Kuukausipäivitys

Kun en näköjään parempaan pysty, niin koetetaan edes kerran kuukaudessa kertoa kuulumisia.

Ihan tavattomasti kerrottavaa. Aloitetaas kuvilla.

kuvan copyright Anja Kröner.

Niin, siis, punainen pieni projekti alkaa olla loppusuoralla, pennut täyttivät kuusi viikkoa, lennot Saksaan varattu ja kauhun ja innon sekaisin tuntein odottelen "Karkkia" kotiutuvaksi.

Minulta kysyttiin että miksi juuri tämä yhdistelmä ja uusi "sika säkissä". Olen ihaillut Jumpin Jokers -koiria jo useamman vuoden, pohtinut Seelan lähisukulaisen hankkimista, toivonut harrastus- ja terveystuloksia vanhemmilta.

Karkin isä on maksi3 -luokassa kisaava Jumpin Jokers Guilian "Joey". Joeyn isän (Wallaby Ned Kelly) emä on Wallaby Longreach Blu Lexi, eli Seelan isän (Wallaby Lucknow Lad) täyssisko. Muitakin linkkejä sukutaulusta löytyy.
Karkin emä on amerikantuonti, jonka kanssa harrastetaan SAR:ia ja se on hyväksytty "koulukoira". Yhdistelmä kiinnitti jo viime syksynä huomioni ja tässä nyt ollaan ja pentua odotellaan kotiin. Nähtäväksi jää mikä pienestä kasvaa. Itse olen syvästi sitä mieltä että sen ei oikeastaan tartteisi kasvaa medi-rajasta yli mutta aika sitten näyttänee sen. Vielä jännätään kuulotesti ennen kuin lyödään lukkoon mikä pentu menee kenellekin.

SEELA: No siis, varmaan isoin juttu oli se, että ME SAATIIN SM-NOLLAT KASAAN!
Joensuussa 4.5. juostiin tuplanolla, ensin nolla hyppäriltä, ja sitten pelastelunolla agiradalta ja nyt ne on kasassa! Melkoinen agilityputki vedettiin pariin viikkoon joten Seela on ollut kohta pari viikkoa aksatauolla, se on hierottu, mut on hierottu ja nyt sitten tänään juhlistetaan mun kesäloman alkua menemällä treeneihin.

Meidän "viimeinen" SM-nolla tallentui videollekin.



Nooh, agitauon aikana ei tietenkään ihan täysin lomailtu kuitenkaan. Mun tokomotivaatio Seelan kanssa on ollut aivan täysin, ja vakavasti nollassa. En meinaa jaksaa työstää samoja asioita, enkä jaksa opettaa uuttakaan. Seela on selkeästi Mallaa "raskaampi" tokokoira, ei motivaation takia vaan kun se on niin jotenkin... rauhallinen. Se on innokas mutta diesel. Malla yrittää ja tarjoaa ja Seela kattoo notta häh, mitäsäämeinaatniinkuhä? Noh, Dieseelan kanssa käytiin 19.5. Askolassa, tuomarina toimi Harri Laisi.

Paikkamakuu 10
Seuraaminen 8½
Liikeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 8
Liikkeestä seisominen 10
Nouto 7½
Kauko-ohjaus 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9

Seuraamisessa paikka vähän eli, luoksari vähän valui, ja noudossa tarvitsi toisen käskyn ennen kuin lähti kapulalle. Muuten oli minunkin mielestäni hyvä suoritus, kaukoissa Seela jopa ihan oikeasti näytti minusta parastaan, tosi napakat, tarkat ja näyttävät vaihdot. Kuuma kenttä meinasi tehdä monelle koiralle tepposet, mutta Seela pysyi ihan skarppina suorituksen. Tuomari antoi kehuja että kaikki perusteet on kunnossa, koira tietää mitä tekee, osaa teknisesti ja on innokas, pienellä viilauksella erinomainen suoritus.

Pisteitä kertyi 185, KP ja luokkavoittokin saatiin.

Ilmoitin Seelan karjakoirien rotumestaruustokoonkin, mutta saas nähdä, tuskin meillä kahta hyvää koetta on peräkkäin kumminkaan. Eniten jännittää oikeastaan se, että kokeeseen mennään seuraavana aamuna kun olen yöllä kotiutunut Saksasta Karkin kanssa, joten voi itsellä väsy painaa ja ajatukset harhailla.

Seela on ilmoitettu myös Erkkariin, emme odota menestystä. :D

2. valmennuspäiväkin on takana, ja tällä kertaa aloitimme koirien osuudella.

Seelassa näkyi että väsymys painoi, mutta ihan hyvin valmennus koiran kanssa meni.

Sitten tehtiin ohjaajien fysiikkaa, ensin lämmittelyjuoksua.
Lämmittelyn jälkeen muistuteltiin edellisen kerran fysiikka.

3 x puomin mitta polvet pakaroihin, lyhyellä väleillä askelia
3 x puomin mitta kyykyillä
3 x puomin mitta tupla-askeleella liikkuen
3 x puomin mitta kyynärä ja polvi ristiin nostaen
3x tuolinkaato

 Pienen huilin jälkeen ruvettiin sitten treenailemaan kiihdytyksiä ja liikkeellelähtöjä. Aloitettiin kaarrejuoksulla. Tarkoitus oli tulla ennaltamerkittyyn kaarteeseen niin että kaarteessa ohjaajalla jo maksimivauhtia. Juoksun suuntaa tarkennettiin laittamalla kontrollimerkit niille kohdin mihin asti kaarre ei saanut viettää. 5 x toistoja molempiin suuntiin.
Liikkeellelähtöharjoitus, merkit 5, 10 ja 15 metrin päässä. Viisi toistoa kullekin lähdölle. Tarkoitus oli tukevasta lähtöasennosta, tukijalka valmiina ja paino alhaalla päästä lähtemään merkin soidessa, ensin täysiä 5 metriin, sitten kymmeneen ja lopuksi viiteentoista.

Liikkeellelähtöharjoitus kilpajuoksuna.
Viimeisenä tehtiin erilaisia lähtöharjoituksia kahdessa ryhmässä. Jokaista eri variaatiota tehtiin kolme toistoa. Ensin ihan tavallinen lähtö naama menosuuntaan, sitten naama toiseen suuntaan. Lähtö istualtaan naama molempiin suuntiin ja lopulta vielä makuulta lähdöt, sekä selältään että mahaltaan, kasvot kumpaankin suuntaan. Olipa vaikeaa päästä liikkeelle ja hyvin erikoisia lihaksia oli treenien jälkeen kipeänä.

MALLA: Malla suvaitsi juuri Askolan koetta edeltävänä maanantaina aloittaa viimein, vain kaksi kuukautta aikataulusta jäljessä, juoksun. Jos oikein ärsyttävästi käy niin ei edes ehdi lopettaa rotumestaruuksiin mennessä. Mallan kanssa olisi jopa intoa kokeilla kokeita, treenit on sujuneet pääsääntöisesti hyvin, tunnari on edistynyt (ja ottanut välillä takapakkiakin) ja voittajan liikkeitä on kiva tehdä ja harjoitella. Toivotaan että kokeisiinkin olisi jossain vaiheessa asiaa.

Mallan jalka on ollut hyvänä ja esimerkiksi vuorokauden aikana kävellyt 20 kilsaa metsälenkkiä ei näy koiran voinnissa tai jalassa. Hyvä juttu. Ainut mikä Mallalla on, on se, että se on jälleen juoksujen tultua kuihduttanut itsensä oikein nahkarotaksi. Se syö yli 4 dl energiaruokaa päivässä (tällä määrällä aktiivisempi ja painavampi Seela vaan lihoo) ja silti mikään ei tartu. Turkki sillä onneksi on että senkin uskaltaa Erkkarikehään viedä.

Tunnarissa on tehty nyt liian pitkään sitä oikean välitöntä merkkaamista, ja kehua kun koira on se suuhun nostanut. Nyt tarvitaan tunnarikapulan noutoharjoituksia ja toivotaan että se ei sekoita koko liikettä kun muuten Malla nykyään hyvin itsevarmasti jo merkkaa oman. On tämä yksi harmaiden hiuksien liike.

Päivitykset laahaa, Huhtikuu agilityn parissa

Äh, miten sitä taas on ollut laiska ja saamaton päivittämään. Välillä tulee pohdittua onko blogin pitäminen ylipäätään järkevää, kun tuntuu, ettei kuitenkaan muista ja jaksa kirjoittaa ihan kaikkea mitä pitäisi.

Huhtikuu on sujunut koiraharrastusrintamalla normaaliin tapaansa.

MALLA: Mallan kanssa on todella yritetty tehdä asioita. Tunnaria eri liikkureilla ja muitakin palasia voittajaluokasta. Harmitusta aiheuttaa leikattu polvi. Reilu viikko sitten Malla ensin lenkillä oli hyvin vaisu ja seuraavana päivänä alkoi illalla ontua. Episodi oli lyhytkestoinen mutta sai taas pohtimaan mikä mahtaa olla punaisen akan tulevaisuus. Agilityä ei olla tehty, lenkit ovat olleet normaalin mittaisia jne. joten polvea ei ole ylenmäärin rasitettu. Alkukevään jäiset sateet varmaan jonkin verran polveen vihloivat, koska jäisillä sateilla selkeästi Malla on haluton lenkkeilemään, ja muutenhan tuo ei kyllä ole nirso säiden kanssa.

Liikeet on ihan ok tällä hetkellä. Tunnari jopa mennyt taas pikkuaskelia eteenpäin. Nähtiin sellainenkin ihme että Malla heti omaan törmättyään jo nosti sen suuhun! Pudotti kylläkin ja haisteli loput kapulat, mutta edistystä edistystä. Tunnarikapulatalkoot alkaa olla ajankohtaiset, kaksi muovipussillista niitä on saatu tuhlattua kolmessa kuukaudessa.

Kävimme myös maanantaina tokoilemassa ja otettiin iskän järkkäri käyttöön:

Kebakon juoksut eivät ole vieläkään alkaneet. Viime juoksuista on nyt 9 kk, ja pisin väli mitä juoksuissa on ollut. Tarkoitus olisi näiden juoksujen jälkeen akka steriloida - toki pitää ensin konsultoida lääkäreitä että mitkä riskit ovat nukutuksen suhteen, kun viimeksi herääminen oli vaikeaa.

SEELA: Seela on viettänyt agilitykoiran elämää. Treeneissä sujuu sairaan hyvin. Tai ainakin tuntuu, että sujuu. ACE:n koulutuksessa kävimme 4.4. ja tehtiin hyvää rataa pitkät pätkät. Oma fiilis oli hyvä ja koira toimi. Renkaan heikompi osaamistaso näkyi selkeästi kun Seela ei kestänytkään sillä päällejuoksua, joten rengas on ollut syynissä vähän tarkemmin nyt. Koulutuksen ratapätkiä videolla:



Noh, hyvillä mielin onnistuneiden koulutusten ja treenien jälkeen lähdettiin Lempäälään kisaamaan. Sielläpä pakka sitten levisi ihan kokonaan. Ensimmäinen rata on varmaan koko meidän agilityhistorian hirvein. En usko että koskaan pystyn kyseistä videota katsomaan ja löytämään siitä jotain suloista mielihyvää. Koiran ja mun kemiat ei toimineet radalla pätkän vertaa ja kun virheitä tuli niin sitten en enää itse jotenkin pystynyt tekemään mitään. Oma sisu ei anna kesken radan luovuttaa, mutta nyt oli lähellä.

Tokalle radalle lähdin sitten entistä jännittyneempänä, koska en arvannut yhtään mitä tapahtuu ja mitä ylipäätään tulee tapahtumaan. Takaakiertoja ja välistävetoja radalla = just asiat jotka ei joko toimineet edellisellä radalla tai eivät ole koskaan kisoissa toimineet vaan päätyneet hylkyyn. Rohkeus ei riittänyt lähteä yrittämään joten kovin tökeröiden kuvioiden kanssa radalle.



Jokseenkin ällistyttävää, että onnistuimme sitten rääpimään kuitenkin nollan kasaan. Viidennen kolmosluokan nollan. SM-kisoihin tarvittaisi vielä tupla, ja toki sitä pitää yrittää, mutta ehkä on ollut vähän sellainen tähtiin kurkottamisen fiilis ja liikaa painetta siitä että pitäisi osata ja pystyä jne. Jo nää viisi nollaa on hurja juttu ilman ylimääräisiä paineita jostain SM-nollista. Nyt pitäs keskittyä saamaan treenifiilis ja liikkuminen kisaradoille. Se voisi ratkaista myös joitain kontaktiongelmia. Nyt ohjaan kontaktreilla kun hermoheikko, huudan ja vaadin. Treeneissä sanon kerran kiipee ja sitten annan koiran hoitaa loput. Joten ihan saan peiliin katsoa kontaktien suhteen. Toki pitäisi muistaa myös vahvistaa niitä.

Seuraavat kisat onkin sitten Joensuussa 4.5. Suunnitelmissa olisi myös Pieksämäki 9.5.

Seela on välillä leikkinyt myös tokokoiraa, koska haluaisin sen ilmoittaa karjisten rotumestaruuksiin kesäkuun alkuun. Avoimen liikkeet ovat koiralla ok muistissa. Mua niiden tekeminen pännii joten ollaan ihan paria hassua liikettä tehty ja that's it. Viime treeneissä otettiin ruudun muistelua Seelalle, ja se tuntui piristävän koiraakin kivasti. Seelastakin maanantailta muutama kuva:





Ai että, kuukauden kuluttua koittaakin jo kesäloma. Ihanaa päästä ensi kertaa oikein palkan kanssa lomailemaan. Toiveissa olisi, että kesäloman aikana lauma kasvaisi karjakoiranpennulla, mutta vielä on monta viikkoa edessä ennen kuulotestiä joten ei riemuita ennen kuin asiat on selvillä. Jos hyvin käy niin luvassa olis jotain makiaa.

Ihanaa on kyllä sekin kun lumet sulaa, pyöräreitit paljastuu, järvissä pääsee kohta uimaan ja saa lenkkeillä päivät ja nukkua (Sentti kainalossa yöt). Tällein yövuorossa kirjoittaessa kun tuntuu että tuota jälkimmäistä olisi tehnyt liian vähän.

Valmennus 1

Tänään ensimmäiset Kim Koskisen valmennukset Jatissa:

Ohjaajien fysiikkatreeni:
Lämmittely - juoksu 15 minuuttia, tänään korvattiin juoksemalla hallia ympäri
Fysiikkatreenejä voi tehdä ihan hyvin 3-4 kertaa viikossa. 

Lihasten avausta

Polvi-kyynär ristiinnostot, päkiöillä.
3 x puomin mitta - ohjaaja kulkee eteenpäin nostaen ristikkäisen polven ja kyynärän kohti toisiaan, nosto tapahtuu päkiöillä, kantapää ylös maasta

Polvet takapuoleen -juoksu, etenemä max. 10cm kerrallaan
3x puomin mitta - tehokkaita, nopeita nostoja, tarkkana jalan suoruudessa, ettei polvi kierry

Potku-pumppaus
3 x puomin mitta - ohjaaja tekee potkunomaisen liikkeen eteenpäin kurottaen, laskeutuminen päkiöille, josta pumppaus alas, polvi ei saa osua maahan. Tästä uuteen potku-pumppaukseen, tarkoitus tehdä tarkasti, ei vauhdilla

Lantionavaus - ristiinjuoksu
3x puomin mitta, ohjaaja kulkee sivuttain, juoksu sivuttain, jalat vuoronperään ristiin.

Lantionavaus - ristiinjuoksu potkulla
3x puomin mitta (edestakaisin!), ohjaaja sivuttain, etenevällä jalalla "potku" maahan
voi varioida, potkusta spurttiin

Tuolinkaato
3 x n. 30 cm leveän "esinettä" kohti, paikallaan n. 10 polkevaa askelta josta ponnistus täyteen juoksuun. Huom. juoksuasento suora, katse alas, voimakas lähtö

Rytminpolkeminen
1 x puomin mitta - "Tupla-askelin" eteenpäin, rytmi vasen jalka "ta-ta", oikea jalka "ta-ta", variaatiota: paikallaan, eteenpäin, taaksepäin, kääntyen. Kehittää aivojen rytmitystä ja hermoratojen toimintaa

Vauhtiharjoitus:
Yksi harjoitus max. 6-8 sekuntia kerrallaan, virkeillä lihaksilla, tai ei kehitä nopeutta.

Z-harjoitus, neljä merkkiä, kuten tokon z-liikkeessä. Useita toistoja.  Spurtti ensimmäiselle merkille, liike sivuttain ja spurtti suoraan eteenpäin. Jalat liikkuvat eteenpäin joka käännöksessä, ei paikallaan steppailua. Huomio siihen että viimeisen käännöksen jälkeen voima ja suunta suoraan eteenpäin, helposti kaartaa.

Kolmella merkillä vauhtiharjoitus eteen-taakse, useita toistoja: ääni/näkö/omasta merkistä lähtö ensimmäiselle merkille, merkin kohdalla juoksu takaperin, merkistä spurtti suoraan eteenpäin

Kolmella merkillä sama harjoitus, liike sivuttain, molemmat puolet. Reaktionopeutta voi kehittää eri merkkejä käyttämällä.

AGILITY

Suuntaa-antava ratapiirros.

Lähtö 2-3 välistä, liikkeelle ajoissa kohti estettä 3, 4 takaakierto.
Seela hyvin lähdössä, oma liikkeellelähtö alussa myöhässä, minkä takia meinasi tulla turha törmäys 3:lla, aiemmin liikkeelle, selkeä ohjaus kuitenkin pysyy pituudelle. Hyvä pätkä, koiralla hyvä vauhti, lähtee nätisti takaakiertoon, itse tosin vähän pitkälle etenin, vähempikin olisi riittänyt. 
 
5-8 koira vastaisella mukaan, lähetys pituutta lähempänä olevan siivekkeen kiertoon, poispäinkäännös. Tästä hyvä linja (radalla, ei niinkään piirroksessa) pimeään putkeen.
Ensimmäisellä kerralla koira laskeutui pitkälle, ohjaus myöhässä, rytmittämällä paremmin ok. Koira lukee 6 poispäinkäännökseksi kun katse ei saata, lopulta nätti, nopea ja hallittu siivekkeen kanssa.

9-12 koira itsenäisesti A:lle, ohjaaja joko keppien puolelle jolloin tärkeää liikkua muurin ohi ennen koiraa tai sitten renkaalla takaaleikkaus, putken jälkeen persjättö.
A:n treenausta targetin avulla pitää vahvistaa. Ei hakeudu itsenäisesti ohjaajan jäädessä jälkeen. 10 jälkeen putkeen, koska em. syystä en päässyt tarpeeksi edelle. Harjoiteltiin erikseen, onnistui. Kisaratkaisuna takaaleikkaus renkaalle ok. Seelalla erittäin hyvät putkeen hakeutumiset.

13-14, sivuttaisetäisyyttä, harjoiteltava asia: kepit kohti seinää, loppuun suorittaminen. Lähetys putkeen.
Sivuttaisetäisyyden kanssa ok, malttoi hyvin pujotella loppuun, irtosi erinomaisesti putkeen.

15-18, ohjaaja irtoaa hyvissä ajoin, päällejuoksu 15, koiran edellä 16, jolloin helppo tyrkkäys 17 takaakiertoon, lähetys putkeen.
Onnistui erittäin hyvin, ensimmäisellä kerralla rohkeus ei riittänyt "ajaa ohi" vielä takaakierron jälkeen, jolloin siihen omituinen sylkkäriviritelmä. Toisella kerralla koiran edellä koko kuvio, pitää muistaa jättää koiralle hyppytilaa. Nyt oma juoksulinja vei turhan lähelle estettä. Seelalle kiitosta rohkeasta suorittamisesta ja kuuliaisesta työskentelystä tällä pätkällä.

19-22   Tarkasti kontakti, vinoilla hypyillä eteneminen.
Herää pahvi! Meitsi painattaa puomin ohi koira kintereillä. Mihin kannattas kattoo? Mihin kannattas koira ohjata? Niiiiiin tyypillistä. Kontaktin otti hienosti, hyvä loppusuora. 

Treenattavaksi kotona: käännöksiä napakammiksi, ohjaajille rohkeampaa liikettä. Kontaktien ja keppien häiriötreenejä. Fysiikkatreenejä. 

Agilitykisat Jyväskylä 16.2.

Mallan radat oli oikein kivoja tehdä, pikkuvirheitä, ja sitten mun todella upea perseelle lentäminen. Harrastuksen huippuhetkiä suorastaan. Sannille kiitos kuvaamisesta.



Seelan A-rata 10 vp, yliaikaa +4,74, lähtösika, ja keinulta hölmö lipeäminen




Seelan B-rata kääntyi hylyn puolelle.


Kontakti- ja lähtökuuri olisi siis enemmän kuin tarpeen. Miten ei vaan oma pää kestä vaatia kisoissa noita kontakteja. Ryysään liian lähelle ja äh. Nooh, eipähän lopu treenaaminen kesken.

Tänään (tai eilen, kun näin yöllä kirjoittelen) alkoi uusi treenijakso ja heti löydettiin mahtava kotiläksy. Kepeille hakeutuminen vaikka putkia olis houkuttimena. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun sininen sinkosi putkeen onnellisena. Sen sijaan linjaaminen sujui oikein kivasti, ja muutenkin oli hyvää rataa.

Nyt en olekaan ilmoittanut koiria kisoihin. Mallan kanssa sen sijaan lähdetään viikon päästä Ruotsiin näyttelyyn. Iiks. Mallahan ei ole liki kahteen vuoteen ollut näyttelyssä lainkaan. Ihan huimia odotuksia en ole kasannut, mutta kivahan tuo on reissuun päästä. Eikä tuliaisia tietenkään pahitteeksi laittaisi.

Tokovinkeitä

Tokkopa tokkoo. Tai jotain.

Kaveriporukalla ollaan yritetty kerta viikkoon käydä tekemässä tokoa ja vähän katsella muiden touhuja ja keksiä uusia tapoja ja niksejä treenata, jottei treenit olisi aina yhtä ja samaa. Lisäksi yritetty saada häiriötreeniä.

Ensin 14.2. oli NOUTO -teemainen treeni

Seelalle aloitin opettamaan ohjattua. Aika näpsäkästi neiti tajusi mitä toivottiin. Seuraa katsetta erityisesti lähtiessään hakemaan.
Lisäksi tehtiin noutoa häiriössä, eli leluja oli ympäri kenttää ja se noutokapula olisi pitänyt hakea. Ekat toistot ok, mutta mitäs sitten kävikään. Pakko iski taas hinkata onnistunutta = "ai, et siis tarkoittanut että näin" = tuon sulle sit näitä muita esineitä. Nooh, huumorin kautta. Lopuksi yksi liikkuroitu nouto, ihan ok.

Malla teki vain kentäntyhjennyksen, eli nouti minulle kaikki kentälle jääneet lelut. Sitten sai riekkua narupallolla. Oli tyytyväinen akka. Kotipihassa vielä tunnari, jossa pientä maistelua, mutta oma tuotiin.

21.2. aiheena JÄÄVÄT

 Ensin tehtiin perinteistä "kuka ehtii ensin" -jäävät -kisailua. Eli koirakot kävelevät sikin sokin ja käskystä joko tekevät maahanmenon, istumisen tai seisomisen. Kolme kertaa hitaimmaksi valittu koirakko putosi pelistä. Tehtiin muutama kierros. Koiria sai auttaa kaikilla tavoin. Se mikä yllätti oli Seelan nopeus tässä. Mallakin pärjäsi aika pitkälle, itse tuli eläydyttyä liikaakin ja välillä pyörin maassa koirien kanssa. Mukava ja rento harjoitus mielestäni. Samalla hyvää häiriötreeniä.

Toinen treeni oli "Jono liikkuu" -jäävät, jossa ruutumerkkien kohdalla tehdään jäävä liike jonossa kulkien, ja ohjaaja kulkee edelläkulkevan koiran edestä ja takanaolevan takaa, ennen kuin palaa oman koiran rinnalle ja jono lähtee uudestaan liikkeelle. Hyvä treeni sekä kehäänsiirtymisen kannalta, että häirittynä jäävien testailuun. Malla teki hyvät vaihdot, kaikki jäävät oli muistissa. Seela yllätti tekemällä liikkeestä istumisen, ensimmäistä kertaa se kun moista liikettä teki "kuka ehtii ensin" -pelissä. Ehkä sitä taas huomaa aliarvioivansa noiden oppimis- ja yhdistelykykyä.

Omakehu voipi haista, mutta hauskat ja erilaiset treenit, koirat sai paljon palkkaa ja oli hyväntuulisia.

Malla teki lopuksi tunnarin, ja siis aivan todella hieno tunnari olikin, rauhallinen lähtö, rauhallinen kapuloille meno, haistelu, ja varmasti oma matkaan ja mun luokse. JESJESJES. Melkoiset palkat ja kiitokset akka saikin.

Tällä viikolla käytiin tiistai-aamuna treenaamassa Jattilassa Aijan kanssa, Malla teki ruutua, hyppynoutoa, yhden metallin (jolle TAAS varasti), vähän kaukoja ja tunnarin. Tunnarissa takapakkia, toi väärän ensin, sitten oikean. Otettiin uudet kapulat ja uudestaan liike, ja nyt ok tunnari.

Seela teki luoksetulon stoppia putken kautta, hyppyä, vähän seuraamista, ja lopuksi myös tunnarin. Unohdin että Seelalla oli nuuskunappulat vielä tunnarien välissä joten eka meni sähellykseksi. Nuuskunappuloiden kanssa otti nätisti oman.

Hyvä me. Toko on kivvaa.

Osteopaatilla

Olin kirjoittamassa otsikoksi Jyväskylän agilitykisat, tokotreenailuja, reissu osteopaatille ja reissukuumetta. Tajusin kuitenkin, että olisi suurta viisautta päivitellä vähän kerrallaan. Ja mitäs tässä yövuorossa päivitellessä.

Malla ja Seela kävivät 24.2. osteopaatti Jerry Ketolan käsittelyssä.

MALLA: aloitti, melkoiselta se tuntuu aina kerrata mitä koiran elämän aikana on tapahtunut.
Malla on pudonnut 5-kuisena portaat iskien selkänsä niin, että sen kolmannessa lannenikamassa on murtuma. Selässä on ollut ajoittain outoja oireita, kuten kramppeja, jotka eivät pelkästä murtumasta todennäköisesti johdu.
Mallan kyynärissä on nivelrikkoa, epävirallisesti kyynärät olivat muutama vuosi sitten 1/1:t, niin että oikeassa kyynärässä selvemmät nivelrikkomuutokset kuin toisessa.
Mallan loukkasi vasemman takajalkansa elo-syyskuun vaihteessa 2010, ontumista esiintyi ajoittain ja lopulta heinäkuussa 2011 jalka avattiin. Malla leikattiin TTA-tekniikkaa käyttäen eturistisiteen repeämän takia.
Syksyllä 2012 leikatun jalan polven kierukan takahaarake murtui Mallan kolhiessa itseään lenkillä, ja polvi operoitiin uudelleen.

Noh, tarinan jälkeen osteopaatti mittaili koiraa katseellaan ja minä mietin mielessäni, että minkäköhänlainen tuomio sieltä tulee. Malla antoi käsitellä itsensä tosi hyvin, ja mikä iloisinta, niin polvi oli itseasiassa erittäin hyvässä kunnossa. Jopa niin hyvässä, ettei sitä sen kummemmin tarvinnut hoitaakaan.
Kaksi selkeää ongelma-aluetta löytyi Mallasta, toinen oli lannealue, jossa suunnilleen murtuman kohdalla selän lihaksissa selkeä ero muuhun selkään ja tiukkuutta. Selkä vastasi ihan hyvin käsittelyyn.
Toinen ongelma ei tullut mitenkään yllätyksenä, sillä olen itsekin seurannut Mallan oikeaa etujalkaa. Mallahan ei anna esim. vieraan hieroessa venyttää jalkaa eteenpäin vaan vastustaa venytystä voimakkaasti. Minun antaa pitkän maanittelun jälkeen venyttää ja kun tietystä kohdasta pääsee ohi, niin venytys on ok. Mutta jotain siis eturaajassa on outoa. Mallan lapa oli erittäin tiukka, etenkin kudos lavan alta kaipasi venyttelyä. Lavan liike oli selkeästi estynyt. Selkein selitys on se, että Malla on joutunut kompensoimaan leikattua jalkaa ristikkäisellä etujalalla niin paljon, että ongelmat ovat ihan sitä perua. Lisäksi jalassa oleva nivelrikko voi aiheuttaa varomista myös. Lapaan saatiin huomattavasti liikettä ja venytykset muuttuivat silminnähden käsittelyn aikana. Saimme kotiohjeeksi lavan liikkuvuuden treenaamista ja lavan "irroittelemista".

Liikkeeseen lavan aukaiseminen vaikutti välittömästi. Mallan etujalka näyttää olevan jotenkin "löysästi". Kertonee siitä, että miten tottunut myös omistaja on epänormaaliin liikkeeseen.

SEELA: Seelan tarina ei onneksi ollut mitenkään ihmeellisen traaginen. Lähinnä jännitin miten Seela antaa vieraan miehen hoitaa itseään. Seelallahan on C:n lonkat, mutta muuten luustossa ei pitäisi olla huomautettavaa. Seelan lanneosassa on ollut jäykkyyttä, jo varmaan vuosi sitten tehdyn keisarinleikkauksen ja steriloinnin peruja. Lisäksi toki halusin osteopaatin mielipiteen Seelan niskasta kolarin jäljiltä.

Ensinnäkin, Seela antoi hoitaa itseään aivan erinomaisesti, olin tosi tyytyväinen, että päästiin hoitamaan Seelaa ihan kunnolla. Seela sai kehuja hyväntuntuisesta lihaksistostaan, koira on elastisen oloinen. Ensin Jerry kävi läpi Seelan niskan, mistä ei löytynyt enää kipuvastetta joten loppu hyvin kaikki hyvin kolarin jäljiltä. Lanneosa oli odotetusti se eniten hoitoa kaipaava osa, mihin pitkälti keskityttiinkin hoidon aikana. Vähän on itsellä huono omatunto kun Mallaa sitä kyllä on kuntouttanut leikkauksesta ja vienyt fyssarille ja hierottavaksi, ja Seela on jäänyt tässä mielessä taka-alalle. Selkää saatiin auki hyvin. Lisäksi käytiin läpi Seelan takareidet, jotka ovat melko massiiviset. Kuulemma joillain löysälonkkaisilla koirilla koirat kehittävät suuret lihakset, jotka helposti sitten jumiutuvat. Seelan reidet kuitenkin olivat hyvässä kunnossa ja elastiset.

Seelalle saatiin kotiohjeeksi lanneosan käsittelyyn neuvoja. Seelan lanneosassakin muutoksen ennen käsittelyä ja sen jälkeen näki kyllä hyvin selvästi.

Koirat oli kyllä hyväntuulisia ja rentoja käsittelyn jäljiltä. Alkuviikko lenkiteltiin rauhallisesti, jotta koirilla oli aikaa toipua hoidosta. Ehdottomasti käytän koirat kyllä uudestaankin. Jerry Ketolasta ja koiraosteopatiasta lisää tietoa.
http://www.koiraosteopaatti.fi/

Päivittelyä, sairaslomaa ja agilityä

Pääsyy päivittämättömyydelle on tietenkin laiskuus. Töitä riittää ja voi kun ei meinaa muka löytyä aikaa päivittelyyn. Pääasia kuitenkin että koirille on kyllä silti riittänyt aikaa.
Tammikuu hujahti ohi ja Malla on tehnyt tunnaria niin ahkerasti että tunnarikapulat on loppu. Liike itsessään on edelleen kesken mutta mennyt eteenpäin. Mallan paine lähtötilanteessa on selkeästi helpottanut, ja se lähtee iloisesti kapuloille. Maistelee edelleen, mutta tuo oman ja on itse alkanut tarjoamaan tuontia mun luokse. Alkutilanteessahan se ei lähtenyt tuomaan kapulaa mua kohti ollenkaan. Jee.

Malla kävi myös tekemässä pitkästä aikaa agilityä, Malla sijaisti Seelaa Seelan saikun ajan, ja oli oikein näpsäkkä. Joten uskaltauduttiin ihan kisaamaan asti. Kaksi hyvää ja nopeaa vitosta!

http://youtu.be/Fc4aT_ZwMqc

Olen tosi tyytyväinen ratoihin, eipä se nolla kaukana ollut kummallakaan radalla. Ja ylipäätään ihanaa että Malla kisaamista kestää.

Mallan päänmenoksi on suunnitteilla myös näyttelymatka. Ruotsiin. Emme odota huikeaa menestystä, mutta pitihän sitä lähteä mukaan kun yllytetään.

Seelan kanssa kävimme katselemassa Etelä-Suomen agilitykisoja. Ojangossa pakkassäässä juostiin kolme rataa, joista ei suurempia videotaltiointeja, mutta yksi lisärivi kisakirjaan nollan vuoksi. Ai että! Myöskin meidän eka hyppärinolla kolmosista. Mutta oli siinä putkijarruineen ja ennakoivine valsseineen tekemistäkin! Mutta täytyy sanoa että kuluneen jakson aikana on menty eteenpäin mikä näkyy tuloksissa ja kisafiiliksissä. Mahtava kouluttaja ja treeniryhmä ansaitsee Seelan ohella kiitokset siitä. Ja Seela, mokoma sininen, on kyllä aivan mieletön!

Vähän oli murhettakin Seelan kanssa, kuten kirjoitin niin sininen sähikäinen joutui saikulle. Ajettiin kaupoista kotiin 28.1. koirat auton takatilassa kun risteyksessä meidän perään ajoi auto. Pääasiassa selvittiin säikähdyksellä, mutta Seela loppuviikosta rupesi aristamaan niskaansa. Jätettiin 3.päivä agikisat väliin ja Seela oli lepo ja BoT-kuurilla perjantaihin asti. Perjantaina käytiin fyssarilla ja Seelan 1. niskanikamaan on ilmeisesti tullut retkahdusvamma törmäyksessä. Niskassa enää kuitenkin vain pieni kipuvaste, joten ensiapuna lepo on ollut riittävää. Muuten koira hyvässä ja elastisessa kunnossa. Joten mikäli takapakkeja ei tule niin baana vapaa. Maanantain agilitystä vielä huilattiin kuitenkin.

Agilitystä saralla kuuluu muutakin uutta ja jännittävää. Seela ja minut valittiin JATin vuoden kestävään agilityvalmennukseen, ja voi että miten innolla odotan mitä tuleva agilityvuosi tuo tullessaan!