Ensinnäkin kisailtiin Jatin möllimestaruuksissa Karkin ja Seelan kanssa. Karkki teki kaksi rataa ja Seela yhden.
Karkin ykkösrata näytti tältä:
Hirmuisen paljon on pikkuinen punainen koira mennyt eteenpäin syksyn aikana. Intoa on, mutta flänkkääminen on jäänyt pois ja estehakuisuus selkeästi lisääntynyt. Näin pitkiä ratoja ei olla vieläkään treenattu, mikä näkyy etenkin loppusuoralla, mutta hirmuisen näpsäkkää toimintaa teiniksiltä. Hyvin irtoaa putkiin ja perusvauhti oikeen jees. Ja siis että ihan NOLLA. Hyvä Karkki!
Kakkosrata oli seuranmestaruusrata, ja pienestä jäi kiinni!
Ekan riman pudottamiseen en oikeen muuta järjellistä syytä keksi kuin kokemattoman koiran arviointivirhe. Karkki oli tosi innoissaan ennen radalle menoa (siihen nähden aivan SUPER paikallaolo!), ja ponnistus lähtee auttamattomasti liian myöhään. Mölliluokkalaisista Karkin aika olisi ollut nopein, mutta onneksi möllimestaruus meni ihan oikeaan osoitteeseen Saijan ja Puuhkan tehdessä hienon nollan.
Seelan kanssa kisat ei oo oikeen sujunut hyvin (siitä vähän lisää myöhemmin), niin käytiin hakemassa vähän fiilistä sitten putkirallattelusta Seelankin kanssa. Rataantutustumisessa keskityin vaan Karkin rataan, joten Seela vietiin sitten Karkin ohjauksilla sama rata läpi. Oli muuten sinisellä koiralla mukavaa.
Oli aivan hirmu mukavat radat ja kiva kisafiilis mölleissä. Teki hyvää! Hauska oli vertailla, ei Karkki ihan hidas ole, jäi Seelalle puolisen sekuntia, ja se ei vielä läheskään samalla intensiteetillä kuitenkaan edennyt kuin mitä Seela. Oi, siitä tulee hieno koira. Ja Sentti on aika ihQ.
Muuten Seelan kisoista ei ole mitään ihmeempää kerrottavaa. Pellosta kaks hylkyä. Eka rata ihan plörinäksi ja toka rata tosi hyvä kunnes lopussa pieni herpaantuminen ja nolla vaihtui sitten muotoon HYL.
Jatin kisoissa 2 x HYL ja 10. Eka rata myös näissä kisoissa aivan onneton, ponneton räpellys, rytmitys hukassa, ohjaajan ajatus hukassa ja rohkeus ohjata tipotiessään. Seela on kulkenut tosi hienosti treeneissä, joten en käsitä miten mulla itsellä pää jäätyy niin täysin nyt. Aikaisemmin ollaan kuitenkin osattu tehdä ekoiltakin radoilta nollia. Nyt tuntuu ihan tosi tukkoiselta. En tiedä jännittääkö mua liikaa vai liian vähän vai mistä väärä lataus johtuu, mutta Seela myös reagoi mun jännitykseen toisaalta yliohjautumalla joissain paikoissa (hakee vaan jotain, kun näkee, ettei musta ole näyttämään mitä pitäs tehdä) tai sitten se ei lähde irtoamaan kun omat ohjausvihjeet on niin ristiriitaisia, hätäisiä ja epäselviä. Ehkä pieni kisataukokin olis paikallaan, mutta yritetään nyt vielä Pieksämäellä viikonloppuna tehdä semmoista rataa, joista olis kiva tauolle jäädä.
Kontaktien kanssa pientä pulmaa, tai oikeastaan A:n kanssa, ja kun en ole ihan selvillä onko kyseessä kurittomuus vai mahdollisesti joku kroppajumi/etujalkavaiva/selkävaivan aikaansaannos jne. niin olen nyt vapauttanut A:lta vaatimatta 2o2o:ta lainkaan. Seela tekee näin tosi nätin näköisesti A:n. Se mitä tästä toki seuraa on se, että sininen porsas haluaisi yleistää saman käytännön puomille (joka on muuten parantunut ihan tosi paljon viime aikoina!), joten asiasta käydään vielä pieniä neuvotteluja.
Seela on menossa osteopaatille 13.11. joten toivottavasti saadaan selvyys onko kropassa jotain sellaista mikä pitäisi nyt ottaa huomioon.
Rinin kanssa pyörähdettiin Pellossa yhden radan verran. Sitä, millä logiikalla tulos oli 5, en täysin ymmärrä. Eka rima (60 cm) putosi aika rumasti, ja tokana olleen muurin sivupalikan merlemato potkaisi tieltään. Siihen nähden loppurata oli oikeastaan todella makee. Nyt irrotin Riniä jo aika reippaasti ja 60 cm rimat pysyi hienosti ylhäällä (sitä ekaa lukuunottamatta). Kepit on tosi makeella mallilla. Rini oli saanut osteopaatilta luvan jatkaa agilityä, joten entistä tiukemmin nyt vaan sen ekan riman kimppuun, muuten plyy on hienosti ruvennut pitämään rimat ylhäällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti