Padasjoelle lähdettiin melko täyteenpakatulla Volkswagenilla, pikkuiseen kolmioviseen Golfiin sulloutui kolme ihmistä, KUUSI karjakoiraa ja kolmen ihmisen ja kuuden koiran leiritarvikkeet.
Perjantai-iltaa vietettlauksen merkeissä. Koirakeilauksessa 15? 1,5 litran pulloa oli täytetty vedellä ja laitettu keilariviin. Jokaisella koiralla oli kaksi lähetystä pulloille. Kaatuneista pulloista sai 2 pistettä, ja jos koira otti pullon suuhun, niin siitä ei pisteitä saanut. Karkista oli ihan kiva juoksennella, mutta pulloihin se ei koskenut. Seelan sai kannustamalla kaatamaan pari pulloa. Mutta Malla. Kohta kahdeksan vuoden kokemus sähläämisestä tuotti viimein tulosta. Malla eksyi pullojen sekaan ja sähläsi, kaataen 8 pulloista, ja täten ylivoimaisesti voitti keilauksen. Hyvä Malla.
Loppuilta sujuikin sitten saunassa rentoutuen ja uiden tähtitaivaan alla. Kaikki olisi ollut täydellistä, mutta suurella ylpeydellä kun olin esitellyt Seelan löydetyt linjat, päätti Seela pitää bulkkipäivän ja veti sitten kaikkien kolmen koiran viikonlopun ruuat. Olin ilmoittanut Seelan sunnuntaille Heinolan kolmeen starttiin, joten pikkuisen otti päähän. Seela selvisi ähkystään kuitenkin tyylillä.
Lauantaina kävimme Vääksyssä treenaamassa karjisporukalla agilityä, ja olipas mukavaa! Olin suunnitellut kisamittaisen n. kolmosluokan radan jossa oli myös itse suunnittelijalla melkoisesti tekemistä, kun eräs sininen ei oikeen meinannut muistaa, että takaaleikkaus on _kääntävä_ ohjaus, eikä suinkaan tarkoita sitä, että takaaleikkauksesta huolimatta kannattaa vaan jatkaa edessähäämöttävien esteiden poimimista. Vaan kiva tietysti, että koira irtoaa.
Iltapäivä vietetiin tokokoulutuksessa Heli Kelhälän johdolla. Karkki oli ensin, ja näytettiin mitä osataan, ja lyhyen treenin jälkeen pyysin vinkkejä jatkoon. Mun naksuttimenkäyttö ja kehun ajoitus oli aikalailla pielessä. Suu käy koko ajan ja naksutin tekee mitä tahtoo. Nooh, rauhallisuutta mulle, mutta innostavat kehut silloinkun on tarpeen. Karkin imutusseuruu hyväpaikkaista ja asentoista. Noudossa meinaan kurottautua pennun ylle, malttia liikkeeseen! Luoksetulo on nopea ja iloinen ja laatikkoleikki on Karkista kivaa.
Seela teki luoksarin pysäytystä ja häiriöitynä estehypyn. Pitkästä aikaa saatiin Seelalle treeneihin tilanne jossa se otti vieraista (kovaäänisestä karjisihmislaumasta) painetta. Suoritti kympin arvoisesti hypyn vaikka pyysin sitten kyseisen porukan ihan "iholle". Iso palkka ja pois kentältä. Tehtiin myös paikkamakuu, joka varma ja rauhallinen. Malla teki liikkeestä istumisen, tunnarin, ruudun ja luoksetulon. Liikkeestä istuminen ei onnistunut kerralla, mua jännitti, äänensävy muuttuu, jolloin koira ei sitä kuuntele. Tokalla kerralla ok. En tiedä kinnasiko jalkakin vähän treeneissä.
Tunnarissa tapahtui jotain hämmentävää. Malla meni kapuloille, pitkään sillä meni haistellessa, mutta lopulta kun oma löytyi, toi Malla reippaana ja hymyilevänä häntä pystyssä tunnarikapulan mulle asti. Aivan mahtavaa!
Vieras, valmis ruutu oli vähän vaikea, meni sivuun, odotti ohjeita ja korjasi hyvin, mutta lähti sitten mun ihmeellisen rivakan kulmakäännöksen kohdalla ennakoimaan palkkaa ja nousi. Muuten jees. Luoksetulo tehtiin suorana, ja oli hyvä.
Iltaa vietettiin jälleen hyvässä seurassa saunoen, uiden ja syöden. Nukkumaan piti suunnata kohtuullisen aikaisin, kun kisapaikalla oli oltava jo yhdeksän maissa. Ja vähän meni tiukille, kun Heinolan ravirataa en meinannut mistään löytää. Ehdittiin kuitenkin paikalle.
Sisko Pulkkinen toimi kaikkien ratojen tuomarina. Ensimmäisenä agilityrata, jossa kaikki kontaktit ja hyppyneliö, jossa mentiin edestakaisin. Seela teki hienon radan, erityisesti olin otettu todella hienoista pysäytyskontakteista. Valitettavasti huumautuneena tästä, hukkasin rytmin, ajauduin väärälle puolelle keppejä ja reagoin väärin - olisin ehtinyt keppien jälkeen persjättöön, mutta rynnistin sitten liian tiukasti takaaleikkaamaan, jolloin Seela lähti mun ryntäyksen mukaan. Ei pitäisi järkyttyä, mutta että keppivirhe! Ja itseasiassa toinenkin kun kiihkeästi haukkuvan koiran lähettäminen uudestaan keppien alkuun ei heti onnistunutkaan. Loppurata sujui hienosti, ja keinun kontakti oli 10+!
Seuraava rata oli linjoiltaan melko samantyylinen, rytmitystä vaativa rata, jolla A kaksi kertaa ja keinu. Varmaa menoa A:lle asti, johon Seela ei sitten pysähtynyt, ei ensimmäisellä, eikä toisella kerralla. Mutta ei kontaktivirhettä tai muitakaan virheitä ja nollalla maaliin. Sijoitus oli neljäs.
Koira oli tuntunut kaksi rataa niin hyvältä, että kerrankin odotin innolla ja itsevarmana hyppäriä. Ja hyppyrata oli kuin nakutettu meille. Koiralle jos ehti rakentaa hyvät linjat, niin pääsi lähettämään koiraa jo pitkältä matkalta oikein. Radan kauhunhetki koettiinkin sitten siinä, että en ihan ehtinyt sinne minne olin aikonut asettua, kun Seela varasti lähdöstä (ARGH!) ja jouduin kierrättämään yhden siivekkeen eri kautta kuin olin ajatellut. Sain kuitenkin rytmistä kiinni, ja rata sujui ohjaussuunnitelman mukaan, Seela teki hienosti töitä ja nollalla maaliin. Siis TUPLA! Jes. Olin niiiiiin iloinen.
Ja sitten päästäänkin kirjoituksen otsikkoon. Heinolassa oli kisaamassa älyttömän nopeita koirakoita, tupla oli hieno juttu, mutta kun tuloslista lopulta saatiin seinälle, niin olin kiljua ääneen, Seela hyppärillä kakkospallille ja tuloslistan viimeisellä rivillä maaginen kirjainyhdistelmä: SERT-H!
Joten tik-tak-tik-tak alkoi naksuttamaan Seelan hyppyvaliokello! Toivottavasti saadaan agivaliokellokin raksuttamaan lähitulevaisuudessa.
On tuo vaan ihana koira, kerta toisensa jälkeen niin hienoa työtä ohjaajan mokailusta huolimatta. Tuntuu että tällä hetkellä ollaan samassa rytmissä Seelan kanssa. Se voi kyllä kadotakin pian, tiedän sen, mutta nautitaan nyt kun sitä kestää, ja riemuitaan vähän lisää Sertistä. Tämmöisiä sertejä ei ole muuten vielä aiemmin karjakoiralle Suomessa jaettu.
Lopuksi laitan vielä Remmin foorumilta kopioidun pienen tilastopläjäyksen Seelan agistarteista:
SEELA, 65 starttia (1-3 lk)
Hylkäysprosentti 49
Tulosprosentti 51
Nollaprosentti 28
Kolmosluokan nollaprosentti: 30
Keskinopeus (nollista): 3,94m/s
Keskinopeus (kolmosluokan nollista): 4,00m/s
Nopein nopeus (sama nopeus saatu hyppärillä ja agiradalla): 4,45 m/s
Pisin hylkäysputki: 6 perättäistä hylkyä
Paras Ranking-sija 104 (09/13)
Mukaan tarttui vielä kisapaikalta Karkille oma fleeceloimi, joka oli paitsi mukava yllä, myös äärettömän katu-uskottava. Kotona pikkuisen maittoi uni pitkän viikonlopun jälkeen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti