18.11. päästiin Seelan kanssa tuuraamaan Annaa ja Pipsaa ja kun sitten eilen iltavuoro vaihtui aamuksi ja uusi lista näytti vihreää valoa, niin Seelan kanssa nyt sitten tehdään neljän viikon valmennusmatka agilityn ihmeellisessä maailmassa. Vaikka edellinen postaus jo lyhyesti kuittasikin 1. treenin, niin laitetaas nyt vähän tarkemmin.
Ensimmäisenä tehtiin pientä itsetutkiskelua, tavoitteista ja muutenkin.
Päätavoite tämän koiran kanssa oli oikestaan vaikeaa miettiä. En vielä tiedä enkä osaa ajatella mihin kaikkeen meistä ehkä joskus on, joten konkreettinen ja mahdolliseksi näkemäni ja ylöskirjaamani tavoite on Seelan valioituminen agilitystä.
Muut tavoitteet on ohjaajan parempi liikkuminen, käännösten parantaminen, ohjaajan teknisen osaamisen ja rohkeuden parantaminen. Ja nää kaikki tavoitteet varmaan yhdessä olis sitä, että päästäisiin tekemään hyvää, nopeaa, rohkeaa ja hauskaa agilityä, jossa koiran on helppo lukea ohjaajaa ja jossa kumpikin hoitaa tonttinsa yhtä hyvin (ja kumpikin hoitaisi ne hyvin).
Tavoitteiden tiellä on varmaan ensisijaisesti etenkin kisoissa näkyvä ohjaajan jännitys, joka nostaa koiran vireen sfääreihin ja sitten meistä tulee semmoinen pelasteleva, toisilleen karjuva akkapari joka ei puolin ja toisin a) hoida omaa tonttiaan b) luota siihen että toinen hoitaa. Katsokaa vaikka se nollavoittorata ( https://www.youtube.com/watch?v=AqEZmqTLlEk ) , niin tämä näkyy aika konkreettisesti.
No se mikä on positiivista on se, että mehän tehdään näistä puutteista huolimatta tosi hyvää tulosta. Joku varmuus täytyy olla olemassa, vuosi sitten noustiin kolmosiin, meillä on 46 starttia kolmosissa, 13 nollatulosta, joka sisältää 3 x tuplat. Jotenkin pystytään pakka saamaan sen verran kasaan. Ehkä se on sitä että tunnen koiran ja tiedän miten se pitää viedä silloinkin kun nupit ja volyymi on kaakossa. Koen että tietyllä tavalla mun ja Seelan paketti on kasassa ja tunnen koirani hyvin. Seela on hyvin oppinut tai hyvin koulutettu monilta osin.
Ja agility on siis meistä molemmista mukavaa. Vaikka on tavoitteita, niin se ei oo se pääasia. Pääasia on ollut ja tulee olemaan se, että homman pitää olla mukavaa ja motivoivaa kummallekin.
18.11. ratapiirros, Tiia Vitikainen
3 ennakoiva valssi
4 pakkovalssi-valssi
5 vastaanottovalssi
7 takaakierto-niisto
8 pakkovalssi-valssi
10-13 ennakoivat, peruuttavat valssit, ohjaaja liikkuu metrimerkintojen 6-8 välissä koko ajan, eikä lähde mutkittelemaan
14 vastakäännös
15 takaakierto-niisto
17-18 persjättö
20 vastaanottovalssi
21-24 pakkovalssi-valssit
26 takaakierto
27 (toim. huom. 27 ratapiirroksessa väärällä puolella) linjaus
Ja sitten mitä huomattiin ja opittiin...
- Aino oppi ylipäätään tekniikan pakkovalssi-valssi, käytti sitä ensimmäistä kertaa ja sehän sujui just eikä melkein.
- persjättöjen kanssa ongelmana on varmasti (ja tiedetysti) ollut väärä ajoitus ja periaatteessa väärä valmisteleva osuus. Liike ja katse vie koiran esteen yli, mutta vastaanottava puoli jo valmiina "ylhäällä" reilusti ennen hyppyä, jolloin koira voi ennakoida mihin ohjaaja sen tahtoo. Saatiin varmaan meidän historian paras perjsjättö aikaiseksi. Jee.
- en ollut myöhässä, uskotaan nyt kun sanotaan, että syynä se, että tekninen osaaminen on riittävän hyvää. Lähden periaatteessa tarpeeksi ajoissa liikkeelle ja osaan tehdä perustekniikat aikalailla hyvin. Pientä viilausta tietysti löytyy aina.
- Pelkällä vedolla 21-24 ei ole Seelalla muistissa. Voi että, se oli ensimmäisiä "oikeita" juttuja mitä Seelalle tehtiin ja eipä ole tullut pidettyä yllä. Kuten ei paria muutakaan juttua, jos oikein ajatellaan (ja niitä paria juttua *sylkkäri* jota ei oo koskaan oikeesti tullut opetettua. )
- Rytmitys toimi ja ylipäätään yhteistyö koiran kanssa toimii hienosti. Näinhän se on.
- Rohkeutta vaan itselle lähteä tekemään ja koittamaan!
Esteosaamisen asioita. Rimat oli tapissa. Pieni haittatekijä oli Mallan lenkillä rampauttava ohjaaja, jonka oikea pohje oli tuhannen päreinä... hyvin silti selvittiin.
Aloitettiin putki-puomi erottelulla, koiraa pidettiin niiden välissä ja pelkällä suullisella käskyllä pyrittiin saamaan koira oikealle esteelle. Ja Seelahan lähti puomille (ei tosin rohjennut juosta loppuun asti kun en lähtenyt mukaan) ja sitten myös putkeen. Sanallinen erottelu löytyy siis.
Sitten tehtiin pyöreä valkoinen rata. Ensin sainkin koiran putkeen, kun 4 käännös levisi, eikä käskyä tullut. Kun käsky tuli, niin koira korjasi välittömästi puomille. Hieno Seela!
Pyöreä musta rata:
Muurin palikat olivat herkillä lentämään ja pituuden päällejuoksu hankala, Seela lähtee ohjaajan mukaan, ei lukita pituutta. Hyppää korrektisti ja sujuvasti esteet.
Valkoiset neliöt:
Kepeille tehtiin leijeröinti "käännetyllä pakkovalssilla" eli ohjaaja juoksee esteen 6 puolelta, mutta esteen kohdalla vaihtaa suunnan peruuttamiseksi, josta niistää koiran kepeille. Seela teki just eikä melkein, kun käännyin. Jos kääntyminen tuli myöhään, ohjaajan liike vei koiran (ihan oikein) putkeen. Toimi superhyvin.
Mustat neliöt:
A:lla koira tuli läpi. Miksipä: a) vire oli tosi korkea kun oli saatu rallittaa b) ohjaaja jäi paljon jälkeen. Kappas, kuulostaapa kovin paljon meidän kisaradoilta.
Vastaanottovalssi 5 tuntui vaikealta rytmittää, eka yritys sai koiran sinkoamaan okserin kautta renkaalle (hyvä Seela!) sitten jo päästiin keinulle, josta päällejuoksun kautta maaliin.
Ja lopputulema:
- Koiralla on olemassa putki-kontaktierottelu melkolailla vahvana
- Rimojen kanssa ei ongelmaa
- Korkeaa muuria tulisi harjoitella
- Pituuden harjoittelua pitäisi lisätä
- Kepeille hakeutuminen treenattavaksi asiaksi, hullujen juttujen opettaminen kepeillä!
- Koira aavistuksen ohjaajahakuisempi kuin estehakuisempi, mutta periaatteessa tasapaino on hyvä
- Meidän työskentelyssä on paljon positiivista: koiralla hyvä koulutustaso, hyvä vire, ja hyvä rytmi, näkee kuulemma että ohjaaja tietää koiransa.
KONTAKTIT
- Seelalla on treenikontaktit ja kisakontaktit
- Kisakontaktit muutettava treenikontakteiksi. PISTE.
- Yhden tavoitteen taktiikka: seuraavien kisojen tavoite vain treenikontaktit ja treenifiilis.
Tätä siis tavoittelemme sunnuntaina Jyväskylässä ja itsenäisyyspäivänä Joensuussa.
Niin joo, Karkin päänmenoksi suunnitteilla keppien takaperinketjuttaminen sitten kun se aika on. Jännää.
MUITA KUULUMISIA
Päätin myös näin veronpalautusten alla, että en aio uhrata ajatustakaan sille paljon lajiin on tänä
vuonna mennyt rahaa. Tai koiriin. (muuten ajatusrimpsu alkaisi: Karkki 1200e, lennot 300e, lekurikäynnit, fyssarit, kisat, bensat, vaatteet, lelut, kaksi valmennusryhmää, muut koulutukset... joooooooo, ei. )
Seelalle varattu virallinen selkäkuvaus 13.12. ja Mallalle sterkkaus 10.12.
Lisäksi koko kolmikko menee osteopaatille Tammikuussa. Nämäkin selkeästi ilmaisia toimituksia kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti