Pääsyy päivittämättömyydelle on tietenkin laiskuus. Töitä riittää ja voi kun ei meinaa muka löytyä aikaa päivittelyyn. Pääasia kuitenkin että koirille on kyllä silti riittänyt aikaa.
Tammikuu hujahti ohi ja Malla on tehnyt tunnaria niin ahkerasti että tunnarikapulat on loppu. Liike itsessään on edelleen kesken mutta mennyt eteenpäin. Mallan paine lähtötilanteessa on selkeästi helpottanut, ja se lähtee iloisesti kapuloille. Maistelee edelleen, mutta tuo oman ja on itse alkanut tarjoamaan tuontia mun luokse. Alkutilanteessahan se ei lähtenyt tuomaan kapulaa mua kohti ollenkaan. Jee.
Malla kävi myös tekemässä pitkästä aikaa agilityä, Malla sijaisti Seelaa Seelan saikun ajan, ja oli oikein näpsäkkä. Joten uskaltauduttiin ihan kisaamaan asti. Kaksi hyvää ja nopeaa vitosta!
http://youtu.be/Fc4aT_ZwMqc
Olen tosi tyytyväinen ratoihin, eipä se nolla kaukana ollut kummallakaan radalla. Ja ylipäätään ihanaa että Malla kisaamista kestää.
Mallan päänmenoksi on suunnitteilla myös näyttelymatka. Ruotsiin. Emme odota huikeaa menestystä, mutta pitihän sitä lähteä mukaan kun yllytetään.
Seelan kanssa kävimme katselemassa Etelä-Suomen agilitykisoja. Ojangossa pakkassäässä juostiin kolme rataa, joista ei suurempia videotaltiointeja, mutta yksi lisärivi kisakirjaan nollan vuoksi. Ai että! Myöskin meidän eka hyppärinolla kolmosista. Mutta oli siinä putkijarruineen ja ennakoivine valsseineen tekemistäkin! Mutta täytyy sanoa että kuluneen jakson aikana on menty eteenpäin mikä näkyy tuloksissa ja kisafiiliksissä. Mahtava kouluttaja ja treeniryhmä ansaitsee Seelan ohella kiitokset siitä. Ja Seela, mokoma sininen, on kyllä aivan mieletön!
Vähän oli murhettakin Seelan kanssa, kuten kirjoitin niin sininen sähikäinen joutui saikulle. Ajettiin kaupoista kotiin 28.1. koirat auton takatilassa kun risteyksessä meidän perään ajoi auto. Pääasiassa selvittiin säikähdyksellä, mutta Seela loppuviikosta rupesi aristamaan niskaansa. Jätettiin 3.päivä agikisat väliin ja Seela oli lepo ja BoT-kuurilla perjantaihin asti. Perjantaina käytiin fyssarilla ja Seelan 1. niskanikamaan on ilmeisesti tullut retkahdusvamma törmäyksessä. Niskassa enää kuitenkin vain pieni kipuvaste, joten ensiapuna lepo on ollut riittävää. Muuten koira hyvässä ja elastisessa kunnossa. Joten mikäli takapakkeja ei tule niin baana vapaa. Maanantain agilitystä vielä huilattiin kuitenkin.
Agilitystä saralla kuuluu muutakin uutta ja jännittävää. Seela ja minut valittiin JATin vuoden kestävään agilityvalmennukseen, ja voi että miten innolla odotan mitä tuleva agilityvuosi tuo tullessaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti