Huhtikuu on sujunut koiraharrastusrintamalla normaaliin tapaansa.
MALLA: Mallan kanssa on todella yritetty tehdä asioita. Tunnaria eri liikkureilla ja muitakin palasia voittajaluokasta. Harmitusta aiheuttaa leikattu polvi. Reilu viikko sitten Malla ensin lenkillä oli hyvin vaisu ja seuraavana päivänä alkoi illalla ontua. Episodi oli lyhytkestoinen mutta sai taas pohtimaan mikä mahtaa olla punaisen akan tulevaisuus. Agilityä ei olla tehty, lenkit ovat olleet normaalin mittaisia jne. joten polvea ei ole ylenmäärin rasitettu. Alkukevään jäiset sateet varmaan jonkin verran polveen vihloivat, koska jäisillä sateilla selkeästi Malla on haluton lenkkeilemään, ja muutenhan tuo ei kyllä ole nirso säiden kanssa.
Liikeet on ihan ok tällä hetkellä. Tunnari jopa mennyt taas pikkuaskelia eteenpäin. Nähtiin sellainenkin ihme että Malla heti omaan törmättyään jo nosti sen suuhun! Pudotti kylläkin ja haisteli loput kapulat, mutta edistystä edistystä. Tunnarikapulatalkoot alkaa olla ajankohtaiset, kaksi muovipussillista niitä on saatu tuhlattua kolmessa kuukaudessa.
Kävimme myös maanantaina tokoilemassa ja otettiin iskän järkkäri käyttöön:
Kebakon juoksut eivät ole vieläkään alkaneet. Viime juoksuista on nyt 9 kk, ja pisin väli mitä juoksuissa on ollut. Tarkoitus olisi näiden juoksujen jälkeen akka steriloida - toki pitää ensin konsultoida lääkäreitä että mitkä riskit ovat nukutuksen suhteen, kun viimeksi herääminen oli vaikeaa.
SEELA: Seela on viettänyt agilitykoiran elämää. Treeneissä sujuu sairaan hyvin. Tai ainakin tuntuu, että sujuu. ACE:n koulutuksessa kävimme 4.4. ja tehtiin hyvää rataa pitkät pätkät. Oma fiilis oli hyvä ja koira toimi. Renkaan heikompi osaamistaso näkyi selkeästi kun Seela ei kestänytkään sillä päällejuoksua, joten rengas on ollut syynissä vähän tarkemmin nyt. Koulutuksen ratapätkiä videolla:
Noh, hyvillä mielin onnistuneiden koulutusten ja treenien jälkeen lähdettiin Lempäälään kisaamaan. Sielläpä pakka sitten levisi ihan kokonaan. Ensimmäinen rata on varmaan koko meidän agilityhistorian hirvein. En usko että koskaan pystyn kyseistä videota katsomaan ja löytämään siitä jotain suloista mielihyvää. Koiran ja mun kemiat ei toimineet radalla pätkän vertaa ja kun virheitä tuli niin sitten en enää itse jotenkin pystynyt tekemään mitään. Oma sisu ei anna kesken radan luovuttaa, mutta nyt oli lähellä.
Tokalle radalle lähdin sitten entistä jännittyneempänä, koska en arvannut yhtään mitä tapahtuu ja mitä ylipäätään tulee tapahtumaan. Takaakiertoja ja välistävetoja radalla = just asiat jotka ei joko toimineet edellisellä radalla tai eivät ole koskaan kisoissa toimineet vaan päätyneet hylkyyn. Rohkeus ei riittänyt lähteä yrittämään joten kovin tökeröiden kuvioiden kanssa radalle.
Jokseenkin ällistyttävää, että onnistuimme sitten rääpimään kuitenkin nollan kasaan. Viidennen kolmosluokan nollan. SM-kisoihin tarvittaisi vielä tupla, ja toki sitä pitää yrittää, mutta ehkä on ollut vähän sellainen tähtiin kurkottamisen fiilis ja liikaa painetta siitä että pitäisi osata ja pystyä jne. Jo nää viisi nollaa on hurja juttu ilman ylimääräisiä paineita jostain SM-nollista. Nyt pitäs keskittyä saamaan treenifiilis ja liikkuminen kisaradoille. Se voisi ratkaista myös joitain kontaktiongelmia. Nyt ohjaan kontaktreilla kun hermoheikko, huudan ja vaadin. Treeneissä sanon kerran kiipee ja sitten annan koiran hoitaa loput. Joten ihan saan peiliin katsoa kontaktien suhteen. Toki pitäisi muistaa myös vahvistaa niitä.
Seuraavat kisat onkin sitten Joensuussa 4.5. Suunnitelmissa olisi myös Pieksämäki 9.5.
Seela on välillä leikkinyt myös tokokoiraa, koska haluaisin sen ilmoittaa karjisten rotumestaruuksiin kesäkuun alkuun. Avoimen liikkeet ovat koiralla ok muistissa. Mua niiden tekeminen pännii joten ollaan ihan paria hassua liikettä tehty ja that's it. Viime treeneissä otettiin ruudun muistelua Seelalle, ja se tuntui piristävän koiraakin kivasti. Seelastakin maanantailta muutama kuva:
Ai että, kuukauden kuluttua koittaakin jo kesäloma. Ihanaa päästä ensi kertaa oikein palkan kanssa lomailemaan. Toiveissa olisi, että kesäloman aikana lauma kasvaisi karjakoiranpennulla, mutta vielä on monta viikkoa edessä ennen kuulotestiä joten ei riemuita ennen kuin asiat on selvillä. Jos hyvin käy niin luvassa olis jotain makiaa.
Ihanaa on kyllä sekin kun lumet sulaa, pyöräreitit paljastuu, järvissä pääsee kohta uimaan ja saa lenkkeillä päivät ja nukkua (Sentti kainalossa yöt). Tällein yövuorossa kirjoittaessa kun tuntuu että tuota jälkimmäistä olisi tehnyt liian vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti