Kuten harvat seuraajani arvannevatkin, edelliset kolme postausta on kirjoitettu yövuoron pimeinä hetkinä ja jälkijunassa. Mutta ovatpahan nyt ylhäällä ja muistissa.
Ollaan vietetty nyt tietyllä tavalla hiljaiseloa, mulla on ollut töissä melkoista hulinaa ja vuoden päätavoitteet on saavutettu joten hetkeksi ollaan jätetty kisat vähemmälle, keskitytty mukavien juttujen treenailuun, Karkin ja Seelan kanssa jäljestetty, ja pääsipä Mallakin jäljelle tuossa taannoin, ja otettu ilo irti sateisesta syksystä.
Karkki täyttää pian 7kk, Seela 5 vuotta ja Malla täytti kahdeksan. Aika kivasti kolmikko on hitsautunut yhteen. Mallan verikorvan ollessa kipeä tapahtui semmoinenkin ihme, että akat ottivat yhteen. Viime kerrasta olikin varmaan se kaksi vuotta aikaa. Ei mitään isompia havereita, kunhan paljon ääntä (tietysti myöhään illalla) ja kun karjasin itse väliin että nyt riittää niin hyvä etteivät juosseet pöydän alle päällekäin turvaan hirveää omistajaansa. Karkin ollessa yövuoron jälkeen Ellin luona hoidossa pistivät tytöt lempeäksi hammaspainiksi entiseen tapaan, Karkin ollessa paikalla Seelan ja Mallan keskinäiset leikit ei oikeen onnistu.
Seelan kanssa on jatkettu Kurkisen Kimin valmennuksissa ja koira kulkee sairaan hyvin, ohjaaja sitten aina ei. Vaan kyllä sitä huomaa silti monessa miten paljon on mennyt eteenpäin. Tekninen osaaminen ja liikkumisen varmuus on parantunut huimasti, vaikkei nyt missään nimessä voi sanoa, että näiltä osin olisin vielä siellä missä toivoisin. Mitä varmemmin ja rohkeammin ohjaan, sitä varmemmin ja lujempaa menee Seela, ja motivaatio pitää kehitys noususuhdanteisena on kyllä kova.
Karkkikin on kehittynyt hurjasti, jäin ehkä itse turhan pitkäksi aikaa kiinni ajatukseen ettei leikki maita, kun hampaiden vaihtuessa leikki tyssäsi hetkeksi kokonaan. Nyt pennusta oikeen näkee, kuinka se nauttii leikkimisestä ja sen asenne leikkimiseen on ihana. Kahden lelun leikillä saan jopa leluja itseäni lähelle, mutta auta armias jos heittää esim. pallon palkaksi. Juuri maanantaina todistettiin tilannetta jossa Karkki häippäsi hakualueelta pallo suussa aivan omia reittejään rallattamaan pallo suussa eikä ihan hirveesti ees kiinnostanut vaikka mentiin sitten Aijan kanssa pentua piiloon. Pitäisi oikeasti ottaa työn alle tuo lelujen palautus. Seuraavaan päivitykseen mennessä olen toivottavasti tehnyt asian eteen jotain.
Karkin papereista ei ole kuulunut vieläkään mitään. Eikä juoksuista sen puoleen. Pari kertaa Malla on sitä melko kiinnostuneena haistellut, mutta saas nähdä. Kasvupyrähdyksiäkään en ole huomannut ja vielä säkä on Seelaa matalammalla. Meditoive siis elää vahvasti edelleen.
Hirveän kiva ja ihana pentuhan se on. Pöhinäkausikin on helpottanut.
Mallan korva on tuottanut harmaita hiuksia mutta on ehkä aavistuksen mennyt parempaan. Mallan kanssa treenailut on olleet tauolla, ja ollaan keskitytty lenkkeilyyn. Jalka on hyvässä kunnossa ollut nyt jo pidempään ja toivottavasti pysyykin sellaisena.
Veronpalautuksista on vähän suunnitteilla asioita koirien päänmenoksi. Seelalta pitäisi tutkia selkä ja Mallalta poistaa kohtu. Silmätutkimukset varmaan touhutaan yhtä aikaa sitten kun Karkillekin se tulee ajankohtaiseksi ja löydetään sopiva joukkotarkki. Ja kunhan Karkin paperit tulisi. Nih. Damn you VDH.
Karkista muuten pienen pieni tokovideo:
Ja vielä ytimekkäämpi agilityvideo:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti