Karkin kevääseen on kuulunut ahkeraa agilitytreenausta, tokoa, ja näyttelyissäkin pyörähdetty pari kertaa. Aloitetaan pinnallisista asioista.
Lahden KV-näyttelyssä 21.3. australialainen Kim Haddon ei Karkin kauneutta arvostanut - eikä suomalaisten karjakoirien kauneutta ylipäätään. Kahdeksasta koirasta H:n sai 7 koiraa, valioluokan uros sentään oli EH:n arvoinen. Melkoinen täti! Ja samaa tiukkaa linjaa piti ilmeisesti koko viikonlopun.
Karkin tulos siis NUO-H.
Laskusuhdanteesta huolimatta emme lannistuneet vaan suuntasimme 19.4. Outokummun näyttelyyn. Mukavan Joensuu-viikonlopun kruunasi pyörähdys kehässä. Lena Danker kehui Karkin aivan erinomaiseksi rotunsa edustajaksi, Karkki esiintyi ja liikkui kuin unelma ja tuloksena ensimmäisestä avoimen luokan näyttelystä AVO-ERI1, SA, PN1, ROP, SERT.
Eikä siinä vielä kaikki. Pääsin pyörähtämään myös "uuden rotuni" kehässä Aijan Hildan kanssa. Tunsin oloni voittamattomaksi viikonlopun onnistumisten takia ja niinhän siinä kävi että viikonlopun sertisaldo ei jäänyt yhteen, vaan Hilda Irina Poletavan tiukan silmän alla AVO-ERI1, SA, PN1, VSP, SERT.
No syy miksi oli niin voittamaton olo liittyi oleellisesti murheenkryyniimme "ääntäminen ja tottelevaisuusharjoittelu". Kävimme samalla viikolla Elina Willin koulutuksessa ja työstimme Karkin ääntämistä, patoamista ja häiriöherkkyyttä. Tosin viimeisintä ei Elinan mukaan ollut havaittavissa lainkaan. Omaa rytmitystä (käsky, rauha, liike) pitää muistaa terästää ja tehdä maltti ja rauhoittumistreenejä. Sen lisäksi sain läksytystä siitä mistä melkein arvasinkin - Karkkia pitäisi myös purkaa ennen kuin vaaditaan siltä liikoja. Koirassa on virettä ja viettiä vietävästi ja jos ei sen anna missään välissä purkaa, niin ääni on taattu.
Tässä vaiheessa viikonloppu vähän hirvitti. Olin nimittäin ilmoittanut Karkin tottelevaisuuskokeeseen lauantaille Joensuun Pärnävaaralle. Vaan rohkea rokan syö. Laadin sotasuunnitelman joka oli hyvin päinvastainen kuin ennen edellistä koetta. Ennen koesuoritusta käytiin kunnon höyryjenpurkulenkki Jaamankankaalla. Sitten ajettiin koepaikalle. Paikkamakuurivissä Karkki selkeästi vähän ylivireinen, tuomarin tervehtiminen sujui ihan ok ja paikkamakuu erinomaisesti.
Ennen yksilösuorituksia, joissa olimme neljäntenä, etsimme narupallon ja isoimman lumikeon mitä hiihtokeskuksesta vielä löytyi. Ja sitten Willi-Ellun opit käyttöön. Pienestä hiljaisuudesta ja esim. sivu-käskyn kestämisestä ilman ääntä, lensi lelu yli lumivuoren. Vartin kuluttua Karkki edelleen haki hullunkiilto silmissä palloa ja tarjosi sivulletuloja ja seuraamisia. Ääntäminen alkoi olla kuitenkin erinomaisella mallilla. Sittenpä olikin meidän vuoro. Nartsapallo jätettiin lumivuorelle odottamaan.
Ja kappas, koirasta ei päässyt haukun haukkua koko kokeessa.
Rivimme näytti tältä
Paikkamakuu 10
Hihnassa seuraaminen 10
Vapaana seuraaminen 9
Liikkeestä maahan 0
Luoksetulo 10
Liikkeestä seiso 7
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 9
165 pistettä ja ykköstulos!
Maahanmenon nolla menee kyllä edelleen lievän ylivireisyyden piikkiin mutta muuten Karkki toimi kuin unelma ja teki juuri kuten osaamistasonsa tällä hetkellä on. Vuoron jälkeen kun päästiin hallista niin Karkki ei tarvinnut puolta sanaa ja rynnisti pallonsa luokse. Vitsit että olen edelleen ylpeä.
Seuraavaksi siirrymme uusien avo-luokan sääntöjen kimppuun. Siitä tulee mielenkiintoista.
Ja jottei tässä vielä kaikki, starttasipa Karkki vappuna Joensuussa kisauransakin! Minna Räsäsen radoilta kaksi hylkäystä Karkille mutta kisanomainen suoritus sujui oikein mainiosti ja etenkin kakkosrata oli jo aivan erinomainen.
Ykkösradalla paljon vauhtia, vähän älliä
Kakkosradalla vielä enemmän vauhtia, mutta hurjasti enemmän älliä. Ohjaajan piikkiin menee väärä putkenpää keppien jälkeen. Mitäs en valssannut, prkl.
Kaikkinensa Karkilla pyyhkii siis oikein kivasti. Ja Karkkihan vietti 2-vuotissynttäreitäänkin tovi sitten. Niin se aika rientää ja nyt on taloudessa se "vauvan" paikkakin viety. Karkki on jopa turhan lempeämielinen leikkitäti Keksi-hirwiölle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti