torstai 28. helmikuuta 2013

Osteopaatilla

Olin kirjoittamassa otsikoksi Jyväskylän agilitykisat, tokotreenailuja, reissu osteopaatille ja reissukuumetta. Tajusin kuitenkin, että olisi suurta viisautta päivitellä vähän kerrallaan. Ja mitäs tässä yövuorossa päivitellessä.

Malla ja Seela kävivät 24.2. osteopaatti Jerry Ketolan käsittelyssä.

MALLA: aloitti, melkoiselta se tuntuu aina kerrata mitä koiran elämän aikana on tapahtunut.
Malla on pudonnut 5-kuisena portaat iskien selkänsä niin, että sen kolmannessa lannenikamassa on murtuma. Selässä on ollut ajoittain outoja oireita, kuten kramppeja, jotka eivät pelkästä murtumasta todennäköisesti johdu.
Mallan kyynärissä on nivelrikkoa, epävirallisesti kyynärät olivat muutama vuosi sitten 1/1:t, niin että oikeassa kyynärässä selvemmät nivelrikkomuutokset kuin toisessa.
Mallan loukkasi vasemman takajalkansa elo-syyskuun vaihteessa 2010, ontumista esiintyi ajoittain ja lopulta heinäkuussa 2011 jalka avattiin. Malla leikattiin TTA-tekniikkaa käyttäen eturistisiteen repeämän takia.
Syksyllä 2012 leikatun jalan polven kierukan takahaarake murtui Mallan kolhiessa itseään lenkillä, ja polvi operoitiin uudelleen.

Noh, tarinan jälkeen osteopaatti mittaili koiraa katseellaan ja minä mietin mielessäni, että minkäköhänlainen tuomio sieltä tulee. Malla antoi käsitellä itsensä tosi hyvin, ja mikä iloisinta, niin polvi oli itseasiassa erittäin hyvässä kunnossa. Jopa niin hyvässä, ettei sitä sen kummemmin tarvinnut hoitaakaan.
Kaksi selkeää ongelma-aluetta löytyi Mallasta, toinen oli lannealue, jossa suunnilleen murtuman kohdalla selän lihaksissa selkeä ero muuhun selkään ja tiukkuutta. Selkä vastasi ihan hyvin käsittelyyn.
Toinen ongelma ei tullut mitenkään yllätyksenä, sillä olen itsekin seurannut Mallan oikeaa etujalkaa. Mallahan ei anna esim. vieraan hieroessa venyttää jalkaa eteenpäin vaan vastustaa venytystä voimakkaasti. Minun antaa pitkän maanittelun jälkeen venyttää ja kun tietystä kohdasta pääsee ohi, niin venytys on ok. Mutta jotain siis eturaajassa on outoa. Mallan lapa oli erittäin tiukka, etenkin kudos lavan alta kaipasi venyttelyä. Lavan liike oli selkeästi estynyt. Selkein selitys on se, että Malla on joutunut kompensoimaan leikattua jalkaa ristikkäisellä etujalalla niin paljon, että ongelmat ovat ihan sitä perua. Lisäksi jalassa oleva nivelrikko voi aiheuttaa varomista myös. Lapaan saatiin huomattavasti liikettä ja venytykset muuttuivat silminnähden käsittelyn aikana. Saimme kotiohjeeksi lavan liikkuvuuden treenaamista ja lavan "irroittelemista".

Liikkeeseen lavan aukaiseminen vaikutti välittömästi. Mallan etujalka näyttää olevan jotenkin "löysästi". Kertonee siitä, että miten tottunut myös omistaja on epänormaaliin liikkeeseen.

SEELA: Seelan tarina ei onneksi ollut mitenkään ihmeellisen traaginen. Lähinnä jännitin miten Seela antaa vieraan miehen hoitaa itseään. Seelallahan on C:n lonkat, mutta muuten luustossa ei pitäisi olla huomautettavaa. Seelan lanneosassa on ollut jäykkyyttä, jo varmaan vuosi sitten tehdyn keisarinleikkauksen ja steriloinnin peruja. Lisäksi toki halusin osteopaatin mielipiteen Seelan niskasta kolarin jäljiltä.

Ensinnäkin, Seela antoi hoitaa itseään aivan erinomaisesti, olin tosi tyytyväinen, että päästiin hoitamaan Seelaa ihan kunnolla. Seela sai kehuja hyväntuntuisesta lihaksistostaan, koira on elastisen oloinen. Ensin Jerry kävi läpi Seelan niskan, mistä ei löytynyt enää kipuvastetta joten loppu hyvin kaikki hyvin kolarin jäljiltä. Lanneosa oli odotetusti se eniten hoitoa kaipaava osa, mihin pitkälti keskityttiinkin hoidon aikana. Vähän on itsellä huono omatunto kun Mallaa sitä kyllä on kuntouttanut leikkauksesta ja vienyt fyssarille ja hierottavaksi, ja Seela on jäänyt tässä mielessä taka-alalle. Selkää saatiin auki hyvin. Lisäksi käytiin läpi Seelan takareidet, jotka ovat melko massiiviset. Kuulemma joillain löysälonkkaisilla koirilla koirat kehittävät suuret lihakset, jotka helposti sitten jumiutuvat. Seelan reidet kuitenkin olivat hyvässä kunnossa ja elastiset.

Seelalle saatiin kotiohjeeksi lanneosan käsittelyyn neuvoja. Seelan lanneosassakin muutoksen ennen käsittelyä ja sen jälkeen näki kyllä hyvin selvästi.

Koirat oli kyllä hyväntuulisia ja rentoja käsittelyn jäljiltä. Alkuviikko lenkiteltiin rauhallisesti, jotta koirilla oli aikaa toipua hoidosta. Ehdottomasti käytän koirat kyllä uudestaankin. Jerry Ketolasta ja koiraosteopatiasta lisää tietoa.
http://www.koiraosteopaatti.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti