Mallan radat oli oikein kivoja tehdä, pikkuvirheitä, ja sitten mun todella upea perseelle lentäminen. Harrastuksen huippuhetkiä suorastaan. Sannille kiitos kuvaamisesta.
Seelan A-rata 10 vp, yliaikaa +4,74, lähtösika, ja keinulta hölmö lipeäminen
Seelan B-rata kääntyi hylyn puolelle.
Kontakti- ja lähtökuuri olisi siis enemmän kuin tarpeen. Miten ei vaan oma pää kestä vaatia kisoissa noita kontakteja. Ryysään liian lähelle ja äh. Nooh, eipähän lopu treenaaminen kesken.
Tänään (tai eilen, kun näin yöllä kirjoittelen) alkoi uusi treenijakso ja heti löydettiin mahtava kotiläksy. Kepeille hakeutuminen vaikka putkia olis houkuttimena. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun sininen sinkosi putkeen onnellisena. Sen sijaan linjaaminen sujui oikein kivasti, ja muutenkin oli hyvää rataa.
Nyt en olekaan ilmoittanut koiria kisoihin. Mallan kanssa sen sijaan lähdetään viikon päästä Ruotsiin näyttelyyn. Iiks. Mallahan ei ole liki kahteen vuoteen ollut näyttelyssä lainkaan. Ihan huimia odotuksia en ole kasannut, mutta kivahan tuo on reissuun päästä. Eikä tuliaisia tietenkään pahitteeksi laittaisi.
torstai 28. helmikuuta 2013
Tokovinkeitä
Tokkopa tokkoo. Tai jotain.
Kaveriporukalla ollaan yritetty kerta viikkoon käydä tekemässä tokoa ja vähän katsella muiden touhuja ja keksiä uusia tapoja ja niksejä treenata, jottei treenit olisi aina yhtä ja samaa. Lisäksi yritetty saada häiriötreeniä.
Ensin 14.2. oli NOUTO -teemainen treeni
Seelalle aloitin opettamaan ohjattua. Aika näpsäkästi neiti tajusi mitä toivottiin. Seuraa katsetta erityisesti lähtiessään hakemaan.
Lisäksi tehtiin noutoa häiriössä, eli leluja oli ympäri kenttää ja se noutokapula olisi pitänyt hakea. Ekat toistot ok, mutta mitäs sitten kävikään. Pakko iski taas hinkata onnistunutta = "ai, et siis tarkoittanut että näin" = tuon sulle sit näitä muita esineitä. Nooh, huumorin kautta. Lopuksi yksi liikkuroitu nouto, ihan ok.
Malla teki vain kentäntyhjennyksen, eli nouti minulle kaikki kentälle jääneet lelut. Sitten sai riekkua narupallolla. Oli tyytyväinen akka. Kotipihassa vielä tunnari, jossa pientä maistelua, mutta oma tuotiin.
21.2. aiheena JÄÄVÄT
Ensin tehtiin perinteistä "kuka ehtii ensin" -jäävät -kisailua. Eli koirakot kävelevät sikin sokin ja käskystä joko tekevät maahanmenon, istumisen tai seisomisen. Kolme kertaa hitaimmaksi valittu koirakko putosi pelistä. Tehtiin muutama kierros. Koiria sai auttaa kaikilla tavoin. Se mikä yllätti oli Seelan nopeus tässä. Mallakin pärjäsi aika pitkälle, itse tuli eläydyttyä liikaakin ja välillä pyörin maassa koirien kanssa. Mukava ja rento harjoitus mielestäni. Samalla hyvää häiriötreeniä.
Toinen treeni oli "Jono liikkuu" -jäävät, jossa ruutumerkkien kohdalla tehdään jäävä liike jonossa kulkien, ja ohjaaja kulkee edelläkulkevan koiran edestä ja takanaolevan takaa, ennen kuin palaa oman koiran rinnalle ja jono lähtee uudestaan liikkeelle. Hyvä treeni sekä kehäänsiirtymisen kannalta, että häirittynä jäävien testailuun. Malla teki hyvät vaihdot, kaikki jäävät oli muistissa. Seela yllätti tekemällä liikkeestä istumisen, ensimmäistä kertaa se kun moista liikettä teki "kuka ehtii ensin" -pelissä. Ehkä sitä taas huomaa aliarvioivansa noiden oppimis- ja yhdistelykykyä.
Omakehu voipi haista, mutta hauskat ja erilaiset treenit, koirat sai paljon palkkaa ja oli hyväntuulisia.
Malla teki lopuksi tunnarin, ja siis aivan todella hieno tunnari olikin, rauhallinen lähtö, rauhallinen kapuloille meno, haistelu, ja varmasti oma matkaan ja mun luokse. JESJESJES. Melkoiset palkat ja kiitokset akka saikin.
Tällä viikolla käytiin tiistai-aamuna treenaamassa Jattilassa Aijan kanssa, Malla teki ruutua, hyppynoutoa, yhden metallin (jolle TAAS varasti), vähän kaukoja ja tunnarin. Tunnarissa takapakkia, toi väärän ensin, sitten oikean. Otettiin uudet kapulat ja uudestaan liike, ja nyt ok tunnari.
Seela teki luoksetulon stoppia putken kautta, hyppyä, vähän seuraamista, ja lopuksi myös tunnarin. Unohdin että Seelalla oli nuuskunappulat vielä tunnarien välissä joten eka meni sähellykseksi. Nuuskunappuloiden kanssa otti nätisti oman.
Hyvä me. Toko on kivvaa.
Kaveriporukalla ollaan yritetty kerta viikkoon käydä tekemässä tokoa ja vähän katsella muiden touhuja ja keksiä uusia tapoja ja niksejä treenata, jottei treenit olisi aina yhtä ja samaa. Lisäksi yritetty saada häiriötreeniä.
Ensin 14.2. oli NOUTO -teemainen treeni
Seelalle aloitin opettamaan ohjattua. Aika näpsäkästi neiti tajusi mitä toivottiin. Seuraa katsetta erityisesti lähtiessään hakemaan.
Lisäksi tehtiin noutoa häiriössä, eli leluja oli ympäri kenttää ja se noutokapula olisi pitänyt hakea. Ekat toistot ok, mutta mitäs sitten kävikään. Pakko iski taas hinkata onnistunutta = "ai, et siis tarkoittanut että näin" = tuon sulle sit näitä muita esineitä. Nooh, huumorin kautta. Lopuksi yksi liikkuroitu nouto, ihan ok.
Malla teki vain kentäntyhjennyksen, eli nouti minulle kaikki kentälle jääneet lelut. Sitten sai riekkua narupallolla. Oli tyytyväinen akka. Kotipihassa vielä tunnari, jossa pientä maistelua, mutta oma tuotiin.
21.2. aiheena JÄÄVÄT
Ensin tehtiin perinteistä "kuka ehtii ensin" -jäävät -kisailua. Eli koirakot kävelevät sikin sokin ja käskystä joko tekevät maahanmenon, istumisen tai seisomisen. Kolme kertaa hitaimmaksi valittu koirakko putosi pelistä. Tehtiin muutama kierros. Koiria sai auttaa kaikilla tavoin. Se mikä yllätti oli Seelan nopeus tässä. Mallakin pärjäsi aika pitkälle, itse tuli eläydyttyä liikaakin ja välillä pyörin maassa koirien kanssa. Mukava ja rento harjoitus mielestäni. Samalla hyvää häiriötreeniä.
Toinen treeni oli "Jono liikkuu" -jäävät, jossa ruutumerkkien kohdalla tehdään jäävä liike jonossa kulkien, ja ohjaaja kulkee edelläkulkevan koiran edestä ja takanaolevan takaa, ennen kuin palaa oman koiran rinnalle ja jono lähtee uudestaan liikkeelle. Hyvä treeni sekä kehäänsiirtymisen kannalta, että häirittynä jäävien testailuun. Malla teki hyvät vaihdot, kaikki jäävät oli muistissa. Seela yllätti tekemällä liikkeestä istumisen, ensimmäistä kertaa se kun moista liikettä teki "kuka ehtii ensin" -pelissä. Ehkä sitä taas huomaa aliarvioivansa noiden oppimis- ja yhdistelykykyä.
Omakehu voipi haista, mutta hauskat ja erilaiset treenit, koirat sai paljon palkkaa ja oli hyväntuulisia.
Malla teki lopuksi tunnarin, ja siis aivan todella hieno tunnari olikin, rauhallinen lähtö, rauhallinen kapuloille meno, haistelu, ja varmasti oma matkaan ja mun luokse. JESJESJES. Melkoiset palkat ja kiitokset akka saikin.
Tällä viikolla käytiin tiistai-aamuna treenaamassa Jattilassa Aijan kanssa, Malla teki ruutua, hyppynoutoa, yhden metallin (jolle TAAS varasti), vähän kaukoja ja tunnarin. Tunnarissa takapakkia, toi väärän ensin, sitten oikean. Otettiin uudet kapulat ja uudestaan liike, ja nyt ok tunnari.
Seela teki luoksetulon stoppia putken kautta, hyppyä, vähän seuraamista, ja lopuksi myös tunnarin. Unohdin että Seelalla oli nuuskunappulat vielä tunnarien välissä joten eka meni sähellykseksi. Nuuskunappuloiden kanssa otti nätisti oman.
Hyvä me. Toko on kivvaa.
Osteopaatilla
Olin kirjoittamassa otsikoksi Jyväskylän agilitykisat, tokotreenailuja, reissu osteopaatille ja reissukuumetta. Tajusin kuitenkin, että olisi suurta viisautta päivitellä vähän kerrallaan. Ja mitäs tässä yövuorossa päivitellessä.
Malla ja Seela kävivät 24.2. osteopaatti Jerry Ketolan käsittelyssä.
MALLA: aloitti, melkoiselta se tuntuu aina kerrata mitä koiran elämän aikana on tapahtunut.
Malla on pudonnut 5-kuisena portaat iskien selkänsä niin, että sen kolmannessa lannenikamassa on murtuma. Selässä on ollut ajoittain outoja oireita, kuten kramppeja, jotka eivät pelkästä murtumasta todennäköisesti johdu.
Mallan kyynärissä on nivelrikkoa, epävirallisesti kyynärät olivat muutama vuosi sitten 1/1:t, niin että oikeassa kyynärässä selvemmät nivelrikkomuutokset kuin toisessa.
Mallan loukkasi vasemman takajalkansa elo-syyskuun vaihteessa 2010, ontumista esiintyi ajoittain ja lopulta heinäkuussa 2011 jalka avattiin. Malla leikattiin TTA-tekniikkaa käyttäen eturistisiteen repeämän takia.
Syksyllä 2012 leikatun jalan polven kierukan takahaarake murtui Mallan kolhiessa itseään lenkillä, ja polvi operoitiin uudelleen.
Noh, tarinan jälkeen osteopaatti mittaili koiraa katseellaan ja minä mietin mielessäni, että minkäköhänlainen tuomio sieltä tulee. Malla antoi käsitellä itsensä tosi hyvin, ja mikä iloisinta, niin polvi oli itseasiassa erittäin hyvässä kunnossa. Jopa niin hyvässä, ettei sitä sen kummemmin tarvinnut hoitaakaan.
Kaksi selkeää ongelma-aluetta löytyi Mallasta, toinen oli lannealue, jossa suunnilleen murtuman kohdalla selän lihaksissa selkeä ero muuhun selkään ja tiukkuutta. Selkä vastasi ihan hyvin käsittelyyn.
Toinen ongelma ei tullut mitenkään yllätyksenä, sillä olen itsekin seurannut Mallan oikeaa etujalkaa. Mallahan ei anna esim. vieraan hieroessa venyttää jalkaa eteenpäin vaan vastustaa venytystä voimakkaasti. Minun antaa pitkän maanittelun jälkeen venyttää ja kun tietystä kohdasta pääsee ohi, niin venytys on ok. Mutta jotain siis eturaajassa on outoa. Mallan lapa oli erittäin tiukka, etenkin kudos lavan alta kaipasi venyttelyä. Lavan liike oli selkeästi estynyt. Selkein selitys on se, että Malla on joutunut kompensoimaan leikattua jalkaa ristikkäisellä etujalalla niin paljon, että ongelmat ovat ihan sitä perua. Lisäksi jalassa oleva nivelrikko voi aiheuttaa varomista myös. Lapaan saatiin huomattavasti liikettä ja venytykset muuttuivat silminnähden käsittelyn aikana. Saimme kotiohjeeksi lavan liikkuvuuden treenaamista ja lavan "irroittelemista".
Liikkeeseen lavan aukaiseminen vaikutti välittömästi. Mallan etujalka näyttää olevan jotenkin "löysästi". Kertonee siitä, että miten tottunut myös omistaja on epänormaaliin liikkeeseen.
SEELA: Seelan tarina ei onneksi ollut mitenkään ihmeellisen traaginen. Lähinnä jännitin miten Seela antaa vieraan miehen hoitaa itseään. Seelallahan on C:n lonkat, mutta muuten luustossa ei pitäisi olla huomautettavaa. Seelan lanneosassa on ollut jäykkyyttä, jo varmaan vuosi sitten tehdyn keisarinleikkauksen ja steriloinnin peruja. Lisäksi toki halusin osteopaatin mielipiteen Seelan niskasta kolarin jäljiltä.
Ensinnäkin, Seela antoi hoitaa itseään aivan erinomaisesti, olin tosi tyytyväinen, että päästiin hoitamaan Seelaa ihan kunnolla. Seela sai kehuja hyväntuntuisesta lihaksistostaan, koira on elastisen oloinen. Ensin Jerry kävi läpi Seelan niskan, mistä ei löytynyt enää kipuvastetta joten loppu hyvin kaikki hyvin kolarin jäljiltä. Lanneosa oli odotetusti se eniten hoitoa kaipaava osa, mihin pitkälti keskityttiinkin hoidon aikana. Vähän on itsellä huono omatunto kun Mallaa sitä kyllä on kuntouttanut leikkauksesta ja vienyt fyssarille ja hierottavaksi, ja Seela on jäänyt tässä mielessä taka-alalle. Selkää saatiin auki hyvin. Lisäksi käytiin läpi Seelan takareidet, jotka ovat melko massiiviset. Kuulemma joillain löysälonkkaisilla koirilla koirat kehittävät suuret lihakset, jotka helposti sitten jumiutuvat. Seelan reidet kuitenkin olivat hyvässä kunnossa ja elastiset.
Seelalle saatiin kotiohjeeksi lanneosan käsittelyyn neuvoja. Seelan lanneosassakin muutoksen ennen käsittelyä ja sen jälkeen näki kyllä hyvin selvästi.
Koirat oli kyllä hyväntuulisia ja rentoja käsittelyn jäljiltä. Alkuviikko lenkiteltiin rauhallisesti, jotta koirilla oli aikaa toipua hoidosta. Ehdottomasti käytän koirat kyllä uudestaankin. Jerry Ketolasta ja koiraosteopatiasta lisää tietoa.
http://www.koiraosteopaatti.fi/
Malla ja Seela kävivät 24.2. osteopaatti Jerry Ketolan käsittelyssä.
MALLA: aloitti, melkoiselta se tuntuu aina kerrata mitä koiran elämän aikana on tapahtunut.
Malla on pudonnut 5-kuisena portaat iskien selkänsä niin, että sen kolmannessa lannenikamassa on murtuma. Selässä on ollut ajoittain outoja oireita, kuten kramppeja, jotka eivät pelkästä murtumasta todennäköisesti johdu.
Mallan kyynärissä on nivelrikkoa, epävirallisesti kyynärät olivat muutama vuosi sitten 1/1:t, niin että oikeassa kyynärässä selvemmät nivelrikkomuutokset kuin toisessa.
Mallan loukkasi vasemman takajalkansa elo-syyskuun vaihteessa 2010, ontumista esiintyi ajoittain ja lopulta heinäkuussa 2011 jalka avattiin. Malla leikattiin TTA-tekniikkaa käyttäen eturistisiteen repeämän takia.
Syksyllä 2012 leikatun jalan polven kierukan takahaarake murtui Mallan kolhiessa itseään lenkillä, ja polvi operoitiin uudelleen.
Noh, tarinan jälkeen osteopaatti mittaili koiraa katseellaan ja minä mietin mielessäni, että minkäköhänlainen tuomio sieltä tulee. Malla antoi käsitellä itsensä tosi hyvin, ja mikä iloisinta, niin polvi oli itseasiassa erittäin hyvässä kunnossa. Jopa niin hyvässä, ettei sitä sen kummemmin tarvinnut hoitaakaan.
Kaksi selkeää ongelma-aluetta löytyi Mallasta, toinen oli lannealue, jossa suunnilleen murtuman kohdalla selän lihaksissa selkeä ero muuhun selkään ja tiukkuutta. Selkä vastasi ihan hyvin käsittelyyn.
Toinen ongelma ei tullut mitenkään yllätyksenä, sillä olen itsekin seurannut Mallan oikeaa etujalkaa. Mallahan ei anna esim. vieraan hieroessa venyttää jalkaa eteenpäin vaan vastustaa venytystä voimakkaasti. Minun antaa pitkän maanittelun jälkeen venyttää ja kun tietystä kohdasta pääsee ohi, niin venytys on ok. Mutta jotain siis eturaajassa on outoa. Mallan lapa oli erittäin tiukka, etenkin kudos lavan alta kaipasi venyttelyä. Lavan liike oli selkeästi estynyt. Selkein selitys on se, että Malla on joutunut kompensoimaan leikattua jalkaa ristikkäisellä etujalalla niin paljon, että ongelmat ovat ihan sitä perua. Lisäksi jalassa oleva nivelrikko voi aiheuttaa varomista myös. Lapaan saatiin huomattavasti liikettä ja venytykset muuttuivat silminnähden käsittelyn aikana. Saimme kotiohjeeksi lavan liikkuvuuden treenaamista ja lavan "irroittelemista".
Liikkeeseen lavan aukaiseminen vaikutti välittömästi. Mallan etujalka näyttää olevan jotenkin "löysästi". Kertonee siitä, että miten tottunut myös omistaja on epänormaaliin liikkeeseen.
SEELA: Seelan tarina ei onneksi ollut mitenkään ihmeellisen traaginen. Lähinnä jännitin miten Seela antaa vieraan miehen hoitaa itseään. Seelallahan on C:n lonkat, mutta muuten luustossa ei pitäisi olla huomautettavaa. Seelan lanneosassa on ollut jäykkyyttä, jo varmaan vuosi sitten tehdyn keisarinleikkauksen ja steriloinnin peruja. Lisäksi toki halusin osteopaatin mielipiteen Seelan niskasta kolarin jäljiltä.
Ensinnäkin, Seela antoi hoitaa itseään aivan erinomaisesti, olin tosi tyytyväinen, että päästiin hoitamaan Seelaa ihan kunnolla. Seela sai kehuja hyväntuntuisesta lihaksistostaan, koira on elastisen oloinen. Ensin Jerry kävi läpi Seelan niskan, mistä ei löytynyt enää kipuvastetta joten loppu hyvin kaikki hyvin kolarin jäljiltä. Lanneosa oli odotetusti se eniten hoitoa kaipaava osa, mihin pitkälti keskityttiinkin hoidon aikana. Vähän on itsellä huono omatunto kun Mallaa sitä kyllä on kuntouttanut leikkauksesta ja vienyt fyssarille ja hierottavaksi, ja Seela on jäänyt tässä mielessä taka-alalle. Selkää saatiin auki hyvin. Lisäksi käytiin läpi Seelan takareidet, jotka ovat melko massiiviset. Kuulemma joillain löysälonkkaisilla koirilla koirat kehittävät suuret lihakset, jotka helposti sitten jumiutuvat. Seelan reidet kuitenkin olivat hyvässä kunnossa ja elastiset.
Seelalle saatiin kotiohjeeksi lanneosan käsittelyyn neuvoja. Seelan lanneosassakin muutoksen ennen käsittelyä ja sen jälkeen näki kyllä hyvin selvästi.
Koirat oli kyllä hyväntuulisia ja rentoja käsittelyn jäljiltä. Alkuviikko lenkiteltiin rauhallisesti, jotta koirilla oli aikaa toipua hoidosta. Ehdottomasti käytän koirat kyllä uudestaankin. Jerry Ketolasta ja koiraosteopatiasta lisää tietoa.
http://www.koiraosteopaatti.fi/
lauantai 16. helmikuuta 2013
Päivittelyä, sairaslomaa ja agilityä
Pääsyy päivittämättömyydelle on tietenkin laiskuus. Töitä riittää ja voi kun ei meinaa muka löytyä aikaa päivittelyyn. Pääasia kuitenkin että koirille on kyllä silti riittänyt aikaa.
Tammikuu hujahti ohi ja Malla on tehnyt tunnaria niin ahkerasti että tunnarikapulat on loppu. Liike itsessään on edelleen kesken mutta mennyt eteenpäin. Mallan paine lähtötilanteessa on selkeästi helpottanut, ja se lähtee iloisesti kapuloille. Maistelee edelleen, mutta tuo oman ja on itse alkanut tarjoamaan tuontia mun luokse. Alkutilanteessahan se ei lähtenyt tuomaan kapulaa mua kohti ollenkaan. Jee.
Malla kävi myös tekemässä pitkästä aikaa agilityä, Malla sijaisti Seelaa Seelan saikun ajan, ja oli oikein näpsäkkä. Joten uskaltauduttiin ihan kisaamaan asti. Kaksi hyvää ja nopeaa vitosta!
http://youtu.be/Fc4aT_ZwMqc
Olen tosi tyytyväinen ratoihin, eipä se nolla kaukana ollut kummallakaan radalla. Ja ylipäätään ihanaa että Malla kisaamista kestää.
Mallan päänmenoksi on suunnitteilla myös näyttelymatka. Ruotsiin. Emme odota huikeaa menestystä, mutta pitihän sitä lähteä mukaan kun yllytetään.
Seelan kanssa kävimme katselemassa Etelä-Suomen agilitykisoja. Ojangossa pakkassäässä juostiin kolme rataa, joista ei suurempia videotaltiointeja, mutta yksi lisärivi kisakirjaan nollan vuoksi. Ai että! Myöskin meidän eka hyppärinolla kolmosista. Mutta oli siinä putkijarruineen ja ennakoivine valsseineen tekemistäkin! Mutta täytyy sanoa että kuluneen jakson aikana on menty eteenpäin mikä näkyy tuloksissa ja kisafiiliksissä. Mahtava kouluttaja ja treeniryhmä ansaitsee Seelan ohella kiitokset siitä. Ja Seela, mokoma sininen, on kyllä aivan mieletön!
Vähän oli murhettakin Seelan kanssa, kuten kirjoitin niin sininen sähikäinen joutui saikulle. Ajettiin kaupoista kotiin 28.1. koirat auton takatilassa kun risteyksessä meidän perään ajoi auto. Pääasiassa selvittiin säikähdyksellä, mutta Seela loppuviikosta rupesi aristamaan niskaansa. Jätettiin 3.päivä agikisat väliin ja Seela oli lepo ja BoT-kuurilla perjantaihin asti. Perjantaina käytiin fyssarilla ja Seelan 1. niskanikamaan on ilmeisesti tullut retkahdusvamma törmäyksessä. Niskassa enää kuitenkin vain pieni kipuvaste, joten ensiapuna lepo on ollut riittävää. Muuten koira hyvässä ja elastisessa kunnossa. Joten mikäli takapakkeja ei tule niin baana vapaa. Maanantain agilitystä vielä huilattiin kuitenkin.
Agilitystä saralla kuuluu muutakin uutta ja jännittävää. Seela ja minut valittiin JATin vuoden kestävään agilityvalmennukseen, ja voi että miten innolla odotan mitä tuleva agilityvuosi tuo tullessaan!
Tammikuu hujahti ohi ja Malla on tehnyt tunnaria niin ahkerasti että tunnarikapulat on loppu. Liike itsessään on edelleen kesken mutta mennyt eteenpäin. Mallan paine lähtötilanteessa on selkeästi helpottanut, ja se lähtee iloisesti kapuloille. Maistelee edelleen, mutta tuo oman ja on itse alkanut tarjoamaan tuontia mun luokse. Alkutilanteessahan se ei lähtenyt tuomaan kapulaa mua kohti ollenkaan. Jee.
Malla kävi myös tekemässä pitkästä aikaa agilityä, Malla sijaisti Seelaa Seelan saikun ajan, ja oli oikein näpsäkkä. Joten uskaltauduttiin ihan kisaamaan asti. Kaksi hyvää ja nopeaa vitosta!
http://youtu.be/Fc4aT_ZwMqc
Olen tosi tyytyväinen ratoihin, eipä se nolla kaukana ollut kummallakaan radalla. Ja ylipäätään ihanaa että Malla kisaamista kestää.
Mallan päänmenoksi on suunnitteilla myös näyttelymatka. Ruotsiin. Emme odota huikeaa menestystä, mutta pitihän sitä lähteä mukaan kun yllytetään.
Seelan kanssa kävimme katselemassa Etelä-Suomen agilitykisoja. Ojangossa pakkassäässä juostiin kolme rataa, joista ei suurempia videotaltiointeja, mutta yksi lisärivi kisakirjaan nollan vuoksi. Ai että! Myöskin meidän eka hyppärinolla kolmosista. Mutta oli siinä putkijarruineen ja ennakoivine valsseineen tekemistäkin! Mutta täytyy sanoa että kuluneen jakson aikana on menty eteenpäin mikä näkyy tuloksissa ja kisafiiliksissä. Mahtava kouluttaja ja treeniryhmä ansaitsee Seelan ohella kiitokset siitä. Ja Seela, mokoma sininen, on kyllä aivan mieletön!
Vähän oli murhettakin Seelan kanssa, kuten kirjoitin niin sininen sähikäinen joutui saikulle. Ajettiin kaupoista kotiin 28.1. koirat auton takatilassa kun risteyksessä meidän perään ajoi auto. Pääasiassa selvittiin säikähdyksellä, mutta Seela loppuviikosta rupesi aristamaan niskaansa. Jätettiin 3.päivä agikisat väliin ja Seela oli lepo ja BoT-kuurilla perjantaihin asti. Perjantaina käytiin fyssarilla ja Seelan 1. niskanikamaan on ilmeisesti tullut retkahdusvamma törmäyksessä. Niskassa enää kuitenkin vain pieni kipuvaste, joten ensiapuna lepo on ollut riittävää. Muuten koira hyvässä ja elastisessa kunnossa. Joten mikäli takapakkeja ei tule niin baana vapaa. Maanantain agilitystä vielä huilattiin kuitenkin.
Agilitystä saralla kuuluu muutakin uutta ja jännittävää. Seela ja minut valittiin JATin vuoden kestävään agilityvalmennukseen, ja voi että miten innolla odotan mitä tuleva agilityvuosi tuo tullessaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)