Blogin hiljaisuus on kestänyt jo tovin. Ajattelin että pitäisi tapahtua jotain isoa tai hienoa, että edellisen päivityksen jälkeen olisi jotain päivitettävää. Mutta eipä niin isoja, hyviä asioita varmaan ole, mitkä surun poistaisivat. Mallaa ei ole, vaikka välillä lenkillä edelleen käännyn katsomaan että tuleeko se perässä vai ei. Tuhka odottelee oikeaa hetkeä. Meillä ei kukaan huuda enää kyläilijöille. Inhosin sitä huutoa niin paljon, Mallalla oli aivan hirveä ääni ja se ei lopettanut huutamista millään ennen kuin itse päätti.
Eikä iltaisin hypätä päälle nyhväämään, räkimään naamalle ja talsimaan kunnes oli aivan pakko komentaa koira pois. Joskus yritin että annan sen vaan jatkaa, että kyllä se lopettaa, mutta eihän se lopettanut.
Kukaan ei kilahtele koiraohituksissa. Ajattelin aina, etten saa koskaan sitä keuhkoamista (joka kyllä viimevuosina oli vaan raskasta, raskasta hönkimistä karvat pystyssä), loppumaan. Enkä saanutkaan. Hyvä niin. Kermaviilikuppiakaan ei oo kukaan varastanut ihmisten nenän edestä. Ja jos lenkillä sanoo, että uimaan, niin kukaan ei ryntää veteen. Kuvatkin onnistuu paremmin kun yksi ei möllötä vastentahtoisena toiseen suuntaan kun muut.
Ei sillä, Seela ja Karkki on hyvä tiimi - Karkin eka juoksukin meni ohi ilman sen suurempaa draamaa. Juoksu kesti tasan kolme viikkoa. Yksi känähdys juoksujen aikaan tytöillä oli, mutta en nähnyt mistä alkoi enkä nähnyt mihin loppui, vaikka viereisestä huoneesta ryntäsin paikalle, joten varsinaisesta tappelusta ei kyllä voi puhua. Iltaisin Karkki nuolee Seelan naamaa, ja usein tytöt nukkuvat enemmän päällekäin kuin vierekkäin.
Karkki on käynyt kahdessa näyttelyssä, ensin Lahden KV-näyttelyssä, jossa australialaistuomarilta JUN-ERI2, SA, PN4. Arvostelun kirjoitan myöhemmin.
Keuruun ryhmänäyttelyssä tuloksena JUN-ERI1, SA, PN1, ROP, SERT. Arvostelu tästäkin uupuu vielä. Tyytyväinen täytyy olla, että junnu kerää tasaisesti noita erinomaisia, ja kivahan se oli sertitili avata. Nyt toivotaan että karvat pysyisi yllä Maailmanvoitttajanäyttelyyn asti. On vähän hiinä et hiinä. Karkin paperitkin saapuivat ja 3.7. lähdetään luustokuviin ja samalla saa Suomeen rekisteröinnin alulle.
Toisenlaisia sertejä on toivottu Seelan kanssa - tai oikeastaan sertejä enemmän viimeisiä SM-nollia. Kevättalven keppi jalassa ja varvasvenähdyksestä kuntoutuminen kesti käytännössä toukokuun puoleen väliin. Saatiin kun saatiinkin lopulta oikea määrä nollia kasaan, mutta ensisijaisesti hyppäreiltä, joten arvokisat jäivät tältä vuodelta väliin. Sijoitukset nollilla on olleet ihan mukavia ja Mikkelissä oltiin NÄIN lähellä ensimmäistä triplanollaa tuloksilla hyp0, agi5 ja hyp0. Ohjaajalla ei kestänyt hermo ohjata loppuun asti vaikeaa tilannetta. Pääasia kuitenkin että koira kulkee ja on hyvässä kunnossa. Seuraavaksi suunnataan Open SM-kisoihin agirodun yhteyteen ja Mikkelissä 19.7. olisi tarkoitus sitten kisailla kahdella koiralla - Seelalla ja Rinillä, jota kevään aikana on treenattu taas kisakuntoon. Muutamat möllikisat Rinin kanssa takana ja ihan kivaa tulosta - yksi nollatulos, yksi voitto ja yksi onnistunut agirata, missä pieniä virheitä.
Myös Karkki aloitti mölliuransa, selviytyen ylipitkästä hyppy-putki -luokasta oikeen mallikkaasti. Intoa tuntuisi olevan.
Paimennusta ollaan odoteltu kesälle, ja lähdetään SAKKRY:n paimennuspäivään Somerolle 20.7. Jännä nähdä miten Karkki lampaisiin suhtautuu, pentuna kun ei ollut niin kiinnostunut. Seelan kanssa tuskin suurta jännitettävää, niin hyvin se hoksasi mistä kyse oli viime kerralla.
Seelan kanssa on tehty jälkeä ja luonnetestissä hyvin sujuneiden paukkujen innoittamana semmoinen mitä jos -ajatus on kytenyt. Joten ilmoittauduttiin nyt ensalkuun bh-kokeeseen.
Niin ja tosiaan. Kävihän Seela uusimassa luonnetestin melkein päivälleen kolme vuotta edellisestä. Lisään videot jossain vaiheessa. Hylätty tulos saatiin myös tällä kertaa, Seelan hermorakenne ei luonnetestitilanteessa kestä. Kummassakin testissä romahdus on oikeastaan alkanut siitä, kun se on viety vähän jännittyneenä pois minulta (ekassa testissä jo tervehtimisessä, toisessa hyökkäyksen jälkeen), tämmöisen jälkeen sitten kaikki on Seelasta enemmän tai vähemmän hirvittävää. Kuitenkin siinäkin tilanteessa kun koiralla pettää hermot, sen toimintakyky pysyy yllä, ja uusintatestissä se sai käytettyä taistelutahtoa avuksi tilanteissa toisin kuin ensimmäisellä kerralla. Tulos siis "parani" jonkin verran, vaan ei tarpeeksi. Laukauksissa Seela otti kaksi ensimmäistä paukkua hyvin, reaktio oli pieni, jopa niin pieni että laukauskokemattomuuden ja laukausalttiin välillä tuomarit miettivät. Kolmas paukku sitten sai jo isomman reaktion aikaan, joten laukausaltis edelleen.
Tuomareina olivat Mia Möller ja Wilhelmiina Virolainen, Jyväskylässä 10.5.2014
Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Taistelutahto +2 Kohtuullinen
Hermorakenne -1 Vähän hermostunut
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2b, hieman pidättyväinen
Laukausaltis
+74 pistettä, hylätty
Tällä viikolla onkin ollut uusia tuulia siinä mielessä että Karkin siskopuoli vaihtoi vähän yllättäen kotia ja muutti Köhniölle - nimittäin Ellin luokse. Seela ja Karkki ovat jo Ritan treffanneet ja siskosten leikit pikkusen turhan vauhdikkaita vielä kun toinen ei tajua olevansa jo iso ja toinen ei tajua olevansa pieni.
Kovastihan tuo kolmas koira on ollut myös itsellä mietinnässä, vaan antaa Karkin nyt kuitenkin rauhassa kasvaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Malla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Malla. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
torstai 9. tammikuuta 2014
Vuosi 2013 pähkinänkuoressa
Malla:
Agility: 5 starttia, 2 x 5 ja 10
Toko: voi0
Näyttely: erikoisnäyttelystä VAL-EH, Ruotsista ERI ilman SA:ta
Terveys: Polvi pysynyt hyvänä, käynyt osteopaatilla ja hieronnassa, steriloitiin
Muuta: kokeili paimennusta ja hyväksyi pennun laumaan
Seela:
Agility: 40 starttia, 10 x 0, SERT-H & SERT-A, Karjisten agilitymestaruus 2013, osallistuminen SM-kisoihin, sieltä tulos
Toko: 3 x AVO1, tätä myöten saavutettiin TK2
Näyttelyt: erikoisnäyttelyssä AVO-ERI
Terveys: pysytellyt melko terveenä, muutama pienempi haveri, isoimpana helmikuussa ajettu pieni kolari. Selästä löydettiin spondyloosia.
Muuta: kokeili paimennusta (oli siinä äärettömän hyvä), Karkista saanut ihanan riekkukaverin
Karkki:
Kotiutui ja on ihana.
Muutamia videoita vuoden varrelta:
Mallan agilitymenestys pähkinänkuoressa:
Karkki ja TYHMÄ SEELA EI LEIKI
Karkki ja TYHMÄ SEELA JUOKSEE LIIAN LUJAA
(toim. huom. osat ovat vaihtuneet puolen vuoden aikana)
Karkki ja KIVA MALLA
Tämän vuoden katsotuin video on joulukuun kisavideo, sieltä 2 x 5 meille, niin hyvän mielen kisat kuin olla ja voi. :)
Seelan SM-kisoissa
ja paimenessa
Nautittiin kesästä
Ja talvesta (niin pitkään kuin sitä kesti)
Mahtui paljon karjakoiramaisia iloja, mutta myös surua joukkoon.
Agility: 5 starttia, 2 x 5 ja 10
Toko: voi0
Näyttely: erikoisnäyttelystä VAL-EH, Ruotsista ERI ilman SA:ta
Terveys: Polvi pysynyt hyvänä, käynyt osteopaatilla ja hieronnassa, steriloitiin
Muuta: kokeili paimennusta ja hyväksyi pennun laumaan
Seela:
Agility: 40 starttia, 10 x 0, SERT-H & SERT-A, Karjisten agilitymestaruus 2013, osallistuminen SM-kisoihin, sieltä tulos
Toko: 3 x AVO1, tätä myöten saavutettiin TK2
Näyttelyt: erikoisnäyttelyssä AVO-ERI
Terveys: pysytellyt melko terveenä, muutama pienempi haveri, isoimpana helmikuussa ajettu pieni kolari. Selästä löydettiin spondyloosia.
Muuta: kokeili paimennusta (oli siinä äärettömän hyvä), Karkista saanut ihanan riekkukaverin
Karkki:
Kotiutui ja on ihana.
Muutamia videoita vuoden varrelta:
Mallan agilitymenestys pähkinänkuoressa:
Karkki ja TYHMÄ SEELA EI LEIKI
Karkki ja TYHMÄ SEELA JUOKSEE LIIAN LUJAA
(toim. huom. osat ovat vaihtuneet puolen vuoden aikana)
Karkki ja KIVA MALLA
Tämän vuoden katsotuin video on joulukuun kisavideo, sieltä 2 x 5 meille, niin hyvän mielen kisat kuin olla ja voi. :)
Seelan SM-kisoissa
ja paimenessa
Nautittiin kesästä
Ja talvesta (niin pitkään kuin sitä kesti)
Mahtui paljon karjakoiramaisia iloja, mutta myös surua joukkoon.
Kaunista unitaipaletta rakas Ruttunen
Tottelevaisuuskoe Pieksämäellä 14.12.2013 ja kohdunpoistohommia
Palataan viime vuoden tunnelmiin kertomalla, että kävimme Mallan kanssa lopulta kuitenkin tokokokeessa! Emme olisi tännekään päässeet, mutta onneksi Mallan sterilisaatioaikaa jouduttiin siirtämään, ja suunta oli kohti Pieksämäkeä.
Ja rivi näytti tältä, tuomarina Tommi Varis
Paikkamakuu 10
Seuraaminen taluttimetta 7 (väljyyttä, siirtymissä pientä piippanenää)
Istuminen seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 0 (läpijuoksu)
Ruutu 0 (Malla omissa maailmoissaan, löysi kuitenkin ruudun ja irtosi sinne ihan kivasti. Meni maahan... ja tuli pois)
Estenouto 0 (Haahuilua, ällö kapula, en hyppää kapula suussa takasin, voitko liikkuri rakastaa minua, mitä jännää sulla muuten on siellä pöydällä???)
Metallinouto 8,5 (olinko ihan varma, että mitään mulle ei tuoda, NO OLIN. HYVÄ MÖÖ)
Tunnistusnouto 0 (nosti oman, lähti tuomaan, sitten iski hätä, että en mä voi, pudotti, kääntyi ympäri ja haki vauhdilla väärän)
Kauko-ohjaus 7 (ennakoi yhden vaihdon, liikkui hiukan)
Kokonaisvaikutus 8 (hyväntuulinen koira, tänään vähän omat kuviot mielessä)
148 p, ei tulosta
No hyvä mieli silti jäi, että ees kokeeseen päästiin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen.
Sterkkauskin oli sitten seuraavalla viikolla. Sterkkauksen yhteydessä poistettiin pieni kasvain joka Mallalla on ollut kylkiluiden "alla". Vaikutti harmittomalta.
Malla toipui sterkkauksesta hienosti, sterkkaus tehtiin ihan perinteisellä tyylillä, haava tosi siisti ja kaikki sujui mallikkaasti.
Tunnari 2013 ei ihan siis onnistunut, mutta paljon on menty etteenpäin. Ensi vuonna jos oikeesti treenais ja kävis kokeissa pelkän ilmoittelun sijaan.
Ja rivi näytti tältä, tuomarina Tommi Varis
Paikkamakuu 10
Seuraaminen taluttimetta 7 (väljyyttä, siirtymissä pientä piippanenää)
Istuminen seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 0 (läpijuoksu)
Ruutu 0 (Malla omissa maailmoissaan, löysi kuitenkin ruudun ja irtosi sinne ihan kivasti. Meni maahan... ja tuli pois)
Estenouto 0 (Haahuilua, ällö kapula, en hyppää kapula suussa takasin, voitko liikkuri rakastaa minua, mitä jännää sulla muuten on siellä pöydällä???)
Metallinouto 8,5 (olinko ihan varma, että mitään mulle ei tuoda, NO OLIN. HYVÄ MÖÖ)
Tunnistusnouto 0 (nosti oman, lähti tuomaan, sitten iski hätä, että en mä voi, pudotti, kääntyi ympäri ja haki vauhdilla väärän)
Kauko-ohjaus 7 (ennakoi yhden vaihdon, liikkui hiukan)
Kokonaisvaikutus 8 (hyväntuulinen koira, tänään vähän omat kuviot mielessä)
148 p, ei tulosta
No hyvä mieli silti jäi, että ees kokeeseen päästiin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen.
Sterkkauskin oli sitten seuraavalla viikolla. Sterkkauksen yhteydessä poistettiin pieni kasvain joka Mallalla on ollut kylkiluiden "alla". Vaikutti harmittomalta.
Malla toipui sterkkauksesta hienosti, sterkkaus tehtiin ihan perinteisellä tyylillä, haava tosi siisti ja kaikki sujui mallikkaasti.
Tunnari 2013 ei ihan siis onnistunut, mutta paljon on menty etteenpäin. Ensi vuonna jos oikeesti treenais ja kävis kokeissa pelkän ilmoittelun sijaan.
tiistai 26. marraskuuta 2013
Haukkuvaaran valmennukset 1 & 2
Haukkuvaarassa ( http://www.haukkuvaara.fi/) alkoi viiden viikon Tiia Vitikaisen vetämä valmennusryhmä.
18.11. päästiin Seelan kanssa tuuraamaan Annaa ja Pipsaa ja kun sitten eilen iltavuoro vaihtui aamuksi ja uusi lista näytti vihreää valoa, niin Seelan kanssa nyt sitten tehdään neljän viikon valmennusmatka agilityn ihmeellisessä maailmassa. Vaikka edellinen postaus jo lyhyesti kuittasikin 1. treenin, niin laitetaas nyt vähän tarkemmin.
Ensimmäisenä tehtiin pientä itsetutkiskelua, tavoitteista ja muutenkin.
Päätavoite tämän koiran kanssa oli oikestaan vaikeaa miettiä. En vielä tiedä enkä osaa ajatella mihin kaikkeen meistä ehkä joskus on, joten konkreettinen ja mahdolliseksi näkemäni ja ylöskirjaamani tavoite on Seelan valioituminen agilitystä.
Muut tavoitteet on ohjaajan parempi liikkuminen, käännösten parantaminen, ohjaajan teknisen osaamisen ja rohkeuden parantaminen. Ja nää kaikki tavoitteet varmaan yhdessä olis sitä, että päästäisiin tekemään hyvää, nopeaa, rohkeaa ja hauskaa agilityä, jossa koiran on helppo lukea ohjaajaa ja jossa kumpikin hoitaa tonttinsa yhtä hyvin (ja kumpikin hoitaisi ne hyvin).
Tavoitteiden tiellä on varmaan ensisijaisesti etenkin kisoissa näkyvä ohjaajan jännitys, joka nostaa koiran vireen sfääreihin ja sitten meistä tulee semmoinen pelasteleva, toisilleen karjuva akkapari joka ei puolin ja toisin a) hoida omaa tonttiaan b) luota siihen että toinen hoitaa. Katsokaa vaikka se nollavoittorata ( https://www.youtube.com/watch?v=AqEZmqTLlEk ) , niin tämä näkyy aika konkreettisesti.
No se mikä on positiivista on se, että mehän tehdään näistä puutteista huolimatta tosi hyvää tulosta. Joku varmuus täytyy olla olemassa, vuosi sitten noustiin kolmosiin, meillä on 46 starttia kolmosissa, 13 nollatulosta, joka sisältää 3 x tuplat. Jotenkin pystytään pakka saamaan sen verran kasaan. Ehkä se on sitä että tunnen koiran ja tiedän miten se pitää viedä silloinkin kun nupit ja volyymi on kaakossa. Koen että tietyllä tavalla mun ja Seelan paketti on kasassa ja tunnen koirani hyvin. Seela on hyvin oppinut tai hyvin koulutettu monilta osin.
Ja agility on siis meistä molemmista mukavaa. Vaikka on tavoitteita, niin se ei oo se pääasia. Pääasia on ollut ja tulee olemaan se, että homman pitää olla mukavaa ja motivoivaa kummallekin.
18.11. ratapiirros, Tiia Vitikainen
Ensimmäisellä kerralla käytiin läpi lähinnä ohjaajien tekniikkaosaamista.
3 ennakoiva valssi
4 pakkovalssi-valssi
5 vastaanottovalssi
7 takaakierto-niisto
8 pakkovalssi-valssi
10-13 ennakoivat, peruuttavat valssit, ohjaaja liikkuu metrimerkintojen 6-8 välissä koko ajan, eikä lähde mutkittelemaan
14 vastakäännös
15 takaakierto-niisto
17-18 persjättö
20 vastaanottovalssi
21-24 pakkovalssi-valssit
26 takaakierto
27 (toim. huom. 27 ratapiirroksessa väärällä puolella) linjaus
Ja sitten mitä huomattiin ja opittiin...
- Aino oppi ylipäätään tekniikan pakkovalssi-valssi, käytti sitä ensimmäistä kertaa ja sehän sujui just eikä melkein.
- persjättöjen kanssa ongelmana on varmasti (ja tiedetysti) ollut väärä ajoitus ja periaatteessa väärä valmisteleva osuus. Liike ja katse vie koiran esteen yli, mutta vastaanottava puoli jo valmiina "ylhäällä" reilusti ennen hyppyä, jolloin koira voi ennakoida mihin ohjaaja sen tahtoo. Saatiin varmaan meidän historian paras perjsjättö aikaiseksi. Jee.
- en ollut myöhässä, uskotaan nyt kun sanotaan, että syynä se, että tekninen osaaminen on riittävän hyvää. Lähden periaatteessa tarpeeksi ajoissa liikkeelle ja osaan tehdä perustekniikat aikalailla hyvin. Pientä viilausta tietysti löytyy aina.
- Pelkällä vedolla 21-24 ei ole Seelalla muistissa. Voi että, se oli ensimmäisiä "oikeita" juttuja mitä Seelalle tehtiin ja eipä ole tullut pidettyä yllä. Kuten ei paria muutakaan juttua, jos oikein ajatellaan (ja niitä paria juttua *sylkkäri* jota ei oo koskaan oikeesti tullut opetettua. )
- Rytmitys toimi ja ylipäätään yhteistyö koiran kanssa toimii hienosti. Näinhän se on.
- Rohkeutta vaan itselle lähteä tekemään ja koittamaan!
2. Treenikerta 25.11.2013, rata Tiia Vitikainen
Esteosaamisen asioita. Rimat oli tapissa. Pieni haittatekijä oli Mallan lenkillä rampauttava ohjaaja, jonka oikea pohje oli tuhannen päreinä... hyvin silti selvittiin.
Aloitettiin putki-puomi erottelulla, koiraa pidettiin niiden välissä ja pelkällä suullisella käskyllä pyrittiin saamaan koira oikealle esteelle. Ja Seelahan lähti puomille (ei tosin rohjennut juosta loppuun asti kun en lähtenyt mukaan) ja sitten myös putkeen. Sanallinen erottelu löytyy siis.
Sitten tehtiin pyöreä valkoinen rata. Ensin sainkin koiran putkeen, kun 4 käännös levisi, eikä käskyä tullut. Kun käsky tuli, niin koira korjasi välittömästi puomille. Hieno Seela!
Pyöreä musta rata:
Muurin palikat olivat herkillä lentämään ja pituuden päällejuoksu hankala, Seela lähtee ohjaajan mukaan, ei lukita pituutta. Hyppää korrektisti ja sujuvasti esteet.
Valkoiset neliöt:
Kepeille tehtiin leijeröinti "käännetyllä pakkovalssilla" eli ohjaaja juoksee esteen 6 puolelta, mutta esteen kohdalla vaihtaa suunnan peruuttamiseksi, josta niistää koiran kepeille. Seela teki just eikä melkein, kun käännyin. Jos kääntyminen tuli myöhään, ohjaajan liike vei koiran (ihan oikein) putkeen. Toimi superhyvin.
Mustat neliöt:
A:lla koira tuli läpi. Miksipä: a) vire oli tosi korkea kun oli saatu rallittaa b) ohjaaja jäi paljon jälkeen. Kappas, kuulostaapa kovin paljon meidän kisaradoilta.
Vastaanottovalssi 5 tuntui vaikealta rytmittää, eka yritys sai koiran sinkoamaan okserin kautta renkaalle (hyvä Seela!) sitten jo päästiin keinulle, josta päällejuoksun kautta maaliin.
Ja lopputulema:
- Koiralla on olemassa putki-kontaktierottelu melkolailla vahvana
- Rimojen kanssa ei ongelmaa
- Korkeaa muuria tulisi harjoitella
- Pituuden harjoittelua pitäisi lisätä
- Kepeille hakeutuminen treenattavaksi asiaksi, hullujen juttujen opettaminen kepeillä!
- Koira aavistuksen ohjaajahakuisempi kuin estehakuisempi, mutta periaatteessa tasapaino on hyvä
- Meidän työskentelyssä on paljon positiivista: koiralla hyvä koulutustaso, hyvä vire, ja hyvä rytmi, näkee kuulemma että ohjaaja tietää koiransa.
KONTAKTIT
- Seelalla on treenikontaktit ja kisakontaktit
- Kisakontaktit muutettava treenikontakteiksi. PISTE.
- Yhden tavoitteen taktiikka: seuraavien kisojen tavoite vain treenikontaktit ja treenifiilis.
Tätä siis tavoittelemme sunnuntaina Jyväskylässä ja itsenäisyyspäivänä Joensuussa.
Niin joo, Karkin päänmenoksi suunnitteilla keppien takaperinketjuttaminen sitten kun se aika on. Jännää.
MUITA KUULUMISIA
Päätin myös näin veronpalautusten alla, että en aio uhrata ajatustakaan sille paljon lajiin on tänä
vuonna mennyt rahaa. Tai koiriin. (muuten ajatusrimpsu alkaisi: Karkki 1200e, lennot 300e, lekurikäynnit, fyssarit, kisat, bensat, vaatteet, lelut, kaksi valmennusryhmää, muut koulutukset... joooooooo, ei. )
Seelalle varattu virallinen selkäkuvaus 13.12. ja Mallalle sterkkaus 10.12.
Lisäksi koko kolmikko menee osteopaatille Tammikuussa. Nämäkin selkeästi ilmaisia toimituksia kaikki.
18.11. päästiin Seelan kanssa tuuraamaan Annaa ja Pipsaa ja kun sitten eilen iltavuoro vaihtui aamuksi ja uusi lista näytti vihreää valoa, niin Seelan kanssa nyt sitten tehdään neljän viikon valmennusmatka agilityn ihmeellisessä maailmassa. Vaikka edellinen postaus jo lyhyesti kuittasikin 1. treenin, niin laitetaas nyt vähän tarkemmin.
Ensimmäisenä tehtiin pientä itsetutkiskelua, tavoitteista ja muutenkin.
Päätavoite tämän koiran kanssa oli oikestaan vaikeaa miettiä. En vielä tiedä enkä osaa ajatella mihin kaikkeen meistä ehkä joskus on, joten konkreettinen ja mahdolliseksi näkemäni ja ylöskirjaamani tavoite on Seelan valioituminen agilitystä.
Muut tavoitteet on ohjaajan parempi liikkuminen, käännösten parantaminen, ohjaajan teknisen osaamisen ja rohkeuden parantaminen. Ja nää kaikki tavoitteet varmaan yhdessä olis sitä, että päästäisiin tekemään hyvää, nopeaa, rohkeaa ja hauskaa agilityä, jossa koiran on helppo lukea ohjaajaa ja jossa kumpikin hoitaa tonttinsa yhtä hyvin (ja kumpikin hoitaisi ne hyvin).
Tavoitteiden tiellä on varmaan ensisijaisesti etenkin kisoissa näkyvä ohjaajan jännitys, joka nostaa koiran vireen sfääreihin ja sitten meistä tulee semmoinen pelasteleva, toisilleen karjuva akkapari joka ei puolin ja toisin a) hoida omaa tonttiaan b) luota siihen että toinen hoitaa. Katsokaa vaikka se nollavoittorata ( https://www.youtube.com/watch?v=AqEZmqTLlEk ) , niin tämä näkyy aika konkreettisesti.
No se mikä on positiivista on se, että mehän tehdään näistä puutteista huolimatta tosi hyvää tulosta. Joku varmuus täytyy olla olemassa, vuosi sitten noustiin kolmosiin, meillä on 46 starttia kolmosissa, 13 nollatulosta, joka sisältää 3 x tuplat. Jotenkin pystytään pakka saamaan sen verran kasaan. Ehkä se on sitä että tunnen koiran ja tiedän miten se pitää viedä silloinkin kun nupit ja volyymi on kaakossa. Koen että tietyllä tavalla mun ja Seelan paketti on kasassa ja tunnen koirani hyvin. Seela on hyvin oppinut tai hyvin koulutettu monilta osin.
Ja agility on siis meistä molemmista mukavaa. Vaikka on tavoitteita, niin se ei oo se pääasia. Pääasia on ollut ja tulee olemaan se, että homman pitää olla mukavaa ja motivoivaa kummallekin.
18.11. ratapiirros, Tiia Vitikainen
3 ennakoiva valssi
4 pakkovalssi-valssi
5 vastaanottovalssi
7 takaakierto-niisto
8 pakkovalssi-valssi
10-13 ennakoivat, peruuttavat valssit, ohjaaja liikkuu metrimerkintojen 6-8 välissä koko ajan, eikä lähde mutkittelemaan
14 vastakäännös
15 takaakierto-niisto
17-18 persjättö
20 vastaanottovalssi
21-24 pakkovalssi-valssit
26 takaakierto
27 (toim. huom. 27 ratapiirroksessa väärällä puolella) linjaus
Ja sitten mitä huomattiin ja opittiin...
- Aino oppi ylipäätään tekniikan pakkovalssi-valssi, käytti sitä ensimmäistä kertaa ja sehän sujui just eikä melkein.
- persjättöjen kanssa ongelmana on varmasti (ja tiedetysti) ollut väärä ajoitus ja periaatteessa väärä valmisteleva osuus. Liike ja katse vie koiran esteen yli, mutta vastaanottava puoli jo valmiina "ylhäällä" reilusti ennen hyppyä, jolloin koira voi ennakoida mihin ohjaaja sen tahtoo. Saatiin varmaan meidän historian paras perjsjättö aikaiseksi. Jee.
- en ollut myöhässä, uskotaan nyt kun sanotaan, että syynä se, että tekninen osaaminen on riittävän hyvää. Lähden periaatteessa tarpeeksi ajoissa liikkeelle ja osaan tehdä perustekniikat aikalailla hyvin. Pientä viilausta tietysti löytyy aina.
- Pelkällä vedolla 21-24 ei ole Seelalla muistissa. Voi että, se oli ensimmäisiä "oikeita" juttuja mitä Seelalle tehtiin ja eipä ole tullut pidettyä yllä. Kuten ei paria muutakaan juttua, jos oikein ajatellaan (ja niitä paria juttua *sylkkäri* jota ei oo koskaan oikeesti tullut opetettua. )
- Rytmitys toimi ja ylipäätään yhteistyö koiran kanssa toimii hienosti. Näinhän se on.
- Rohkeutta vaan itselle lähteä tekemään ja koittamaan!
Esteosaamisen asioita. Rimat oli tapissa. Pieni haittatekijä oli Mallan lenkillä rampauttava ohjaaja, jonka oikea pohje oli tuhannen päreinä... hyvin silti selvittiin.
Aloitettiin putki-puomi erottelulla, koiraa pidettiin niiden välissä ja pelkällä suullisella käskyllä pyrittiin saamaan koira oikealle esteelle. Ja Seelahan lähti puomille (ei tosin rohjennut juosta loppuun asti kun en lähtenyt mukaan) ja sitten myös putkeen. Sanallinen erottelu löytyy siis.
Sitten tehtiin pyöreä valkoinen rata. Ensin sainkin koiran putkeen, kun 4 käännös levisi, eikä käskyä tullut. Kun käsky tuli, niin koira korjasi välittömästi puomille. Hieno Seela!
Pyöreä musta rata:
Muurin palikat olivat herkillä lentämään ja pituuden päällejuoksu hankala, Seela lähtee ohjaajan mukaan, ei lukita pituutta. Hyppää korrektisti ja sujuvasti esteet.
Valkoiset neliöt:
Kepeille tehtiin leijeröinti "käännetyllä pakkovalssilla" eli ohjaaja juoksee esteen 6 puolelta, mutta esteen kohdalla vaihtaa suunnan peruuttamiseksi, josta niistää koiran kepeille. Seela teki just eikä melkein, kun käännyin. Jos kääntyminen tuli myöhään, ohjaajan liike vei koiran (ihan oikein) putkeen. Toimi superhyvin.
Mustat neliöt:
A:lla koira tuli läpi. Miksipä: a) vire oli tosi korkea kun oli saatu rallittaa b) ohjaaja jäi paljon jälkeen. Kappas, kuulostaapa kovin paljon meidän kisaradoilta.
Vastaanottovalssi 5 tuntui vaikealta rytmittää, eka yritys sai koiran sinkoamaan okserin kautta renkaalle (hyvä Seela!) sitten jo päästiin keinulle, josta päällejuoksun kautta maaliin.
Ja lopputulema:
- Koiralla on olemassa putki-kontaktierottelu melkolailla vahvana
- Rimojen kanssa ei ongelmaa
- Korkeaa muuria tulisi harjoitella
- Pituuden harjoittelua pitäisi lisätä
- Kepeille hakeutuminen treenattavaksi asiaksi, hullujen juttujen opettaminen kepeillä!
- Koira aavistuksen ohjaajahakuisempi kuin estehakuisempi, mutta periaatteessa tasapaino on hyvä
- Meidän työskentelyssä on paljon positiivista: koiralla hyvä koulutustaso, hyvä vire, ja hyvä rytmi, näkee kuulemma että ohjaaja tietää koiransa.
KONTAKTIT
- Seelalla on treenikontaktit ja kisakontaktit
- Kisakontaktit muutettava treenikontakteiksi. PISTE.
- Yhden tavoitteen taktiikka: seuraavien kisojen tavoite vain treenikontaktit ja treenifiilis.
Tätä siis tavoittelemme sunnuntaina Jyväskylässä ja itsenäisyyspäivänä Joensuussa.
Niin joo, Karkin päänmenoksi suunnitteilla keppien takaperinketjuttaminen sitten kun se aika on. Jännää.
MUITA KUULUMISIA
Päätin myös näin veronpalautusten alla, että en aio uhrata ajatustakaan sille paljon lajiin on tänä
vuonna mennyt rahaa. Tai koiriin. (muuten ajatusrimpsu alkaisi: Karkki 1200e, lennot 300e, lekurikäynnit, fyssarit, kisat, bensat, vaatteet, lelut, kaksi valmennusryhmää, muut koulutukset... joooooooo, ei. )
Seelalle varattu virallinen selkäkuvaus 13.12. ja Mallalle sterkkaus 10.12.
Lisäksi koko kolmikko menee osteopaatille Tammikuussa. Nämäkin selkeästi ilmaisia toimituksia kaikki.
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Laiskan päivittäjän tunnustukset
Kuten harvat seuraajani arvannevatkin, edelliset kolme postausta on kirjoitettu yövuoron pimeinä hetkinä ja jälkijunassa. Mutta ovatpahan nyt ylhäällä ja muistissa.
Ollaan vietetty nyt tietyllä tavalla hiljaiseloa, mulla on ollut töissä melkoista hulinaa ja vuoden päätavoitteet on saavutettu joten hetkeksi ollaan jätetty kisat vähemmälle, keskitytty mukavien juttujen treenailuun, Karkin ja Seelan kanssa jäljestetty, ja pääsipä Mallakin jäljelle tuossa taannoin, ja otettu ilo irti sateisesta syksystä.
Karkki täyttää pian 7kk, Seela 5 vuotta ja Malla täytti kahdeksan. Aika kivasti kolmikko on hitsautunut yhteen. Mallan verikorvan ollessa kipeä tapahtui semmoinenkin ihme, että akat ottivat yhteen. Viime kerrasta olikin varmaan se kaksi vuotta aikaa. Ei mitään isompia havereita, kunhan paljon ääntä (tietysti myöhään illalla) ja kun karjasin itse väliin että nyt riittää niin hyvä etteivät juosseet pöydän alle päällekäin turvaan hirveää omistajaansa. Karkin ollessa yövuoron jälkeen Ellin luona hoidossa pistivät tytöt lempeäksi hammaspainiksi entiseen tapaan, Karkin ollessa paikalla Seelan ja Mallan keskinäiset leikit ei oikeen onnistu.
Seelan kanssa on jatkettu Kurkisen Kimin valmennuksissa ja koira kulkee sairaan hyvin, ohjaaja sitten aina ei. Vaan kyllä sitä huomaa silti monessa miten paljon on mennyt eteenpäin. Tekninen osaaminen ja liikkumisen varmuus on parantunut huimasti, vaikkei nyt missään nimessä voi sanoa, että näiltä osin olisin vielä siellä missä toivoisin. Mitä varmemmin ja rohkeammin ohjaan, sitä varmemmin ja lujempaa menee Seela, ja motivaatio pitää kehitys noususuhdanteisena on kyllä kova.
Karkkikin on kehittynyt hurjasti, jäin ehkä itse turhan pitkäksi aikaa kiinni ajatukseen ettei leikki maita, kun hampaiden vaihtuessa leikki tyssäsi hetkeksi kokonaan. Nyt pennusta oikeen näkee, kuinka se nauttii leikkimisestä ja sen asenne leikkimiseen on ihana. Kahden lelun leikillä saan jopa leluja itseäni lähelle, mutta auta armias jos heittää esim. pallon palkaksi. Juuri maanantaina todistettiin tilannetta jossa Karkki häippäsi hakualueelta pallo suussa aivan omia reittejään rallattamaan pallo suussa eikä ihan hirveesti ees kiinnostanut vaikka mentiin sitten Aijan kanssa pentua piiloon. Pitäisi oikeasti ottaa työn alle tuo lelujen palautus. Seuraavaan päivitykseen mennessä olen toivottavasti tehnyt asian eteen jotain.
Karkin papereista ei ole kuulunut vieläkään mitään. Eikä juoksuista sen puoleen. Pari kertaa Malla on sitä melko kiinnostuneena haistellut, mutta saas nähdä. Kasvupyrähdyksiäkään en ole huomannut ja vielä säkä on Seelaa matalammalla. Meditoive siis elää vahvasti edelleen.
Hirveän kiva ja ihana pentuhan se on. Pöhinäkausikin on helpottanut.
Mallan korva on tuottanut harmaita hiuksia mutta on ehkä aavistuksen mennyt parempaan. Mallan kanssa treenailut on olleet tauolla, ja ollaan keskitytty lenkkeilyyn. Jalka on hyvässä kunnossa ollut nyt jo pidempään ja toivottavasti pysyykin sellaisena.
Veronpalautuksista on vähän suunnitteilla asioita koirien päänmenoksi. Seelalta pitäisi tutkia selkä ja Mallalta poistaa kohtu. Silmätutkimukset varmaan touhutaan yhtä aikaa sitten kun Karkillekin se tulee ajankohtaiseksi ja löydetään sopiva joukkotarkki. Ja kunhan Karkin paperit tulisi. Nih. Damn you VDH.
Karkista muuten pienen pieni tokovideo:
Ja vielä ytimekkäämpi agilityvideo:
Ollaan vietetty nyt tietyllä tavalla hiljaiseloa, mulla on ollut töissä melkoista hulinaa ja vuoden päätavoitteet on saavutettu joten hetkeksi ollaan jätetty kisat vähemmälle, keskitytty mukavien juttujen treenailuun, Karkin ja Seelan kanssa jäljestetty, ja pääsipä Mallakin jäljelle tuossa taannoin, ja otettu ilo irti sateisesta syksystä.
Karkki täyttää pian 7kk, Seela 5 vuotta ja Malla täytti kahdeksan. Aika kivasti kolmikko on hitsautunut yhteen. Mallan verikorvan ollessa kipeä tapahtui semmoinenkin ihme, että akat ottivat yhteen. Viime kerrasta olikin varmaan se kaksi vuotta aikaa. Ei mitään isompia havereita, kunhan paljon ääntä (tietysti myöhään illalla) ja kun karjasin itse väliin että nyt riittää niin hyvä etteivät juosseet pöydän alle päällekäin turvaan hirveää omistajaansa. Karkin ollessa yövuoron jälkeen Ellin luona hoidossa pistivät tytöt lempeäksi hammaspainiksi entiseen tapaan, Karkin ollessa paikalla Seelan ja Mallan keskinäiset leikit ei oikeen onnistu.
Seelan kanssa on jatkettu Kurkisen Kimin valmennuksissa ja koira kulkee sairaan hyvin, ohjaaja sitten aina ei. Vaan kyllä sitä huomaa silti monessa miten paljon on mennyt eteenpäin. Tekninen osaaminen ja liikkumisen varmuus on parantunut huimasti, vaikkei nyt missään nimessä voi sanoa, että näiltä osin olisin vielä siellä missä toivoisin. Mitä varmemmin ja rohkeammin ohjaan, sitä varmemmin ja lujempaa menee Seela, ja motivaatio pitää kehitys noususuhdanteisena on kyllä kova.
Karkkikin on kehittynyt hurjasti, jäin ehkä itse turhan pitkäksi aikaa kiinni ajatukseen ettei leikki maita, kun hampaiden vaihtuessa leikki tyssäsi hetkeksi kokonaan. Nyt pennusta oikeen näkee, kuinka se nauttii leikkimisestä ja sen asenne leikkimiseen on ihana. Kahden lelun leikillä saan jopa leluja itseäni lähelle, mutta auta armias jos heittää esim. pallon palkaksi. Juuri maanantaina todistettiin tilannetta jossa Karkki häippäsi hakualueelta pallo suussa aivan omia reittejään rallattamaan pallo suussa eikä ihan hirveesti ees kiinnostanut vaikka mentiin sitten Aijan kanssa pentua piiloon. Pitäisi oikeasti ottaa työn alle tuo lelujen palautus. Seuraavaan päivitykseen mennessä olen toivottavasti tehnyt asian eteen jotain.
Karkin papereista ei ole kuulunut vieläkään mitään. Eikä juoksuista sen puoleen. Pari kertaa Malla on sitä melko kiinnostuneena haistellut, mutta saas nähdä. Kasvupyrähdyksiäkään en ole huomannut ja vielä säkä on Seelaa matalammalla. Meditoive siis elää vahvasti edelleen.
Hirveän kiva ja ihana pentuhan se on. Pöhinäkausikin on helpottanut.
Mallan korva on tuottanut harmaita hiuksia mutta on ehkä aavistuksen mennyt parempaan. Mallan kanssa treenailut on olleet tauolla, ja ollaan keskitytty lenkkeilyyn. Jalka on hyvässä kunnossa ollut nyt jo pidempään ja toivottavasti pysyykin sellaisena.
Veronpalautuksista on vähän suunnitteilla asioita koirien päänmenoksi. Seelalta pitäisi tutkia selkä ja Mallalta poistaa kohtu. Silmätutkimukset varmaan touhutaan yhtä aikaa sitten kun Karkillekin se tulee ajankohtaiseksi ja löydetään sopiva joukkotarkki. Ja kunhan Karkin paperit tulisi. Nih. Damn you VDH.
Karkista muuten pienen pieni tokovideo:
Ja vielä ytimekkäämpi agilityvideo:
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Malla 8 vuotta!
Talossa on veteraani, joka:
a) rääkkää pentua kun pentu haluaa nukkua
b) varastelee pöydiltä
c) omaa koko laumasta huonoimman hihnakäytöksen
d) hankki verikorvan (liittynee tavalla tai toisella kohtaan a)
e) edellämainistusta syystä jättää väliin Pohjoismaiden Voittaja -näyttelyn
On se silti. Semmonen.
maanantai 23. syyskuuta 2013
Onnettomuuksia, huonoa tuuria ja ohjaajan mokia
Jos on ollutkin kovin positiivista aikaa, niin vastapainona sitten pitää olla niitä ikävämpiä sattumia näköjään.
Ei tule näköjään syksyä ilman, että Mallan jalalle jotain täytyisi tehdä. Nyt *koputtaa puuta* sentäs ristarivamma ja polvi säilyi ehjänä. Olimme tiistaina viime viikolla Köhniöllä lenkillä ja päästin Mallan normaalisti uimaan. Uimareissun jälkeen Malla nousi järvestä verta vuotaen. Vasemman takajalan reidessä oli iso vekki, iho oli leikkaantunut auki ja reisi näkyi reiästä. Kivat. No ei se auttanut kun soittaa pelastava Saija hakemaan meidän Köhniöltä ja viemään kotiin. Koirat autoon ja eläinlääkäriin. Mallasta tilanne sai tässä vaiheessa mukavan käänteen, sehän rakastaa eläinlääkäreitä ja heilutteli häntäänsä rauhoitetta pistäessä. Noh, sitten tikattavaksi.
Tämähän tarkoitti että piirinmestaruuskisat ja Mallan voivoi-kokeet lykkääntyvät TAAS ajankohdalla x ja lisäksi karjisten rotumestaruus jää dopingin takia väliin. Shit happens. To Malla. EVERY YEAR.
Jottei tässä olisi tarpeeksi, niin yövuoroista toivuttuani torstai yö meni oksentavaa Karkkia vahdatessa, muutama oksu riitti aamuunkin, mutta vaikka jo olin mielessäni viemässä sitä eläinlääkäriin, niin ystävän neuvosta kuitenkin maltoin mieleni, annoin piimää ja tehobaktia ja kappas, oksentelu loppui siihen. Syksy ja raatoherkut ei oikeen ehkä pennun ruuansulatukselle ole paras yhdistelmä.
Noh, piirinmestaruuksiin lähdettiin Seelan kanssa sitten Jattia edustamaan sunnuntaina. Ja enpä ole noin paljon mokaillut missään kokeessa tähän mennessä. Oikeastaan kaikki alkoi jo liikkeestä maahanmenossa, johon lähdin ihan rempseästi, ja yhtäkkiä huomaan että Seela on jotenkin kyyryssä mun vierellä. Pelkäsikö se jotain vai yrittikö se haistella jotain namipalaa, en tiedä. Meni se maahan, mutta ei noussut sitten sieltä ylös pyynnöstä.
No tätä mysteeriä pohtiessa aloitin luoksetulon. Liikkurin sanoessa että jätä koira, minä pamautan koiralle että "maahan". Meneehän se kun käsketään, ja tajuan samalla mitä hittoa oon tekemäss. Mutta mitä tehdä, virhe käynyt, jos annan kaksoiskäskyn, niin se on sitten jo ainakin -4 p, verrattuna siihen että koira vaan jää ohjaajan käskystä väärään asentoon. No ehdin ottaa pari askelta kun tuomari sanoo että koira jätetään istumaan. No minkäs minä voin? Pysähdyin sitten kun tuomari puhutteli, ja tuomarikin varmaan hiffasi että niin, mä yritin tehdä liikkeen katastrofin keskeläkin loppuun, ja sanoi sitten että aloitetaan alusta. Oikeastaan sitten luoksari oli oikein näpsäkkä. Eihän Seelan pysähdys ole sähäkkä, mutta reagoi pysäytykseen sääntöjen sallimalla tavalla.
Sitten kun sekoilemaan alettiin, niin kappas, annoin Seelalle liikkeestä maahanmenon valmistelevan ennen liikkeestä seisomista. Sen lisäksi että olin jo paikkamakuussa käskyttänyt sen maahan, liikkeestä maahanmenossa käskyttänyt sen maahan ja sitten vielä luoksarissakin, niin olisin ihmetellyt jos koira olisi maahanmenon valmistelevan käskyn kuultuaan edes harkinnut seisomista. Ohjaajan piikkiin.
Nouto onneksi meni kivasti, saalisti vähän, mutta muuten kiva ja korrekti. Kaukoissa en meinannut odottaa liikkurin kiitosta ja lähdin jo melkein peruuttamaan omia aikojani, tästä puolikas piste multa pois. Seela on kokeissa kyllä tehnyt hienot kaukot, vaikka treeneissä tämä on meidän epävarmin liike.
Hyppy erinomainen, kokonaisvaikutelmassa tuomari kommentoi, että koira tekisi ilman ohjaajaa paremmat pisteet. Totta ainakin tänään. Mutta rivi sitten näytti tältä:
Paikkamakuu 10
Seuraaminen 8,5
Liikkeestä maahanmeno 7
Luoksetulo 8
Liikkeestä seisominen 0
Nouto 9
Kauko-ohjaus 9½
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
Tiukille meni, 160,5 pistettä, 1. palkinto ja tätä myöten TK2 Seela! Jee, Sentin eka titteli!
Maanantaina jatkoimme sitten toiveikkaana uuteen viikkoon. Yhden ylimääräisen työvuoron ja vuoronvaihtojen jälkeen kävi niin onnellisesti, että päästiinkin meidän seuran penturyhmään. Karkki siis aloitti "agilityuransa" tänään. Tehtiin pari toistoa per este, joita tänään muuri niin että vain palikat maassa, hyppytekniikkajuttuna voimansiirtoharjoitus pumpeilla, suora lyhkäinen putki, penturengas ja pussi.
Karkki oli reipas ja taitava, hiffasi kivasti namikupille juoksemisen ja oli kauhean mielissään kehuista ja huomiosta. Putkeen lähti ekalla kerralla kuin vanha tekijä. Pussi vähän epäilytti, jos ei pussin suusta nähnyt suoraan namikuppiin. Namikupin näkyessä pussiällö unohtui. Kolme toistoa per harjoitus, lopuksi palloleikki ja luoksetulo.
Ajoin sitten hallilta kaupan pihaan vain tajutakseni että olen jättänyt laukun ja rahat agihallille, no eikun takasin. Ja uudestaan kaupan pihaan, ja sitten nukkumassa ollut Karkki nosti päänsä ja mitä hirveää - neidin koko nenä oli aivan turvonnut, nenä pihisi ja tytöllä selkeästi tukala olla. Minä sitten starttasin auton kohti apteekkia ja soitin siskolle, että onko hänellä kyytablettia. Ei ollut, mutta kortisonia löytyi joten ajettiin sitten Ellille ja kortisonia pienelle naamaan. Jätin Karkin Ellin huomaan ja kolmas kerta toden sanoi, kaupassakäyntikin onnistui ja sen aikana (kaikkien kyy/ampiaispohdintojen ja itsensä soimaamisen keskellä) kortisoni alkoi toimimaan ja Karkki oli jo parempi kun palasin Ellille. Pentu mukaan, vaikka Karkki olisi halunnut jäädä tunnarikapulalla leikkimään, ja kotiin. Turvotus laski hyvin ja pentu on nyt reipas ja hyvävointinen. Ampiainen lienee ollut tuikkaaja, ne ovat nyt äkäisiä kylmien öiden myötä. Onneksi hurjannäköistä pallonenäisyyttä huolimatta Karkki ei sen vakavampia oireita saanut. Yhteen viikkoon ihan tarpeeksi harmeja näinkin.
Nyt kuitenkin wannabe shar pei kainaloon ja unille.
Ei tule näköjään syksyä ilman, että Mallan jalalle jotain täytyisi tehdä. Nyt *koputtaa puuta* sentäs ristarivamma ja polvi säilyi ehjänä. Olimme tiistaina viime viikolla Köhniöllä lenkillä ja päästin Mallan normaalisti uimaan. Uimareissun jälkeen Malla nousi järvestä verta vuotaen. Vasemman takajalan reidessä oli iso vekki, iho oli leikkaantunut auki ja reisi näkyi reiästä. Kivat. No ei se auttanut kun soittaa pelastava Saija hakemaan meidän Köhniöltä ja viemään kotiin. Koirat autoon ja eläinlääkäriin. Mallasta tilanne sai tässä vaiheessa mukavan käänteen, sehän rakastaa eläinlääkäreitä ja heilutteli häntäänsä rauhoitetta pistäessä. Noh, sitten tikattavaksi.
Tämähän tarkoitti että piirinmestaruuskisat ja Mallan voivoi-kokeet lykkääntyvät TAAS ajankohdalla x ja lisäksi karjisten rotumestaruus jää dopingin takia väliin. Shit happens. To Malla. EVERY YEAR.
Jottei tässä olisi tarpeeksi, niin yövuoroista toivuttuani torstai yö meni oksentavaa Karkkia vahdatessa, muutama oksu riitti aamuunkin, mutta vaikka jo olin mielessäni viemässä sitä eläinlääkäriin, niin ystävän neuvosta kuitenkin maltoin mieleni, annoin piimää ja tehobaktia ja kappas, oksentelu loppui siihen. Syksy ja raatoherkut ei oikeen ehkä pennun ruuansulatukselle ole paras yhdistelmä.
Noh, piirinmestaruuksiin lähdettiin Seelan kanssa sitten Jattia edustamaan sunnuntaina. Ja enpä ole noin paljon mokaillut missään kokeessa tähän mennessä. Oikeastaan kaikki alkoi jo liikkeestä maahanmenossa, johon lähdin ihan rempseästi, ja yhtäkkiä huomaan että Seela on jotenkin kyyryssä mun vierellä. Pelkäsikö se jotain vai yrittikö se haistella jotain namipalaa, en tiedä. Meni se maahan, mutta ei noussut sitten sieltä ylös pyynnöstä.
No tätä mysteeriä pohtiessa aloitin luoksetulon. Liikkurin sanoessa että jätä koira, minä pamautan koiralle että "maahan". Meneehän se kun käsketään, ja tajuan samalla mitä hittoa oon tekemäss. Mutta mitä tehdä, virhe käynyt, jos annan kaksoiskäskyn, niin se on sitten jo ainakin -4 p, verrattuna siihen että koira vaan jää ohjaajan käskystä väärään asentoon. No ehdin ottaa pari askelta kun tuomari sanoo että koira jätetään istumaan. No minkäs minä voin? Pysähdyin sitten kun tuomari puhutteli, ja tuomarikin varmaan hiffasi että niin, mä yritin tehdä liikkeen katastrofin keskeläkin loppuun, ja sanoi sitten että aloitetaan alusta. Oikeastaan sitten luoksari oli oikein näpsäkkä. Eihän Seelan pysähdys ole sähäkkä, mutta reagoi pysäytykseen sääntöjen sallimalla tavalla.
Sitten kun sekoilemaan alettiin, niin kappas, annoin Seelalle liikkeestä maahanmenon valmistelevan ennen liikkeestä seisomista. Sen lisäksi että olin jo paikkamakuussa käskyttänyt sen maahan, liikkeestä maahanmenossa käskyttänyt sen maahan ja sitten vielä luoksarissakin, niin olisin ihmetellyt jos koira olisi maahanmenon valmistelevan käskyn kuultuaan edes harkinnut seisomista. Ohjaajan piikkiin.
Nouto onneksi meni kivasti, saalisti vähän, mutta muuten kiva ja korrekti. Kaukoissa en meinannut odottaa liikkurin kiitosta ja lähdin jo melkein peruuttamaan omia aikojani, tästä puolikas piste multa pois. Seela on kokeissa kyllä tehnyt hienot kaukot, vaikka treeneissä tämä on meidän epävarmin liike.
Hyppy erinomainen, kokonaisvaikutelmassa tuomari kommentoi, että koira tekisi ilman ohjaajaa paremmat pisteet. Totta ainakin tänään. Mutta rivi sitten näytti tältä:
Paikkamakuu 10
Seuraaminen 8,5
Liikkeestä maahanmeno 7
Luoksetulo 8
Liikkeestä seisominen 0
Nouto 9
Kauko-ohjaus 9½
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
Tiukille meni, 160,5 pistettä, 1. palkinto ja tätä myöten TK2 Seela! Jee, Sentin eka titteli!
Maanantaina jatkoimme sitten toiveikkaana uuteen viikkoon. Yhden ylimääräisen työvuoron ja vuoronvaihtojen jälkeen kävi niin onnellisesti, että päästiinkin meidän seuran penturyhmään. Karkki siis aloitti "agilityuransa" tänään. Tehtiin pari toistoa per este, joita tänään muuri niin että vain palikat maassa, hyppytekniikkajuttuna voimansiirtoharjoitus pumpeilla, suora lyhkäinen putki, penturengas ja pussi.
Karkki oli reipas ja taitava, hiffasi kivasti namikupille juoksemisen ja oli kauhean mielissään kehuista ja huomiosta. Putkeen lähti ekalla kerralla kuin vanha tekijä. Pussi vähän epäilytti, jos ei pussin suusta nähnyt suoraan namikuppiin. Namikupin näkyessä pussiällö unohtui. Kolme toistoa per harjoitus, lopuksi palloleikki ja luoksetulo.
Ajoin sitten hallilta kaupan pihaan vain tajutakseni että olen jättänyt laukun ja rahat agihallille, no eikun takasin. Ja uudestaan kaupan pihaan, ja sitten nukkumassa ollut Karkki nosti päänsä ja mitä hirveää - neidin koko nenä oli aivan turvonnut, nenä pihisi ja tytöllä selkeästi tukala olla. Minä sitten starttasin auton kohti apteekkia ja soitin siskolle, että onko hänellä kyytablettia. Ei ollut, mutta kortisonia löytyi joten ajettiin sitten Ellille ja kortisonia pienelle naamaan. Jätin Karkin Ellin huomaan ja kolmas kerta toden sanoi, kaupassakäyntikin onnistui ja sen aikana (kaikkien kyy/ampiaispohdintojen ja itsensä soimaamisen keskellä) kortisoni alkoi toimimaan ja Karkki oli jo parempi kun palasin Ellille. Pentu mukaan, vaikka Karkki olisi halunnut jäädä tunnarikapulalla leikkimään, ja kotiin. Turvotus laski hyvin ja pentu on nyt reipas ja hyvävointinen. Ampiainen lienee ollut tuikkaaja, ne ovat nyt äkäisiä kylmien öiden myötä. Onneksi hurjannäköistä pallonenäisyyttä huolimatta Karkki ei sen vakavampia oireita saanut. Yhteen viikkoon ihan tarpeeksi harmeja näinkin.
Nyt kuitenkin wannabe shar pei kainaloon ja unille.
maanantai 16. syyskuuta 2013
TIK-TAK-TIK-TAK!
Syyskuun alku on ollut lämmin ja täynnä toimintaa, karjisleiri Padasjoella 6.-8.9. oli kovasti odotettu viikonloppu kiireisen työn vastapainoksi.
Padasjoelle lähdettiin melko täyteenpakatulla Volkswagenilla, pikkuiseen kolmioviseen Golfiin sulloutui kolme ihmistä, KUUSI karjakoiraa ja kolmen ihmisen ja kuuden koiran leiritarvikkeet.
Perjantai-iltaa vietett
iin tutustumisen ja koirakei
lauksen merkeissä. Koirakeilauksessa 15? 1,5 litran pulloa oli täytetty vedellä ja laitettu keilariviin. Jokaisella koiralla oli kaksi lähetystä pulloille. Kaatuneista pulloista sai 2 pistettä, ja jos koira otti pullon suuhun, niin siitä ei pisteitä saanut. Karkista oli ihan kiva juoksennella, mutta pulloihin se ei koskenut. Seelan sai kannustamalla kaatamaan pari pulloa. Mutta Malla. Kohta kahdeksan vuoden kokemus sähläämisestä tuotti viimein tulosta. Malla eksyi pullojen sekaan ja sähläsi, kaataen 8 pulloista, ja täten ylivoimaisesti voitti keilauksen. Hyvä Malla.
Loppuilta sujuikin sitten saunassa rentoutuen ja uiden tähtitaivaan alla. Kaikki olisi ollut täydellistä, mutta suurella ylpeydellä kun olin esitellyt Seelan löydetyt linjat, päätti Seela pitää bulkkipäivän ja veti sitten kaikkien kolmen koiran viikonlopun ruuat. Olin ilmoittanut Seelan sunnuntaille Heinolan kolmeen starttiin, joten pikkuisen otti päähän. Seela selvisi ähkystään kuitenkin tyylillä.
Iltapäivä vietetiin tokokoulutuksessa Heli Kelhälän johdolla. Karkki oli ensin, ja näytettiin mitä osataan, ja lyhyen treenin jälkeen pyysin vinkkejä jatkoon. Mun naksuttimenkäyttö ja kehun ajoitus oli aikalailla pielessä. Suu käy koko ajan ja naksutin tekee mitä tahtoo. Nooh, rauhallisuutta mulle, mutta innostavat kehut silloinkun on tarpeen. Karkin imutusseuruu hyväpaikkaista ja asentoista. Noudossa meinaan kurottautua pennun ylle, malttia liikkeeseen! Luoksetulo on nopea ja iloinen ja laatikkoleikki on Karkista kivaa.
Seela teki luoksarin pysäytystä ja häiriöitynä estehypyn. Pitkästä aikaa saatiin Seelalle treeneihin tilanne jossa se otti vieraista (kovaäänisestä karjisihmislaumasta) painetta. Suoritti kympin arvoisesti hypyn vaikka pyysin sitten kyseisen porukan ihan "iholle". Iso palkka ja pois kentältä. Tehtiin myös paikkamakuu, joka varma ja rauhallinen.
Malla teki liikkeestä istumisen, tunnarin, ruudun ja luoksetulon. Liikkeestä istuminen ei onnistunut kerralla, mua jännitti, äänensävy muuttuu, jolloin koira ei sitä kuuntele. Tokalla kerralla ok. En tiedä kinnasiko jalkakin vähän treeneissä.
Tunnarissa tapahtui jotain hämmentävää. Malla meni kapuloille, pitkään sillä meni haistellessa, mutta lopulta kun oma löytyi, toi Malla reippaana ja hymyilevänä häntä pystyssä tunnarikapulan mulle asti. Aivan mahtavaa!
Vieras, valmis ruutu oli vähän vaikea, meni sivuun, odotti ohjeita ja korjasi hyvin, mutta lähti sitten mun ihmeellisen rivakan kulmakäännöksen kohdalla ennakoimaan palkkaa ja nousi. Muuten jees. Luoksetulo tehtiin suorana, ja oli hyvä.
Iltaa vietettiin jälleen hyvässä seurassa saunoen, uiden ja syöden. Nukkumaan piti suunnata kohtuullisen aikaisin, kun kisapaikalla oli oltava jo yhdeksän maissa. Ja vähän meni tiukille, kun Heinolan ravirataa en meinannut mistään löytää. Ehdittiin kuitenkin paikalle.
Sisko Pulkkinen toimi kaikkien ratojen tuomarina. Ensimmäisenä agilityrata, jossa kaikki kontaktit ja hyppyneliö, jossa mentiin edestakaisin. Seela teki hienon radan, erityisesti olin otettu todella hienoista pysäytyskontakteista. Valitettavasti huumautuneena tästä, hukkasin rytmin, ajauduin väärälle puolelle keppejä ja reagoin väärin - olisin ehtinyt keppien jälkeen persjättöön, mutta rynnistin sitten liian tiukasti takaaleikkaamaan, jolloin Seela lähti mun ryntäyksen mukaan. Ei pitäisi järkyttyä, mutta että keppivirhe! Ja itseasiassa toinenkin kun kiihkeästi haukkuvan koiran lähettäminen uudestaan keppien alkuun ei heti onnistunutkaan. Loppurata sujui hienosti, ja keinun kontakti oli 10+!
Seuraava rata oli linjoiltaan melko samantyylinen, rytmitystä vaativa rata, jolla A kaksi kertaa ja keinu. Varmaa menoa A:lle asti, johon Seela ei sitten pysähtynyt, ei ensimmäisellä, eikä toisella kerralla. Mutta ei kontaktivirhettä tai muitakaan virheitä ja nollalla maaliin. Sijoitus oli neljäs.
Koira oli tuntunut kaksi rataa niin hyvältä, että kerrankin odotin innolla ja itsevarmana hyppäriä. Ja hyppyrata oli kuin nakutettu meille. Koiralle jos ehti rakentaa hyvät linjat, niin pääsi lähettämään koiraa jo pitkältä matkalta oikein. Radan kauhunhetki koettiinkin sitten siinä, että en ihan ehtinyt sinne minne olin aikonut asettua, kun Seela varasti lähdöstä (ARGH!) ja jouduin kierrättämään yhden siivekkeen eri kautta kuin olin ajatellut. Sain kuitenkin rytmistä kiinni, ja rata sujui ohjaussuunnitelman mukaan, Seela teki hienosti töitä ja nollalla maaliin. Siis TUPLA! Jes. Olin niiiiiin iloinen.
Ja sitten päästäänkin kirjoituksen otsikkoon. Heinolassa oli kisaamassa älyttömän nopeita koirakoita, tupla oli hieno juttu, mutta kun tuloslista lopulta saatiin seinälle, niin olin kiljua ääneen, Seela hyppärillä kakkospallille ja tuloslistan viimeisellä rivillä maaginen kirjainyhdistelmä: SERT-H!
Joten tik-tak-tik-tak alkoi naksuttamaan Seelan hyppyvaliokello! Toivottavasti saadaan agivaliokellokin raksuttamaan lähitulevaisuudessa.
On tuo vaan ihana koira, kerta toisensa jälkeen niin hienoa työtä ohjaajan mokailusta huolimatta. Tuntuu että tällä hetkellä ollaan samassa rytmissä Seelan kanssa. Se voi kyllä kadotakin pian, tiedän sen, mutta nautitaan nyt kun sitä kestää, ja riemuitaan vähän lisää Sertistä. Tämmöisiä sertejä ei ole muuten vielä aiemmin karjakoiralle Suomessa jaettu.
Lopuksi laitan vielä Remmin foorumilta kopioidun pienen tilastopläjäyksen Seelan agistarteista:
SEELA, 65 starttia (1-3 lk)
Hylkäysprosentti 49
Tulosprosentti 51
Nollaprosentti 28
Kolmosluokan nollaprosentti: 30
Keskinopeus (nollista): 3,94m/s
Keskinopeus (kolmosluokan nollista): 4,00m/s
Nopein nopeus (sama nopeus saatu hyppärillä ja agiradalla): 4,45 m/s
Pisin hylkäysputki: 6 perättäistä hylkyä
Paras Ranking-sija 104 (09/13)
Mukaan tarttui vielä kisapaikalta Karkille oma fleeceloimi, joka oli paitsi mukava yllä, myös äärettömän katu-uskottava. Kotona pikkuisen maittoi uni pitkän viikonlopun jälkeen:
Padasjoelle lähdettiin melko täyteenpakatulla Volkswagenilla, pikkuiseen kolmioviseen Golfiin sulloutui kolme ihmistä, KUUSI karjakoiraa ja kolmen ihmisen ja kuuden koiran leiritarvikkeet.
Perjantai-iltaa vietettlauksen merkeissä. Koirakeilauksessa 15? 1,5 litran pulloa oli täytetty vedellä ja laitettu keilariviin. Jokaisella koiralla oli kaksi lähetystä pulloille. Kaatuneista pulloista sai 2 pistettä, ja jos koira otti pullon suuhun, niin siitä ei pisteitä saanut. Karkista oli ihan kiva juoksennella, mutta pulloihin se ei koskenut. Seelan sai kannustamalla kaatamaan pari pulloa. Mutta Malla. Kohta kahdeksan vuoden kokemus sähläämisestä tuotti viimein tulosta. Malla eksyi pullojen sekaan ja sähläsi, kaataen 8 pulloista, ja täten ylivoimaisesti voitti keilauksen. Hyvä Malla.
Loppuilta sujuikin sitten saunassa rentoutuen ja uiden tähtitaivaan alla. Kaikki olisi ollut täydellistä, mutta suurella ylpeydellä kun olin esitellyt Seelan löydetyt linjat, päätti Seela pitää bulkkipäivän ja veti sitten kaikkien kolmen koiran viikonlopun ruuat. Olin ilmoittanut Seelan sunnuntaille Heinolan kolmeen starttiin, joten pikkuisen otti päähän. Seela selvisi ähkystään kuitenkin tyylillä.
Lauantaina kävimme Vääksyssä treenaamassa karjisporukalla agilityä, ja olipas mukavaa! Olin suunnitellut kisamittaisen n. kolmosluokan radan jossa oli myös itse suunnittelijalla melkoisesti tekemistä, kun eräs sininen ei oikeen meinannut muistaa, että takaaleikkaus on _kääntävä_ ohjaus, eikä suinkaan tarkoita sitä, että takaaleikkauksesta huolimatta kannattaa vaan jatkaa edessähäämöttävien esteiden poimimista. Vaan kiva tietysti, että koira irtoaa.
Iltapäivä vietetiin tokokoulutuksessa Heli Kelhälän johdolla. Karkki oli ensin, ja näytettiin mitä osataan, ja lyhyen treenin jälkeen pyysin vinkkejä jatkoon. Mun naksuttimenkäyttö ja kehun ajoitus oli aikalailla pielessä. Suu käy koko ajan ja naksutin tekee mitä tahtoo. Nooh, rauhallisuutta mulle, mutta innostavat kehut silloinkun on tarpeen. Karkin imutusseuruu hyväpaikkaista ja asentoista. Noudossa meinaan kurottautua pennun ylle, malttia liikkeeseen! Luoksetulo on nopea ja iloinen ja laatikkoleikki on Karkista kivaa.
Seela teki luoksarin pysäytystä ja häiriöitynä estehypyn. Pitkästä aikaa saatiin Seelalle treeneihin tilanne jossa se otti vieraista (kovaäänisestä karjisihmislaumasta) painetta. Suoritti kympin arvoisesti hypyn vaikka pyysin sitten kyseisen porukan ihan "iholle". Iso palkka ja pois kentältä. Tehtiin myös paikkamakuu, joka varma ja rauhallinen. Malla teki liikkeestä istumisen, tunnarin, ruudun ja luoksetulon. Liikkeestä istuminen ei onnistunut kerralla, mua jännitti, äänensävy muuttuu, jolloin koira ei sitä kuuntele. Tokalla kerralla ok. En tiedä kinnasiko jalkakin vähän treeneissä.
Tunnarissa tapahtui jotain hämmentävää. Malla meni kapuloille, pitkään sillä meni haistellessa, mutta lopulta kun oma löytyi, toi Malla reippaana ja hymyilevänä häntä pystyssä tunnarikapulan mulle asti. Aivan mahtavaa!
Vieras, valmis ruutu oli vähän vaikea, meni sivuun, odotti ohjeita ja korjasi hyvin, mutta lähti sitten mun ihmeellisen rivakan kulmakäännöksen kohdalla ennakoimaan palkkaa ja nousi. Muuten jees. Luoksetulo tehtiin suorana, ja oli hyvä.
Iltaa vietettiin jälleen hyvässä seurassa saunoen, uiden ja syöden. Nukkumaan piti suunnata kohtuullisen aikaisin, kun kisapaikalla oli oltava jo yhdeksän maissa. Ja vähän meni tiukille, kun Heinolan ravirataa en meinannut mistään löytää. Ehdittiin kuitenkin paikalle.
Sisko Pulkkinen toimi kaikkien ratojen tuomarina. Ensimmäisenä agilityrata, jossa kaikki kontaktit ja hyppyneliö, jossa mentiin edestakaisin. Seela teki hienon radan, erityisesti olin otettu todella hienoista pysäytyskontakteista. Valitettavasti huumautuneena tästä, hukkasin rytmin, ajauduin väärälle puolelle keppejä ja reagoin väärin - olisin ehtinyt keppien jälkeen persjättöön, mutta rynnistin sitten liian tiukasti takaaleikkaamaan, jolloin Seela lähti mun ryntäyksen mukaan. Ei pitäisi järkyttyä, mutta että keppivirhe! Ja itseasiassa toinenkin kun kiihkeästi haukkuvan koiran lähettäminen uudestaan keppien alkuun ei heti onnistunutkaan. Loppurata sujui hienosti, ja keinun kontakti oli 10+!
Seuraava rata oli linjoiltaan melko samantyylinen, rytmitystä vaativa rata, jolla A kaksi kertaa ja keinu. Varmaa menoa A:lle asti, johon Seela ei sitten pysähtynyt, ei ensimmäisellä, eikä toisella kerralla. Mutta ei kontaktivirhettä tai muitakaan virheitä ja nollalla maaliin. Sijoitus oli neljäs.
Koira oli tuntunut kaksi rataa niin hyvältä, että kerrankin odotin innolla ja itsevarmana hyppäriä. Ja hyppyrata oli kuin nakutettu meille. Koiralle jos ehti rakentaa hyvät linjat, niin pääsi lähettämään koiraa jo pitkältä matkalta oikein. Radan kauhunhetki koettiinkin sitten siinä, että en ihan ehtinyt sinne minne olin aikonut asettua, kun Seela varasti lähdöstä (ARGH!) ja jouduin kierrättämään yhden siivekkeen eri kautta kuin olin ajatellut. Sain kuitenkin rytmistä kiinni, ja rata sujui ohjaussuunnitelman mukaan, Seela teki hienosti töitä ja nollalla maaliin. Siis TUPLA! Jes. Olin niiiiiin iloinen.
Ja sitten päästäänkin kirjoituksen otsikkoon. Heinolassa oli kisaamassa älyttömän nopeita koirakoita, tupla oli hieno juttu, mutta kun tuloslista lopulta saatiin seinälle, niin olin kiljua ääneen, Seela hyppärillä kakkospallille ja tuloslistan viimeisellä rivillä maaginen kirjainyhdistelmä: SERT-H!
Joten tik-tak-tik-tak alkoi naksuttamaan Seelan hyppyvaliokello! Toivottavasti saadaan agivaliokellokin raksuttamaan lähitulevaisuudessa.
On tuo vaan ihana koira, kerta toisensa jälkeen niin hienoa työtä ohjaajan mokailusta huolimatta. Tuntuu että tällä hetkellä ollaan samassa rytmissä Seelan kanssa. Se voi kyllä kadotakin pian, tiedän sen, mutta nautitaan nyt kun sitä kestää, ja riemuitaan vähän lisää Sertistä. Tämmöisiä sertejä ei ole muuten vielä aiemmin karjakoiralle Suomessa jaettu.
Lopuksi laitan vielä Remmin foorumilta kopioidun pienen tilastopläjäyksen Seelan agistarteista:
SEELA, 65 starttia (1-3 lk)
Hylkäysprosentti 49
Tulosprosentti 51
Nollaprosentti 28
Kolmosluokan nollaprosentti: 30
Keskinopeus (nollista): 3,94m/s
Keskinopeus (kolmosluokan nollista): 4,00m/s
Nopein nopeus (sama nopeus saatu hyppärillä ja agiradalla): 4,45 m/s
Pisin hylkäysputki: 6 perättäistä hylkyä
Paras Ranking-sija 104 (09/13)
Mukaan tarttui vielä kisapaikalta Karkille oma fleeceloimi, joka oli paitsi mukava yllä, myös äärettömän katu-uskottava. Kotona pikkuisen maittoi uni pitkän viikonlopun jälkeen:
maanantai 2. syyskuuta 2013
Osteopatia tuli tarpeeseen
Koirien syyshuollot on nyt aloitettu. Seela kävi Helsingin reissun yhteydessä osteopaatti Jerry Ketolan käsittelyssä. Keväällä Seelalla oli tiukkuutta lanneosassa, vähän toisessa lavassa ja ristikkäisessä takajalassa. Ei mitään isompaa siis, eikä mitään isompaa tälläkään kertaa, lavan ja takajalkojen osalta ei mitään moitittavaa, koira hyvin elastinen. Lanneosassa pientä tiukkuutta edelleen, mutta siis koira erittäin hyvässä kunnossa ja vapaasti harrastuksia jatkamaan. Jee.
Nooh, siihen ne hyvät uutiset sitten aikalailla osteopatian suhteen jäikin. 1.9. Jerry tuli Jyväskylään hoitamaan koiria ja varasin ajat myös punaisille. Malla oli hyvinkin tukossa, tiukkuutta oli niin selässä, lavoissa, kuin niskassakin. Itse leikattu polvi hyvässä kunnossa, samoin viime kerralla jämäkkä ristikkäinen etujalka nyt paremmin liikkuvainen. Malla on ollut pikkuisen taas äreämpi, ei kotona niinkään kuin lenkillä, ja selittää kyllä tilannetta. Jerry oli sitä mieltä että jos koirilla on päänsärkyä, ja miksei olisi, niin Malla olisi vahva kandidaatti, niin tukossa esimerkiksi niska oli. Kallonpohjaa hoidettaessa Mallan ilme oli aivan ihanaa katseltavaa, nenä valui vettä ja silmät kiinni se tuhisi kun Jerry hoiti mm. kallonpohjaa ja niskaa. Kotihoito-ohjeita saatiin niskahierontaan. Mallan aika ylittyi, ja haukkasi Karkin aikaa, niin paljon oli hoidettavaa. En tiedä onko pennun kanssa rymyäminen vai mikä jumituksen syynä, mutta hyvä että Mallan vein.
Kaikista suurimman ja ikävimmän yllätyksen paljasti kuitenkin Karkki hoidettaessa. Koko pentu aivan kokovartalokipsissä. Joo, olin pistänyt huomiolle, että se kompastelee välillä hassusti ja välillä onnahtanut aika pienistä syistä. No nyt saatiin sitten selitys. Rintaranka, lukossa, lanneosa vailla joustoa, lantio vinossa, vasen lonkka lihaksista tukossa. Pentu ei ihan itsestään noin huonoon kuntoon mene, ja koska tukehtumisepisodin yhteydessä luustossa ei mitään hälyttävää ollut, niin todennäköisin syy Karkin huonolle kunnolle onkin nimenomaan tukehtumisepisodi ja osansa elvytyksellä. Elimistön shokkitila tukehtumisen yhteydessä, palleaan kohdistuneet iskut, pää alaspäin roikottaminen takajaloista ovat saaneet aikaan että penturaukka oli ihan kokovartalolukossa. Mutta Karkkipa oli niin hieno hoidettava, että en olisi uskonut. Todella kauniisti antoi itseään hoitaa ja Jerryä huvitti kun pentu lähti myötäilemään hoitoa ja avasi venytellen selkää juuri oikeissa kohdissa ja juuri oikeaan suuntaan. Yksi hyvin iso rusahdus kuului rintarangasta, ja hyvin liikettä alkoi kroppaan tulla hoidon aikana. Tosi tärkeää Karkin kasvun kannalta, että ranka hoidettiin tässä vaiheessa ennen kuin ongelmat kasvun myötä koko ajan olisivat kertaantuneet ja muuttuneet vaikeammin hoidettaviksi. Nyt saa pentu kasvaa vapaasti.
Nyt onkin sunnuntaista lähtien ollut melko väsynyt ja raukea pentu. Hoito oli aika rankka ja nyt toivutaan siitä rauhassa ja palautellaan kroppaa rauhallisilla lenkeillä ja levolla. Kunhan sopiva tilaisuus livahtaa Helsinkiin tulee, täytynee piipahtaa tarkastamassa ainakin Karkin, ja miksei muidenkin kunto vielä syksyn aikana. Nyt onkin hyvä lepäillä ennen viikonloppua ja karjisleiriä! Sunnuntaina lisäksi Seelan kanssa kisaamaan Heinolaan, kun sillä suunnalla jo valmiiksi ollaan.
Nooh, siihen ne hyvät uutiset sitten aikalailla osteopatian suhteen jäikin. 1.9. Jerry tuli Jyväskylään hoitamaan koiria ja varasin ajat myös punaisille. Malla oli hyvinkin tukossa, tiukkuutta oli niin selässä, lavoissa, kuin niskassakin. Itse leikattu polvi hyvässä kunnossa, samoin viime kerralla jämäkkä ristikkäinen etujalka nyt paremmin liikkuvainen. Malla on ollut pikkuisen taas äreämpi, ei kotona niinkään kuin lenkillä, ja selittää kyllä tilannetta. Jerry oli sitä mieltä että jos koirilla on päänsärkyä, ja miksei olisi, niin Malla olisi vahva kandidaatti, niin tukossa esimerkiksi niska oli. Kallonpohjaa hoidettaessa Mallan ilme oli aivan ihanaa katseltavaa, nenä valui vettä ja silmät kiinni se tuhisi kun Jerry hoiti mm. kallonpohjaa ja niskaa. Kotihoito-ohjeita saatiin niskahierontaan. Mallan aika ylittyi, ja haukkasi Karkin aikaa, niin paljon oli hoidettavaa. En tiedä onko pennun kanssa rymyäminen vai mikä jumituksen syynä, mutta hyvä että Mallan vein.
Kaikista suurimman ja ikävimmän yllätyksen paljasti kuitenkin Karkki hoidettaessa. Koko pentu aivan kokovartalokipsissä. Joo, olin pistänyt huomiolle, että se kompastelee välillä hassusti ja välillä onnahtanut aika pienistä syistä. No nyt saatiin sitten selitys. Rintaranka, lukossa, lanneosa vailla joustoa, lantio vinossa, vasen lonkka lihaksista tukossa. Pentu ei ihan itsestään noin huonoon kuntoon mene, ja koska tukehtumisepisodin yhteydessä luustossa ei mitään hälyttävää ollut, niin todennäköisin syy Karkin huonolle kunnolle onkin nimenomaan tukehtumisepisodi ja osansa elvytyksellä. Elimistön shokkitila tukehtumisen yhteydessä, palleaan kohdistuneet iskut, pää alaspäin roikottaminen takajaloista ovat saaneet aikaan että penturaukka oli ihan kokovartalolukossa. Mutta Karkkipa oli niin hieno hoidettava, että en olisi uskonut. Todella kauniisti antoi itseään hoitaa ja Jerryä huvitti kun pentu lähti myötäilemään hoitoa ja avasi venytellen selkää juuri oikeissa kohdissa ja juuri oikeaan suuntaan. Yksi hyvin iso rusahdus kuului rintarangasta, ja hyvin liikettä alkoi kroppaan tulla hoidon aikana. Tosi tärkeää Karkin kasvun kannalta, että ranka hoidettiin tässä vaiheessa ennen kuin ongelmat kasvun myötä koko ajan olisivat kertaantuneet ja muuttuneet vaikeammin hoidettaviksi. Nyt saa pentu kasvaa vapaasti.
Nyt onkin sunnuntaista lähtien ollut melko väsynyt ja raukea pentu. Hoito oli aika rankka ja nyt toivutaan siitä rauhassa ja palautellaan kroppaa rauhallisilla lenkeillä ja levolla. Kunhan sopiva tilaisuus livahtaa Helsinkiin tulee, täytynee piipahtaa tarkastamassa ainakin Karkin, ja miksei muidenkin kunto vielä syksyn aikana. Nyt onkin hyvä lepäillä ennen viikonloppua ja karjisleiriä! Sunnuntaina lisäksi Seelan kanssa kisaamaan Heinolaan, kun sillä suunnalla jo valmiiksi ollaan.
perjantai 23. elokuuta 2013
Karjakoirat lammaspaimenessa - iik!
Suhtautumiseni koko ajan yleistyvään paimennusharrastukseen on ollut (ja on ehkä vieläkin) melko ristiriitainen. Paimennustaipumuksien ylläpito paimennusroduissa on tärkeää. Se sitten, saadaanko niitä taipumuksia harrastelupaimentelulla ylläpidettyä, on mielestäni vähän monimutkaisempi juttu. Karjakoirien kohdalla tämä on vielä ristiriitaisempaa, sillä karjakoiran kuuluisi olla nautapaimen, mutta lampaat on se millä näitä juttuja pääasiassa koetellaan. Onko hyvä lammaspaimen liian nössö nautapaimen, ja voidaanko heeler-tyyppiseltä koiralta vaatia toisenlaista paimenkäyttäytymistä. Näiden pohtimisen vastapainoksi minulla ei ole käytännön kokemusta tai tietoa paimennuksesta. Yhtään. Mallan kanssa on karanneet hevoset haettu aitaukseen niin että minä sanoin vapaa ja kun hevoset oli aitauksessa, sanoin maahan. Lisäksi yhden kerran Malla on ollut parsinavetassa nostamassa lehmät yksitellen ylös ja ajoi ne laitumelle tämän tehtyään.
Noh, näillä pohjilla, Aijan löydettyä paikan, jossa paimennusta on karjakoirankin kanssa mahdollista kokeilla, suunnattiin Loppiin, Aitopaimeneen. Olin suoraan sanottuna melko skeptinen. Lähtökohtaisesti ajattelin, että Malla paimentaa jos ei vaan jostain syystä ole liian kiihkeä tai raju lampaille, Seela nautiskelee todennäköisesti lampaiden oheistuotteista (paska on hyvää ry) ja Karkki… Noh, Läärii, kuten Läärimäpennun kuuluu. Aijalla oli kaikki kolme koiraa mukana myös, joten kokeneemmat saivat aloittaa, ja minä ihmettelin, kuuntelin ja yritin saada juonen päästä kiinni. Perusteet tiedossa joo, lammas on saaliseläin eikä tykkää ahdistelusta, ja paimen on lampaiden tuki ja turva ja pitää huolen ettei koira tee mitään tyhmää. Koiran tehtävä on ohjailla laumaa, kuten paimen haluaa sen ohjaavan, ei ominpäin, vaikka tietysti koira ratkaisee asioita myös itse. 
Malla: Ensimmäiseksi valitsin Mallan, en oikeastaan mistään muusta erityisestä syystä kuin siitä, että sen kanssa olin sentään jotain paimennuksensuuntaista tehnyt ja noissa tilanteissa se on ollut aina hillitty, kohtelias paimennettavia kohtaan, mutta kuitenkin jämäkkä ja kuulolla. Ajattelen että pääsisin helpolla. Siirryttiin pyöröaitaukseen, Malla liinassa ja aluksi seurasimme koiran reaktioita. Malla selkeästi osoitti kiinnostusta lampaita kohtaan, mutta ei minkäänlaista aggressiota tai turhaa kiihtymystä. Ja käsky kävi laskea koira irti liinasta. Teimme kaarelle lähettämistä, jossa nähtiin että mun kiltti koira ei nouse jos on maahan käsketty vaikka vieras ihminen tökkii sitä paimensauvalla. Nooh, pienten hankaluuksien jälkeen saatiin koira liikkeelle ja itse hommahan toimi hienosti. Malla oli kuuliainen, kohtelias ja jutun juonessa mukana heti. Itselle lampaissa, koirassa, paimensauvassa ja ohjaajan neuvoissa oli liikaa liikkuvia osia, mutta siis lopputulema kuitenkin onnistunut, välillä itse seurasin koiraa liikaa ja Malla päätti minun sijaan mihin suuntaan mennään, mutta kokemattoman ohjaajan piikkiin. Malla sai kehuja oikeastaan kaikesta, paikan omistaja sanoi, että tuollaista karjakoiraa hän ei vielä ole nähnytkään, että saman tien oikealla asenteella ja heti selkeästi niin kuulolla että voi päästää irti. Kouluttaja kehui koiran hallintaa, taipumuksia ja meidän keskinäistä suhdetta. Hyvä Malla! Ei siis hassummin kohta veteraani-ikäiseltä vedetty. Toinen kierros sujui samoissa merkeissä, mitä nyt itse sitten hermostuin kun maahan –käsky meinasi menettää tehoaan ja karjaisin niin että Malla yritti karkuun koko pyöröaitauksesta. Että pitää olla itsellä siunaantunut tuota temperamenttiä, ja tulee toimittua ennen kuin ajattelee. Koira oli ihan korrekti mutta ei väsyneenä ja homman lumoissa enää ollutkaan tokokoira, mitä syytä siinä on sydänhal-vauttaa itseään, koiraa, lampaita (myös viereisillä pelloilla) ja kouluttajaa moisella huudolla. Korvat punaisena kuuntelin palautteen tästä, vakuuttelin Mallalle että kyllä se on edelleen hyvä koira ja pidin pienempää ääntä loppuajan ja hyvinhän siinä kävi.
Karkki: Karkin kanssa kouluttaja antoi muutaman tavoitteen: sen pitää saada olla vauva. Sitä ei saa liian kovasti komentaa, vaan mieluummin hyvällä ja positiivisella vahvistaa kaikkea hyvää mitä se lampailla esittää – rauhallista paineen antoa lampaalle, lampaista luopumista, rauhallisuutta ja mikäli se tarjoaa itse pysähtymisiä tms. niin niistä isoja kehuja. Kouluttaja käytti termiä, että pennun on hyvä saada kokemus siitä että se saa ”tönäistyä” lampaat liikkeelle, eli että pentu ymmärtää että sen toiminta vaikuttaa lampaisiin. 
Karkkia lampaat vähän pöhisyttivät ensin. Ihmeellisen hajuisia ja määkiviä mutta sitten löytyi kakkaa ja iloa maailmaan. Karkki oli lampaista kiinnostunut ja selkeästi sillä koko pieni pää raksutti että mitä ihmettä. Välillä se kokeili pylly pystyssä vaania, välillä kiertää lampaita, välillä vaan istahtaa ja miettiä. Ja välillä sitten olis halunnut juosta vaan kovaa kohti määkiviä ystäviä. joten eka kierros Karkki liinassa. Tokalla kierroksella Karkki oli vapaana, ja kouluttaja piti lampaista huolta ja minä tuin Karkkia ja kehuin oikeista asioista. Eihän homma missään nimessä ollut vielä paimentamista, mutta joitain vilauksia Karkista näkyi, ja kouluttaja sanoi, että jos on mahdollista panostaa, niin Karkki olisi hyvässä iässä ruveta vahvistamaan näitä positiivisia, ”ei-karjakoiramaisia” tapoja ja rauhallisuutta ja hallintaa lampailla. 
Seela: Seelan kanssa mulla oli kaikista eniten ennakkoluuloja hommaa kohtaan. Seela kun tykkää syödä kakkaa ja vieraiden ihmisten kanssa ja paineen kanssa toimiminen ei ole sen vahvuuksia. Olin yllättynyt miten kiihkeänä se kävi kun pääsi aitaukseen. Liinassa kuitenkin nopeasti pääsin antamaan löysiä ja kun hihna ei enää ollut kireällä, niin asettui koirakin ja seurasi intensiivisesti lampaita katseellaan ja liikkeellään. Kouluttaja sanoi hyvin nopeasti, että tällä koiralla on jutusta selkeä haju, päästä koira vapaaksi. 
En nyt oikeastaan edes muista missä järjestyksessä mitäkin tapahtui, mutta mulla on sellai-nen olo, että kouluttaja otti Seelan kanssa ekan ”erän” ja mun tehtävä oli seurata miten teh-dään, ja puuttua jos koira näyttää mitään negatiivista reaktiota lampaisiin. Ja sitten mä katson kun mun sininen sähikäinen pää matalana seuraa täysin vieraan ihmisen ohjeita, reagoi nopeasti ja ketterästi, mutta ei kuitenkaan ryysinyt tai juoksuttanut turhia. Muutaman kerran Seela tuli turhan lähelle lampaita, mutta pienestä ”ei”:stä (oikeasti, en karjunut!) kuitenkin korjasi ja palasi kohteliaalle etäisyydelle työskentelemään. Kehuja Seela alkuun vaikeiden kohtien vastapainoksi tarvitsi paljonkin ja näin että vähän se otti ekalla kierroksella painetta. Toisella kierroksella aitauksessa olin vain minä ja koira ja Seela oli selkeästi itsevarmempi, edelleen hyvin kuulolla ja toimi nätisti. 
Lopputulemana oli että kaikki kolme koiraa selkeästi tiesivät mistä on kyse. Kouluttaja kehui minun ja koirien suhdetta, hallinta on rakennettu koirille oikein ja ne työskentelevät minulle halukkaasti. Kaikilla on hyvät taipumukset ja ne mitoittavat voimankäyttönsä oikein, ne eivät lähesty lampaita liian kiihkeästi eivätkä ole herkkiä käyttämään hampaitaan. Näitä positiivisia piirteitä tulee vahvistaa jos harrastusta jatkaa. Kouluttaja sanoi, että hänellä käyneistä karjakoirista kenenkään kanssa ei ole pystytty siirtymään näin nopeasti tasapainokuljetukseen (olikohan oikea termi?) ja työskentelemään tällä tavalla. Kaikkea en muista mutta siis iso peukku karjakoirakolmikolle kouluttajalta. Mieltä lämmitti erittäin paljon kun kouluttaja vielä pyysi minua avuksi joko Mallan tai Seelan kanssa, jotta hän saisi siirrettyä lampaat toiselle laitumelle. Kouluttaja otti ”stoppariksi” edessä työskentelemään oman bordercolliensa ja minä ja Seela (johon päädyin hetken pohdinnan jälkeen sen rauhallisemman temperamentin, kuuliaisuuden ja sosiaalisuuden takia) pidimme huolta että lampaat liikkuivat eteenpäin ja estimme 14 lampaan laumaa leviämästä pitkin metsiä ja teitä. Lisäksi autoimme stoppaamaan lampaita, jotteivät ne isomman lauman nähdessään paukaisi sähkölankaan. Oli aivan mahtava kokemus päästä auttamaan oikeaa paimenkoiraa hommissa vielä pitkän päivän päätteeksi. Sitä en osaa sanoa jatkuuko tämä harrastus tästä koskaan. Kuten juttelimme paikan pitäjän kanssa, on selvää, että karjakoirat eivät ole kaikkialle tervetulleita, ja rotua kohtaan on paljon ennakkoluuloja. Kouluttaja kyllä suositteli harrastuksen jatkamista jos vaan sopiva paikka löytyy. Käy sitten harrastuksen kanssa niin tai näin, niin ikimuistoista oli päästä ensi kertaa kokeilemaan ja näkemään miten luontevasti koirani alkoivat työskennellä. Etenkin Seelasta olin niin ylpeä, toki Mallastakin, mutta koska Seelasta en oikeastaan odottanut mitään, tuntui sen kanssa toimiminen sitä hienommalta.
torstai 15. elokuuta 2013
Kulunut puoli vuotta agilityssä
Jakso on vaihtumassa, joten pikkuisen ajatuksia kuluneesta jaksosta:
Seelan kontaktit olivat isohko murhe alkujaksossa, kovassa vireessä kontaktit vaan meinaa mennä läpi. Kyllä Seela koskee niihin, mutta pysähtyminen on ollut vaikeaa. Keskeytin muutaman startin ja muutamassa epävirallisessa vaadin ne ottamaan, mutta ei. Aikani tuskailtuani seurakaverin sanat ”palkkaa sitä” sai tajuamaan monta juttua. Kova vire, täysiä pysähdykseen, palkka. Ja kappas, viime kisoissa kaikki kontaktit, siis myös keinu! loistavat.
Nollia kertyi kivasti, ja jopa kaksi tuplaa, kisoissa on ihanaa käydä Seelan kanssa ja ekat SM-kisatkin päästiin näkemään. Seela on huippu kisakaveri, ja nautin tekemisestä sen kanssa. Palkintopallin korkeinta sijaa tavoiteltiin useaan otteeseen, mutta ei tavoitettu, myöskään sertejä ei tullut. Siinä vähän vieno tavoite seuraavalle puolelle vuodelle, vaikka pitäisi nöyrästi odottaa, että se tulee kun sen aika on. Kisoissa mun pitäisi itse uskaltaa rohkeasti tehdä samoja asioita kun treeneissä. Nyt helposti varmistelen liikaa.
Seelan kunto on ollut hyvä ja osteopaatti + 2 eri hierojaa tämän totesivat, seuraavaksi osteo-paatille päästään tiistaina. Seela piti kesäkuun puolen välin jälkeen reilun agilitytauon ja Karkin kanssa leikkien ja uiden pitänyt kunnosta huolta. Malla ei ole agilityä harrastanut enää aktiivisesti, muutama kisastartti ja vielä vähemmän treenikertoja, mutta sen kerran kun on treenattu niin Mallalla on ollut superkivaa. Karkki ei vielä mieti agilityä ollenkaan.
Ohjaajan 12 kiloa pudonnut elopaino alkaa jo pikkuisen näkyä radallakin, ja huomaan koko ajan paremmin ehtiväni. Iso henkinen haaste on ollut persjätöt, ja Jarin ja Annan hellässä huomassa olen niitäkin uskaltanut nyt tekemään, ja onnistunut! Radanlukutaitoa tullut lisää, ja rohkeutta pysyä omassa suunnitelmassa, hyvä niin!
Agilityn valmennusryhmän juoksutekniikkaharjoitukset on olleet tukena kuntoa kohottaessa. Ulkopuoliselta kouluttajalta on tullut hyviä, uusia ideoita ja ajattelemisen aiheita. Harmilliset nyt tulee muiden menojen vuoksi kolmen valmennuskerran putki kun ei päästä osallistumaan.
Kouluttajana olen saanut olla niin iloinen ja ylpeä ryhmäläisteni menestyksestä jaksolla, niin treeniradoilla kuin kisoissakin. Ensi jaksoksi uskalsin ottaa 2-3 –luokkalaisten ryhmän ja katsotaan mitä heidän kanssaan keksitään.
Seuraavat kisat on 18.8. ja piirinmestaruuksiin osallistutaan Seelan kanssa joukkueeseen ja yksilöihin ja Mallan kanssa sunnuntaina hyppyradalle. Ihanaa päästä kahdella koiralla mat-kaan!
Seelan kontaktit olivat isohko murhe alkujaksossa, kovassa vireessä kontaktit vaan meinaa mennä läpi. Kyllä Seela koskee niihin, mutta pysähtyminen on ollut vaikeaa. Keskeytin muutaman startin ja muutamassa epävirallisessa vaadin ne ottamaan, mutta ei. Aikani tuskailtuani seurakaverin sanat ”palkkaa sitä” sai tajuamaan monta juttua. Kova vire, täysiä pysähdykseen, palkka. Ja kappas, viime kisoissa kaikki kontaktit, siis myös keinu! loistavat.
Nollia kertyi kivasti, ja jopa kaksi tuplaa, kisoissa on ihanaa käydä Seelan kanssa ja ekat SM-kisatkin päästiin näkemään. Seela on huippu kisakaveri, ja nautin tekemisestä sen kanssa. Palkintopallin korkeinta sijaa tavoiteltiin useaan otteeseen, mutta ei tavoitettu, myöskään sertejä ei tullut. Siinä vähän vieno tavoite seuraavalle puolelle vuodelle, vaikka pitäisi nöyrästi odottaa, että se tulee kun sen aika on. Kisoissa mun pitäisi itse uskaltaa rohkeasti tehdä samoja asioita kun treeneissä. Nyt helposti varmistelen liikaa.
Seelan kunto on ollut hyvä ja osteopaatti + 2 eri hierojaa tämän totesivat, seuraavaksi osteo-paatille päästään tiistaina. Seela piti kesäkuun puolen välin jälkeen reilun agilitytauon ja Karkin kanssa leikkien ja uiden pitänyt kunnosta huolta. Malla ei ole agilityä harrastanut enää aktiivisesti, muutama kisastartti ja vielä vähemmän treenikertoja, mutta sen kerran kun on treenattu niin Mallalla on ollut superkivaa. Karkki ei vielä mieti agilityä ollenkaan.
Ohjaajan 12 kiloa pudonnut elopaino alkaa jo pikkuisen näkyä radallakin, ja huomaan koko ajan paremmin ehtiväni. Iso henkinen haaste on ollut persjätöt, ja Jarin ja Annan hellässä huomassa olen niitäkin uskaltanut nyt tekemään, ja onnistunut! Radanlukutaitoa tullut lisää, ja rohkeutta pysyä omassa suunnitelmassa, hyvä niin!
Agilityn valmennusryhmän juoksutekniikkaharjoitukset on olleet tukena kuntoa kohottaessa. Ulkopuoliselta kouluttajalta on tullut hyviä, uusia ideoita ja ajattelemisen aiheita. Harmilliset nyt tulee muiden menojen vuoksi kolmen valmennuskerran putki kun ei päästä osallistumaan.
Kouluttajana olen saanut olla niin iloinen ja ylpeä ryhmäläisteni menestyksestä jaksolla, niin treeniradoilla kuin kisoissakin. Ensi jaksoksi uskalsin ottaa 2-3 –luokkalaisten ryhmän ja katsotaan mitä heidän kanssaan keksitään.
Seuraavat kisat on 18.8. ja piirinmestaruuksiin osallistutaan Seelan kanssa joukkueeseen ja yksilöihin ja Mallan kanssa sunnuntaina hyppyradalle. Ihanaa päästä kahdella koiralla mat-kaan!
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
SAKKRY Erikoisnäyttely 8.6.
 |
| Paikkamakuussa naurattaa c: NK |
Karkinhakureissusta suunnattiin suoraan karjakoirien Erikoisnäyttelyyn Hartolaan. Olin ilmoittanut sekä Seelan että Mallan niin näyttelyyn kuin rotumestaruustokoon, mutta Mallan osallistuminen jälkimmäiseen jäi juoksujen takia. Helsingistä kohti Hartolaa lähdin tavanmukaisen myöhässä, mutta onneksi ehdittiin kehään ajoissa.
Seela-raukka, ei sitten hyvistä aikomuksista huolimatta treenattu kertaakaan kokeiden välissä mutta niin se vaan neiti toimi kuitenkin. Nyt vedän hatusta liikkeiden arvosanat, ihan tarkkaan en muista. Tuomarina Mauri Pehkonen.
Seela-raukka, ei sitten hyvistä aikomuksista huolimatta treenattu kertaakaan kokeiden välissä mutta niin se vaan neiti toimi kuitenkin. Nyt vedän hatusta liikkeiden arvosanat, ihan tarkkaan en muista. Tuomarina Mauri Pehkonen.
 |
| Seela noutaa c: NK |
Paikkamakuu 10 - ei ongelmaa, vaikka joku tokokehän laidalla ollut rähinä kesken paikkamakuun laittoi sydämen vähän pamppailemaan
Seuraaminen 9 - hämmästyttävän hyvät pisteet, Seela teki korrektisti mutta itsestä tuntui vetelältä.
Liikkeestä maahanmeno 9 - vai olikohan kymppi. Hyvä maahanmeno, ja vissiin ensimmäinen kerta kun ei nollattu tätä Pehkosen kokeessa.
Luoksetulo 5 - oletettu läpijuoksu, mitäs en treenannut, nih!
Luoksetulo 5 - oletettu läpijuoksu, mitäs en treenannut, nih!
Liikkeestä seisominen 9 - ehkä, valmistelevassa osuudessa jotain pientä
Nouto 9 - saalisti vähän
Kaukot 8 - tosi hienot kaukot mutta sivulle nousuun tartti toisen käskyn
Estehyppy 10 - hyvä Seela! Ponnisti itsensä niin lähelle estettä että olin varma, että kolauttaa, mutta mitä vielä!
Kokonaisvaikutus 9 - miellyttävää ohjaamista.
172 pistettä, 1-tulos ja luokkavoitto!
Sitten seuraavaksi ruvettiinkin odottelemaan näyttelyn alkua.
Ensimmäisenä kehään mentiin Seelan Eku-pojan kanssa. Eku esiintyy PET-luokassa purentansa takia, ja oli luokan toinen. Kovin oli pojassa äitinsä näköä. Ja kokoakin, nimittäin mitaksi taidettiin saada 46 cm, mikä on ehkä vähän vähemmän kuin mitä on Suomessa totuttu. Eku sai erityisesti kehuja kauniista päästään ja ilmeestään.
 |
| Eku iloisena kehässä, kuva EK |
Esitettäviä olikin tänä vuonna yllättävän vähän ja sain keskittyä pääosin Karkin palluttamiseen. Narttuja ennen syötiin keittolounas ja huilattiin, ja sitten pian olikin jo avoimen luokan aika. Seela oli ensimmäistä kertaa kehässä kahteen vuoteen, ja esiintyi tyylilleen uskollisena perin kyllästyneenä.
"Oikeat mittasuhteet, selvä sukupuolileima ja hyvä luusto. Narttunainen vahva pää. Hiukan pyöreät hyvänväriset silmät. Ilmeikkäät korvat, hyvä otsapenger ja vahva kaula. Sopivat kulmaukset edessä. Reisi on lihaksikas, muuten takaosa saisi olla voimakkaampi. Hyvä runko. Yhdensuuntaiset tarpeeksi joustavat liikkeet. Liikkuessa ylälinja saisi olla vakaampi. Itsevarma pidättyväinen käytös" AVO-ERI3
 |
VAL-EH
Eli itsevarmaa poppoota koko sakki. Malla esiintyi vielä Cossaksin kasvattajaryhmässä, joka tuli kolmanneksi ja sai KP:n. Jotain vaatimatonta terverakenteisista ja miellyttäväkäytöksisistä koirista se tuomari siihen kirjoitteli.
Kerrassaan mukava erkkari, mutta kun kotiin päästiin niin kyllä väsytti!
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Kuukausipäivitys
Kun en näköjään parempaan pysty, niin koetetaan edes kerran kuukaudessa kertoa kuulumisia.
Ihan tavattomasti kerrottavaa. Aloitetaas kuvilla.
kuvan copyright Anja Kröner.
Niin, siis, punainen pieni projekti alkaa olla loppusuoralla, pennut täyttivät kuusi viikkoa, lennot Saksaan varattu ja kauhun ja innon sekaisin tuntein odottelen "Karkkia" kotiutuvaksi.
Minulta kysyttiin että miksi juuri tämä yhdistelmä ja uusi "sika säkissä". Olen ihaillut Jumpin Jokers -koiria jo useamman vuoden, pohtinut Seelan lähisukulaisen hankkimista, toivonut harrastus- ja terveystuloksia vanhemmilta.
Karkin isä on maksi3 -luokassa kisaava Jumpin Jokers Guilian "Joey". Joeyn isän (Wallaby Ned Kelly) emä on Wallaby Longreach Blu Lexi, eli Seelan isän (Wallaby Lucknow Lad) täyssisko. Muitakin linkkejä sukutaulusta löytyy.
Karkin emä on amerikantuonti, jonka kanssa harrastetaan SAR:ia ja se on hyväksytty "koulukoira". Yhdistelmä kiinnitti jo viime syksynä huomioni ja tässä nyt ollaan ja pentua odotellaan kotiin. Nähtäväksi jää mikä pienestä kasvaa. Itse olen syvästi sitä mieltä että sen ei oikeastaan tartteisi kasvaa medi-rajasta yli mutta aika sitten näyttänee sen. Vielä jännätään kuulotesti ennen kuin lyödään lukkoon mikä pentu menee kenellekin.
SEELA: No siis, varmaan isoin juttu oli se, että ME SAATIIN SM-NOLLAT KASAAN!
Joensuussa 4.5. juostiin tuplanolla, ensin nolla hyppäriltä, ja sitten pelastelunolla agiradalta ja nyt ne on kasassa! Melkoinen agilityputki vedettiin pariin viikkoon joten Seela on ollut kohta pari viikkoa aksatauolla, se on hierottu, mut on hierottu ja nyt sitten tänään juhlistetaan mun kesäloman alkua menemällä treeneihin.
Meidän "viimeinen" SM-nolla tallentui videollekin.
Nooh, agitauon aikana ei tietenkään ihan täysin lomailtu kuitenkaan. Mun tokomotivaatio Seelan kanssa on ollut aivan täysin, ja vakavasti nollassa. En meinaa jaksaa työstää samoja asioita, enkä jaksa opettaa uuttakaan. Seela on selkeästi Mallaa "raskaampi" tokokoira, ei motivaation takia vaan kun se on niin jotenkin... rauhallinen. Se on innokas mutta diesel. Malla yrittää ja tarjoaa ja Seela kattoo notta häh, mitäsäämeinaatniinkuhä? Noh, Dieseelan kanssa käytiin 19.5. Askolassa, tuomarina toimi Harri Laisi.
Paikkamakuu 10
Seuraaminen 8½
Liikeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 8
Liikkeestä seisominen 10
Nouto 7½
Kauko-ohjaus 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
Seuraamisessa paikka vähän eli, luoksari vähän valui, ja noudossa tarvitsi toisen käskyn ennen kuin lähti kapulalle. Muuten oli minunkin mielestäni hyvä suoritus, kaukoissa Seela jopa ihan oikeasti näytti minusta parastaan, tosi napakat, tarkat ja näyttävät vaihdot. Kuuma kenttä meinasi tehdä monelle koiralle tepposet, mutta Seela pysyi ihan skarppina suorituksen. Tuomari antoi kehuja että kaikki perusteet on kunnossa, koira tietää mitä tekee, osaa teknisesti ja on innokas, pienellä viilauksella erinomainen suoritus.
Pisteitä kertyi 185, KP ja luokkavoittokin saatiin.
Ilmoitin Seelan karjakoirien rotumestaruustokoonkin, mutta saas nähdä, tuskin meillä kahta hyvää koetta on peräkkäin kumminkaan. Eniten jännittää oikeastaan se, että kokeeseen mennään seuraavana aamuna kun olen yöllä kotiutunut Saksasta Karkin kanssa, joten voi itsellä väsy painaa ja ajatukset harhailla.
Seela on ilmoitettu myös Erkkariin, emme odota menestystä. :D
2. valmennuspäiväkin on takana, ja tällä kertaa aloitimme koirien osuudella.
Seelassa näkyi että väsymys painoi, mutta ihan hyvin valmennus koiran kanssa meni.
Sitten tehtiin ohjaajien fysiikkaa, ensin lämmittelyjuoksua.
Lämmittelyn jälkeen muistuteltiin edellisen kerran fysiikka.
3 x puomin mitta polvet pakaroihin, lyhyellä väleillä askelia
3 x puomin mitta kyykyillä
3 x puomin mitta tupla-askeleella liikkuen
3 x puomin mitta kyynärä ja polvi ristiin nostaen
3x tuolinkaato
Pienen huilin jälkeen ruvettiin sitten treenailemaan kiihdytyksiä ja liikkeellelähtöjä. Aloitettiin kaarrejuoksulla. Tarkoitus oli tulla ennaltamerkittyyn kaarteeseen niin että kaarteessa ohjaajalla jo maksimivauhtia. Juoksun suuntaa tarkennettiin laittamalla kontrollimerkit niille kohdin mihin asti kaarre ei saanut viettää. 5 x toistoja molempiin suuntiin.
Liikkeellelähtöharjoitus, merkit 5, 10 ja 15 metrin päässä. Viisi toistoa kullekin lähdölle. Tarkoitus oli tukevasta lähtöasennosta, tukijalka valmiina ja paino alhaalla päästä lähtemään merkin soidessa, ensin täysiä 5 metriin, sitten kymmeneen ja lopuksi viiteentoista.
Liikkeellelähtöharjoitus kilpajuoksuna.
Viimeisenä tehtiin erilaisia lähtöharjoituksia kahdessa ryhmässä. Jokaista eri variaatiota tehtiin kolme toistoa. Ensin ihan tavallinen lähtö naama menosuuntaan, sitten naama toiseen suuntaan. Lähtö istualtaan naama molempiin suuntiin ja lopulta vielä makuulta lähdöt, sekä selältään että mahaltaan, kasvot kumpaankin suuntaan. Olipa vaikeaa päästä liikkeelle ja hyvin erikoisia lihaksia oli treenien jälkeen kipeänä.
MALLA: Malla suvaitsi juuri Askolan koetta edeltävänä maanantaina aloittaa viimein, vain kaksi kuukautta aikataulusta jäljessä, juoksun. Jos oikein ärsyttävästi käy niin ei edes ehdi lopettaa rotumestaruuksiin mennessä. Mallan kanssa olisi jopa intoa kokeilla kokeita, treenit on sujuneet pääsääntöisesti hyvin, tunnari on edistynyt (ja ottanut välillä takapakkiakin) ja voittajan liikkeitä on kiva tehdä ja harjoitella. Toivotaan että kokeisiinkin olisi jossain vaiheessa asiaa.
Mallan jalka on ollut hyvänä ja esimerkiksi vuorokauden aikana kävellyt 20 kilsaa metsälenkkiä ei näy koiran voinnissa tai jalassa. Hyvä juttu. Ainut mikä Mallalla on, on se, että se on jälleen juoksujen tultua kuihduttanut itsensä oikein nahkarotaksi. Se syö yli 4 dl energiaruokaa päivässä (tällä määrällä aktiivisempi ja painavampi Seela vaan lihoo) ja silti mikään ei tartu. Turkki sillä onneksi on että senkin uskaltaa Erkkarikehään viedä.
Tunnarissa on tehty nyt liian pitkään sitä oikean välitöntä merkkaamista, ja kehua kun koira on se suuhun nostanut. Nyt tarvitaan tunnarikapulan noutoharjoituksia ja toivotaan että se ei sekoita koko liikettä kun muuten Malla nykyään hyvin itsevarmasti jo merkkaa oman. On tämä yksi harmaiden hiuksien liike.
Ihan tavattomasti kerrottavaa. Aloitetaas kuvilla.
Niin, siis, punainen pieni projekti alkaa olla loppusuoralla, pennut täyttivät kuusi viikkoa, lennot Saksaan varattu ja kauhun ja innon sekaisin tuntein odottelen "Karkkia" kotiutuvaksi.
Minulta kysyttiin että miksi juuri tämä yhdistelmä ja uusi "sika säkissä". Olen ihaillut Jumpin Jokers -koiria jo useamman vuoden, pohtinut Seelan lähisukulaisen hankkimista, toivonut harrastus- ja terveystuloksia vanhemmilta.
Karkin isä on maksi3 -luokassa kisaava Jumpin Jokers Guilian "Joey". Joeyn isän (Wallaby Ned Kelly) emä on Wallaby Longreach Blu Lexi, eli Seelan isän (Wallaby Lucknow Lad) täyssisko. Muitakin linkkejä sukutaulusta löytyy.
Karkin emä on amerikantuonti, jonka kanssa harrastetaan SAR:ia ja se on hyväksytty "koulukoira". Yhdistelmä kiinnitti jo viime syksynä huomioni ja tässä nyt ollaan ja pentua odotellaan kotiin. Nähtäväksi jää mikä pienestä kasvaa. Itse olen syvästi sitä mieltä että sen ei oikeastaan tartteisi kasvaa medi-rajasta yli mutta aika sitten näyttänee sen. Vielä jännätään kuulotesti ennen kuin lyödään lukkoon mikä pentu menee kenellekin.
SEELA: No siis, varmaan isoin juttu oli se, että ME SAATIIN SM-NOLLAT KASAAN!
Joensuussa 4.5. juostiin tuplanolla, ensin nolla hyppäriltä, ja sitten pelastelunolla agiradalta ja nyt ne on kasassa! Melkoinen agilityputki vedettiin pariin viikkoon joten Seela on ollut kohta pari viikkoa aksatauolla, se on hierottu, mut on hierottu ja nyt sitten tänään juhlistetaan mun kesäloman alkua menemällä treeneihin.
Meidän "viimeinen" SM-nolla tallentui videollekin.
Nooh, agitauon aikana ei tietenkään ihan täysin lomailtu kuitenkaan. Mun tokomotivaatio Seelan kanssa on ollut aivan täysin, ja vakavasti nollassa. En meinaa jaksaa työstää samoja asioita, enkä jaksa opettaa uuttakaan. Seela on selkeästi Mallaa "raskaampi" tokokoira, ei motivaation takia vaan kun se on niin jotenkin... rauhallinen. Se on innokas mutta diesel. Malla yrittää ja tarjoaa ja Seela kattoo notta häh, mitäsäämeinaatniinkuhä? Noh, Dieseelan kanssa käytiin 19.5. Askolassa, tuomarina toimi Harri Laisi.
Seuraaminen 8½
Liikeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 8
Liikkeestä seisominen 10
Nouto 7½
Kauko-ohjaus 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
Seuraamisessa paikka vähän eli, luoksari vähän valui, ja noudossa tarvitsi toisen käskyn ennen kuin lähti kapulalle. Muuten oli minunkin mielestäni hyvä suoritus, kaukoissa Seela jopa ihan oikeasti näytti minusta parastaan, tosi napakat, tarkat ja näyttävät vaihdot. Kuuma kenttä meinasi tehdä monelle koiralle tepposet, mutta Seela pysyi ihan skarppina suorituksen. Tuomari antoi kehuja että kaikki perusteet on kunnossa, koira tietää mitä tekee, osaa teknisesti ja on innokas, pienellä viilauksella erinomainen suoritus.
Pisteitä kertyi 185, KP ja luokkavoittokin saatiin.
Ilmoitin Seelan karjakoirien rotumestaruustokoonkin, mutta saas nähdä, tuskin meillä kahta hyvää koetta on peräkkäin kumminkaan. Eniten jännittää oikeastaan se, että kokeeseen mennään seuraavana aamuna kun olen yöllä kotiutunut Saksasta Karkin kanssa, joten voi itsellä väsy painaa ja ajatukset harhailla.
Seela on ilmoitettu myös Erkkariin, emme odota menestystä. :D
2. valmennuspäiväkin on takana, ja tällä kertaa aloitimme koirien osuudella.
Seelassa näkyi että väsymys painoi, mutta ihan hyvin valmennus koiran kanssa meni.
Sitten tehtiin ohjaajien fysiikkaa, ensin lämmittelyjuoksua.
Lämmittelyn jälkeen muistuteltiin edellisen kerran fysiikka.
3 x puomin mitta polvet pakaroihin, lyhyellä väleillä askelia
3 x puomin mitta kyykyillä
3 x puomin mitta tupla-askeleella liikkuen
3 x puomin mitta kyynärä ja polvi ristiin nostaen
3x tuolinkaato
Pienen huilin jälkeen ruvettiin sitten treenailemaan kiihdytyksiä ja liikkeellelähtöjä. Aloitettiin kaarrejuoksulla. Tarkoitus oli tulla ennaltamerkittyyn kaarteeseen niin että kaarteessa ohjaajalla jo maksimivauhtia. Juoksun suuntaa tarkennettiin laittamalla kontrollimerkit niille kohdin mihin asti kaarre ei saanut viettää. 5 x toistoja molempiin suuntiin.
Liikkeellelähtöharjoitus, merkit 5, 10 ja 15 metrin päässä. Viisi toistoa kullekin lähdölle. Tarkoitus oli tukevasta lähtöasennosta, tukijalka valmiina ja paino alhaalla päästä lähtemään merkin soidessa, ensin täysiä 5 metriin, sitten kymmeneen ja lopuksi viiteentoista.
Liikkeellelähtöharjoitus kilpajuoksuna.
Viimeisenä tehtiin erilaisia lähtöharjoituksia kahdessa ryhmässä. Jokaista eri variaatiota tehtiin kolme toistoa. Ensin ihan tavallinen lähtö naama menosuuntaan, sitten naama toiseen suuntaan. Lähtö istualtaan naama molempiin suuntiin ja lopulta vielä makuulta lähdöt, sekä selältään että mahaltaan, kasvot kumpaankin suuntaan. Olipa vaikeaa päästä liikkeelle ja hyvin erikoisia lihaksia oli treenien jälkeen kipeänä.
MALLA: Malla suvaitsi juuri Askolan koetta edeltävänä maanantaina aloittaa viimein, vain kaksi kuukautta aikataulusta jäljessä, juoksun. Jos oikein ärsyttävästi käy niin ei edes ehdi lopettaa rotumestaruuksiin mennessä. Mallan kanssa olisi jopa intoa kokeilla kokeita, treenit on sujuneet pääsääntöisesti hyvin, tunnari on edistynyt (ja ottanut välillä takapakkiakin) ja voittajan liikkeitä on kiva tehdä ja harjoitella. Toivotaan että kokeisiinkin olisi jossain vaiheessa asiaa.
Mallan jalka on ollut hyvänä ja esimerkiksi vuorokauden aikana kävellyt 20 kilsaa metsälenkkiä ei näy koiran voinnissa tai jalassa. Hyvä juttu. Ainut mikä Mallalla on, on se, että se on jälleen juoksujen tultua kuihduttanut itsensä oikein nahkarotaksi. Se syö yli 4 dl energiaruokaa päivässä (tällä määrällä aktiivisempi ja painavampi Seela vaan lihoo) ja silti mikään ei tartu. Turkki sillä onneksi on että senkin uskaltaa Erkkarikehään viedä.
Tunnarissa on tehty nyt liian pitkään sitä oikean välitöntä merkkaamista, ja kehua kun koira on se suuhun nostanut. Nyt tarvitaan tunnarikapulan noutoharjoituksia ja toivotaan että se ei sekoita koko liikettä kun muuten Malla nykyään hyvin itsevarmasti jo merkkaa oman. On tämä yksi harmaiden hiuksien liike.
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Päivitykset laahaa, Huhtikuu agilityn parissa
Äh, miten sitä taas on ollut laiska ja saamaton päivittämään. Välillä tulee pohdittua onko blogin pitäminen ylipäätään järkevää, kun tuntuu, ettei kuitenkaan muista ja jaksa kirjoittaa ihan kaikkea mitä pitäisi.
Huhtikuu on sujunut koiraharrastusrintamalla normaaliin tapaansa.
MALLA: Mallan kanssa on todella yritetty tehdä asioita. Tunnaria eri liikkureilla ja muitakin palasia voittajaluokasta. Harmitusta aiheuttaa leikattu polvi. Reilu viikko sitten Malla ensin lenkillä oli hyvin vaisu ja seuraavana päivänä alkoi illalla ontua. Episodi oli lyhytkestoinen mutta sai taas pohtimaan mikä mahtaa olla punaisen akan tulevaisuus. Agilityä ei olla tehty, lenkit ovat olleet normaalin mittaisia jne. joten polvea ei ole ylenmäärin rasitettu. Alkukevään jäiset sateet varmaan jonkin verran polveen vihloivat, koska jäisillä sateilla selkeästi Malla on haluton lenkkeilemään, ja muutenhan tuo ei kyllä ole nirso säiden kanssa.
Liikeet on ihan ok tällä hetkellä. Tunnari jopa mennyt taas pikkuaskelia eteenpäin. Nähtiin sellainenkin ihme että Malla heti omaan törmättyään jo nosti sen suuhun! Pudotti kylläkin ja haisteli loput kapulat, mutta edistystä edistystä. Tunnarikapulatalkoot alkaa olla ajankohtaiset, kaksi muovipussillista niitä on saatu tuhlattua kolmessa kuukaudessa.
Kävimme myös maanantaina tokoilemassa ja otettiin iskän järkkäri käyttöön:
Huhtikuu on sujunut koiraharrastusrintamalla normaaliin tapaansa.
MALLA: Mallan kanssa on todella yritetty tehdä asioita. Tunnaria eri liikkureilla ja muitakin palasia voittajaluokasta. Harmitusta aiheuttaa leikattu polvi. Reilu viikko sitten Malla ensin lenkillä oli hyvin vaisu ja seuraavana päivänä alkoi illalla ontua. Episodi oli lyhytkestoinen mutta sai taas pohtimaan mikä mahtaa olla punaisen akan tulevaisuus. Agilityä ei olla tehty, lenkit ovat olleet normaalin mittaisia jne. joten polvea ei ole ylenmäärin rasitettu. Alkukevään jäiset sateet varmaan jonkin verran polveen vihloivat, koska jäisillä sateilla selkeästi Malla on haluton lenkkeilemään, ja muutenhan tuo ei kyllä ole nirso säiden kanssa.
Liikeet on ihan ok tällä hetkellä. Tunnari jopa mennyt taas pikkuaskelia eteenpäin. Nähtiin sellainenkin ihme että Malla heti omaan törmättyään jo nosti sen suuhun! Pudotti kylläkin ja haisteli loput kapulat, mutta edistystä edistystä. Tunnarikapulatalkoot alkaa olla ajankohtaiset, kaksi muovipussillista niitä on saatu tuhlattua kolmessa kuukaudessa.
Kävimme myös maanantaina tokoilemassa ja otettiin iskän järkkäri käyttöön:
Kebakon juoksut eivät ole vieläkään alkaneet. Viime juoksuista on nyt 9 kk, ja pisin väli mitä juoksuissa on ollut. Tarkoitus olisi näiden juoksujen jälkeen akka steriloida - toki pitää ensin konsultoida lääkäreitä että mitkä riskit ovat nukutuksen suhteen, kun viimeksi herääminen oli vaikeaa.
SEELA: Seela on viettänyt agilitykoiran elämää. Treeneissä sujuu sairaan hyvin. Tai ainakin tuntuu, että sujuu. ACE:n koulutuksessa kävimme 4.4. ja tehtiin hyvää rataa pitkät pätkät. Oma fiilis oli hyvä ja koira toimi. Renkaan heikompi osaamistaso näkyi selkeästi kun Seela ei kestänytkään sillä päällejuoksua, joten rengas on ollut syynissä vähän tarkemmin nyt. Koulutuksen ratapätkiä videolla:
Noh, hyvillä mielin onnistuneiden koulutusten ja treenien jälkeen lähdettiin Lempäälään kisaamaan. Sielläpä pakka sitten levisi ihan kokonaan. Ensimmäinen rata on varmaan koko meidän agilityhistorian hirvein. En usko että koskaan pystyn kyseistä videota katsomaan ja löytämään siitä jotain suloista mielihyvää. Koiran ja mun kemiat ei toimineet radalla pätkän vertaa ja kun virheitä tuli niin sitten en enää itse jotenkin pystynyt tekemään mitään. Oma sisu ei anna kesken radan luovuttaa, mutta nyt oli lähellä.
Tokalle radalle lähdin sitten entistä jännittyneempänä, koska en arvannut yhtään mitä tapahtuu ja mitä ylipäätään tulee tapahtumaan. Takaakiertoja ja välistävetoja radalla = just asiat jotka ei joko toimineet edellisellä radalla tai eivät ole koskaan kisoissa toimineet vaan päätyneet hylkyyn. Rohkeus ei riittänyt lähteä yrittämään joten kovin tökeröiden kuvioiden kanssa radalle.
Jokseenkin ällistyttävää, että onnistuimme sitten rääpimään kuitenkin nollan kasaan. Viidennen kolmosluokan nollan. SM-kisoihin tarvittaisi vielä tupla, ja toki sitä pitää yrittää, mutta ehkä on ollut vähän sellainen tähtiin kurkottamisen fiilis ja liikaa painetta siitä että pitäisi osata ja pystyä jne. Jo nää viisi nollaa on hurja juttu ilman ylimääräisiä paineita jostain SM-nollista. Nyt pitäs keskittyä saamaan treenifiilis ja liikkuminen kisaradoille. Se voisi ratkaista myös joitain kontaktiongelmia. Nyt ohjaan kontaktreilla kun hermoheikko, huudan ja vaadin. Treeneissä sanon kerran kiipee ja sitten annan koiran hoitaa loput. Joten ihan saan peiliin katsoa kontaktien suhteen. Toki pitäisi muistaa myös vahvistaa niitä.
Seuraavat kisat onkin sitten Joensuussa 4.5. Suunnitelmissa olisi myös Pieksämäki 9.5.
Seela on välillä leikkinyt myös tokokoiraa, koska haluaisin sen ilmoittaa karjisten rotumestaruuksiin kesäkuun alkuun. Avoimen liikkeet ovat koiralla ok muistissa. Mua niiden tekeminen pännii joten ollaan ihan paria hassua liikettä tehty ja that's it. Viime treeneissä otettiin ruudun muistelua Seelalle, ja se tuntui piristävän koiraakin kivasti. Seelastakin maanantailta muutama kuva:
Ai että, kuukauden kuluttua koittaakin jo kesäloma. Ihanaa päästä ensi kertaa oikein palkan kanssa lomailemaan. Toiveissa olisi, että kesäloman aikana lauma kasvaisi karjakoiranpennulla, mutta vielä on monta viikkoa edessä ennen kuulotestiä joten ei riemuita ennen kuin asiat on selvillä. Jos hyvin käy niin luvassa olis jotain makiaa.
Ihanaa on kyllä sekin kun lumet sulaa, pyöräreitit paljastuu, järvissä pääsee kohta uimaan ja saa lenkkeillä päivät ja nukkua (Sentti kainalossa yöt). Tällein yövuorossa kirjoittaessa kun tuntuu että tuota jälkimmäistä olisi tehnyt liian vähän.
torstai 28. helmikuuta 2013
Agilitykisat Jyväskylä 16.2.
Mallan radat oli oikein kivoja tehdä, pikkuvirheitä, ja sitten mun todella upea perseelle lentäminen. Harrastuksen huippuhetkiä suorastaan. Sannille kiitos kuvaamisesta.
Seelan A-rata 10 vp, yliaikaa +4,74, lähtösika, ja keinulta hölmö lipeäminen
Seelan B-rata kääntyi hylyn puolelle.
Kontakti- ja lähtökuuri olisi siis enemmän kuin tarpeen. Miten ei vaan oma pää kestä vaatia kisoissa noita kontakteja. Ryysään liian lähelle ja äh. Nooh, eipähän lopu treenaaminen kesken.
Tänään (tai eilen, kun näin yöllä kirjoittelen) alkoi uusi treenijakso ja heti löydettiin mahtava kotiläksy. Kepeille hakeutuminen vaikka putkia olis houkuttimena. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun sininen sinkosi putkeen onnellisena. Sen sijaan linjaaminen sujui oikein kivasti, ja muutenkin oli hyvää rataa.
Nyt en olekaan ilmoittanut koiria kisoihin. Mallan kanssa sen sijaan lähdetään viikon päästä Ruotsiin näyttelyyn. Iiks. Mallahan ei ole liki kahteen vuoteen ollut näyttelyssä lainkaan. Ihan huimia odotuksia en ole kasannut, mutta kivahan tuo on reissuun päästä. Eikä tuliaisia tietenkään pahitteeksi laittaisi.
Seelan A-rata 10 vp, yliaikaa +4,74, lähtösika, ja keinulta hölmö lipeäminen
Seelan B-rata kääntyi hylyn puolelle.
Kontakti- ja lähtökuuri olisi siis enemmän kuin tarpeen. Miten ei vaan oma pää kestä vaatia kisoissa noita kontakteja. Ryysään liian lähelle ja äh. Nooh, eipähän lopu treenaaminen kesken.
Tänään (tai eilen, kun näin yöllä kirjoittelen) alkoi uusi treenijakso ja heti löydettiin mahtava kotiläksy. Kepeille hakeutuminen vaikka putkia olis houkuttimena. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun sininen sinkosi putkeen onnellisena. Sen sijaan linjaaminen sujui oikein kivasti, ja muutenkin oli hyvää rataa.
Nyt en olekaan ilmoittanut koiria kisoihin. Mallan kanssa sen sijaan lähdetään viikon päästä Ruotsiin näyttelyyn. Iiks. Mallahan ei ole liki kahteen vuoteen ollut näyttelyssä lainkaan. Ihan huimia odotuksia en ole kasannut, mutta kivahan tuo on reissuun päästä. Eikä tuliaisia tietenkään pahitteeksi laittaisi.
Tokovinkeitä
Tokkopa tokkoo. Tai jotain.
Kaveriporukalla ollaan yritetty kerta viikkoon käydä tekemässä tokoa ja vähän katsella muiden touhuja ja keksiä uusia tapoja ja niksejä treenata, jottei treenit olisi aina yhtä ja samaa. Lisäksi yritetty saada häiriötreeniä.
Ensin 14.2. oli NOUTO -teemainen treeni
Seelalle aloitin opettamaan ohjattua. Aika näpsäkästi neiti tajusi mitä toivottiin. Seuraa katsetta erityisesti lähtiessään hakemaan.
Lisäksi tehtiin noutoa häiriössä, eli leluja oli ympäri kenttää ja se noutokapula olisi pitänyt hakea. Ekat toistot ok, mutta mitäs sitten kävikään. Pakko iski taas hinkata onnistunutta = "ai, et siis tarkoittanut että näin" = tuon sulle sit näitä muita esineitä. Nooh, huumorin kautta. Lopuksi yksi liikkuroitu nouto, ihan ok.
Malla teki vain kentäntyhjennyksen, eli nouti minulle kaikki kentälle jääneet lelut. Sitten sai riekkua narupallolla. Oli tyytyväinen akka. Kotipihassa vielä tunnari, jossa pientä maistelua, mutta oma tuotiin.
21.2. aiheena JÄÄVÄT
Ensin tehtiin perinteistä "kuka ehtii ensin" -jäävät -kisailua. Eli koirakot kävelevät sikin sokin ja käskystä joko tekevät maahanmenon, istumisen tai seisomisen. Kolme kertaa hitaimmaksi valittu koirakko putosi pelistä. Tehtiin muutama kierros. Koiria sai auttaa kaikilla tavoin. Se mikä yllätti oli Seelan nopeus tässä. Mallakin pärjäsi aika pitkälle, itse tuli eläydyttyä liikaakin ja välillä pyörin maassa koirien kanssa. Mukava ja rento harjoitus mielestäni. Samalla hyvää häiriötreeniä.
Toinen treeni oli "Jono liikkuu" -jäävät, jossa ruutumerkkien kohdalla tehdään jäävä liike jonossa kulkien, ja ohjaaja kulkee edelläkulkevan koiran edestä ja takanaolevan takaa, ennen kuin palaa oman koiran rinnalle ja jono lähtee uudestaan liikkeelle. Hyvä treeni sekä kehäänsiirtymisen kannalta, että häirittynä jäävien testailuun. Malla teki hyvät vaihdot, kaikki jäävät oli muistissa. Seela yllätti tekemällä liikkeestä istumisen, ensimmäistä kertaa se kun moista liikettä teki "kuka ehtii ensin" -pelissä. Ehkä sitä taas huomaa aliarvioivansa noiden oppimis- ja yhdistelykykyä.
Omakehu voipi haista, mutta hauskat ja erilaiset treenit, koirat sai paljon palkkaa ja oli hyväntuulisia.
Malla teki lopuksi tunnarin, ja siis aivan todella hieno tunnari olikin, rauhallinen lähtö, rauhallinen kapuloille meno, haistelu, ja varmasti oma matkaan ja mun luokse. JESJESJES. Melkoiset palkat ja kiitokset akka saikin.
Tällä viikolla käytiin tiistai-aamuna treenaamassa Jattilassa Aijan kanssa, Malla teki ruutua, hyppynoutoa, yhden metallin (jolle TAAS varasti), vähän kaukoja ja tunnarin. Tunnarissa takapakkia, toi väärän ensin, sitten oikean. Otettiin uudet kapulat ja uudestaan liike, ja nyt ok tunnari.
Seela teki luoksetulon stoppia putken kautta, hyppyä, vähän seuraamista, ja lopuksi myös tunnarin. Unohdin että Seelalla oli nuuskunappulat vielä tunnarien välissä joten eka meni sähellykseksi. Nuuskunappuloiden kanssa otti nätisti oman.
Hyvä me. Toko on kivvaa.
Kaveriporukalla ollaan yritetty kerta viikkoon käydä tekemässä tokoa ja vähän katsella muiden touhuja ja keksiä uusia tapoja ja niksejä treenata, jottei treenit olisi aina yhtä ja samaa. Lisäksi yritetty saada häiriötreeniä.
Ensin 14.2. oli NOUTO -teemainen treeni
Seelalle aloitin opettamaan ohjattua. Aika näpsäkästi neiti tajusi mitä toivottiin. Seuraa katsetta erityisesti lähtiessään hakemaan.
Lisäksi tehtiin noutoa häiriössä, eli leluja oli ympäri kenttää ja se noutokapula olisi pitänyt hakea. Ekat toistot ok, mutta mitäs sitten kävikään. Pakko iski taas hinkata onnistunutta = "ai, et siis tarkoittanut että näin" = tuon sulle sit näitä muita esineitä. Nooh, huumorin kautta. Lopuksi yksi liikkuroitu nouto, ihan ok.
Malla teki vain kentäntyhjennyksen, eli nouti minulle kaikki kentälle jääneet lelut. Sitten sai riekkua narupallolla. Oli tyytyväinen akka. Kotipihassa vielä tunnari, jossa pientä maistelua, mutta oma tuotiin.
21.2. aiheena JÄÄVÄT
Ensin tehtiin perinteistä "kuka ehtii ensin" -jäävät -kisailua. Eli koirakot kävelevät sikin sokin ja käskystä joko tekevät maahanmenon, istumisen tai seisomisen. Kolme kertaa hitaimmaksi valittu koirakko putosi pelistä. Tehtiin muutama kierros. Koiria sai auttaa kaikilla tavoin. Se mikä yllätti oli Seelan nopeus tässä. Mallakin pärjäsi aika pitkälle, itse tuli eläydyttyä liikaakin ja välillä pyörin maassa koirien kanssa. Mukava ja rento harjoitus mielestäni. Samalla hyvää häiriötreeniä.
Toinen treeni oli "Jono liikkuu" -jäävät, jossa ruutumerkkien kohdalla tehdään jäävä liike jonossa kulkien, ja ohjaaja kulkee edelläkulkevan koiran edestä ja takanaolevan takaa, ennen kuin palaa oman koiran rinnalle ja jono lähtee uudestaan liikkeelle. Hyvä treeni sekä kehäänsiirtymisen kannalta, että häirittynä jäävien testailuun. Malla teki hyvät vaihdot, kaikki jäävät oli muistissa. Seela yllätti tekemällä liikkeestä istumisen, ensimmäistä kertaa se kun moista liikettä teki "kuka ehtii ensin" -pelissä. Ehkä sitä taas huomaa aliarvioivansa noiden oppimis- ja yhdistelykykyä.
Omakehu voipi haista, mutta hauskat ja erilaiset treenit, koirat sai paljon palkkaa ja oli hyväntuulisia.
Malla teki lopuksi tunnarin, ja siis aivan todella hieno tunnari olikin, rauhallinen lähtö, rauhallinen kapuloille meno, haistelu, ja varmasti oma matkaan ja mun luokse. JESJESJES. Melkoiset palkat ja kiitokset akka saikin.
Tällä viikolla käytiin tiistai-aamuna treenaamassa Jattilassa Aijan kanssa, Malla teki ruutua, hyppynoutoa, yhden metallin (jolle TAAS varasti), vähän kaukoja ja tunnarin. Tunnarissa takapakkia, toi väärän ensin, sitten oikean. Otettiin uudet kapulat ja uudestaan liike, ja nyt ok tunnari.
Seela teki luoksetulon stoppia putken kautta, hyppyä, vähän seuraamista, ja lopuksi myös tunnarin. Unohdin että Seelalla oli nuuskunappulat vielä tunnarien välissä joten eka meni sähellykseksi. Nuuskunappuloiden kanssa otti nätisti oman.
Hyvä me. Toko on kivvaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)