Karkin kuulumisia

Blogin päivittäminen on näköjään aivan retuperälle. Ollaan kuitenkin oltu erinomaisen reippaita.

Karkin kevääseen on kuulunut ahkeraa agilitytreenausta, tokoa, ja näyttelyissäkin pyörähdetty pari kertaa. Aloitetaan pinnallisista asioista.

Lahden KV-näyttelyssä 21.3. australialainen Kim Haddon ei Karkin kauneutta arvostanut - eikä suomalaisten karjakoirien kauneutta ylipäätään. Kahdeksasta koirasta H:n sai 7 koiraa, valioluokan uros sentään oli EH:n arvoinen. Melkoinen täti! Ja samaa tiukkaa linjaa piti ilmeisesti koko viikonlopun.

Karkin tulos siis NUO-H.

Laskusuhdanteesta huolimatta emme lannistuneet vaan suuntasimme 19.4. Outokummun näyttelyyn. Mukavan Joensuu-viikonlopun kruunasi pyörähdys kehässä. Lena Danker kehui Karkin aivan erinomaiseksi rotunsa edustajaksi, Karkki esiintyi ja liikkui kuin unelma ja tuloksena ensimmäisestä avoimen luokan näyttelystä AVO-ERI1, SA, PN1, ROP, SERT.

Eikä siinä vielä kaikki. Pääsin pyörähtämään myös "uuden rotuni" kehässä Aijan Hildan kanssa. Tunsin oloni voittamattomaksi viikonlopun onnistumisten takia ja niinhän siinä kävi että viikonlopun sertisaldo ei jäänyt yhteen, vaan Hilda Irina Poletavan tiukan silmän alla AVO-ERI1, SA, PN1, VSP, SERT.

No syy miksi oli niin voittamaton olo liittyi oleellisesti murheenkryyniimme "ääntäminen ja tottelevaisuusharjoittelu". Kävimme samalla viikolla Elina Willin koulutuksessa ja työstimme Karkin ääntämistä, patoamista ja häiriöherkkyyttä. Tosin viimeisintä ei Elinan mukaan ollut havaittavissa lainkaan. Omaa rytmitystä (käsky, rauha, liike) pitää muistaa terästää ja tehdä maltti ja rauhoittumistreenejä. Sen lisäksi sain läksytystä siitä mistä melkein arvasinkin - Karkkia pitäisi myös purkaa ennen kuin vaaditaan siltä liikoja. Koirassa on virettä ja viettiä vietävästi ja jos ei sen anna missään välissä purkaa, niin ääni on taattu.

Tässä vaiheessa viikonloppu vähän hirvitti. Olin nimittäin ilmoittanut Karkin tottelevaisuuskokeeseen lauantaille Joensuun Pärnävaaralle. Vaan rohkea rokan syö. Laadin sotasuunnitelman joka oli hyvin päinvastainen kuin ennen edellistä koetta. Ennen koesuoritusta käytiin kunnon höyryjenpurkulenkki Jaamankankaalla. Sitten ajettiin koepaikalle. Paikkamakuurivissä Karkki selkeästi vähän ylivireinen, tuomarin tervehtiminen sujui ihan ok ja paikkamakuu erinomaisesti.
Ennen yksilösuorituksia, joissa olimme neljäntenä, etsimme narupallon ja isoimman lumikeon mitä hiihtokeskuksesta vielä löytyi. Ja sitten Willi-Ellun opit käyttöön. Pienestä hiljaisuudesta ja esim. sivu-käskyn kestämisestä ilman ääntä, lensi lelu yli lumivuoren. Vartin kuluttua Karkki edelleen haki hullunkiilto silmissä palloa ja tarjosi sivulletuloja ja seuraamisia. Ääntäminen alkoi olla kuitenkin erinomaisella mallilla. Sittenpä olikin meidän vuoro. Nartsapallo jätettiin lumivuorelle odottamaan.

Ja kappas, koirasta ei päässyt haukun haukkua koko kokeessa. 

Rivimme näytti tältä

Luoksepäästävyys 8
Paikkamakuu 10
Hihnassa seuraaminen 10
Vapaana seuraaminen 9
Liikkeestä maahan 0
Luoksetulo 10
Liikkeestä seiso 7
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 9

165 pistettä ja ykköstulos!
Maahanmenon nolla menee kyllä edelleen lievän ylivireisyyden piikkiin mutta muuten Karkki toimi kuin unelma ja teki juuri kuten osaamistasonsa tällä hetkellä on. Vuoron jälkeen kun päästiin hallista niin Karkki ei tarvinnut puolta sanaa ja rynnisti pallonsa luokse. Vitsit että olen edelleen ylpeä.
Seuraavaksi siirrymme uusien avo-luokan sääntöjen kimppuun. Siitä tulee mielenkiintoista.

Ja jottei tässä vielä kaikki, starttasipa Karkki vappuna Joensuussa kisauransakin! Minna Räsäsen radoilta kaksi hylkäystä Karkille mutta kisanomainen suoritus sujui oikein mainiosti ja etenkin kakkosrata oli jo aivan erinomainen.

Ykkösradalla paljon vauhtia, vähän älliä

Kakkosradalla vielä enemmän vauhtia, mutta hurjasti enemmän älliä. Ohjaajan piikkiin menee väärä putkenpää keppien jälkeen. Mitäs en valssannut, prkl. 

Kaikkinensa Karkilla pyyhkii siis oikein kivasti. Ja Karkkihan vietti 2-vuotissynttäreitäänkin tovi sitten. Niin se aika rientää ja nyt on taloudessa se "vauvan" paikkakin viety. Karkki on jopa turhan lempeämielinen leikkitäti Keksi-hirwiölle.

Karkin ensimmäinen tottelevaisuuskoe

Jyväskylä 28.2.2015 tuomarina Tuire Marjamäki

Luoksepäästävyys 8
Paikalla makaaminen 8½
Seuraaminen kytkettynä 8½
Seuraaminen taluttimetta 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 7
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 7
Kokonaisvaikutus 5
yhteensä 122,5 pistettä, 3-tulos

Olipahan jännä ja hauska reissu.
Karkki on kiihkeä koira. Se on intensiivinen, herkkä, älykäs ja nopea. Se on toisaalta äärettömän helppo koira moottorinsa ja työskentelytapansa vuoksi, mutta toisaalta sen vireenhallinta on haastavaa. Kisoihin lähdettiin ensisijaisesti testaamaan virettä.

Oletin että Karkki kestää korkeavireisenä suorituksen ajan. Pelkäsin että syystä tai toisesta sen herkkyys voisikin tuoda esiin hämmentyneen ja lannistuneen koiran. Sitä en odottanut, että palkkaamattomuus ja kisatilanne kiihdyttäisi sitä entisestään. Odota odottamatonta, vai miten sanonta kuuluukin.

Karkki suoritti luoksepäästävyyden ja paikkamakuun erinomaisesti. Luoksepäästävyydessä Karkki vetäytyy pois kosketuksesta. Se ei oikeastaan ole pelokas, eikä se ole hämillään, se väistää samassa yhteydessä jopa ihan lempi-ihmisiään. Olen tulkinnut sen niin, että Karkki ei vain työskennellessä haluaisi kontaktia vieraaseen ihmiseen. Se siis niiasi pois tuomarin luota, mutta antoi ongelmitta sen jälkeen itseensä koskea. Paikkamakuu sujui hienosti, mutta tarvitsin lisäkäskyn sivullenousuun.

Sitten olikin taukoa ja Karkin vuoro oli keskivälin jälkeen suorittaa. Kun hain koiraa autosta niin petollinen ja ihana lamppu oli syttynyt. Karkki halusi takaisin halliin ja kiihkeästi. Annoin sen purkaa itseään leluun ennen vuoroa, mutta en saanut virettä laskettua. Namittelu ei laskenut virettä ja lopulta ei auttanut kun innosta hihkuva koira viedä kehään. Hihkuminen on lievä ilmaisu innostuneelle räkyttämiselle. Ja minä kun olen ollut niin tyytyväinen että Karkki ei ole ääntänyt liikkeen aikana... noh, se illuusio särjettiin kokeen aikana monta kertaa. Karkki oli varmaankin vähän epävarma tilanteesta ja kiihdytti itsensä sitten överiksi. Sen vire kesti kyllä hienosti läpi suorituksen mutta haukkuminen häiritsi etenkin liikkeiden välejä, sivulletuloja että myöskin liikkeiden suoritusta (mm. luoksetulossa mun perään haukkuminen). Jäävät liikkeet menivät plörinäksi molemmat.

Olen tyytyväinen että saatiin käytyä ja kokemus oli koulutuksellisesti valaiseva. Opinpahan taas hitusen paremmin minkälainen ruutipussi mulla kisakaveriksi on kasvamassa - nyt vaan pitäisi keksiä ne keinot saada se tarmo purkautumaan jotenkin muuten kuin äänellä. Itseasiassa treenit asiaan liittyen vaikuttavat lupaavilta.

Mutta mukava kolmonen tuli tehtyä. Hieno tunne kun nuori koira kannattelee itsensä noin hyvin koko koesuorituksen läpi. Liikkeet ovat hallussa vaikka jäävät epäonnistuivatkin (maahanmenossa tarjosi kympin seisomista ja seisomisessa mun väärän käskyn takia jatkoi seuraamista) ja yhteistyö toimi. Hyvä Karkkinen!

Tottelevaisuuskoe Pieksämäellä 14.12.2013 ja kohdunpoistohommia

Palataan viime vuoden tunnelmiin kertomalla, että kävimme Mallan kanssa lopulta kuitenkin tokokokeessa! Emme olisi tännekään päässeet, mutta onneksi Mallan sterilisaatioaikaa jouduttiin siirtämään, ja suunta oli kohti Pieksämäkeä.

Ja rivi näytti tältä, tuomarina Tommi Varis

Paikkamakuu 10
Seuraaminen taluttimetta 7 (väljyyttä, siirtymissä pientä piippanenää)
Istuminen seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 0 (läpijuoksu)
Ruutu 0 (Malla omissa maailmoissaan, löysi kuitenkin ruudun ja irtosi sinne ihan kivasti. Meni maahan... ja tuli pois)
Estenouto 0 (Haahuilua, ällö kapula, en hyppää kapula suussa takasin, voitko liikkuri rakastaa minua, mitä jännää sulla muuten on siellä pöydällä???)
Metallinouto 8,5 (olinko ihan varma, että mitään mulle ei tuoda, NO OLIN. HYVÄ MÖÖ)
Tunnistusnouto 0 (nosti oman, lähti tuomaan, sitten iski hätä, että en mä voi, pudotti, kääntyi ympäri ja haki vauhdilla väärän)
Kauko-ohjaus 7 (ennakoi yhden vaihdon, liikkui hiukan)
Kokonaisvaikutus 8 (hyväntuulinen koira, tänään vähän omat kuviot mielessä)
148 p, ei tulosta

No hyvä mieli silti jäi, että ees kokeeseen päästiin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen.

Sterkkauskin oli sitten seuraavalla viikolla. Sterkkauksen yhteydessä poistettiin pieni kasvain joka Mallalla on ollut kylkiluiden "alla". Vaikutti harmittomalta.
Malla toipui sterkkauksesta hienosti, sterkkaus tehtiin ihan perinteisellä tyylillä, haava tosi siisti ja kaikki sujui mallikkaasti.

Tunnari 2013 ei ihan siis onnistunut, mutta paljon on menty etteenpäin. Ensi vuonna jos oikeesti treenais ja kävis kokeissa pelkän ilmoittelun sijaan.

Onnettomuuksia, huonoa tuuria ja ohjaajan mokia

Jos on ollutkin kovin positiivista aikaa, niin vastapainona sitten pitää olla niitä ikävämpiä sattumia näköjään.

Ei tule näköjään syksyä ilman, että Mallan jalalle jotain täytyisi tehdä. Nyt *koputtaa puuta* sentäs ristarivamma ja polvi säilyi ehjänä. Olimme tiistaina viime viikolla Köhniöllä lenkillä ja päästin Mallan normaalisti uimaan. Uimareissun jälkeen Malla nousi järvestä verta vuotaen. Vasemman takajalan reidessä oli iso vekki, iho oli leikkaantunut auki ja reisi näkyi reiästä. Kivat. No ei se auttanut kun soittaa pelastava Saija hakemaan meidän Köhniöltä ja viemään kotiin. Koirat autoon ja eläinlääkäriin. Mallasta tilanne sai tässä vaiheessa mukavan käänteen, sehän rakastaa eläinlääkäreitä ja heilutteli häntäänsä rauhoitetta pistäessä. Noh, sitten tikattavaksi.

Tämähän tarkoitti että piirinmestaruuskisat ja Mallan voivoi-kokeet lykkääntyvät TAAS ajankohdalla x ja lisäksi karjisten rotumestaruus jää dopingin takia väliin. Shit happens. To Malla. EVERY YEAR.

Jottei tässä olisi tarpeeksi, niin yövuoroista toivuttuani torstai yö meni oksentavaa Karkkia vahdatessa, muutama oksu riitti aamuunkin, mutta vaikka jo olin mielessäni viemässä sitä eläinlääkäriin, niin ystävän neuvosta kuitenkin maltoin mieleni, annoin piimää ja tehobaktia ja kappas, oksentelu loppui siihen. Syksy ja raatoherkut ei oikeen ehkä pennun ruuansulatukselle ole paras yhdistelmä.

Noh, piirinmestaruuksiin lähdettiin Seelan kanssa sitten Jattia edustamaan sunnuntaina. Ja enpä ole noin paljon mokaillut missään kokeessa tähän mennessä. Oikeastaan kaikki alkoi jo liikkeestä maahanmenossa, johon lähdin ihan rempseästi, ja yhtäkkiä huomaan että Seela on jotenkin kyyryssä mun vierellä. Pelkäsikö se jotain vai yrittikö se haistella jotain namipalaa, en tiedä. Meni se maahan, mutta ei noussut sitten sieltä ylös pyynnöstä.

No tätä mysteeriä pohtiessa aloitin luoksetulon. Liikkurin sanoessa että jätä koira, minä pamautan koiralle että "maahan". Meneehän se kun käsketään, ja tajuan samalla mitä hittoa oon tekemäss. Mutta mitä tehdä, virhe käynyt, jos annan kaksoiskäskyn, niin se on sitten jo ainakin -4 p, verrattuna siihen että koira vaan jää ohjaajan käskystä väärään asentoon. No ehdin ottaa pari askelta kun tuomari sanoo että koira jätetään istumaan. No minkäs minä voin? Pysähdyin sitten kun tuomari puhutteli, ja tuomarikin varmaan hiffasi että niin, mä yritin tehdä liikkeen katastrofin keskeläkin loppuun, ja sanoi sitten että aloitetaan alusta. Oikeastaan sitten luoksari oli oikein näpsäkkä. Eihän Seelan pysähdys ole sähäkkä, mutta reagoi pysäytykseen sääntöjen sallimalla tavalla.

Sitten kun sekoilemaan alettiin, niin kappas, annoin Seelalle liikkeestä maahanmenon valmistelevan ennen liikkeestä seisomista. Sen lisäksi että olin jo paikkamakuussa käskyttänyt sen maahan, liikkeestä maahanmenossa käskyttänyt sen maahan ja sitten vielä luoksarissakin, niin olisin ihmetellyt jos koira olisi maahanmenon valmistelevan käskyn kuultuaan edes harkinnut seisomista. Ohjaajan piikkiin.

Nouto onneksi meni kivasti, saalisti vähän, mutta muuten kiva ja korrekti. Kaukoissa en meinannut odottaa liikkurin kiitosta ja lähdin jo melkein peruuttamaan omia aikojani, tästä puolikas piste multa pois. Seela on kokeissa kyllä tehnyt hienot kaukot, vaikka treeneissä tämä on meidän epävarmin liike.

Hyppy erinomainen, kokonaisvaikutelmassa tuomari kommentoi, että koira tekisi ilman ohjaajaa paremmat pisteet. Totta ainakin tänään. Mutta rivi sitten näytti tältä:

Paikkamakuu 10
Seuraaminen 8,5
Liikkeestä maahanmeno 7
Luoksetulo 8
Liikkeestä seisominen 0
Nouto 9
Kauko-ohjaus 9½
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9

Tiukille meni, 160,5 pistettä, 1. palkinto ja tätä myöten TK2 Seela! Jee, Sentin eka titteli!

 Maanantaina jatkoimme sitten toiveikkaana uuteen viikkoon. Yhden ylimääräisen työvuoron ja vuoronvaihtojen jälkeen kävi niin onnellisesti, että päästiinkin meidän seuran penturyhmään. Karkki siis aloitti "agilityuransa" tänään. Tehtiin pari toistoa per este, joita tänään muuri niin että vain palikat maassa, hyppytekniikkajuttuna voimansiirtoharjoitus pumpeilla, suora lyhkäinen putki, penturengas ja pussi.

Karkki oli reipas ja taitava, hiffasi kivasti namikupille juoksemisen ja oli kauhean mielissään kehuista ja huomiosta. Putkeen lähti ekalla kerralla kuin vanha tekijä. Pussi vähän epäilytti, jos ei pussin suusta nähnyt suoraan namikuppiin. Namikupin näkyessä pussiällö unohtui. Kolme toistoa per harjoitus, lopuksi palloleikki ja luoksetulo.

Ajoin sitten hallilta kaupan pihaan vain tajutakseni että olen jättänyt laukun ja rahat agihallille, no eikun takasin. Ja uudestaan kaupan pihaan, ja sitten nukkumassa ollut Karkki nosti päänsä ja mitä hirveää - neidin koko nenä oli aivan turvonnut, nenä pihisi ja tytöllä selkeästi tukala olla. Minä sitten starttasin auton kohti apteekkia ja soitin siskolle, että onko hänellä kyytablettia. Ei ollut, mutta kortisonia löytyi joten ajettiin sitten Ellille ja kortisonia pienelle naamaan. Jätin Karkin Ellin huomaan ja kolmas kerta toden sanoi, kaupassakäyntikin onnistui ja sen aikana (kaikkien kyy/ampiaispohdintojen ja itsensä soimaamisen keskellä) kortisoni alkoi toimimaan ja Karkki oli jo parempi kun palasin Ellille. Pentu mukaan, vaikka Karkki olisi halunnut jäädä tunnarikapulalla leikkimään, ja kotiin. Turvotus laski hyvin ja pentu on nyt reipas ja hyvävointinen. Ampiainen lienee ollut tuikkaaja, ne ovat nyt äkäisiä kylmien öiden myötä. Onneksi hurjannäköistä pallonenäisyyttä huolimatta Karkki ei sen vakavampia oireita saanut. Yhteen viikkoon ihan tarpeeksi harmeja näinkin.

Nyt kuitenkin wannabe shar pei kainaloon ja unille.

Kuukausipäivitys

Kun en näköjään parempaan pysty, niin koetetaan edes kerran kuukaudessa kertoa kuulumisia.

Ihan tavattomasti kerrottavaa. Aloitetaas kuvilla.

kuvan copyright Anja Kröner.

Niin, siis, punainen pieni projekti alkaa olla loppusuoralla, pennut täyttivät kuusi viikkoa, lennot Saksaan varattu ja kauhun ja innon sekaisin tuntein odottelen "Karkkia" kotiutuvaksi.

Minulta kysyttiin että miksi juuri tämä yhdistelmä ja uusi "sika säkissä". Olen ihaillut Jumpin Jokers -koiria jo useamman vuoden, pohtinut Seelan lähisukulaisen hankkimista, toivonut harrastus- ja terveystuloksia vanhemmilta.

Karkin isä on maksi3 -luokassa kisaava Jumpin Jokers Guilian "Joey". Joeyn isän (Wallaby Ned Kelly) emä on Wallaby Longreach Blu Lexi, eli Seelan isän (Wallaby Lucknow Lad) täyssisko. Muitakin linkkejä sukutaulusta löytyy.
Karkin emä on amerikantuonti, jonka kanssa harrastetaan SAR:ia ja se on hyväksytty "koulukoira". Yhdistelmä kiinnitti jo viime syksynä huomioni ja tässä nyt ollaan ja pentua odotellaan kotiin. Nähtäväksi jää mikä pienestä kasvaa. Itse olen syvästi sitä mieltä että sen ei oikeastaan tartteisi kasvaa medi-rajasta yli mutta aika sitten näyttänee sen. Vielä jännätään kuulotesti ennen kuin lyödään lukkoon mikä pentu menee kenellekin.

SEELA: No siis, varmaan isoin juttu oli se, että ME SAATIIN SM-NOLLAT KASAAN!
Joensuussa 4.5. juostiin tuplanolla, ensin nolla hyppäriltä, ja sitten pelastelunolla agiradalta ja nyt ne on kasassa! Melkoinen agilityputki vedettiin pariin viikkoon joten Seela on ollut kohta pari viikkoa aksatauolla, se on hierottu, mut on hierottu ja nyt sitten tänään juhlistetaan mun kesäloman alkua menemällä treeneihin.

Meidän "viimeinen" SM-nolla tallentui videollekin.



Nooh, agitauon aikana ei tietenkään ihan täysin lomailtu kuitenkaan. Mun tokomotivaatio Seelan kanssa on ollut aivan täysin, ja vakavasti nollassa. En meinaa jaksaa työstää samoja asioita, enkä jaksa opettaa uuttakaan. Seela on selkeästi Mallaa "raskaampi" tokokoira, ei motivaation takia vaan kun se on niin jotenkin... rauhallinen. Se on innokas mutta diesel. Malla yrittää ja tarjoaa ja Seela kattoo notta häh, mitäsäämeinaatniinkuhä? Noh, Dieseelan kanssa käytiin 19.5. Askolassa, tuomarina toimi Harri Laisi.

Paikkamakuu 10
Seuraaminen 8½
Liikeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 8
Liikkeestä seisominen 10
Nouto 7½
Kauko-ohjaus 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9

Seuraamisessa paikka vähän eli, luoksari vähän valui, ja noudossa tarvitsi toisen käskyn ennen kuin lähti kapulalle. Muuten oli minunkin mielestäni hyvä suoritus, kaukoissa Seela jopa ihan oikeasti näytti minusta parastaan, tosi napakat, tarkat ja näyttävät vaihdot. Kuuma kenttä meinasi tehdä monelle koiralle tepposet, mutta Seela pysyi ihan skarppina suorituksen. Tuomari antoi kehuja että kaikki perusteet on kunnossa, koira tietää mitä tekee, osaa teknisesti ja on innokas, pienellä viilauksella erinomainen suoritus.

Pisteitä kertyi 185, KP ja luokkavoittokin saatiin.

Ilmoitin Seelan karjakoirien rotumestaruustokoonkin, mutta saas nähdä, tuskin meillä kahta hyvää koetta on peräkkäin kumminkaan. Eniten jännittää oikeastaan se, että kokeeseen mennään seuraavana aamuna kun olen yöllä kotiutunut Saksasta Karkin kanssa, joten voi itsellä väsy painaa ja ajatukset harhailla.

Seela on ilmoitettu myös Erkkariin, emme odota menestystä. :D

2. valmennuspäiväkin on takana, ja tällä kertaa aloitimme koirien osuudella.

Seelassa näkyi että väsymys painoi, mutta ihan hyvin valmennus koiran kanssa meni.

Sitten tehtiin ohjaajien fysiikkaa, ensin lämmittelyjuoksua.
Lämmittelyn jälkeen muistuteltiin edellisen kerran fysiikka.

3 x puomin mitta polvet pakaroihin, lyhyellä väleillä askelia
3 x puomin mitta kyykyillä
3 x puomin mitta tupla-askeleella liikkuen
3 x puomin mitta kyynärä ja polvi ristiin nostaen
3x tuolinkaato

 Pienen huilin jälkeen ruvettiin sitten treenailemaan kiihdytyksiä ja liikkeellelähtöjä. Aloitettiin kaarrejuoksulla. Tarkoitus oli tulla ennaltamerkittyyn kaarteeseen niin että kaarteessa ohjaajalla jo maksimivauhtia. Juoksun suuntaa tarkennettiin laittamalla kontrollimerkit niille kohdin mihin asti kaarre ei saanut viettää. 5 x toistoja molempiin suuntiin.
Liikkeellelähtöharjoitus, merkit 5, 10 ja 15 metrin päässä. Viisi toistoa kullekin lähdölle. Tarkoitus oli tukevasta lähtöasennosta, tukijalka valmiina ja paino alhaalla päästä lähtemään merkin soidessa, ensin täysiä 5 metriin, sitten kymmeneen ja lopuksi viiteentoista.

Liikkeellelähtöharjoitus kilpajuoksuna.
Viimeisenä tehtiin erilaisia lähtöharjoituksia kahdessa ryhmässä. Jokaista eri variaatiota tehtiin kolme toistoa. Ensin ihan tavallinen lähtö naama menosuuntaan, sitten naama toiseen suuntaan. Lähtö istualtaan naama molempiin suuntiin ja lopulta vielä makuulta lähdöt, sekä selältään että mahaltaan, kasvot kumpaankin suuntaan. Olipa vaikeaa päästä liikkeelle ja hyvin erikoisia lihaksia oli treenien jälkeen kipeänä.

MALLA: Malla suvaitsi juuri Askolan koetta edeltävänä maanantaina aloittaa viimein, vain kaksi kuukautta aikataulusta jäljessä, juoksun. Jos oikein ärsyttävästi käy niin ei edes ehdi lopettaa rotumestaruuksiin mennessä. Mallan kanssa olisi jopa intoa kokeilla kokeita, treenit on sujuneet pääsääntöisesti hyvin, tunnari on edistynyt (ja ottanut välillä takapakkiakin) ja voittajan liikkeitä on kiva tehdä ja harjoitella. Toivotaan että kokeisiinkin olisi jossain vaiheessa asiaa.

Mallan jalka on ollut hyvänä ja esimerkiksi vuorokauden aikana kävellyt 20 kilsaa metsälenkkiä ei näy koiran voinnissa tai jalassa. Hyvä juttu. Ainut mikä Mallalla on, on se, että se on jälleen juoksujen tultua kuihduttanut itsensä oikein nahkarotaksi. Se syö yli 4 dl energiaruokaa päivässä (tällä määrällä aktiivisempi ja painavampi Seela vaan lihoo) ja silti mikään ei tartu. Turkki sillä onneksi on että senkin uskaltaa Erkkarikehään viedä.

Tunnarissa on tehty nyt liian pitkään sitä oikean välitöntä merkkaamista, ja kehua kun koira on se suuhun nostanut. Nyt tarvitaan tunnarikapulan noutoharjoituksia ja toivotaan että se ei sekoita koko liikettä kun muuten Malla nykyään hyvin itsevarmasti jo merkkaa oman. On tämä yksi harmaiden hiuksien liike.

Toko Pieksämäki 24.11.2012

tuomarina Riikka Pulliainen

Paikkamakuu 9
Seuraaminen 7?
Liikkeestä maahanmeno 9?
Luoksetulo 5
Liikkeestä seisominen 9?
Nouto 9?
Kauko-ohjaus 9?
Hyppy 0
Kokonaisvaikutus 8?
AVO3/138 pistettä
En nyt pysty tarkistamaan pistemääriä, kun kisakirja jäi koepaikalle.

Ei ollut meille hyvä päivä. Metsässä kuului ampumista ennen kehää, mutta Seela oli musta ok, eikä niitä kovin noteerannut, leikki hallin pihalla ok. Sisällä hallissa sitten heitti ihan tosi epävarmaksi, vilkuili liikkuria epävarmana ja teki siis epävarmuuttaan tosi omituisia virheitä. Jäi kesken seuraamisen seisomaan paikalleen, luoksetulossa lähti perään, käveli muutaman askelen. Pisteitä saatiin kun sit kun kutsuin koiran, se teki täydellisen nopean luoksetulon hienolla pysähdyksellä. Tästä olin ylpeä. Myös nouto oli ihan kiva. Kaukoista olin sillein tyytyväinen että koira suoritti rauhallisesti ja tarkasti vaihdot, mutta vilkuili liikkuria epävarmana, ei mennyt ekalla maahan. Hypyssä lähti sijaistoiminnolle, ja rupesi vaan haistelemaan ja vilkuili liikkuria. Pyysin koiran uudestaan viereen ja tosi hieno hyppy. Noh, eipä se olis ykköstä tuonut.

Liian vähän treeniä, etenkin häiriössä. Oon sitä mieltä että paukut ei olleet kyllä mikään syy, mutta ehkä se oli just se ratkaiseva asia joka sai sit kuitenkin jännäämään sitä liikkuria, ja kun treeniä on liian vähän, siirtyi epävarmuus liikkeisiin. Harmittaa kyllä itseä sinällään oma osuus tässä. OLISI pitänyt treenata enemmän ja muistaa Seelan häiriöherkkyys. Agilityssä se kun ei näy, niin ei sitä tule niin ajateltua. Eiköhän me vielä kerran tälle vuodelle yritetä, kun kisakirjakin jätettiin jo jemmaan, mutta sitä ennen pitää oikeasti nyt treenata. Niin paljon on hyvää, että ei se paljosta olis kiinni.

Koirien kuulumisia

Kuten arvata saattaa päivityksien määrästä, kesä sujui lopulta aika rauhallisesti koiraharrastuksen parissa.
Syksyn tullen päivittämättömyys johtui pääasiallisesti viitseliäisyydestä, mutta ollaan touhuttu kaikennäköistä.

MALLA

Malla kävi röntgenkuvattavana vuosi TTA-leikkauksen jälkeen ja uutiset eivät olisi voineet olla mahtavampia. Mallan jalka ei osoita vähäisimpiäkään merkkejä nivelrikosta, kaikki kiinnikkeet on kuin pitää ja koiran kunto erittäin hyvä. Seuraava kontrollikuvaus tulee vasta kahden vuoden päähän. Ehkäisevänä hoitona Cartrophren -pistokset kerran tai kaksi vuodessa. Glucosamiinin syöttäminen jatkuu, mutta siis kaikki vapaus on polven puolesta elää ihan tavallista elämää, mikä on kyllä suuri helpotus. Viime vuonna oltiin huomattavasti vaisummissa fiiliksissä Mallan terveyden suhteen.

Samalla kuvattiin Mallan selkä. 1.7.2012 lähtien kaikille roduille on saatavilla viralliset spondyloosilausunnot, joten lähetettiin selkäkuvat eteenpäin. Mallan selän spondyloosilausunto on puhdas.

Mallan kanssa käytiin myöskin Kokkolan yötokossa 7.7.2012 ja saimme ensimmäisen tuloksen voittajaluokasta.

PAIKKAMAKUU 9
SEURAAMINEN 9½ (!!!)
ISTUMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 10
LUOKSETULO 10
RUUTU 0
ESTENOUTO 10
METALLINOUTO 9
TUNNISTUSNOUTO 0
KAUKO-OHJAUS 6
KOKONAISVAIKUTUS 10

yhteensä 216 pistettä, III-tulos

Tosi tyytyväinen olin kokeeseen, Malla teki kyllä oikeasti hienoa työtä monessa liikkeessä. Tunnarissa meillä on edelleen ongelmia, ja sen takia ollaan nyt oltu koetauolla. Myös juoksut teki pienen tauon touhuihin. Viime viikonlopun tokokokeessa käytiin avustamassa voittajaluokkaa, mikä oli hyvää treeniä kyllä. Kehäänmenot mua jännittää edelleen, mutta Malla ei oo kyllä siihen syytä antanut vaan tosi kauniisti seuraa mukana paikalle.

Malla kävi myöskin agilitykisoissa osallistumassa Vääksyssä, kun ratkottiin agilitymestaruuksia karjakoirien kesken. Malla ensimmäiseltä radalta 15 vp (-9,01) ja 5 (-7,92), 3.sija! Näköjään sitä melkein osais tehdä nollia vielä ton kanssa, ja varmaan muutamia kisoja katellaan kyllä jos kunto pysyy yhtä hyvänä. Jotenkin kovasti se kakkosluokkaan nouseminen kuitenkin kaivelisi...

Kisoista on videotkin saatavilla, kunhan saan videokameran kotiin. Karjisten mestaruuskisoissa Malla sijoittui viidenneksi.

SEELA

Seelasta teetätin kesällä PLL-geenitesti (primääri linssiluksaatio), ja Seela on taudin suhteen terve.

Seelan kesä meni lomaillessa, agikisoista pidettiin taukoa ja treenit meni... noh... huonostihan ne meni. Yhteinen sävel oli aikalailla kadoksissa, ja hyllyteltiin muutaman esteen välein ihan helppojakin kohtia. Joten kun mentiin Joensuuhun äitiä moikkaamaan ja agilitykisoihin 11.8., olin ihan valmis kääntymään kisapaikalta pois, kun näin Tuija Kokkosen kimurantin ekan radan.

Ja käsittämätöntä, mutta totta. Kaikki vaan loksahti paikalleen sit kun radalle päästiin. Seela pysyi sairaan hyvin näpeissä, luki linjaukset, eteni määrätietoisesti ja teki tosi hienot itsenäiset keppisuoritukset. Maaliin kun päästiin, niin en tiennyt itkeäkö vai nauraa, se oli NOLLA. Ja mikä nolla, aika alittui -6,74, 1. sija ja ensimmäinen luva kakkosista. Ihan uskomaton fiilis.

Sit seuraava agilityrata, Seela karkasi lähdössä ja alun takaakierto meni aika hilkulle, mutta nätisti Seela taas luki ohjausta. Rata ei aivan yhtä mutkikas ollut, ja linjaamalla ja tekemällä jopa sylkkärin (ne jotka meidät tietää, tietää mitä meidän sylkkärit yleensä on), näpsäkkää rataa, kontaktit oli ihan ok, itse en malttanut oikein niitä vaatia, toisiksi vikana esteenä oli muuri, ja Seelan kynnet rapsahti palikoihin. Kun maalissa käännyin katsomaan pysyikö ne, niin siellä olivat nätissä rivissä ja sit iski järkytys. Puhdas rata! NOLLA, ja 1. sija, aika -8,46 ja toinen luva kakkosista.

Kolmosradalla Seela lähti sitten maata kiertävälle radalle suorittamaan vapaavalintaisia esteitä hylkääntyen jo ennen kakkosestettä. Mutta aivan mieletön kisarupeama.

Mutta eihän tämä tietenkään riittänyt, JATin kisoissa 2.9. lähdettiin kotikentälle jännittämään. Olin aivan rauniona jännityksestä kun radalle päästiin, ja se näkyi (ja kuului) koirastakin. Ei rata kaunis ollut, kaikkea muuta, mutta kun ei tyylipisteitä jaeta, niin ilman suoritusvirheitä oltiin maalissa, sijoitus 1. ja SERT. Noustiin Seelan kanssa kolmosiin yhtä kovalla tahdilla kuin viime syksynä kakkosiinkin, muutaman hassun kisan jälkeen. Käsittämätöntä, oikeasti!

Kolmosten ekassa startissa sit tehtiin näpsäkkää nollaa kolmanneksi viimeiselle esteelle asti, mutta sit tuli kielto ja Seela hyppäsi hypyn väärään suuntaan, joten HYL sieltä. SERT-rata tallentui videollekin.

Noh, treenijakson tavoitteeksi olin asettanut kolmosiin nousun tavoitteeksi, ja ensimmäiset treenit uudessa ryhmässä aloitettiin tämän myötä herkuttelulla ja uusien tavoitteiden asettamisella. No ajattelin et jospa nyt sit yks nolla kolmosista vuoden loppuun, niin hienoahan se olis.

Menimme siis näillä aatoksin karjisten agimestaruuksiin viikkoa myöhemmin.
Ensimmäinen rata oli melko karseaa, jännitin hirveästi taas ja Seela ohitti renkaan. Jos ei olisi ollut mestaruus kyseessä, niin en olis korjannut. Noh, renkaan korjaaminen kosautti seuraavan takaakierron sit täysin. Karseaa räpellystä! Huolimattomuudellani saatiin vielä toinenkin kielto ja yliaikaa. Mutta hei, eka tulos kolmosista! 10,84 ei kuitenkaan huonommin ole.

Mestaruudet ratkottiin A & B -kisan yhteistuloksella. B-rata vaikutti vaikeammalta, ja ajattelin vaan viedä turhia kikkailematta ja hyvällä fiiliksellä. Ja se kannatti. Kontaktit olisi saaneet olla kauniimmat, mutta ei sieltä taaskaan virheitä tullut, ja täten MEIDÄN EKA NOLLA KOLMOSISTA! Vitsi mikä fiilis. Sijoitus 2. (-2,75).

Ja niinhän siinä sit kävi:



WALLAROO MISS MONEYPENNY "SEELA", Suomen australiankarjakoirat ry:n agilityn ROTUMESTARI 2012

Viime viikonloppuna käytiin sit pitkästä aikaa tokokentillä Pieksämäellä.
Tuomarina toimi Katja Rautiainen

PAIKKAMAKUU 10
SEURAAMINEN 7
LIIKKEESTÄ MAAHANMENO 9
LUOKSETULO 5
LIIKKEESTÄ SEISOMINEN 9½
NOUTO 9
KAUKOT 0
ESTEHYPPY 9½
KOKONAISVAIKUTUS 9

142 pistettä, II-tulos

Olin oikein tyytyväinen kokeeseen, Seela teki tosi reippaasti hommia, harmi noita kaukoja, jotka on olleet meidän bravuuri, mutta siinä tuli selkeästi joku ajatuskatko koiralle liikkeen kanssa. Ihan hyvillä mielin siis seuraavia kokeita kohti. Hyvä olisi pitää tokoa vähän rinnalla, ettei agility kokonaan veisi. 

Pieksämäen tokokoe, ensiyritelmiä

Mahtavaa oli tänään kahden koiran kanssa tokokokeessa. Hieman oli säätämistä kun avoin luokka ja voittajaluokka olivat samanaikaisesti. Ilman pahempia päällekkäisyyksiä selvittiin.



Malla korkkasi voittajaluokan seuraavasti

Paikkamakuu 10 - tarkka, rauhallinen

Seuraaminen 9 - hyväilmeistä, hyväpaikkaista, pieniä epätarkkuuksia käännöksissä ja paikallakäännöksissä kuului hento piip.

Liikkeestä istuminen 0 - hihkaisin ihan ihme äänensävyllä ja koira jäi puoliniiaavaan asentoon, että HÄH!?

Luoksetulo 8,5 - hyvä vauhti, hiukan valuu seisomisessa, hyvä maahanmeno

Ruutu 7 - toisella käskyllä ruutuun, hyvin meni keskelle ruutua seisomaan, malttoi odottaa maahanmenokäskyn, seuraamiseen olisi pitänyt tulla vähän reippaammin ja nätimpään seuruupaikkaan, Malla juoksi siis mun ohi ennen kun tuli sivulle.

Estenouto 0 - hyppää, noutaa ja palauttaa kiertäen esteen

Metallinouto 5 - palautti ravilla, sylkäisi kapulan mun jalkoihin

Tunnari 0 - toisella käskyllä kapuloille, haisteli rauhallisesti, toi väärän, eli todennäköisesti sen mihin liikkuri viimeksi koskenut

Kaukot 0 - kaksi käskyä maahanmenoon, kolme ekaan nousuun, yks väärä asentokin tais lipsahtaa. Ja siis etenemää ei paljonkaan, mutta pisteet ei enää riittäneet mihinkään.

Kokonaisvaikutelma 8 - miellyttävä koira, multa miellyttävää ohjausta, liikkeistä puuttuu vielä varmuus, ja ihan tottahan tämä on.



Tulos voi0/156 pistettä



Seelan korkkaus sitten olikin seuraavanlainen

Paikkamakuu 10 - oli kuulemma vietellyt viereisen dobberin, mutta siis ihanaa, ehkäpä se istuminen treeneissä oli joku aivopieru

Seuraaminen 7,5 - seuruun pitäisi olla tuomarin mukaan rauhallisempaa, minusta Seelalta ihan näpsäkkä ja hyväilmeinen seuruu

Liikkeestä maahanmeno 10 - jes!

Luoksetulo 5 - läpijuoksu

Liikkeestä seisominen 10 - vielä enemmän jes! Vähän on ollut seisomisessa epävarmuutta siinä kun meen koiran taakse.

Nouto 10 - !!!!!!

Kaukokäskyt 10 - !!!!!

Estehyppy 0 - ihan aivopieru koiralta, ei tajunnut mistään mitään.

Kokonaisvaikutelma 8 - ei saatu kommentteja



AVO2/158 pistettä. 2 pistettä siis jäi uupumaan, mutta että voi olla koirastaan ylpeä, mikä ihmeen 10-konemoodi sit iski siniselle päälle. Ihana likka! Ja niin reipas ja näpsäkkä!

Tuloskuulumisia

Kevät on koittanut ja mammalomalta palannut Sentti on taas iskussa. Viikon sisään on touhuttu paljon sekä Mallan että Seelan, mutta myös meidän väliaikaisen laumanlisäyksen Ruttusen kanssa, sekä Hullu-Inkeri auspain kanssa agilityn saralla.



Aloitetaan kuitenkin kuvilla:

FI MVA BH TK1 TK2 AGI1 Cossak's Wynne-Vaughan "Malla", 6,5 vuotta.



AGI2 Wallaroo Miss Moneypenny 3,5 vuotta



FI MVA EE MVA EUJV-06 Karjapeni Cena, melkein 7 vuotta



Viime viikko alkoi möllikisoilla, johon osallistuttiin Seelan ja Rinin kanssa oikein mukavin tuloksin. Rinille ykkösluokan maksien voitto, 5 vp.

 Rimojen kanssa on töitä tehtävänä, ja toki vielä on uutuudenkarheaa tämä meidän yhteistyö, mutta hirvittävän mukava ohjattava Rini on.



Seelan kanssa myöskin mukavat 10 vp ja toisiksi nopein aika konkareiden vaativalta radalta.





Agilityä tehtiin myös Top Teamin koulutuksen yhteydessä olleissa Knock out -kisoissa. Sieltä hylkyjä ja uusia kokemuksia.

Lauantaina olikin sitten jännäpäivä luvassa. Kun Ruttunen Seelan mammaloman aikana mulla oli hoidossa heräsi mulla ajatus, että Ruttunen pitäisi kyllä luonnetestata. Niin lunkisti ja hienosti se "uuteen elämäänsä" citykoirana suhtautui. Carinan kanssa sitten tartuttiin tuumasta toimeen ja saatiin testipaikka viime tipassa. Ruttunen täyttää 7 kesäkuussa, joten viimeinen mahdollisuus testata oli oikeastaan nyt.

Noh, tämmöistä sieltä sitten paljastui Ruttusen sielunmaisemasta

Toimintakyky +1 kohtuullinen

Terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu -1 haluton

Taisteluhalu -1 pieni

Hermorakenne +1 hieman rauhaton

Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas

Kovuus +3 kohtuullisen kova

Luoksepäästävyys+3 hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin

Laukausvarma

+139 pistettä ja hyväksytty rasti ruutuun joten tätä myöten nuo kuvassa mainitut tittelitkin astuvat voimaan kunhan paperityöt on hoidettu. Hyvä, rauhallinen ja hätkähtelemätön Ruttunen luonnetestissä oli, kuten se on arjessakin. Sen vähäeleisyys on vähän hämäävääkin, sillä halutessaan on kyllä melkoinen itsepäinen junttura.

Sunnuntaina sitten juostiin, tai yritettiin. JAT:n kisoihin olin ilmoittanut Mallan, Seelan ja Rinin.

Malla aloitti ja ekalla radalla akan kanssa reväytin reidestä jotakin. Kylmäpussin voimin sain ykkösluokat hanskattua, mutta Seelan kanssa en tohtinut enää edes yrittää, joten Seelan vei varakartturi.

Hylkyjä tuli että ropisi. Viikonlopun ainoa agitulos suoritettiin Rinin kanssa B-kisassa. Ihan ei mennyt onnekkaiden tähtien alla sekään, törmättiin Inken kanssa radalla melkosessa vauhdissa ja todistettiin että siinä jää ohjaaja kakkoseksi kun aussie kaahaa. Pikkuisen kentän pohjaa kynteneen kuperkeikan ja sitä edeltäneen rimantiputuksen ansiosta saatiin 10 vp mutta loppurata oli puhdas ja aikakin alittui. Melkoisia sissejä oltiin!

Alkuviikko ollaan huilattu. Ja piti huilata lisääkin mutta sitten kuulin, että "kaikki" on lähdössä Pieksämäelle kokeeseen Helatorstain kunniaksi joten ei kun soittoa ja ilmoittautuminen onnistui. Jouduin Moksin kokeen perumaan, joten oli edes joku lohtukoe sitten, vaikka tänne ei Mallan kanssa osallistuttukaan kuten Moksiin oli tarkoitus.

Seelan alokasluokan suorituksen tuomaroi Erkki Shemeikka:

Luoksepäästävyys 9

Paikkamakuu 10

Seuraaminen hihnassa 8½

Seuraaminen irti 9

Liikkeestä maahanmeno 9

Luoksetulo 8

Liikkeestä seisominen 9

Hyppy 7

Kokonaisvaikutus 8

Ja tämähän riitti, tulos ALO1/174 pistettä, 2. sija -> oikeus osallistua AVO:on.

Mitä sitä vois enempää toivoa. Alokasluokka on Seelan kanssa ollut murheenkryyni ja tänään luoksepäästävyys todisti sen että oli jo aikakin päästä tästä luokasta pois.



Muutenkin oli hieno koepäivä. Elli ja Katla tahkosivat avoimen luokan voittoon pistein 179, ja tätä myöten TK2, Aija ja Neve matki meitä, 174 pistettä ja 2. sija ja autolastillisen Äijäasenteesta huolehtinut Edi Saijan hyppysissä AVO1 ja 164 pistettä.



Melkoisen taitava joukko!