Palataan viime vuoden tunnelmiin kertomalla, että kävimme Mallan kanssa lopulta kuitenkin tokokokeessa! Emme olisi tännekään päässeet, mutta onneksi Mallan sterilisaatioaikaa jouduttiin siirtämään, ja suunta oli kohti Pieksämäkeä.
Ja rivi näytti tältä, tuomarina Tommi Varis
Paikkamakuu 10
Seuraaminen taluttimetta 7 (väljyyttä, siirtymissä pientä piippanenää)
Istuminen seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 0 (läpijuoksu)
Ruutu 0 (Malla omissa maailmoissaan, löysi kuitenkin ruudun ja irtosi sinne ihan kivasti. Meni maahan... ja tuli pois)
Estenouto 0 (Haahuilua, ällö kapula, en hyppää kapula suussa takasin, voitko liikkuri rakastaa minua, mitä jännää sulla muuten on siellä pöydällä???)
Metallinouto 8,5 (olinko ihan varma, että mitään mulle ei tuoda, NO OLIN. HYVÄ MÖÖ)
Tunnistusnouto 0 (nosti oman, lähti tuomaan, sitten iski hätä, että en mä voi, pudotti, kääntyi ympäri ja haki vauhdilla väärän)
Kauko-ohjaus 7 (ennakoi yhden vaihdon, liikkui hiukan)
Kokonaisvaikutus 8 (hyväntuulinen koira, tänään vähän omat kuviot mielessä)
148 p, ei tulosta
No hyvä mieli silti jäi, että ees kokeeseen päästiin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen.
Sterkkauskin oli sitten seuraavalla viikolla. Sterkkauksen yhteydessä poistettiin pieni kasvain joka Mallalla on ollut kylkiluiden "alla". Vaikutti harmittomalta.
Malla toipui sterkkauksesta hienosti, sterkkaus tehtiin ihan perinteisellä tyylillä, haava tosi siisti ja kaikki sujui mallikkaasti.
Tunnari 2013 ei ihan siis onnistunut, mutta paljon on menty etteenpäin. Ensi vuonna jos oikeesti treenais ja kävis kokeissa pelkän ilmoittelun sijaan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunnari2013. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunnari2013. Näytä kaikki tekstit
torstai 9. tammikuuta 2014
maanantai 16. syyskuuta 2013
TIK-TAK-TIK-TAK!
Syyskuun alku on ollut lämmin ja täynnä toimintaa, karjisleiri Padasjoella 6.-8.9. oli kovasti odotettu viikonloppu kiireisen työn vastapainoksi.
Padasjoelle lähdettiin melko täyteenpakatulla Volkswagenilla, pikkuiseen kolmioviseen Golfiin sulloutui kolme ihmistä, KUUSI karjakoiraa ja kolmen ihmisen ja kuuden koiran leiritarvikkeet.
Perjantai-iltaa vietett
iin tutustumisen ja koirakei
lauksen merkeissä. Koirakeilauksessa 15? 1,5 litran pulloa oli täytetty vedellä ja laitettu keilariviin. Jokaisella koiralla oli kaksi lähetystä pulloille. Kaatuneista pulloista sai 2 pistettä, ja jos koira otti pullon suuhun, niin siitä ei pisteitä saanut. Karkista oli ihan kiva juoksennella, mutta pulloihin se ei koskenut. Seelan sai kannustamalla kaatamaan pari pulloa. Mutta Malla. Kohta kahdeksan vuoden kokemus sähläämisestä tuotti viimein tulosta. Malla eksyi pullojen sekaan ja sähläsi, kaataen 8 pulloista, ja täten ylivoimaisesti voitti keilauksen. Hyvä Malla.
Loppuilta sujuikin sitten saunassa rentoutuen ja uiden tähtitaivaan alla. Kaikki olisi ollut täydellistä, mutta suurella ylpeydellä kun olin esitellyt Seelan löydetyt linjat, päätti Seela pitää bulkkipäivän ja veti sitten kaikkien kolmen koiran viikonlopun ruuat. Olin ilmoittanut Seelan sunnuntaille Heinolan kolmeen starttiin, joten pikkuisen otti päähän. Seela selvisi ähkystään kuitenkin tyylillä.
Iltapäivä vietetiin tokokoulutuksessa Heli Kelhälän johdolla. Karkki oli ensin, ja näytettiin mitä osataan, ja lyhyen treenin jälkeen pyysin vinkkejä jatkoon. Mun naksuttimenkäyttö ja kehun ajoitus oli aikalailla pielessä. Suu käy koko ajan ja naksutin tekee mitä tahtoo. Nooh, rauhallisuutta mulle, mutta innostavat kehut silloinkun on tarpeen. Karkin imutusseuruu hyväpaikkaista ja asentoista. Noudossa meinaan kurottautua pennun ylle, malttia liikkeeseen! Luoksetulo on nopea ja iloinen ja laatikkoleikki on Karkista kivaa.
Seela teki luoksarin pysäytystä ja häiriöitynä estehypyn. Pitkästä aikaa saatiin Seelalle treeneihin tilanne jossa se otti vieraista (kovaäänisestä karjisihmislaumasta) painetta. Suoritti kympin arvoisesti hypyn vaikka pyysin sitten kyseisen porukan ihan "iholle". Iso palkka ja pois kentältä. Tehtiin myös paikkamakuu, joka varma ja rauhallinen.
Malla teki liikkeestä istumisen, tunnarin, ruudun ja luoksetulon. Liikkeestä istuminen ei onnistunut kerralla, mua jännitti, äänensävy muuttuu, jolloin koira ei sitä kuuntele. Tokalla kerralla ok. En tiedä kinnasiko jalkakin vähän treeneissä.
Tunnarissa tapahtui jotain hämmentävää. Malla meni kapuloille, pitkään sillä meni haistellessa, mutta lopulta kun oma löytyi, toi Malla reippaana ja hymyilevänä häntä pystyssä tunnarikapulan mulle asti. Aivan mahtavaa!
Vieras, valmis ruutu oli vähän vaikea, meni sivuun, odotti ohjeita ja korjasi hyvin, mutta lähti sitten mun ihmeellisen rivakan kulmakäännöksen kohdalla ennakoimaan palkkaa ja nousi. Muuten jees. Luoksetulo tehtiin suorana, ja oli hyvä.
Iltaa vietettiin jälleen hyvässä seurassa saunoen, uiden ja syöden. Nukkumaan piti suunnata kohtuullisen aikaisin, kun kisapaikalla oli oltava jo yhdeksän maissa. Ja vähän meni tiukille, kun Heinolan ravirataa en meinannut mistään löytää. Ehdittiin kuitenkin paikalle.
Sisko Pulkkinen toimi kaikkien ratojen tuomarina. Ensimmäisenä agilityrata, jossa kaikki kontaktit ja hyppyneliö, jossa mentiin edestakaisin. Seela teki hienon radan, erityisesti olin otettu todella hienoista pysäytyskontakteista. Valitettavasti huumautuneena tästä, hukkasin rytmin, ajauduin väärälle puolelle keppejä ja reagoin väärin - olisin ehtinyt keppien jälkeen persjättöön, mutta rynnistin sitten liian tiukasti takaaleikkaamaan, jolloin Seela lähti mun ryntäyksen mukaan. Ei pitäisi järkyttyä, mutta että keppivirhe! Ja itseasiassa toinenkin kun kiihkeästi haukkuvan koiran lähettäminen uudestaan keppien alkuun ei heti onnistunutkaan. Loppurata sujui hienosti, ja keinun kontakti oli 10+!
Seuraava rata oli linjoiltaan melko samantyylinen, rytmitystä vaativa rata, jolla A kaksi kertaa ja keinu. Varmaa menoa A:lle asti, johon Seela ei sitten pysähtynyt, ei ensimmäisellä, eikä toisella kerralla. Mutta ei kontaktivirhettä tai muitakaan virheitä ja nollalla maaliin. Sijoitus oli neljäs.
Koira oli tuntunut kaksi rataa niin hyvältä, että kerrankin odotin innolla ja itsevarmana hyppäriä. Ja hyppyrata oli kuin nakutettu meille. Koiralle jos ehti rakentaa hyvät linjat, niin pääsi lähettämään koiraa jo pitkältä matkalta oikein. Radan kauhunhetki koettiinkin sitten siinä, että en ihan ehtinyt sinne minne olin aikonut asettua, kun Seela varasti lähdöstä (ARGH!) ja jouduin kierrättämään yhden siivekkeen eri kautta kuin olin ajatellut. Sain kuitenkin rytmistä kiinni, ja rata sujui ohjaussuunnitelman mukaan, Seela teki hienosti töitä ja nollalla maaliin. Siis TUPLA! Jes. Olin niiiiiin iloinen.
Ja sitten päästäänkin kirjoituksen otsikkoon. Heinolassa oli kisaamassa älyttömän nopeita koirakoita, tupla oli hieno juttu, mutta kun tuloslista lopulta saatiin seinälle, niin olin kiljua ääneen, Seela hyppärillä kakkospallille ja tuloslistan viimeisellä rivillä maaginen kirjainyhdistelmä: SERT-H!
Joten tik-tak-tik-tak alkoi naksuttamaan Seelan hyppyvaliokello! Toivottavasti saadaan agivaliokellokin raksuttamaan lähitulevaisuudessa.
On tuo vaan ihana koira, kerta toisensa jälkeen niin hienoa työtä ohjaajan mokailusta huolimatta. Tuntuu että tällä hetkellä ollaan samassa rytmissä Seelan kanssa. Se voi kyllä kadotakin pian, tiedän sen, mutta nautitaan nyt kun sitä kestää, ja riemuitaan vähän lisää Sertistä. Tämmöisiä sertejä ei ole muuten vielä aiemmin karjakoiralle Suomessa jaettu.
Lopuksi laitan vielä Remmin foorumilta kopioidun pienen tilastopläjäyksen Seelan agistarteista:
SEELA, 65 starttia (1-3 lk)
Hylkäysprosentti 49
Tulosprosentti 51
Nollaprosentti 28
Kolmosluokan nollaprosentti: 30
Keskinopeus (nollista): 3,94m/s
Keskinopeus (kolmosluokan nollista): 4,00m/s
Nopein nopeus (sama nopeus saatu hyppärillä ja agiradalla): 4,45 m/s
Pisin hylkäysputki: 6 perättäistä hylkyä
Paras Ranking-sija 104 (09/13)
Mukaan tarttui vielä kisapaikalta Karkille oma fleeceloimi, joka oli paitsi mukava yllä, myös äärettömän katu-uskottava. Kotona pikkuisen maittoi uni pitkän viikonlopun jälkeen:
Padasjoelle lähdettiin melko täyteenpakatulla Volkswagenilla, pikkuiseen kolmioviseen Golfiin sulloutui kolme ihmistä, KUUSI karjakoiraa ja kolmen ihmisen ja kuuden koiran leiritarvikkeet.
Perjantai-iltaa vietettlauksen merkeissä. Koirakeilauksessa 15? 1,5 litran pulloa oli täytetty vedellä ja laitettu keilariviin. Jokaisella koiralla oli kaksi lähetystä pulloille. Kaatuneista pulloista sai 2 pistettä, ja jos koira otti pullon suuhun, niin siitä ei pisteitä saanut. Karkista oli ihan kiva juoksennella, mutta pulloihin se ei koskenut. Seelan sai kannustamalla kaatamaan pari pulloa. Mutta Malla. Kohta kahdeksan vuoden kokemus sähläämisestä tuotti viimein tulosta. Malla eksyi pullojen sekaan ja sähläsi, kaataen 8 pulloista, ja täten ylivoimaisesti voitti keilauksen. Hyvä Malla.
Loppuilta sujuikin sitten saunassa rentoutuen ja uiden tähtitaivaan alla. Kaikki olisi ollut täydellistä, mutta suurella ylpeydellä kun olin esitellyt Seelan löydetyt linjat, päätti Seela pitää bulkkipäivän ja veti sitten kaikkien kolmen koiran viikonlopun ruuat. Olin ilmoittanut Seelan sunnuntaille Heinolan kolmeen starttiin, joten pikkuisen otti päähän. Seela selvisi ähkystään kuitenkin tyylillä.
Lauantaina kävimme Vääksyssä treenaamassa karjisporukalla agilityä, ja olipas mukavaa! Olin suunnitellut kisamittaisen n. kolmosluokan radan jossa oli myös itse suunnittelijalla melkoisesti tekemistä, kun eräs sininen ei oikeen meinannut muistaa, että takaaleikkaus on _kääntävä_ ohjaus, eikä suinkaan tarkoita sitä, että takaaleikkauksesta huolimatta kannattaa vaan jatkaa edessähäämöttävien esteiden poimimista. Vaan kiva tietysti, että koira irtoaa.
Iltapäivä vietetiin tokokoulutuksessa Heli Kelhälän johdolla. Karkki oli ensin, ja näytettiin mitä osataan, ja lyhyen treenin jälkeen pyysin vinkkejä jatkoon. Mun naksuttimenkäyttö ja kehun ajoitus oli aikalailla pielessä. Suu käy koko ajan ja naksutin tekee mitä tahtoo. Nooh, rauhallisuutta mulle, mutta innostavat kehut silloinkun on tarpeen. Karkin imutusseuruu hyväpaikkaista ja asentoista. Noudossa meinaan kurottautua pennun ylle, malttia liikkeeseen! Luoksetulo on nopea ja iloinen ja laatikkoleikki on Karkista kivaa.
Seela teki luoksarin pysäytystä ja häiriöitynä estehypyn. Pitkästä aikaa saatiin Seelalle treeneihin tilanne jossa se otti vieraista (kovaäänisestä karjisihmislaumasta) painetta. Suoritti kympin arvoisesti hypyn vaikka pyysin sitten kyseisen porukan ihan "iholle". Iso palkka ja pois kentältä. Tehtiin myös paikkamakuu, joka varma ja rauhallinen. Malla teki liikkeestä istumisen, tunnarin, ruudun ja luoksetulon. Liikkeestä istuminen ei onnistunut kerralla, mua jännitti, äänensävy muuttuu, jolloin koira ei sitä kuuntele. Tokalla kerralla ok. En tiedä kinnasiko jalkakin vähän treeneissä.
Tunnarissa tapahtui jotain hämmentävää. Malla meni kapuloille, pitkään sillä meni haistellessa, mutta lopulta kun oma löytyi, toi Malla reippaana ja hymyilevänä häntä pystyssä tunnarikapulan mulle asti. Aivan mahtavaa!
Vieras, valmis ruutu oli vähän vaikea, meni sivuun, odotti ohjeita ja korjasi hyvin, mutta lähti sitten mun ihmeellisen rivakan kulmakäännöksen kohdalla ennakoimaan palkkaa ja nousi. Muuten jees. Luoksetulo tehtiin suorana, ja oli hyvä.
Iltaa vietettiin jälleen hyvässä seurassa saunoen, uiden ja syöden. Nukkumaan piti suunnata kohtuullisen aikaisin, kun kisapaikalla oli oltava jo yhdeksän maissa. Ja vähän meni tiukille, kun Heinolan ravirataa en meinannut mistään löytää. Ehdittiin kuitenkin paikalle.
Sisko Pulkkinen toimi kaikkien ratojen tuomarina. Ensimmäisenä agilityrata, jossa kaikki kontaktit ja hyppyneliö, jossa mentiin edestakaisin. Seela teki hienon radan, erityisesti olin otettu todella hienoista pysäytyskontakteista. Valitettavasti huumautuneena tästä, hukkasin rytmin, ajauduin väärälle puolelle keppejä ja reagoin väärin - olisin ehtinyt keppien jälkeen persjättöön, mutta rynnistin sitten liian tiukasti takaaleikkaamaan, jolloin Seela lähti mun ryntäyksen mukaan. Ei pitäisi järkyttyä, mutta että keppivirhe! Ja itseasiassa toinenkin kun kiihkeästi haukkuvan koiran lähettäminen uudestaan keppien alkuun ei heti onnistunutkaan. Loppurata sujui hienosti, ja keinun kontakti oli 10+!
Seuraava rata oli linjoiltaan melko samantyylinen, rytmitystä vaativa rata, jolla A kaksi kertaa ja keinu. Varmaa menoa A:lle asti, johon Seela ei sitten pysähtynyt, ei ensimmäisellä, eikä toisella kerralla. Mutta ei kontaktivirhettä tai muitakaan virheitä ja nollalla maaliin. Sijoitus oli neljäs.
Koira oli tuntunut kaksi rataa niin hyvältä, että kerrankin odotin innolla ja itsevarmana hyppäriä. Ja hyppyrata oli kuin nakutettu meille. Koiralle jos ehti rakentaa hyvät linjat, niin pääsi lähettämään koiraa jo pitkältä matkalta oikein. Radan kauhunhetki koettiinkin sitten siinä, että en ihan ehtinyt sinne minne olin aikonut asettua, kun Seela varasti lähdöstä (ARGH!) ja jouduin kierrättämään yhden siivekkeen eri kautta kuin olin ajatellut. Sain kuitenkin rytmistä kiinni, ja rata sujui ohjaussuunnitelman mukaan, Seela teki hienosti töitä ja nollalla maaliin. Siis TUPLA! Jes. Olin niiiiiin iloinen.
Ja sitten päästäänkin kirjoituksen otsikkoon. Heinolassa oli kisaamassa älyttömän nopeita koirakoita, tupla oli hieno juttu, mutta kun tuloslista lopulta saatiin seinälle, niin olin kiljua ääneen, Seela hyppärillä kakkospallille ja tuloslistan viimeisellä rivillä maaginen kirjainyhdistelmä: SERT-H!
Joten tik-tak-tik-tak alkoi naksuttamaan Seelan hyppyvaliokello! Toivottavasti saadaan agivaliokellokin raksuttamaan lähitulevaisuudessa.
On tuo vaan ihana koira, kerta toisensa jälkeen niin hienoa työtä ohjaajan mokailusta huolimatta. Tuntuu että tällä hetkellä ollaan samassa rytmissä Seelan kanssa. Se voi kyllä kadotakin pian, tiedän sen, mutta nautitaan nyt kun sitä kestää, ja riemuitaan vähän lisää Sertistä. Tämmöisiä sertejä ei ole muuten vielä aiemmin karjakoiralle Suomessa jaettu.
Lopuksi laitan vielä Remmin foorumilta kopioidun pienen tilastopläjäyksen Seelan agistarteista:
SEELA, 65 starttia (1-3 lk)
Hylkäysprosentti 49
Tulosprosentti 51
Nollaprosentti 28
Kolmosluokan nollaprosentti: 30
Keskinopeus (nollista): 3,94m/s
Keskinopeus (kolmosluokan nollista): 4,00m/s
Nopein nopeus (sama nopeus saatu hyppärillä ja agiradalla): 4,45 m/s
Pisin hylkäysputki: 6 perättäistä hylkyä
Paras Ranking-sija 104 (09/13)
Mukaan tarttui vielä kisapaikalta Karkille oma fleeceloimi, joka oli paitsi mukava yllä, myös äärettömän katu-uskottava. Kotona pikkuisen maittoi uni pitkän viikonlopun jälkeen:
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Kuukausipäivitys
Kun en näköjään parempaan pysty, niin koetetaan edes kerran kuukaudessa kertoa kuulumisia.
Ihan tavattomasti kerrottavaa. Aloitetaas kuvilla.
kuvan copyright Anja Kröner.
Niin, siis, punainen pieni projekti alkaa olla loppusuoralla, pennut täyttivät kuusi viikkoa, lennot Saksaan varattu ja kauhun ja innon sekaisin tuntein odottelen "Karkkia" kotiutuvaksi.
Minulta kysyttiin että miksi juuri tämä yhdistelmä ja uusi "sika säkissä". Olen ihaillut Jumpin Jokers -koiria jo useamman vuoden, pohtinut Seelan lähisukulaisen hankkimista, toivonut harrastus- ja terveystuloksia vanhemmilta.
Karkin isä on maksi3 -luokassa kisaava Jumpin Jokers Guilian "Joey". Joeyn isän (Wallaby Ned Kelly) emä on Wallaby Longreach Blu Lexi, eli Seelan isän (Wallaby Lucknow Lad) täyssisko. Muitakin linkkejä sukutaulusta löytyy.
Karkin emä on amerikantuonti, jonka kanssa harrastetaan SAR:ia ja se on hyväksytty "koulukoira". Yhdistelmä kiinnitti jo viime syksynä huomioni ja tässä nyt ollaan ja pentua odotellaan kotiin. Nähtäväksi jää mikä pienestä kasvaa. Itse olen syvästi sitä mieltä että sen ei oikeastaan tartteisi kasvaa medi-rajasta yli mutta aika sitten näyttänee sen. Vielä jännätään kuulotesti ennen kuin lyödään lukkoon mikä pentu menee kenellekin.
SEELA: No siis, varmaan isoin juttu oli se, että ME SAATIIN SM-NOLLAT KASAAN!
Joensuussa 4.5. juostiin tuplanolla, ensin nolla hyppäriltä, ja sitten pelastelunolla agiradalta ja nyt ne on kasassa! Melkoinen agilityputki vedettiin pariin viikkoon joten Seela on ollut kohta pari viikkoa aksatauolla, se on hierottu, mut on hierottu ja nyt sitten tänään juhlistetaan mun kesäloman alkua menemällä treeneihin.
Meidän "viimeinen" SM-nolla tallentui videollekin.
Nooh, agitauon aikana ei tietenkään ihan täysin lomailtu kuitenkaan. Mun tokomotivaatio Seelan kanssa on ollut aivan täysin, ja vakavasti nollassa. En meinaa jaksaa työstää samoja asioita, enkä jaksa opettaa uuttakaan. Seela on selkeästi Mallaa "raskaampi" tokokoira, ei motivaation takia vaan kun se on niin jotenkin... rauhallinen. Se on innokas mutta diesel. Malla yrittää ja tarjoaa ja Seela kattoo notta häh, mitäsäämeinaatniinkuhä? Noh, Dieseelan kanssa käytiin 19.5. Askolassa, tuomarina toimi Harri Laisi.
Paikkamakuu 10
Seuraaminen 8½
Liikeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 8
Liikkeestä seisominen 10
Nouto 7½
Kauko-ohjaus 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
Seuraamisessa paikka vähän eli, luoksari vähän valui, ja noudossa tarvitsi toisen käskyn ennen kuin lähti kapulalle. Muuten oli minunkin mielestäni hyvä suoritus, kaukoissa Seela jopa ihan oikeasti näytti minusta parastaan, tosi napakat, tarkat ja näyttävät vaihdot. Kuuma kenttä meinasi tehdä monelle koiralle tepposet, mutta Seela pysyi ihan skarppina suorituksen. Tuomari antoi kehuja että kaikki perusteet on kunnossa, koira tietää mitä tekee, osaa teknisesti ja on innokas, pienellä viilauksella erinomainen suoritus.
Pisteitä kertyi 185, KP ja luokkavoittokin saatiin.
Ilmoitin Seelan karjakoirien rotumestaruustokoonkin, mutta saas nähdä, tuskin meillä kahta hyvää koetta on peräkkäin kumminkaan. Eniten jännittää oikeastaan se, että kokeeseen mennään seuraavana aamuna kun olen yöllä kotiutunut Saksasta Karkin kanssa, joten voi itsellä väsy painaa ja ajatukset harhailla.
Seela on ilmoitettu myös Erkkariin, emme odota menestystä. :D
2. valmennuspäiväkin on takana, ja tällä kertaa aloitimme koirien osuudella.
Seelassa näkyi että väsymys painoi, mutta ihan hyvin valmennus koiran kanssa meni.
Sitten tehtiin ohjaajien fysiikkaa, ensin lämmittelyjuoksua.
Lämmittelyn jälkeen muistuteltiin edellisen kerran fysiikka.
3 x puomin mitta polvet pakaroihin, lyhyellä väleillä askelia
3 x puomin mitta kyykyillä
3 x puomin mitta tupla-askeleella liikkuen
3 x puomin mitta kyynärä ja polvi ristiin nostaen
3x tuolinkaato
Pienen huilin jälkeen ruvettiin sitten treenailemaan kiihdytyksiä ja liikkeellelähtöjä. Aloitettiin kaarrejuoksulla. Tarkoitus oli tulla ennaltamerkittyyn kaarteeseen niin että kaarteessa ohjaajalla jo maksimivauhtia. Juoksun suuntaa tarkennettiin laittamalla kontrollimerkit niille kohdin mihin asti kaarre ei saanut viettää. 5 x toistoja molempiin suuntiin.
Liikkeellelähtöharjoitus, merkit 5, 10 ja 15 metrin päässä. Viisi toistoa kullekin lähdölle. Tarkoitus oli tukevasta lähtöasennosta, tukijalka valmiina ja paino alhaalla päästä lähtemään merkin soidessa, ensin täysiä 5 metriin, sitten kymmeneen ja lopuksi viiteentoista.
Liikkeellelähtöharjoitus kilpajuoksuna.
Viimeisenä tehtiin erilaisia lähtöharjoituksia kahdessa ryhmässä. Jokaista eri variaatiota tehtiin kolme toistoa. Ensin ihan tavallinen lähtö naama menosuuntaan, sitten naama toiseen suuntaan. Lähtö istualtaan naama molempiin suuntiin ja lopulta vielä makuulta lähdöt, sekä selältään että mahaltaan, kasvot kumpaankin suuntaan. Olipa vaikeaa päästä liikkeelle ja hyvin erikoisia lihaksia oli treenien jälkeen kipeänä.
MALLA: Malla suvaitsi juuri Askolan koetta edeltävänä maanantaina aloittaa viimein, vain kaksi kuukautta aikataulusta jäljessä, juoksun. Jos oikein ärsyttävästi käy niin ei edes ehdi lopettaa rotumestaruuksiin mennessä. Mallan kanssa olisi jopa intoa kokeilla kokeita, treenit on sujuneet pääsääntöisesti hyvin, tunnari on edistynyt (ja ottanut välillä takapakkiakin) ja voittajan liikkeitä on kiva tehdä ja harjoitella. Toivotaan että kokeisiinkin olisi jossain vaiheessa asiaa.
Mallan jalka on ollut hyvänä ja esimerkiksi vuorokauden aikana kävellyt 20 kilsaa metsälenkkiä ei näy koiran voinnissa tai jalassa. Hyvä juttu. Ainut mikä Mallalla on, on se, että se on jälleen juoksujen tultua kuihduttanut itsensä oikein nahkarotaksi. Se syö yli 4 dl energiaruokaa päivässä (tällä määrällä aktiivisempi ja painavampi Seela vaan lihoo) ja silti mikään ei tartu. Turkki sillä onneksi on että senkin uskaltaa Erkkarikehään viedä.
Tunnarissa on tehty nyt liian pitkään sitä oikean välitöntä merkkaamista, ja kehua kun koira on se suuhun nostanut. Nyt tarvitaan tunnarikapulan noutoharjoituksia ja toivotaan että se ei sekoita koko liikettä kun muuten Malla nykyään hyvin itsevarmasti jo merkkaa oman. On tämä yksi harmaiden hiuksien liike.
Ihan tavattomasti kerrottavaa. Aloitetaas kuvilla.
Niin, siis, punainen pieni projekti alkaa olla loppusuoralla, pennut täyttivät kuusi viikkoa, lennot Saksaan varattu ja kauhun ja innon sekaisin tuntein odottelen "Karkkia" kotiutuvaksi.
Minulta kysyttiin että miksi juuri tämä yhdistelmä ja uusi "sika säkissä". Olen ihaillut Jumpin Jokers -koiria jo useamman vuoden, pohtinut Seelan lähisukulaisen hankkimista, toivonut harrastus- ja terveystuloksia vanhemmilta.
Karkin isä on maksi3 -luokassa kisaava Jumpin Jokers Guilian "Joey". Joeyn isän (Wallaby Ned Kelly) emä on Wallaby Longreach Blu Lexi, eli Seelan isän (Wallaby Lucknow Lad) täyssisko. Muitakin linkkejä sukutaulusta löytyy.
Karkin emä on amerikantuonti, jonka kanssa harrastetaan SAR:ia ja se on hyväksytty "koulukoira". Yhdistelmä kiinnitti jo viime syksynä huomioni ja tässä nyt ollaan ja pentua odotellaan kotiin. Nähtäväksi jää mikä pienestä kasvaa. Itse olen syvästi sitä mieltä että sen ei oikeastaan tartteisi kasvaa medi-rajasta yli mutta aika sitten näyttänee sen. Vielä jännätään kuulotesti ennen kuin lyödään lukkoon mikä pentu menee kenellekin.
SEELA: No siis, varmaan isoin juttu oli se, että ME SAATIIN SM-NOLLAT KASAAN!
Joensuussa 4.5. juostiin tuplanolla, ensin nolla hyppäriltä, ja sitten pelastelunolla agiradalta ja nyt ne on kasassa! Melkoinen agilityputki vedettiin pariin viikkoon joten Seela on ollut kohta pari viikkoa aksatauolla, se on hierottu, mut on hierottu ja nyt sitten tänään juhlistetaan mun kesäloman alkua menemällä treeneihin.
Meidän "viimeinen" SM-nolla tallentui videollekin.
Nooh, agitauon aikana ei tietenkään ihan täysin lomailtu kuitenkaan. Mun tokomotivaatio Seelan kanssa on ollut aivan täysin, ja vakavasti nollassa. En meinaa jaksaa työstää samoja asioita, enkä jaksa opettaa uuttakaan. Seela on selkeästi Mallaa "raskaampi" tokokoira, ei motivaation takia vaan kun se on niin jotenkin... rauhallinen. Se on innokas mutta diesel. Malla yrittää ja tarjoaa ja Seela kattoo notta häh, mitäsäämeinaatniinkuhä? Noh, Dieseelan kanssa käytiin 19.5. Askolassa, tuomarina toimi Harri Laisi.
Seuraaminen 8½
Liikeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 8
Liikkeestä seisominen 10
Nouto 7½
Kauko-ohjaus 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
Seuraamisessa paikka vähän eli, luoksari vähän valui, ja noudossa tarvitsi toisen käskyn ennen kuin lähti kapulalle. Muuten oli minunkin mielestäni hyvä suoritus, kaukoissa Seela jopa ihan oikeasti näytti minusta parastaan, tosi napakat, tarkat ja näyttävät vaihdot. Kuuma kenttä meinasi tehdä monelle koiralle tepposet, mutta Seela pysyi ihan skarppina suorituksen. Tuomari antoi kehuja että kaikki perusteet on kunnossa, koira tietää mitä tekee, osaa teknisesti ja on innokas, pienellä viilauksella erinomainen suoritus.
Pisteitä kertyi 185, KP ja luokkavoittokin saatiin.
Ilmoitin Seelan karjakoirien rotumestaruustokoonkin, mutta saas nähdä, tuskin meillä kahta hyvää koetta on peräkkäin kumminkaan. Eniten jännittää oikeastaan se, että kokeeseen mennään seuraavana aamuna kun olen yöllä kotiutunut Saksasta Karkin kanssa, joten voi itsellä väsy painaa ja ajatukset harhailla.
Seela on ilmoitettu myös Erkkariin, emme odota menestystä. :D
2. valmennuspäiväkin on takana, ja tällä kertaa aloitimme koirien osuudella.
Seelassa näkyi että väsymys painoi, mutta ihan hyvin valmennus koiran kanssa meni.
Sitten tehtiin ohjaajien fysiikkaa, ensin lämmittelyjuoksua.
Lämmittelyn jälkeen muistuteltiin edellisen kerran fysiikka.
3 x puomin mitta polvet pakaroihin, lyhyellä väleillä askelia
3 x puomin mitta kyykyillä
3 x puomin mitta tupla-askeleella liikkuen
3 x puomin mitta kyynärä ja polvi ristiin nostaen
3x tuolinkaato
Pienen huilin jälkeen ruvettiin sitten treenailemaan kiihdytyksiä ja liikkeellelähtöjä. Aloitettiin kaarrejuoksulla. Tarkoitus oli tulla ennaltamerkittyyn kaarteeseen niin että kaarteessa ohjaajalla jo maksimivauhtia. Juoksun suuntaa tarkennettiin laittamalla kontrollimerkit niille kohdin mihin asti kaarre ei saanut viettää. 5 x toistoja molempiin suuntiin.
Liikkeellelähtöharjoitus, merkit 5, 10 ja 15 metrin päässä. Viisi toistoa kullekin lähdölle. Tarkoitus oli tukevasta lähtöasennosta, tukijalka valmiina ja paino alhaalla päästä lähtemään merkin soidessa, ensin täysiä 5 metriin, sitten kymmeneen ja lopuksi viiteentoista.
Liikkeellelähtöharjoitus kilpajuoksuna.
Viimeisenä tehtiin erilaisia lähtöharjoituksia kahdessa ryhmässä. Jokaista eri variaatiota tehtiin kolme toistoa. Ensin ihan tavallinen lähtö naama menosuuntaan, sitten naama toiseen suuntaan. Lähtö istualtaan naama molempiin suuntiin ja lopulta vielä makuulta lähdöt, sekä selältään että mahaltaan, kasvot kumpaankin suuntaan. Olipa vaikeaa päästä liikkeelle ja hyvin erikoisia lihaksia oli treenien jälkeen kipeänä.
MALLA: Malla suvaitsi juuri Askolan koetta edeltävänä maanantaina aloittaa viimein, vain kaksi kuukautta aikataulusta jäljessä, juoksun. Jos oikein ärsyttävästi käy niin ei edes ehdi lopettaa rotumestaruuksiin mennessä. Mallan kanssa olisi jopa intoa kokeilla kokeita, treenit on sujuneet pääsääntöisesti hyvin, tunnari on edistynyt (ja ottanut välillä takapakkiakin) ja voittajan liikkeitä on kiva tehdä ja harjoitella. Toivotaan että kokeisiinkin olisi jossain vaiheessa asiaa.
Mallan jalka on ollut hyvänä ja esimerkiksi vuorokauden aikana kävellyt 20 kilsaa metsälenkkiä ei näy koiran voinnissa tai jalassa. Hyvä juttu. Ainut mikä Mallalla on, on se, että se on jälleen juoksujen tultua kuihduttanut itsensä oikein nahkarotaksi. Se syö yli 4 dl energiaruokaa päivässä (tällä määrällä aktiivisempi ja painavampi Seela vaan lihoo) ja silti mikään ei tartu. Turkki sillä onneksi on että senkin uskaltaa Erkkarikehään viedä.
Tunnarissa on tehty nyt liian pitkään sitä oikean välitöntä merkkaamista, ja kehua kun koira on se suuhun nostanut. Nyt tarvitaan tunnarikapulan noutoharjoituksia ja toivotaan että se ei sekoita koko liikettä kun muuten Malla nykyään hyvin itsevarmasti jo merkkaa oman. On tämä yksi harmaiden hiuksien liike.
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Päivitykset laahaa, Huhtikuu agilityn parissa
Äh, miten sitä taas on ollut laiska ja saamaton päivittämään. Välillä tulee pohdittua onko blogin pitäminen ylipäätään järkevää, kun tuntuu, ettei kuitenkaan muista ja jaksa kirjoittaa ihan kaikkea mitä pitäisi.
Huhtikuu on sujunut koiraharrastusrintamalla normaaliin tapaansa.
MALLA: Mallan kanssa on todella yritetty tehdä asioita. Tunnaria eri liikkureilla ja muitakin palasia voittajaluokasta. Harmitusta aiheuttaa leikattu polvi. Reilu viikko sitten Malla ensin lenkillä oli hyvin vaisu ja seuraavana päivänä alkoi illalla ontua. Episodi oli lyhytkestoinen mutta sai taas pohtimaan mikä mahtaa olla punaisen akan tulevaisuus. Agilityä ei olla tehty, lenkit ovat olleet normaalin mittaisia jne. joten polvea ei ole ylenmäärin rasitettu. Alkukevään jäiset sateet varmaan jonkin verran polveen vihloivat, koska jäisillä sateilla selkeästi Malla on haluton lenkkeilemään, ja muutenhan tuo ei kyllä ole nirso säiden kanssa.
Liikeet on ihan ok tällä hetkellä. Tunnari jopa mennyt taas pikkuaskelia eteenpäin. Nähtiin sellainenkin ihme että Malla heti omaan törmättyään jo nosti sen suuhun! Pudotti kylläkin ja haisteli loput kapulat, mutta edistystä edistystä. Tunnarikapulatalkoot alkaa olla ajankohtaiset, kaksi muovipussillista niitä on saatu tuhlattua kolmessa kuukaudessa.
Kävimme myös maanantaina tokoilemassa ja otettiin iskän järkkäri käyttöön:
Huhtikuu on sujunut koiraharrastusrintamalla normaaliin tapaansa.
MALLA: Mallan kanssa on todella yritetty tehdä asioita. Tunnaria eri liikkureilla ja muitakin palasia voittajaluokasta. Harmitusta aiheuttaa leikattu polvi. Reilu viikko sitten Malla ensin lenkillä oli hyvin vaisu ja seuraavana päivänä alkoi illalla ontua. Episodi oli lyhytkestoinen mutta sai taas pohtimaan mikä mahtaa olla punaisen akan tulevaisuus. Agilityä ei olla tehty, lenkit ovat olleet normaalin mittaisia jne. joten polvea ei ole ylenmäärin rasitettu. Alkukevään jäiset sateet varmaan jonkin verran polveen vihloivat, koska jäisillä sateilla selkeästi Malla on haluton lenkkeilemään, ja muutenhan tuo ei kyllä ole nirso säiden kanssa.
Liikeet on ihan ok tällä hetkellä. Tunnari jopa mennyt taas pikkuaskelia eteenpäin. Nähtiin sellainenkin ihme että Malla heti omaan törmättyään jo nosti sen suuhun! Pudotti kylläkin ja haisteli loput kapulat, mutta edistystä edistystä. Tunnarikapulatalkoot alkaa olla ajankohtaiset, kaksi muovipussillista niitä on saatu tuhlattua kolmessa kuukaudessa.
Kävimme myös maanantaina tokoilemassa ja otettiin iskän järkkäri käyttöön:
Kebakon juoksut eivät ole vieläkään alkaneet. Viime juoksuista on nyt 9 kk, ja pisin väli mitä juoksuissa on ollut. Tarkoitus olisi näiden juoksujen jälkeen akka steriloida - toki pitää ensin konsultoida lääkäreitä että mitkä riskit ovat nukutuksen suhteen, kun viimeksi herääminen oli vaikeaa.
SEELA: Seela on viettänyt agilitykoiran elämää. Treeneissä sujuu sairaan hyvin. Tai ainakin tuntuu, että sujuu. ACE:n koulutuksessa kävimme 4.4. ja tehtiin hyvää rataa pitkät pätkät. Oma fiilis oli hyvä ja koira toimi. Renkaan heikompi osaamistaso näkyi selkeästi kun Seela ei kestänytkään sillä päällejuoksua, joten rengas on ollut syynissä vähän tarkemmin nyt. Koulutuksen ratapätkiä videolla:
Noh, hyvillä mielin onnistuneiden koulutusten ja treenien jälkeen lähdettiin Lempäälään kisaamaan. Sielläpä pakka sitten levisi ihan kokonaan. Ensimmäinen rata on varmaan koko meidän agilityhistorian hirvein. En usko että koskaan pystyn kyseistä videota katsomaan ja löytämään siitä jotain suloista mielihyvää. Koiran ja mun kemiat ei toimineet radalla pätkän vertaa ja kun virheitä tuli niin sitten en enää itse jotenkin pystynyt tekemään mitään. Oma sisu ei anna kesken radan luovuttaa, mutta nyt oli lähellä.
Tokalle radalle lähdin sitten entistä jännittyneempänä, koska en arvannut yhtään mitä tapahtuu ja mitä ylipäätään tulee tapahtumaan. Takaakiertoja ja välistävetoja radalla = just asiat jotka ei joko toimineet edellisellä radalla tai eivät ole koskaan kisoissa toimineet vaan päätyneet hylkyyn. Rohkeus ei riittänyt lähteä yrittämään joten kovin tökeröiden kuvioiden kanssa radalle.
Jokseenkin ällistyttävää, että onnistuimme sitten rääpimään kuitenkin nollan kasaan. Viidennen kolmosluokan nollan. SM-kisoihin tarvittaisi vielä tupla, ja toki sitä pitää yrittää, mutta ehkä on ollut vähän sellainen tähtiin kurkottamisen fiilis ja liikaa painetta siitä että pitäisi osata ja pystyä jne. Jo nää viisi nollaa on hurja juttu ilman ylimääräisiä paineita jostain SM-nollista. Nyt pitäs keskittyä saamaan treenifiilis ja liikkuminen kisaradoille. Se voisi ratkaista myös joitain kontaktiongelmia. Nyt ohjaan kontaktreilla kun hermoheikko, huudan ja vaadin. Treeneissä sanon kerran kiipee ja sitten annan koiran hoitaa loput. Joten ihan saan peiliin katsoa kontaktien suhteen. Toki pitäisi muistaa myös vahvistaa niitä.
Seuraavat kisat onkin sitten Joensuussa 4.5. Suunnitelmissa olisi myös Pieksämäki 9.5.
Seela on välillä leikkinyt myös tokokoiraa, koska haluaisin sen ilmoittaa karjisten rotumestaruuksiin kesäkuun alkuun. Avoimen liikkeet ovat koiralla ok muistissa. Mua niiden tekeminen pännii joten ollaan ihan paria hassua liikettä tehty ja that's it. Viime treeneissä otettiin ruudun muistelua Seelalle, ja se tuntui piristävän koiraakin kivasti. Seelastakin maanantailta muutama kuva:
Ai että, kuukauden kuluttua koittaakin jo kesäloma. Ihanaa päästä ensi kertaa oikein palkan kanssa lomailemaan. Toiveissa olisi, että kesäloman aikana lauma kasvaisi karjakoiranpennulla, mutta vielä on monta viikkoa edessä ennen kuulotestiä joten ei riemuita ennen kuin asiat on selvillä. Jos hyvin käy niin luvassa olis jotain makiaa.
Ihanaa on kyllä sekin kun lumet sulaa, pyöräreitit paljastuu, järvissä pääsee kohta uimaan ja saa lenkkeillä päivät ja nukkua (Sentti kainalossa yöt). Tällein yövuorossa kirjoittaessa kun tuntuu että tuota jälkimmäistä olisi tehnyt liian vähän.
torstai 28. helmikuuta 2013
Tokovinkeitä
Tokkopa tokkoo. Tai jotain.
Kaveriporukalla ollaan yritetty kerta viikkoon käydä tekemässä tokoa ja vähän katsella muiden touhuja ja keksiä uusia tapoja ja niksejä treenata, jottei treenit olisi aina yhtä ja samaa. Lisäksi yritetty saada häiriötreeniä.
Ensin 14.2. oli NOUTO -teemainen treeni
Seelalle aloitin opettamaan ohjattua. Aika näpsäkästi neiti tajusi mitä toivottiin. Seuraa katsetta erityisesti lähtiessään hakemaan.
Lisäksi tehtiin noutoa häiriössä, eli leluja oli ympäri kenttää ja se noutokapula olisi pitänyt hakea. Ekat toistot ok, mutta mitäs sitten kävikään. Pakko iski taas hinkata onnistunutta = "ai, et siis tarkoittanut että näin" = tuon sulle sit näitä muita esineitä. Nooh, huumorin kautta. Lopuksi yksi liikkuroitu nouto, ihan ok.
Malla teki vain kentäntyhjennyksen, eli nouti minulle kaikki kentälle jääneet lelut. Sitten sai riekkua narupallolla. Oli tyytyväinen akka. Kotipihassa vielä tunnari, jossa pientä maistelua, mutta oma tuotiin.
21.2. aiheena JÄÄVÄT
Ensin tehtiin perinteistä "kuka ehtii ensin" -jäävät -kisailua. Eli koirakot kävelevät sikin sokin ja käskystä joko tekevät maahanmenon, istumisen tai seisomisen. Kolme kertaa hitaimmaksi valittu koirakko putosi pelistä. Tehtiin muutama kierros. Koiria sai auttaa kaikilla tavoin. Se mikä yllätti oli Seelan nopeus tässä. Mallakin pärjäsi aika pitkälle, itse tuli eläydyttyä liikaakin ja välillä pyörin maassa koirien kanssa. Mukava ja rento harjoitus mielestäni. Samalla hyvää häiriötreeniä.
Toinen treeni oli "Jono liikkuu" -jäävät, jossa ruutumerkkien kohdalla tehdään jäävä liike jonossa kulkien, ja ohjaaja kulkee edelläkulkevan koiran edestä ja takanaolevan takaa, ennen kuin palaa oman koiran rinnalle ja jono lähtee uudestaan liikkeelle. Hyvä treeni sekä kehäänsiirtymisen kannalta, että häirittynä jäävien testailuun. Malla teki hyvät vaihdot, kaikki jäävät oli muistissa. Seela yllätti tekemällä liikkeestä istumisen, ensimmäistä kertaa se kun moista liikettä teki "kuka ehtii ensin" -pelissä. Ehkä sitä taas huomaa aliarvioivansa noiden oppimis- ja yhdistelykykyä.
Omakehu voipi haista, mutta hauskat ja erilaiset treenit, koirat sai paljon palkkaa ja oli hyväntuulisia.
Malla teki lopuksi tunnarin, ja siis aivan todella hieno tunnari olikin, rauhallinen lähtö, rauhallinen kapuloille meno, haistelu, ja varmasti oma matkaan ja mun luokse. JESJESJES. Melkoiset palkat ja kiitokset akka saikin.
Tällä viikolla käytiin tiistai-aamuna treenaamassa Jattilassa Aijan kanssa, Malla teki ruutua, hyppynoutoa, yhden metallin (jolle TAAS varasti), vähän kaukoja ja tunnarin. Tunnarissa takapakkia, toi väärän ensin, sitten oikean. Otettiin uudet kapulat ja uudestaan liike, ja nyt ok tunnari.
Seela teki luoksetulon stoppia putken kautta, hyppyä, vähän seuraamista, ja lopuksi myös tunnarin. Unohdin että Seelalla oli nuuskunappulat vielä tunnarien välissä joten eka meni sähellykseksi. Nuuskunappuloiden kanssa otti nätisti oman.
Hyvä me. Toko on kivvaa.
Kaveriporukalla ollaan yritetty kerta viikkoon käydä tekemässä tokoa ja vähän katsella muiden touhuja ja keksiä uusia tapoja ja niksejä treenata, jottei treenit olisi aina yhtä ja samaa. Lisäksi yritetty saada häiriötreeniä.
Ensin 14.2. oli NOUTO -teemainen treeni
Seelalle aloitin opettamaan ohjattua. Aika näpsäkästi neiti tajusi mitä toivottiin. Seuraa katsetta erityisesti lähtiessään hakemaan.
Lisäksi tehtiin noutoa häiriössä, eli leluja oli ympäri kenttää ja se noutokapula olisi pitänyt hakea. Ekat toistot ok, mutta mitäs sitten kävikään. Pakko iski taas hinkata onnistunutta = "ai, et siis tarkoittanut että näin" = tuon sulle sit näitä muita esineitä. Nooh, huumorin kautta. Lopuksi yksi liikkuroitu nouto, ihan ok.
Malla teki vain kentäntyhjennyksen, eli nouti minulle kaikki kentälle jääneet lelut. Sitten sai riekkua narupallolla. Oli tyytyväinen akka. Kotipihassa vielä tunnari, jossa pientä maistelua, mutta oma tuotiin.
21.2. aiheena JÄÄVÄT
Ensin tehtiin perinteistä "kuka ehtii ensin" -jäävät -kisailua. Eli koirakot kävelevät sikin sokin ja käskystä joko tekevät maahanmenon, istumisen tai seisomisen. Kolme kertaa hitaimmaksi valittu koirakko putosi pelistä. Tehtiin muutama kierros. Koiria sai auttaa kaikilla tavoin. Se mikä yllätti oli Seelan nopeus tässä. Mallakin pärjäsi aika pitkälle, itse tuli eläydyttyä liikaakin ja välillä pyörin maassa koirien kanssa. Mukava ja rento harjoitus mielestäni. Samalla hyvää häiriötreeniä.
Toinen treeni oli "Jono liikkuu" -jäävät, jossa ruutumerkkien kohdalla tehdään jäävä liike jonossa kulkien, ja ohjaaja kulkee edelläkulkevan koiran edestä ja takanaolevan takaa, ennen kuin palaa oman koiran rinnalle ja jono lähtee uudestaan liikkeelle. Hyvä treeni sekä kehäänsiirtymisen kannalta, että häirittynä jäävien testailuun. Malla teki hyvät vaihdot, kaikki jäävät oli muistissa. Seela yllätti tekemällä liikkeestä istumisen, ensimmäistä kertaa se kun moista liikettä teki "kuka ehtii ensin" -pelissä. Ehkä sitä taas huomaa aliarvioivansa noiden oppimis- ja yhdistelykykyä.
Omakehu voipi haista, mutta hauskat ja erilaiset treenit, koirat sai paljon palkkaa ja oli hyväntuulisia.
Malla teki lopuksi tunnarin, ja siis aivan todella hieno tunnari olikin, rauhallinen lähtö, rauhallinen kapuloille meno, haistelu, ja varmasti oma matkaan ja mun luokse. JESJESJES. Melkoiset palkat ja kiitokset akka saikin.
Tällä viikolla käytiin tiistai-aamuna treenaamassa Jattilassa Aijan kanssa, Malla teki ruutua, hyppynoutoa, yhden metallin (jolle TAAS varasti), vähän kaukoja ja tunnarin. Tunnarissa takapakkia, toi väärän ensin, sitten oikean. Otettiin uudet kapulat ja uudestaan liike, ja nyt ok tunnari.
Seela teki luoksetulon stoppia putken kautta, hyppyä, vähän seuraamista, ja lopuksi myös tunnarin. Unohdin että Seelalla oli nuuskunappulat vielä tunnarien välissä joten eka meni sähellykseksi. Nuuskunappuloiden kanssa otti nätisti oman.
Hyvä me. Toko on kivvaa.
lauantai 16. helmikuuta 2013
Päivittelyä, sairaslomaa ja agilityä
Pääsyy päivittämättömyydelle on tietenkin laiskuus. Töitä riittää ja voi kun ei meinaa muka löytyä aikaa päivittelyyn. Pääasia kuitenkin että koirille on kyllä silti riittänyt aikaa.
Tammikuu hujahti ohi ja Malla on tehnyt tunnaria niin ahkerasti että tunnarikapulat on loppu. Liike itsessään on edelleen kesken mutta mennyt eteenpäin. Mallan paine lähtötilanteessa on selkeästi helpottanut, ja se lähtee iloisesti kapuloille. Maistelee edelleen, mutta tuo oman ja on itse alkanut tarjoamaan tuontia mun luokse. Alkutilanteessahan se ei lähtenyt tuomaan kapulaa mua kohti ollenkaan. Jee.
Malla kävi myös tekemässä pitkästä aikaa agilityä, Malla sijaisti Seelaa Seelan saikun ajan, ja oli oikein näpsäkkä. Joten uskaltauduttiin ihan kisaamaan asti. Kaksi hyvää ja nopeaa vitosta!
http://youtu.be/Fc4aT_ZwMqc
Olen tosi tyytyväinen ratoihin, eipä se nolla kaukana ollut kummallakaan radalla. Ja ylipäätään ihanaa että Malla kisaamista kestää.
Mallan päänmenoksi on suunnitteilla myös näyttelymatka. Ruotsiin. Emme odota huikeaa menestystä, mutta pitihän sitä lähteä mukaan kun yllytetään.
Seelan kanssa kävimme katselemassa Etelä-Suomen agilitykisoja. Ojangossa pakkassäässä juostiin kolme rataa, joista ei suurempia videotaltiointeja, mutta yksi lisärivi kisakirjaan nollan vuoksi. Ai että! Myöskin meidän eka hyppärinolla kolmosista. Mutta oli siinä putkijarruineen ja ennakoivine valsseineen tekemistäkin! Mutta täytyy sanoa että kuluneen jakson aikana on menty eteenpäin mikä näkyy tuloksissa ja kisafiiliksissä. Mahtava kouluttaja ja treeniryhmä ansaitsee Seelan ohella kiitokset siitä. Ja Seela, mokoma sininen, on kyllä aivan mieletön!
Vähän oli murhettakin Seelan kanssa, kuten kirjoitin niin sininen sähikäinen joutui saikulle. Ajettiin kaupoista kotiin 28.1. koirat auton takatilassa kun risteyksessä meidän perään ajoi auto. Pääasiassa selvittiin säikähdyksellä, mutta Seela loppuviikosta rupesi aristamaan niskaansa. Jätettiin 3.päivä agikisat väliin ja Seela oli lepo ja BoT-kuurilla perjantaihin asti. Perjantaina käytiin fyssarilla ja Seelan 1. niskanikamaan on ilmeisesti tullut retkahdusvamma törmäyksessä. Niskassa enää kuitenkin vain pieni kipuvaste, joten ensiapuna lepo on ollut riittävää. Muuten koira hyvässä ja elastisessa kunnossa. Joten mikäli takapakkeja ei tule niin baana vapaa. Maanantain agilitystä vielä huilattiin kuitenkin.
Agilitystä saralla kuuluu muutakin uutta ja jännittävää. Seela ja minut valittiin JATin vuoden kestävään agilityvalmennukseen, ja voi että miten innolla odotan mitä tuleva agilityvuosi tuo tullessaan!
Tammikuu hujahti ohi ja Malla on tehnyt tunnaria niin ahkerasti että tunnarikapulat on loppu. Liike itsessään on edelleen kesken mutta mennyt eteenpäin. Mallan paine lähtötilanteessa on selkeästi helpottanut, ja se lähtee iloisesti kapuloille. Maistelee edelleen, mutta tuo oman ja on itse alkanut tarjoamaan tuontia mun luokse. Alkutilanteessahan se ei lähtenyt tuomaan kapulaa mua kohti ollenkaan. Jee.
Malla kävi myös tekemässä pitkästä aikaa agilityä, Malla sijaisti Seelaa Seelan saikun ajan, ja oli oikein näpsäkkä. Joten uskaltauduttiin ihan kisaamaan asti. Kaksi hyvää ja nopeaa vitosta!
http://youtu.be/Fc4aT_ZwMqc
Olen tosi tyytyväinen ratoihin, eipä se nolla kaukana ollut kummallakaan radalla. Ja ylipäätään ihanaa että Malla kisaamista kestää.
Mallan päänmenoksi on suunnitteilla myös näyttelymatka. Ruotsiin. Emme odota huikeaa menestystä, mutta pitihän sitä lähteä mukaan kun yllytetään.
Seelan kanssa kävimme katselemassa Etelä-Suomen agilitykisoja. Ojangossa pakkassäässä juostiin kolme rataa, joista ei suurempia videotaltiointeja, mutta yksi lisärivi kisakirjaan nollan vuoksi. Ai että! Myöskin meidän eka hyppärinolla kolmosista. Mutta oli siinä putkijarruineen ja ennakoivine valsseineen tekemistäkin! Mutta täytyy sanoa että kuluneen jakson aikana on menty eteenpäin mikä näkyy tuloksissa ja kisafiiliksissä. Mahtava kouluttaja ja treeniryhmä ansaitsee Seelan ohella kiitokset siitä. Ja Seela, mokoma sininen, on kyllä aivan mieletön!
Vähän oli murhettakin Seelan kanssa, kuten kirjoitin niin sininen sähikäinen joutui saikulle. Ajettiin kaupoista kotiin 28.1. koirat auton takatilassa kun risteyksessä meidän perään ajoi auto. Pääasiassa selvittiin säikähdyksellä, mutta Seela loppuviikosta rupesi aristamaan niskaansa. Jätettiin 3.päivä agikisat väliin ja Seela oli lepo ja BoT-kuurilla perjantaihin asti. Perjantaina käytiin fyssarilla ja Seelan 1. niskanikamaan on ilmeisesti tullut retkahdusvamma törmäyksessä. Niskassa enää kuitenkin vain pieni kipuvaste, joten ensiapuna lepo on ollut riittävää. Muuten koira hyvässä ja elastisessa kunnossa. Joten mikäli takapakkeja ei tule niin baana vapaa. Maanantain agilitystä vielä huilattiin kuitenkin.
Agilitystä saralla kuuluu muutakin uutta ja jännittävää. Seela ja minut valittiin JATin vuoden kestävään agilityvalmennukseen, ja voi että miten innolla odotan mitä tuleva agilityvuosi tuo tullessaan!
tiistai 15. tammikuuta 2013
Tunnareita, viikko2
14.1.2013
Tunnari5, Killerin parkkipaikka, liikkurina Poopi
Juuri kapuloiden viennin aikana hallista lähti haukkuva usean koiran sakki, mikä sekoitti Mallan keskittymistä ja haukunta kiihdytti sitä. Valmisteleva osuus epäonnistui. Malla kapuloille kiihtyneenä, ei haistele. Toi kaksi väärää, sitten oikean. Iso palkka.
Tunnari6, Killerin parkkipaikka, liikkurina Poopi
Uusinta heti perään. Lähtötilanne rauhallinen, Malla kapuloille, nostelee vääriä, muttei yritä tuoda. Ottaa oman suuhun ja lähtee epävarmasti tuomaan. Superkehu ja iso palkka.
Tunnari5, Killerin parkkipaikka, liikkurina Poopi
Juuri kapuloiden viennin aikana hallista lähti haukkuva usean koiran sakki, mikä sekoitti Mallan keskittymistä ja haukunta kiihdytti sitä. Valmisteleva osuus epäonnistui. Malla kapuloille kiihtyneenä, ei haistele. Toi kaksi väärää, sitten oikean. Iso palkka.
Tunnari6, Killerin parkkipaikka, liikkurina Poopi
Uusinta heti perään. Lähtötilanne rauhallinen, Malla kapuloille, nostelee vääriä, muttei yritä tuoda. Ottaa oman suuhun ja lähtee epävarmasti tuomaan. Superkehu ja iso palkka.
torstai 10. tammikuuta 2013
Tunnareita
Tunnari3, 9.1.2013, Hanna liikkuroi, ei muuta tokoa.
Malla rauhallisesti kapuloille, merkkaa oman, haistelee, maltillista maistelua muutamalla kapulalla, ei ota vääriä suuhun. Tuo oman.
Tunnari4, 10.1.2013 Saija liikkuroi, Jattila.
Malla rauhassa kapuloille, haistelee rauhassa, merkkaa oman, jonka jälkeen alkaa riehua väärillä. Selkeästi väistää omaa, mutta kaikki muut nosteltuaan menee ja nostaa oman, lähtee tuomaan luokse.
Malla rauhallisesti kapuloille, merkkaa oman, haistelee, maltillista maistelua muutamalla kapulalla, ei ota vääriä suuhun. Tuo oman.
Tunnari4, 10.1.2013 Saija liikkuroi, Jattila.
Malla rauhassa kapuloille, haistelee rauhassa, merkkaa oman, jonka jälkeen alkaa riehua väärillä. Selkeästi väistää omaa, mutta kaikki muut nosteltuaan menee ja nostaa oman, lähtee tuomaan luokse.
Tehtiin muutakin tokoa, Mallalle metallia ja hyppynoutoa, ihan ok, palautuksessa pitoa pitäisi muistutella, nyt meinasi mennä sylkemiseksi. Vinottain kenttään nähden ollut ruutu oli Mallalle vaikea.
Seelalle tokohyppyä, hyvin muistissa. Kaukot häirittynä ok. Tehtiin lisäksi täysiäpuomeja, yksi lipsuminen alastulosta. Kerran tarjosi seisten 2o2o:a. Paikkamakuu Edin ja Riehan kanssa. Edi nousi vierestä, ja minä ja Saija karjastiin kovaa, Seela pysyi nätisti eikä paineistunut. Nätti ja rauhallinen paikkamakuu.
tiistai 8. tammikuuta 2013
Tunnari2 & reenejä
Tunnari2 7.1.2013
Malla pysyi hyvin vierellä, rauhallisesti kapuloille, mutta sitten alkoi kapuloiden kanssa puljaaminen. Nosteli kapuloita, kantoi hetken väärää, pudotti, otti oikean ja lähti tuomaan luokse. Maksamakkarapalkka.
Eilen oli kunnon aktiivipäivä, ensin lyhkäiset tokotreenit ja illalla sitten vielä ennen yövuoroa Seelan agilitytreenit. Oli kyllä taas melkoinen Sentti. Jarruja välillä olisi kiva olla inasen enemmän, koska aika moni ohjauskuvio niitä tartteis. Tänään sit käytiin hallilla itsenäisesti tekemässä vähän välistävetoja, niistoja ja takaakiertoja. Kyllä ne sieltä tulee kun malttaa. Mallakin pääsi vähän agiliitämään ja oli kyllä niiin innoissaan.
Seela on ilmoitettu ensimmäisiin agilitykisoihin tälle vuodelle. :)
Seela on ilmoitettu ensimmäisiin agilitykisoihin tälle vuodelle. :)
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Uusi vuosi, vanha sama tunnari... jos uudella innolla sit.
Noniin, vuosi 2013 tuokoon tokoryhdistymiskujeita tälle poppoolle.
Koiramainen uudenvuodenlupaukseni on opettaa Mallalle tunnistusnouto. Ei se VOI olla niin vaikeaa, kun mitä se on ollut.
Mallahan ei ole mikään A-luokan nenänkäyttäjä tommosia malttia vaativissa tehtävissä. On sillä nenä, hyväkin, jos puhutaan hakumetsästä, tai siitä missä taskussa olis jotain varastettavaa ruokaa jne. Tunnari on ollut ihan hirmu vaikeaa. En edes oikeasti muista miten tarkalleen olen asioita tehnyt. Seuraavia muistuu mieleen:
* kaksi kapulaa, oikea ja väärä, erillään toisestaan, palkka oikeasta (ulkona)
* kasa kapuloita, joissa yksi oikea, palkka oikeasta (ulkona)
* normimäärä kapuloita, nameja välissä (ulkona)
* yksittäisen kapulan etsimistä (sisällä ja ulkona)
* käpyjen etsimistä (ulkona)
* oma erillään vieraasta kasasta (ulkona)
Noh, jossain vaiheessa sitten aina asiat on plörähtäneet, koira on ottanut painetta, minä olen vaatinut liikaa, halunnut omaan tuttuun tyyliini harppoa eteenpäin jne. Jossain vaiheessa säilytin kapuloita sisällä ja jossain vaiheessa näiden seurauksena opetin koiran etsimään tuoreimman hajuista kapulaa (BRAVO!). Sitten kun otettiin liikkuri mukaan ja mun haju ei ollut tuorein, niin koira ihan sekaisin, riehuu kapuloilla, karkaa valmistelevassa osuudesta viereltä kun on painetta, tuo kokeissa määrätietoisesti vain ja ainoastaan liikkurin kapuloita. Liikkeessä on ihan liikaa painetta.
Sinänsä ihmettelen mikä tässä on vaikeaa, tunnistan kyllä koiran reaktioita muualta. Mallahan ei tahdo toimia väärin, jos se on epävarma, niin se helposti sulkee silmänsä ja nenänsä ja on yhtenä kysymysmerkkinä. Esim. hakumetsässä kun vietiin haukkuilmaisua metsään, niin kertakaikkisesti kieltäytyi menemästä ukon luokse, kun ei ymmärtänyt mitä siellä vaadittiin. Samasta jutusta tässä on kyse. Mun oma hermo ei meinaa tätä asiaa kestää, mutta ehkä sen olis pakko kestää. Puutun jo siinä, että siellä kapuloilla alkaa se keilaaminen ja nostelu ja syljeskely, liian helposti.
Joten tästä se lähtee, vuosi 2013, tunnarin vuosi. Pahoittelen kaunista värivalintaa.
TUNNARI 1.
5.1.2013 Hippoksella, liikkurina Aija, oma ja viisi väärää ympyrässä
Malla karkailee sivulta, kun tajuaa mikä liike kyseessä. Lähtee käskystä kapuloille, lennättää kaikki väärät kerran suussaan, tarttuu omaan ja lähtee oma suussa hiippailemaan poispäin ohjaajasta. Superkehu omasta. Palkaksi sikana frolicia.
Tunnari 2:ta varten minulla on pötkö maksamakkaraa. Muahahaha.
Koiramainen uudenvuodenlupaukseni on opettaa Mallalle tunnistusnouto. Ei se VOI olla niin vaikeaa, kun mitä se on ollut.
Mallahan ei ole mikään A-luokan nenänkäyttäjä tommosia malttia vaativissa tehtävissä. On sillä nenä, hyväkin, jos puhutaan hakumetsästä, tai siitä missä taskussa olis jotain varastettavaa ruokaa jne. Tunnari on ollut ihan hirmu vaikeaa. En edes oikeasti muista miten tarkalleen olen asioita tehnyt. Seuraavia muistuu mieleen:
* kaksi kapulaa, oikea ja väärä, erillään toisestaan, palkka oikeasta (ulkona)
* kasa kapuloita, joissa yksi oikea, palkka oikeasta (ulkona)
* normimäärä kapuloita, nameja välissä (ulkona)
* yksittäisen kapulan etsimistä (sisällä ja ulkona)
* käpyjen etsimistä (ulkona)
* oma erillään vieraasta kasasta (ulkona)
Noh, jossain vaiheessa sitten aina asiat on plörähtäneet, koira on ottanut painetta, minä olen vaatinut liikaa, halunnut omaan tuttuun tyyliini harppoa eteenpäin jne. Jossain vaiheessa säilytin kapuloita sisällä ja jossain vaiheessa näiden seurauksena opetin koiran etsimään tuoreimman hajuista kapulaa (BRAVO!). Sitten kun otettiin liikkuri mukaan ja mun haju ei ollut tuorein, niin koira ihan sekaisin, riehuu kapuloilla, karkaa valmistelevassa osuudesta viereltä kun on painetta, tuo kokeissa määrätietoisesti vain ja ainoastaan liikkurin kapuloita. Liikkeessä on ihan liikaa painetta.
Sinänsä ihmettelen mikä tässä on vaikeaa, tunnistan kyllä koiran reaktioita muualta. Mallahan ei tahdo toimia väärin, jos se on epävarma, niin se helposti sulkee silmänsä ja nenänsä ja on yhtenä kysymysmerkkinä. Esim. hakumetsässä kun vietiin haukkuilmaisua metsään, niin kertakaikkisesti kieltäytyi menemästä ukon luokse, kun ei ymmärtänyt mitä siellä vaadittiin. Samasta jutusta tässä on kyse. Mun oma hermo ei meinaa tätä asiaa kestää, mutta ehkä sen olis pakko kestää. Puutun jo siinä, että siellä kapuloilla alkaa se keilaaminen ja nostelu ja syljeskely, liian helposti.
Joten tästä se lähtee, vuosi 2013, tunnarin vuosi. Pahoittelen kaunista värivalintaa.
TUNNARI 1.
5.1.2013 Hippoksella, liikkurina Aija, oma ja viisi väärää ympyrässä
Malla karkailee sivulta, kun tajuaa mikä liike kyseessä. Lähtee käskystä kapuloille, lennättää kaikki väärät kerran suussaan, tarttuu omaan ja lähtee oma suussa hiippailemaan poispäin ohjaajasta. Superkehu omasta. Palkaksi sikana frolicia.
Tunnari 2:ta varten minulla on pötkö maksamakkaraa. Muahahaha.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)