hiukan retuperälle, kun pääasiassa olen tehnyt vaan "perinteistä" tokoa, mutta lähdimme siitä huolimatta haistelemaan kisanomaista suoritusta viime lauantaina.


Karkista näkyi että uusi paikka ja palkattomuus vähän laski sen virettä. En myöskään nostattanut sitä ennen kehää, jottei se innostuisi liikaa. Innostuessaan Karkilla on ollut tapana kiipeillä rallykylttien päälle 2on2off -asentoon vimmatulla raivolla. Itseasiassa rataantutustuessa kysyin tuomarilta, mitä tämmöinen toiminta rokottaa pisteitä, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Ainoastaan eteenistumisesta ja oikealta sivulle -liikkeessä näkyi häivähdys tahtoa alkaa sählätä. Muuten Karkki mielestäni suoriutui äärettömän mallikkaasti radasta. Seuraaminen oli matalavireisempää kuin yleensä, mutta videolta katsottuna se on suurimmilta osin täysin oikeapaikkaista ja ilmeistä esimerkiksi tokoon. Äärettömän hyvä suoritus siinä mielessä. Loppuradasta alkoi herpauttaa, mutta se annettakoon anteeksi.

Tulos oli siis ALOHYV ja 73 pistettä. -10 pistettä kun koira meni istuman kautta maahan liikkeestä maahanmenossa ja toinen -10 pistettä kun Karkki pyörähti väärään suuntaan eteenistumisen jälkeen.
Lisäksi -1 piste kontrolloimattomuudesta peruutuksissa (Karkki hyppää vasten) ja 6 kappaletta hihnavirheitä ihan ohjaajan piikkiin.

Hyväksytty mikä hyväksytty kuitenkin.

Agilitytreenit edistyy ja viimeksi tuskaillut käännökset ja siihen tarvittavan kropankäytön Karkki löysi ihan muutamassa treenissä. Karkki etenee huimaa vauhtia, ja koko ajan vaaditaan ohjaajalta enemmän keskittymistä että sitä myös veisi oikein eteenpäin. Se on kyllä erittäin hieno koira.

Seelan kanssa harrastettiin kaaosratoja Helsingin malliin sunnuntaina (ollaan samantyyliset kisat käyty nimittäin ennenkin). Kaksi aivan katastrofirataa ja viimeisellä radalla oikeastaan ihan näpsäkkä agilitynolla.
Seelan SM-nollien keräys on oikeastaan ihan hyvällä mallilla. 6 SM-nollaa, joista tosin kolme hyppynollaa. Eli käytännössä tupla kahdella agilityradalla tai tupla + yksi aginolla puuttuisi. Ja se voitto, jonka saaminen voi olla kyllä todella vaikeaa, mutta ei luovuteta sen suhteen silti. Kovimmilla pakkasilla jäämme kyllä suosiolla vähän kisatauolle, mutta jos sitä vielä parit kisat juoksisi tälle vuodelle, ja yrittäisi saada sen onnistumisen kohdalleen. Monta 0 + 5 tai 0 + yksi virhe (ja siksi HYL) yhdistelmää on tehty kesän ja syksyn aikana, joten kohtuullisen luottavainen olen siihen, että kyllä se osuu vielä ainakin se tupla kohdilleen.

Niinjoo, ja semmoinen kumma juttukin kävi syyskuun puolella, että Seelasta tuli SAKKRY:n agilitymestari kolmatta vuotta peräkkäin. Hyvältä tuntuu kun mestaruus 2012, 2013 ja 2014 ovat kaikki tulleet hyvillä nollatuloksilla. On se hyvä koira, etenkin silloin kun ohjaajansa malttaa hoitaa oman osansa töistä radalla.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Seuramestaruuskisat Rinin kanssa

Noniin, lyhyt muistilista.


Eka rata:
HUONO:
ohjaajan liikkeellelähtö koiran suorittaessa ekaa hyppyä
törkkäsy putkeen, loppuun asti pitää viedä.
kääntö 5-6
vedätys 8, rima oli lähellä (HYVÄ: Rini!)
HYVÄ:
mielentila
rauhallisesti viety
renkaan jälkeinen putkeenlähetys
kesti persjätön ennen keppejä
kepit
viimeinen rima
Erikoishypyt sujui kaikki!


HYVÄ:
lähtö, mielentila ja rima
keinu
linjaus putkeen toimi
kepit
pituuden jälkeinen elämä
erikoisesteet
HUONO:
ennen puomia tehty paska takaaleikkaus
puomin kontakti
Rinin asento, liikaa pää ylhäällä?
ohjaaja ei juokse.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Agilityasiaa ja varvasvammoja (taas!) ja lampaankakkaa

Agilitytäytteinen päivitys tulossa.

Ensinnäkin, Seelan kanssa osallistuttiin Keski-Suomen piirinmestaruuskisoihin Jari Helinin radoilla. Ekalta radalta ihmeellisiä rimanräiskimisiä. B - ja C -rata olivat Piirariratoja. Ja oikeastaan taisteltiin piirinmestaruudesta aika mukavastikin vielä B-radan jälkeen joka oli sikarumasta keinusta huolimatta nolla ja sija 5. Ja neljäs SM-nolla vuotta 2015 varten...

Hyppäri sujui ennakko-odotuksista poiketen kuin unelma... kunnes. Takanurkan takaakiertoon hyllytti niin moni ennen meitä, me ja moni meidän jälkeen. Tyhmätyhmätyhmä ohjaaja ja väärin linjattu koira ja se siitä piirinmestaruuskamppailusta. Sairaan hyvä rata muuten.

Ylipäätään koira kulkee nyt niin kivasti PAITSI ne perkeleen kontaktit.
Tänään treeneissä oikeen hakemalla haettiin jos saataisi kontaktivirhe aikaiseksi. Ei. Ei ja ei. Ja sitten sika pomppii niitä kisoissa just miten tahtoo. Ärsyttävää.

Tänään treeneissä tehtiin vähän muunneltuna yhtä MM-kisojen yksilörataa. En muista milloin viimeksi olisi ollut tuollainen flow päällä kun treeneissä. Paljon kääntöjä, niistoja, persjättöjä, vastakääntöjä ja valsseja ja Seela kääntyi älyttömän hienosti, eteni kun piti ja muutenkin, oi miten oli mukavaa, kun tuntui että ehti koko ajan oikein koiran edelle ja onnistuin rauhoittamaan sitten käännökset.

Viikonloppuna sitten kisataan Mikkelissä rotumestaruuksista. Toivotaan että hyvä fiilis jatkuisi ja että ne kontaktit saataisi pitämään. Kisatauko kun tuntuu niitä aina huonontavan...

Karkkis-Narkkis loukkasi tuossa taannoin vasemman etujalan uloimman varpaan. Viime viikko oltiin siis levossa keskiviikosta lähtien. Eilen kuitenkin treeneihin ja valssaamaan.

Positiivista:
- vire on hieno
- lähdöt oli nätit
- hyvin irtoaa

Kehittämisen paikkaa:
- pieni koira ei oikeen meinaa koota käännöksiin vaan vetää täysillä läpi

Kuulostaako tutulta Seelan kanssa? Kyllä. Pitäiskö asiaan kiinnittää huomiota? Kyllä.

Hyvin pienellä alkoi kropan kokoaminen muistua Karkin mieleen ja saatiin ihan näppäriäkin valsseja aikaan. Mulla itsellä meinaa olla vaikeuksia lähteä liikkeelle valssista, joten siihen pitää kiinnittää huomiota. Yksittäisenä treeninä erilaisia valsseja ja kokoavia hyppyjä nyt kotona tehtäväksi ja kontaktien ja keppien työstäminen jatkuu myös nyt kun varvas näyttää taas hyvältä.

Kovasti kyllä tykkään Karkin kanssa hommien tekemisestä. Sinä on semmoista reikäpäisyyttä ja etenemisenhalua mistä tykkään. Karkin kanssa tehdessä sitä huomaa niin hyvin miten kuulolla Seela loppupeleissä onkaan ja miten paljon sitä on onnistunut opettamaankin... Ja miten paljon olisi opetettavaa sitten Karkille. Vaan nyt on supermukava ryhmä jossa opetella.

Reilu viikon päästä sitten Savikon Sepon kurssille kahtena päivänä Seelan kanssa.

Viikko sitten käytiin myös paimentamassa Joroisissa. Ihanan kuuma syyspäivä ja kyllä siinä vaan oma viehätyksensä on. Seela ei oikeen arvostanut hihnaa ja takaa kuljettamista, ja olisi vaan halunnut syödä paskaa. Karkki näytti oikein hienoja ja intensiivisiä paimenkoiran vaanimiselkeitä, mutta uuvutti itsensä aika nopeasti intensiivisellä työskentelytavallaan ja kun paukut loppui, alkoi riekkaaminen. Joten jatkossa lyhyempiä pätkiä Karkille. Mieli kyllä tekisi päästä vielä uudelleen katsomaan tänä syksynä miten homma etenisi.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Syksyn metkuja

Hei, arvon treeniblogi. En ole sinua hylännyt. En ole vaan kirjoittanut. Enkä kauheasti treenannutkaan. Vaan kun kesäkuuma on ohi ja syksy uusine treeneineen alkaa, niin ehkäpä pitää kirjoittaa jotain.

Ensinnäkin, WDS sujui erinomaisesti. Ei sen kummemmin, mutta kummallekin tytsylle ERIä kuitenkin.

Karkki 10 junioriluokan nartusta putosi viimeisenä ennen neljää sijoittunutta. "Feminine head with good proportions. Good construction in front. Good topline and tail set. Would prefer better angulation in rear. In a good hard condition. Would prefer tail carriage to set down. A bit too high now. Moved well. JUN-ERI

Seela 8 avoimen nartusta otti ja yllätti ja sijoittui neljänneksi.  "Pleasing head, good expression. Good angulation in front. Correct topline and tail set. Good musculation in rear. Moved well." AVO-ERI4

Oli mukava reissu ja ison maailman ja ison näyttelyn meininki selvästi.

Agilityä käytiin samalla reissulla tekemässä Kotkan suunnassa, missä oli SOKKA IRTI -koira, mutta siitä huolimatta meillä oli KONTAKTIT. Lisäksi itse ohjasin kerrankin rohkeasti. Ja vitonen hyppäriltä. Ihan jees siis. Mikkelin kisoihin ei kyetty kaverin häiden jälkeen kuitenkaan, kun olisi pitänyt lähteä aamuvarhain. Nyt ollaan sitten kunnolla kerätty virtaa piirinmestaruuskisoja varten, jotka on 14.9. ja karjisten agimestaruuksista mitellään viikkoa myöhemmin.

Syksy toi uuden treenijakson ja Karkki pääsi meille niin passeliin ryhmään jossa on nuoria teinikoiria. Kahdet treenit takana, ensimmäisellä kerralla Wiu raikasi ja putkeen singottiin innolla. Toisella kerralla tehtiin esteosaamisen asioita ja projekti kepit ja kontaktit nytkähti hiukan eteenpäin. Kepit meinasi hiukan kuormittaa punaisen Wiun kiihkeitä aivoja. Ollaan pari kertaa tehty verkoilla ja nyt kun tutustutettiin tytsy ohjureihin ja ajatukseen että niitä ei hypitä, niin saimme aikaiseksi hyvin loukkaantuneen ja paineistuneen karjakoiran.

Noh, seuraavana aamulla hallille.
Yllättäen, ei ollutkaan hirviää.


https://www.youtube.com/watch?v=yWXosJeZ-cw
Ja seuraavana päivänä näytti tältä.

Eli eiköhän näistä ihan kivat kepit tule. Nyt vaan eri kulmia ja ohjaajan liikehäiriötä mukaan.

Seelan kanssa osallistuttiin Jenna Caloanderin agilitykoulutukseen kun saatiin onnekkaasti peruutuspaikka nappastua. Oli varsin hyvä treeni jossa keskityttiin käännöksiin. Meidän ensisijainen hankaluushan ovat ne. Ongelma ei ole siinä, etteikö koira pystyisi tai osaisi kääntyä. Olen vaan järjestelmällisesti antanut sen mennä läpi ja here we are. Kun muhun valettiin vähän liikerytmitystä ja zen-buddhalaista mielentilaa niin saatiin aikaan flow-tila ja tein hyvin hämmentäviä ja toimivia persjättöjä ja muita hämäriä ja onnistuneita ohjausratkaisuja. Opeteltiin myös japanilainen.

Sama rauha pitäs vaan pitää nyt mielessä, ja ainakin viime treeneissä tuntui vielä olevan muistissa. Tehtiin myös hämärää tuplasylkkäriä. Hyvin Senttinen taipuu. Pitäisi vaan lakata pelkäämästä ja ohjata. Tuntuu että itsenäinen ryhmä johon päästiin vois olla meille hyvinkin sopiva paikka.

Ollaan myös tokoiltukin. Jopa Seelan kanssa. Koska jos ehkä kuitenkin haluais sinne voittajaan. Ja Karkin kanssa koetetaan alokasluokkaa kasata karjisten rotumestaruuteen mennessä. Seuraaminen, paikkamakuu, luoksari ja jäävistä maahanmeno on aika napakasti mallillaan ja liikkeestä seisominen ja hyppy on ihan nyt muokkautumassa. Mukavasti on pienessä punaisessa tytössä motivaatiota - laji mikä hyvänsä.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Kisapäivitystä

Seela on ahkeroinut. Oikeastaan Seela JA taustajoukot ovat ahkeroineet.

Agirodussa pyörähdettiin kahden radan verran. Agirodun Open SM-rata meni oikeastaan ihan hyvin. Ylimääräisen hypyn myötä napsahdettiin kuitenkin pois finaalista kera hyllyn.
Pitkän päivän jälkeen kehtuutti kyllä lähteä kansainväliselle agilityradalle, mutta kannatti. Jalat kramppasivat useampaan otteeseen päivän aikana, kiitos Ruisrockissa pomppimisen, joten päätin ohjata takaa. Ja Seelahan ohjautui. Tuloksena kovassa joukossa 0 (-5,05) ja sijoitus 8/79. Tuntui hyvältä sijoittua pitkän päivän jälkeen kovassa seurassa noinkin korkealle.

11.7. Seela urakoi Aijan kanssa itselleen hyväksytyn käyttäytymiskokeen. Itse kärvistelin työmatkalla tarttuneen vatsataudin kourissa ja jännitin puhelimen ääressä. Luottoa oli toki kumpaankin akkaan, mutta hyvältähän se tuntui kun soitto tuli, eikä Seelaa Aijan tarjoama juustohamppari tainnut haitatakaan.

19.7. Oltiin sitten vuoroin vieraissa, kun minä ahkeroin Rinin kanssa Mikkelissä. Aamulla aikaiseen ajettiin Mikkeliin, ja tuntuma kisapaikkaan haettiin ensin Seelan kanssa. Suoritusvuorossa oltiin toisena, ja pönttö sekasin rataantutustumisen jälkeen. Vaan kappas kappas, hyppyrata meni oikeastaan aika mukavasti ja nollahan sieltä napsahti, vaikka yksi rima minusta kolahti radalla turhan kovaäänisesti. Sijoitus 3. Agiradalla nolla oli niin pienestä kiinni, mutta vaikea rata sujui ja toimi muuten oikein hyvin. Vitonen sieltä. Seela kulki mukavasti helteelläkin, suurin raivo ehkä puuttui, mutta niin puuttui ohjaajaltakin.

Seelan ratojen jälkeen alkoi reippahasti ykköset. Oli ihanaa päästä ykkösten radoille. Rinin kanssa ennen ekaa starttia käytiin tarkat keskustelut siitä räiskitäänkö harkkaesteiden rimoja (Rini: todellakitodellakitodellaki! Minä: Aussien synnyinoikeus lussupalloon peruutetaan jos ei pysy rimat ylhäällä). Voitin ekat neuvottelut ja Salme Mujusen hyppärillä KAIKKI rimat pysyivät siellä missä piti. Minun piikkiin yksi kielto putkeenlähetyksestä, jossa turhia intoilin Rinin kuuliaisuuteen nähden ja pitkän suoran päätteinen käännös oli ehkä semmoinen universumin heittämä sähläys, johon emme koirakkona voineet kovasti vaikuttaa. Kaksi kieltoa, tulos 10 ja oikein hyvä mieli.

Toinen rata muisti sitten pitää nöyränä, se alkoi ensimmäisen ridan pudottamisella ja päättyi viimeisen riman pysymiseen. Tässä välillä:
1) keskustelimme mistä välistä mennään kepeille, kolmesti
2) olimme eri mieltä kumpaan päähän putkea suhahtaa merlemato helteellä (tuomari oli mun puolella, joten HYL)
3) erikoisesteet, kaikki, säilyivät sellaisina kuin ne radalle oli jätetty
4) kontaktit otettiin huolella
5) kaikki muu laitettiin ranttaliksi

Oppimisen paikka siinä mielessä, että jos kolmosesteellä on jo rymistelty ja otettu kieltoja, niin ehkä jatkossa viisaampaa olis jättää rata kesken, sillä selkeästi turhautuminen oli yksi suurin syy siihen, että armas merlemato päätti viisveisata rimasopimuksestamme. Toki väsykin varmaan helteellä painoi.

Kaikkinensa olin kuitenkin kisoihin tyytyväinen. Itse jaksoin juosta helteellä neljä rataa, ohjaussuunnitelmat toimivat kivasti, ja ajoitukset meni kohtuullisen nappiin, koirat oli mukavassa vireessä ja seura mainiota.

Muuten koirille kuuluu hyvää. Karkki kasvaa ehkä levää ennen kuin kesä on ohi, sen verran intohimoista on sen uintiharrastus. Ja jos uinti-into ei tästä ala laantumaan, niin todennäköisesti itse olen syksyyn mennessä kuulolaitteen tarpeessa. Sen verran pääsee välillä WIUta ilmoille rannan tuntumassa...

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Ei otsikkoa

Blogin hiljaisuus on kestänyt jo tovin. Ajattelin että pitäisi tapahtua jotain isoa tai hienoa, että edellisen päivityksen jälkeen olisi jotain päivitettävää. Mutta eipä niin isoja, hyviä asioita varmaan ole, mitkä surun poistaisivat. Mallaa ei ole, vaikka välillä lenkillä edelleen käännyn katsomaan että tuleeko se perässä vai ei. Tuhka odottelee oikeaa hetkeä. Meillä ei kukaan huuda enää kyläilijöille. Inhosin sitä huutoa niin paljon, Mallalla oli aivan hirveä ääni ja se ei lopettanut huutamista millään ennen kuin itse päätti.
Eikä iltaisin hypätä päälle nyhväämään, räkimään naamalle ja talsimaan kunnes oli aivan pakko komentaa koira pois. Joskus yritin että annan sen vaan jatkaa, että kyllä se lopettaa, mutta eihän se lopettanut.
Kukaan ei kilahtele koiraohituksissa. Ajattelin aina, etten saa koskaan sitä keuhkoamista (joka kyllä viimevuosina oli vaan raskasta, raskasta hönkimistä karvat pystyssä), loppumaan. Enkä saanutkaan. Hyvä niin. Kermaviilikuppiakaan ei oo kukaan varastanut ihmisten nenän edestä. Ja jos lenkillä sanoo, että uimaan, niin kukaan ei ryntää veteen. Kuvatkin onnistuu paremmin kun yksi ei möllötä vastentahtoisena toiseen suuntaan kun muut.

Ei sillä, Seela ja Karkki on hyvä tiimi - Karkin eka juoksukin meni ohi ilman sen suurempaa draamaa. Juoksu kesti tasan kolme viikkoa. Yksi känähdys juoksujen aikaan tytöillä oli, mutta en nähnyt mistä alkoi enkä nähnyt mihin loppui, vaikka viereisestä huoneesta ryntäsin paikalle, joten varsinaisesta tappelusta ei kyllä voi puhua. Iltaisin Karkki nuolee Seelan naamaa, ja usein tytöt nukkuvat enemmän päällekäin kuin vierekkäin.

Karkki on käynyt kahdessa näyttelyssä, ensin Lahden KV-näyttelyssä, jossa australialaistuomarilta JUN-ERI2, SA, PN4. Arvostelun kirjoitan myöhemmin.

Keuruun ryhmänäyttelyssä tuloksena JUN-ERI1, SA, PN1, ROP, SERT. Arvostelu tästäkin uupuu vielä. Tyytyväinen täytyy olla, että junnu kerää tasaisesti noita erinomaisia, ja kivahan se oli sertitili avata. Nyt toivotaan että karvat pysyisi yllä Maailmanvoitttajanäyttelyyn asti. On vähän hiinä et hiinä. Karkin paperitkin saapuivat ja 3.7. lähdetään luustokuviin ja samalla saa Suomeen rekisteröinnin alulle.

Toisenlaisia sertejä on toivottu Seelan kanssa - tai oikeastaan sertejä enemmän viimeisiä SM-nollia. Kevättalven keppi jalassa ja varvasvenähdyksestä kuntoutuminen kesti käytännössä toukokuun puoleen väliin. Saatiin kun saatiinkin lopulta oikea määrä nollia kasaan, mutta ensisijaisesti hyppäreiltä, joten arvokisat jäivät tältä vuodelta väliin. Sijoitukset nollilla on olleet ihan mukavia ja Mikkelissä oltiin NÄIN lähellä ensimmäistä triplanollaa tuloksilla hyp0, agi5 ja hyp0. Ohjaajalla ei kestänyt hermo ohjata loppuun asti vaikeaa tilannetta. Pääasia kuitenkin että koira kulkee ja on hyvässä kunnossa. Seuraavaksi suunnataan Open SM-kisoihin agirodun yhteyteen ja Mikkelissä 19.7. olisi tarkoitus sitten kisailla kahdella koiralla - Seelalla ja Rinillä, jota kevään aikana on treenattu taas kisakuntoon. Muutamat möllikisat Rinin kanssa takana ja ihan kivaa tulosta - yksi nollatulos, yksi voitto ja yksi onnistunut agirata, missä pieniä virheitä.
Myös Karkki aloitti mölliuransa, selviytyen ylipitkästä hyppy-putki -luokasta oikeen mallikkaasti. Intoa tuntuisi olevan.

Paimennusta ollaan odoteltu kesälle, ja lähdetään SAKKRY:n paimennuspäivään Somerolle 20.7. Jännä nähdä miten Karkki lampaisiin suhtautuu, pentuna kun ei ollut niin kiinnostunut. Seelan kanssa tuskin suurta jännitettävää, niin hyvin se hoksasi mistä kyse oli viime kerralla.

Seelan kanssa on tehty jälkeä ja luonnetestissä hyvin sujuneiden paukkujen innoittamana semmoinen mitä jos -ajatus on kytenyt. Joten ilmoittauduttiin nyt ensalkuun bh-kokeeseen.

Niin ja tosiaan. Kävihän Seela uusimassa luonnetestin melkein päivälleen kolme vuotta edellisestä. Lisään videot jossain vaiheessa. Hylätty tulos saatiin myös tällä kertaa, Seelan hermorakenne ei luonnetestitilanteessa kestä. Kummassakin testissä romahdus on oikeastaan alkanut siitä, kun se on viety vähän jännittyneenä pois minulta (ekassa testissä jo tervehtimisessä, toisessa hyökkäyksen jälkeen), tämmöisen jälkeen sitten kaikki on Seelasta enemmän tai vähemmän hirvittävää. Kuitenkin siinäkin tilanteessa kun koiralla pettää hermot, sen toimintakyky pysyy yllä, ja uusintatestissä se sai käytettyä taistelutahtoa avuksi tilanteissa toisin kuin ensimmäisellä kerralla. Tulos siis "parani" jonkin verran, vaan ei tarpeeksi. Laukauksissa Seela otti kaksi ensimmäistä paukkua hyvin, reaktio oli pieni, jopa niin pieni että laukauskokemattomuuden ja laukausalttiin välillä tuomarit miettivät. Kolmas paukku sitten sai jo isomman reaktion aikaan, joten laukausaltis edelleen.

Tuomareina olivat Mia Möller ja Wilhelmiina Virolainen, Jyväskylässä 10.5.2014
Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Taistelutahto +2 Kohtuullinen
Hermorakenne -1 Vähän hermostunut
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2b, hieman pidättyväinen
Laukausaltis
+74 pistettä, hylätty

Tällä viikolla onkin ollut uusia tuulia siinä mielessä että Karkin siskopuoli vaihtoi vähän yllättäen kotia ja muutti Köhniölle - nimittäin Ellin luokse. Seela ja Karkki ovat jo Ritan treffanneet ja siskosten leikit pikkusen turhan vauhdikkaita vielä kun toinen ei tajua olevansa jo iso ja toinen ei tajua olevansa pieni.

Kovastihan tuo kolmas koira on ollut myös itsellä mietinnässä, vaan antaa Karkin nyt kuitenkin rauhassa kasvaa.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Heippa, rakas punainen


"You can't choose what stays and what fades away."

Malla (FI MVA BH TK1 TK2 Cossaks Wynne-Vaughan) 23.10.2005-7.4.2014

"Malla oireillut oikeaa takajalkaa jo pidempään, alkuvuodesta jo selkeä ontuma. Seurattu, kipulääkkeestä hetkellinen apu. Käytetty myös osteopaatilla. Vaikka toipunut vasemman takajalan leikkauksesta hyvin, silti takapää ei pysy siinä vauhdissa, missä koira luontaisesti haluaisi mennä.

Kliinisessä tarkastuksessa oikean takajalan polvessa nivelturvotus selkeä, rauhoituksessa lieväasteinen löysyys viitaten osittaiseen eturistisidevammaan.

Päädyttiin omistajan toivomuksesta koiran nukuttamiseen ikiuneen."

torstai 6. maaliskuuta 2014

Agilityvuoden aloitus

Seela on ollut spondyloosidiagnoosin jälkeen joulukuusta helmikuun puoliväliin tauolla. Halusin rauhassa tarkastella koiran vointia ja katsoa mitä cartophren -kuuri vointiin tuo vai tuoko mitään. Sanotaan että vähän ylimääräistä rasvakerrosta tauko ainakin on tuonut vaikka ollaan reippaasti lenkkeiltykin, joten ruokamäärää on vähennetty (Seela ei oikeen tästä ole mielissään).

Aika nopeasti näkyi Seelassa että toiminnantarvetta olisi enemmän kuin kotikoiraelämä vaatisi. Seelahan on aina ollut tietyllä tavalla omapäinen ja myöskin helposti omii itselleen joitain rutiineja. Tällainenhan on ollut mm. ruokinta-aikana se, että Seelan mielestä VAIN Seela saa tulla mukaan katsomaan mitä laarista nousee ("Jes, tänäänkin nappulaa!"). Lenkillä sen paskansyöntivimma nousi potenssiin kymmenen ja vaanimisleikit naksahtivat päälle. Hauskahan noita on tietysti Karkin kanssa katsoa, mutta selkeästi etenkin vaanimisleikit lisääntyivät huomattavasti. Ontumisia, kankeuksia tai mitään siihen viittaavaa, että Seela kipuilisi, en ole huomannut. Paitsi yhden lenkin aikana, kun rymysivät Karkin kanssa metsässä ja lenkin jälkeen kaivoimme Seelan etujalkaan tulleesta reiästä ison palasen tikkua.


Onneksi on sairaanhoitajia ystäväpiirissä, säästyttiin lekurikeikalta, enkä edes pyörtynyt vaikka puupalan pulpahtaessa jalan reiästä meinasi vähän heikottaa.
Tötteröä pidettiin pari päivää ja jalkaa huuhdottiin huolella.


Kerran asiat olivat hyvin, kävimme Jatpailuissa kokeilemassa kisakuntoa nollalla ja joukkuekisassakin team Hylkiöille kävi oikein mukavasti ja päästiin palkinnoillekin. Oli aivan ihana rata ja koiran ilme kun se pääsi halliin, oli aivan vertaansa vaille. Tärkeää hommaa meille molemmille.



Lähdimmepä siis kokeilemaan kisakuntoa myös virallisiin kisoihin 15.2., joka oli muuten myös Seelan Eku-pojan kaksivuotissyntymäpäivä. Äitimuori taikoi radalla nollan synttärien kunniaksi. <3

Ekalla radalla oli sen verran paljon kimurantteja kuvioita, että hyllytettiin ja tunnustan täysin nössö-ohjanneeni ja lepsuilleeni kontaktit, mutta nolla mikä nolla mikä nolla ja SM-nollia ei taida uupua oikeastaan kuin kaksi, tupla on, voitto on ja vaan yks nolla hyppäriltä, joten jos vaan kunto kestää niin eiköhän me arvokisoihin kuitenkin tavoitella. Nautitaan nyt tästä ajasta kun voidaan.

Kokeiluun lähti muuten Full of Life -nivelvalmistetta sekä Mallalle että Seelalle. Että olis ainakkii voitelu kunnossa. Hierojalle tehdään kiekka myös kunhan ehditään.

Karkin agilityalkeita

Karkin kanssa osallistuttiin 2 kk kestävään agilityvalmennukseen tammi-helmikuussa Haukkuvaarassa, jossa kouluttajana toimi Julia Kärnä

Radat olivat joka viikolla valmennusradat, jotka pilkottiin sitten sopiviksi kohdiksi koirien tason mukaan. Pääasiassa harjoittelimme ohjaustekniikkaa ja esteopetus enemmän meidän ohjaajien kontolla. Myönnettävä on, että töissä olleen hulinan takia usein Haukkuvaaran treenit olivat viikon ainoat Karkille, ja toisaalta nuoren koiran kanssa en niin viitsi hoppuakaan pitää.

Opettavainen kokemus itselleni ja hyvät treenikaverit antoivat paljon ajatuksia nuoren koiran treenaamisesta. Jollain tavalla tämän valmennusryhmän aikana oma näkemykseni siitä miten Karkkia haluan eteenpäin viedä, vahvistui entisestään. Agilityssä motivaatiosta ja itsevarmuudesta lähtee kaikki. Nuorelle koiralle asiat pitää pilkkoa osiksi joissa se onnistuu ja joissa se kokee itsevarmuutta. Liian teknisillä ja vaikeilla harjoituksilla horjutetaan koiran luottoa siihen, että ohjaaja on reilu ja ohjaajan kanssa tehdessä onnistuu. Nuoren koiran kyky tehdä "täydellä teholla" on vielä rajallinen ja vaatii hellää huolenpitoa ja varovaista venytystä. Koin että Karkin osaamistaso ja oppimiskyky teki huomattavaa sahausliikettä ja harppauksia eteen- ja taaksepäin tuli paljon. Tämmöisissä tilanteissa sen sijaan että keskittyy siihen miksi se tai tuo treeni sujui huonosti, pitäisi vaan muistaa mielessä, että nuori koira myöskin vasta opettelee oppimaan, ja on hyvin yksilökohtaista, miten paljon aikaa asiat tarvitsevat hautuakseen.

Karkilla ei nyt ole agilityn jatkopaikkaa missään, ja voi olla että ennen syyskautta emme sellaista otakaan vaan keskitymme niihin asioihin, mitä tämän valmennuksen kautta ja omien ajatuksien kautta haluan vahvistaa. Toivon että Karkille rakentuu varma esteosaaminen ja hyvä, halukas tapa tehdä töitä. Vaikka Karkkia voisi selvästi viedä enemmänkin eteenpäin ja tehdä vaikeampia harjoituksia, niin oma ajatus on tällä hetkellä kuitenkin tukevan osaamispohjan rakentamisessa, motivaatiossa ja estehakuisuudessa. Lisäksi, koska Karkki on myös ikävästi medi-maksi -rajalla, niin pitää rauhassa rakentaa sen fysiikkaa jos mittauksessa aikanaan maksi-nakki napsahtaa.

Tässä video viime viikolta itsenäisistä treeneistä.



Seelan kannustushuudot kuuluu kivasti taustalta.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Karkin näyttelydebyytti, Lahti RN 12.1.2014

Karkin näyttelyura alkoi pienen jännitysnäytelmän jälkeen Lahdessa. Rekisterinumero tuli jo muutama viikko sitten mutta rekisterikirjasta kopion saaminen meinasi tuottaa tuskaa. 

Näyttelypaikalla Karkki oli yllättävän kiltisti ja rauhallisesti makoili mun jaloissa ja ohikulkevia olisi haastanut leikkiin. 

Tuomarina toimi Pirjo Aaltonen

"Mittasuhteiltaan sopusuhtainen, tasapainoisesti rakentunut nuori narttu. Rungoltaan vielä kapea, tänään hoikassa kunnossa, hyvä pään vahvuus, tyypillinen ilme, riittävät kulmauksen edessä, hyvät takana. Tyypillinen karvapeite. Liikkuu hyvin sivulta. Hyvät liikkeet takaa ja edestä. "

JUN-ERI, JUK1





Excellent little Candy. 


torstai 9. tammikuuta 2014

Vuosi 2013 pähkinänkuoressa

Malla:
Agility: 5 starttia, 2 x 5 ja 10
Toko: voi0
Näyttely: erikoisnäyttelystä VAL-EH, Ruotsista ERI ilman SA:ta
Terveys: Polvi pysynyt hyvänä, käynyt osteopaatilla ja hieronnassa, steriloitiin
Muuta: kokeili paimennusta ja hyväksyi pennun laumaan

Seela:
Agility: 40 starttia, 10 x 0, SERT-H & SERT-A, Karjisten agilitymestaruus 2013, osallistuminen SM-kisoihin, sieltä tulos
Toko: 3 x AVO1, tätä myöten saavutettiin TK2
Näyttelyt: erikoisnäyttelyssä AVO-ERI
Terveys: pysytellyt melko terveenä, muutama pienempi haveri, isoimpana helmikuussa ajettu pieni kolari. Selästä löydettiin spondyloosia.
Muuta: kokeili paimennusta (oli siinä äärettömän hyvä), Karkista saanut ihanan riekkukaverin

Karkki:
Kotiutui ja on ihana.

Muutamia videoita vuoden varrelta:

Mallan agilitymenestys pähkinänkuoressa:



Karkki ja TYHMÄ SEELA EI LEIKI




Karkki ja TYHMÄ SEELA JUOKSEE LIIAN LUJAA
(toim. huom. osat ovat vaihtuneet puolen vuoden aikana)



Karkki ja KIVA MALLA



Tämän vuoden katsotuin video on joulukuun kisavideo, sieltä 2 x 5 meille, niin hyvän mielen kisat kuin olla ja voi. :)



Seelan SM-kisoissa



ja paimenessa



Nautittiin kesästä


Ja talvesta (niin pitkään kuin sitä kesti)


Mahtui paljon karjakoiramaisia iloja, mutta myös surua joukkoon.

Kaunista unitaipaletta rakas Ruttunen


Tottelevaisuuskoe Pieksämäellä 14.12.2013 ja kohdunpoistohommia

Palataan viime vuoden tunnelmiin kertomalla, että kävimme Mallan kanssa lopulta kuitenkin tokokokeessa! Emme olisi tännekään päässeet, mutta onneksi Mallan sterilisaatioaikaa jouduttiin siirtämään, ja suunta oli kohti Pieksämäkeä.

Ja rivi näytti tältä, tuomarina Tommi Varis

Paikkamakuu 10
Seuraaminen taluttimetta 7 (väljyyttä, siirtymissä pientä piippanenää)
Istuminen seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 0 (läpijuoksu)
Ruutu 0 (Malla omissa maailmoissaan, löysi kuitenkin ruudun ja irtosi sinne ihan kivasti. Meni maahan... ja tuli pois)
Estenouto 0 (Haahuilua, ällö kapula, en hyppää kapula suussa takasin, voitko liikkuri rakastaa minua, mitä jännää sulla muuten on siellä pöydällä???)
Metallinouto 8,5 (olinko ihan varma, että mitään mulle ei tuoda, NO OLIN. HYVÄ MÖÖ)
Tunnistusnouto 0 (nosti oman, lähti tuomaan, sitten iski hätä, että en mä voi, pudotti, kääntyi ympäri ja haki vauhdilla väärän)
Kauko-ohjaus 7 (ennakoi yhden vaihdon, liikkui hiukan)
Kokonaisvaikutus 8 (hyväntuulinen koira, tänään vähän omat kuviot mielessä)
148 p, ei tulosta

No hyvä mieli silti jäi, että ees kokeeseen päästiin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen.

Sterkkauskin oli sitten seuraavalla viikolla. Sterkkauksen yhteydessä poistettiin pieni kasvain joka Mallalla on ollut kylkiluiden "alla". Vaikutti harmittomalta.
Malla toipui sterkkauksesta hienosti, sterkkaus tehtiin ihan perinteisellä tyylillä, haava tosi siisti ja kaikki sujui mallikkaasti.

Tunnari 2013 ei ihan siis onnistunut, mutta paljon on menty etteenpäin. Ensi vuonna jos oikeesti treenais ja kävis kokeissa pelkän ilmoittelun sijaan.