Seela on ahkeroinut. Oikeastaan Seela JA taustajoukot ovat ahkeroineet.
Agirodussa pyörähdettiin kahden radan verran. Agirodun Open SM-rata meni oikeastaan ihan hyvin. Ylimääräisen hypyn myötä napsahdettiin kuitenkin pois finaalista kera hyllyn.
Pitkän päivän jälkeen kehtuutti kyllä lähteä kansainväliselle agilityradalle, mutta kannatti. Jalat kramppasivat useampaan otteeseen päivän aikana, kiitos Ruisrockissa pomppimisen, joten päätin ohjata takaa. Ja Seelahan ohjautui. Tuloksena kovassa joukossa 0 (-5,05) ja sijoitus 8/79. Tuntui hyvältä sijoittua pitkän päivän jälkeen kovassa seurassa noinkin korkealle.
11.7. Seela urakoi Aijan kanssa itselleen hyväksytyn käyttäytymiskokeen. Itse kärvistelin työmatkalla tarttuneen vatsataudin kourissa ja jännitin puhelimen ääressä. Luottoa oli toki kumpaankin akkaan, mutta hyvältähän se tuntui kun soitto tuli, eikä Seelaa Aijan tarjoama juustohamppari tainnut haitatakaan.
19.7. Oltiin sitten vuoroin vieraissa, kun minä ahkeroin Rinin kanssa Mikkelissä. Aamulla aikaiseen ajettiin Mikkeliin, ja tuntuma kisapaikkaan haettiin ensin Seelan kanssa. Suoritusvuorossa oltiin toisena, ja pönttö sekasin rataantutustumisen jälkeen. Vaan kappas kappas, hyppyrata meni oikeastaan aika mukavasti ja nollahan sieltä napsahti, vaikka yksi rima minusta kolahti radalla turhan kovaäänisesti. Sijoitus 3. Agiradalla nolla oli niin pienestä kiinni, mutta vaikea rata sujui ja toimi muuten oikein hyvin. Vitonen sieltä. Seela kulki mukavasti helteelläkin, suurin raivo ehkä puuttui, mutta niin puuttui ohjaajaltakin.
Seelan ratojen jälkeen alkoi reippahasti ykköset. Oli ihanaa päästä ykkösten radoille. Rinin kanssa ennen ekaa starttia käytiin tarkat keskustelut siitä räiskitäänkö harkkaesteiden rimoja (Rini: todellakitodellakitodellaki! Minä: Aussien synnyinoikeus lussupalloon peruutetaan jos ei pysy rimat ylhäällä). Voitin ekat neuvottelut ja Salme Mujusen hyppärillä KAIKKI rimat pysyivät siellä missä piti. Minun piikkiin yksi kielto putkeenlähetyksestä, jossa turhia intoilin Rinin kuuliaisuuteen nähden ja pitkän suoran päätteinen käännös oli ehkä semmoinen universumin heittämä sähläys, johon emme koirakkona voineet kovasti vaikuttaa. Kaksi kieltoa, tulos 10 ja oikein hyvä mieli.
Toinen rata muisti sitten pitää nöyränä, se alkoi ensimmäisen ridan pudottamisella ja päättyi viimeisen riman pysymiseen. Tässä välillä:
1) keskustelimme mistä välistä mennään kepeille, kolmesti
2) olimme eri mieltä kumpaan päähän putkea suhahtaa merlemato helteellä (tuomari oli mun puolella, joten HYL)
3) erikoisesteet, kaikki, säilyivät sellaisina kuin ne radalle oli jätetty
4) kontaktit otettiin huolella
5) kaikki muu laitettiin ranttaliksi
Oppimisen paikka siinä mielessä, että jos kolmosesteellä on jo rymistelty ja otettu kieltoja, niin ehkä jatkossa viisaampaa olis jättää rata kesken, sillä selkeästi turhautuminen oli yksi suurin syy siihen, että armas merlemato päätti viisveisata rimasopimuksestamme. Toki väsykin varmaan helteellä painoi.
Kaikkinensa olin kuitenkin kisoihin tyytyväinen. Itse jaksoin juosta helteellä neljä rataa, ohjaussuunnitelmat toimivat kivasti, ja ajoitukset meni kohtuullisen nappiin, koirat oli mukavassa vireessä ja seura mainiota.
Muuten koirille kuuluu hyvää. Karkki kasvaa ehkä levää ennen kuin kesä on ohi, sen verran intohimoista on sen uintiharrastus. Ja jos uinti-into ei tästä ala laantumaan, niin todennäköisesti itse olen syksyyn mennessä kuulolaitteen tarpeessa. Sen verran pääsee välillä WIUta ilmoille rannan tuntumassa...
torstai 24. heinäkuuta 2014
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
Ei otsikkoa
Blogin hiljaisuus on kestänyt jo tovin. Ajattelin että pitäisi tapahtua jotain isoa tai hienoa, että edellisen päivityksen jälkeen olisi jotain päivitettävää. Mutta eipä niin isoja, hyviä asioita varmaan ole, mitkä surun poistaisivat. Mallaa ei ole, vaikka välillä lenkillä edelleen käännyn katsomaan että tuleeko se perässä vai ei. Tuhka odottelee oikeaa hetkeä. Meillä ei kukaan huuda enää kyläilijöille. Inhosin sitä huutoa niin paljon, Mallalla oli aivan hirveä ääni ja se ei lopettanut huutamista millään ennen kuin itse päätti.
Eikä iltaisin hypätä päälle nyhväämään, räkimään naamalle ja talsimaan kunnes oli aivan pakko komentaa koira pois. Joskus yritin että annan sen vaan jatkaa, että kyllä se lopettaa, mutta eihän se lopettanut.
Kukaan ei kilahtele koiraohituksissa. Ajattelin aina, etten saa koskaan sitä keuhkoamista (joka kyllä viimevuosina oli vaan raskasta, raskasta hönkimistä karvat pystyssä), loppumaan. Enkä saanutkaan. Hyvä niin. Kermaviilikuppiakaan ei oo kukaan varastanut ihmisten nenän edestä. Ja jos lenkillä sanoo, että uimaan, niin kukaan ei ryntää veteen. Kuvatkin onnistuu paremmin kun yksi ei möllötä vastentahtoisena toiseen suuntaan kun muut.
Ei sillä, Seela ja Karkki on hyvä tiimi - Karkin eka juoksukin meni ohi ilman sen suurempaa draamaa. Juoksu kesti tasan kolme viikkoa. Yksi känähdys juoksujen aikaan tytöillä oli, mutta en nähnyt mistä alkoi enkä nähnyt mihin loppui, vaikka viereisestä huoneesta ryntäsin paikalle, joten varsinaisesta tappelusta ei kyllä voi puhua. Iltaisin Karkki nuolee Seelan naamaa, ja usein tytöt nukkuvat enemmän päällekäin kuin vierekkäin.
Karkki on käynyt kahdessa näyttelyssä, ensin Lahden KV-näyttelyssä, jossa australialaistuomarilta JUN-ERI2, SA, PN4. Arvostelun kirjoitan myöhemmin.
Keuruun ryhmänäyttelyssä tuloksena JUN-ERI1, SA, PN1, ROP, SERT. Arvostelu tästäkin uupuu vielä. Tyytyväinen täytyy olla, että junnu kerää tasaisesti noita erinomaisia, ja kivahan se oli sertitili avata. Nyt toivotaan että karvat pysyisi yllä Maailmanvoitttajanäyttelyyn asti. On vähän hiinä et hiinä. Karkin paperitkin saapuivat ja 3.7. lähdetään luustokuviin ja samalla saa Suomeen rekisteröinnin alulle.
Toisenlaisia sertejä on toivottu Seelan kanssa - tai oikeastaan sertejä enemmän viimeisiä SM-nollia. Kevättalven keppi jalassa ja varvasvenähdyksestä kuntoutuminen kesti käytännössä toukokuun puoleen väliin. Saatiin kun saatiinkin lopulta oikea määrä nollia kasaan, mutta ensisijaisesti hyppäreiltä, joten arvokisat jäivät tältä vuodelta väliin. Sijoitukset nollilla on olleet ihan mukavia ja Mikkelissä oltiin NÄIN lähellä ensimmäistä triplanollaa tuloksilla hyp0, agi5 ja hyp0. Ohjaajalla ei kestänyt hermo ohjata loppuun asti vaikeaa tilannetta. Pääasia kuitenkin että koira kulkee ja on hyvässä kunnossa. Seuraavaksi suunnataan Open SM-kisoihin agirodun yhteyteen ja Mikkelissä 19.7. olisi tarkoitus sitten kisailla kahdella koiralla - Seelalla ja Rinillä, jota kevään aikana on treenattu taas kisakuntoon. Muutamat möllikisat Rinin kanssa takana ja ihan kivaa tulosta - yksi nollatulos, yksi voitto ja yksi onnistunut agirata, missä pieniä virheitä.
Myös Karkki aloitti mölliuransa, selviytyen ylipitkästä hyppy-putki -luokasta oikeen mallikkaasti. Intoa tuntuisi olevan.
Paimennusta ollaan odoteltu kesälle, ja lähdetään SAKKRY:n paimennuspäivään Somerolle 20.7. Jännä nähdä miten Karkki lampaisiin suhtautuu, pentuna kun ei ollut niin kiinnostunut. Seelan kanssa tuskin suurta jännitettävää, niin hyvin se hoksasi mistä kyse oli viime kerralla.
Seelan kanssa on tehty jälkeä ja luonnetestissä hyvin sujuneiden paukkujen innoittamana semmoinen mitä jos -ajatus on kytenyt. Joten ilmoittauduttiin nyt ensalkuun bh-kokeeseen.
Niin ja tosiaan. Kävihän Seela uusimassa luonnetestin melkein päivälleen kolme vuotta edellisestä. Lisään videot jossain vaiheessa. Hylätty tulos saatiin myös tällä kertaa, Seelan hermorakenne ei luonnetestitilanteessa kestä. Kummassakin testissä romahdus on oikeastaan alkanut siitä, kun se on viety vähän jännittyneenä pois minulta (ekassa testissä jo tervehtimisessä, toisessa hyökkäyksen jälkeen), tämmöisen jälkeen sitten kaikki on Seelasta enemmän tai vähemmän hirvittävää. Kuitenkin siinäkin tilanteessa kun koiralla pettää hermot, sen toimintakyky pysyy yllä, ja uusintatestissä se sai käytettyä taistelutahtoa avuksi tilanteissa toisin kuin ensimmäisellä kerralla. Tulos siis "parani" jonkin verran, vaan ei tarpeeksi. Laukauksissa Seela otti kaksi ensimmäistä paukkua hyvin, reaktio oli pieni, jopa niin pieni että laukauskokemattomuuden ja laukausalttiin välillä tuomarit miettivät. Kolmas paukku sitten sai jo isomman reaktion aikaan, joten laukausaltis edelleen.
Tuomareina olivat Mia Möller ja Wilhelmiina Virolainen, Jyväskylässä 10.5.2014
Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Taistelutahto +2 Kohtuullinen
Hermorakenne -1 Vähän hermostunut
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2b, hieman pidättyväinen
Laukausaltis
+74 pistettä, hylätty
Tällä viikolla onkin ollut uusia tuulia siinä mielessä että Karkin siskopuoli vaihtoi vähän yllättäen kotia ja muutti Köhniölle - nimittäin Ellin luokse. Seela ja Karkki ovat jo Ritan treffanneet ja siskosten leikit pikkusen turhan vauhdikkaita vielä kun toinen ei tajua olevansa jo iso ja toinen ei tajua olevansa pieni.
Kovastihan tuo kolmas koira on ollut myös itsellä mietinnässä, vaan antaa Karkin nyt kuitenkin rauhassa kasvaa.
Eikä iltaisin hypätä päälle nyhväämään, räkimään naamalle ja talsimaan kunnes oli aivan pakko komentaa koira pois. Joskus yritin että annan sen vaan jatkaa, että kyllä se lopettaa, mutta eihän se lopettanut.
Kukaan ei kilahtele koiraohituksissa. Ajattelin aina, etten saa koskaan sitä keuhkoamista (joka kyllä viimevuosina oli vaan raskasta, raskasta hönkimistä karvat pystyssä), loppumaan. Enkä saanutkaan. Hyvä niin. Kermaviilikuppiakaan ei oo kukaan varastanut ihmisten nenän edestä. Ja jos lenkillä sanoo, että uimaan, niin kukaan ei ryntää veteen. Kuvatkin onnistuu paremmin kun yksi ei möllötä vastentahtoisena toiseen suuntaan kun muut.
Ei sillä, Seela ja Karkki on hyvä tiimi - Karkin eka juoksukin meni ohi ilman sen suurempaa draamaa. Juoksu kesti tasan kolme viikkoa. Yksi känähdys juoksujen aikaan tytöillä oli, mutta en nähnyt mistä alkoi enkä nähnyt mihin loppui, vaikka viereisestä huoneesta ryntäsin paikalle, joten varsinaisesta tappelusta ei kyllä voi puhua. Iltaisin Karkki nuolee Seelan naamaa, ja usein tytöt nukkuvat enemmän päällekäin kuin vierekkäin.
Karkki on käynyt kahdessa näyttelyssä, ensin Lahden KV-näyttelyssä, jossa australialaistuomarilta JUN-ERI2, SA, PN4. Arvostelun kirjoitan myöhemmin.
Keuruun ryhmänäyttelyssä tuloksena JUN-ERI1, SA, PN1, ROP, SERT. Arvostelu tästäkin uupuu vielä. Tyytyväinen täytyy olla, että junnu kerää tasaisesti noita erinomaisia, ja kivahan se oli sertitili avata. Nyt toivotaan että karvat pysyisi yllä Maailmanvoitttajanäyttelyyn asti. On vähän hiinä et hiinä. Karkin paperitkin saapuivat ja 3.7. lähdetään luustokuviin ja samalla saa Suomeen rekisteröinnin alulle.
Toisenlaisia sertejä on toivottu Seelan kanssa - tai oikeastaan sertejä enemmän viimeisiä SM-nollia. Kevättalven keppi jalassa ja varvasvenähdyksestä kuntoutuminen kesti käytännössä toukokuun puoleen väliin. Saatiin kun saatiinkin lopulta oikea määrä nollia kasaan, mutta ensisijaisesti hyppäreiltä, joten arvokisat jäivät tältä vuodelta väliin. Sijoitukset nollilla on olleet ihan mukavia ja Mikkelissä oltiin NÄIN lähellä ensimmäistä triplanollaa tuloksilla hyp0, agi5 ja hyp0. Ohjaajalla ei kestänyt hermo ohjata loppuun asti vaikeaa tilannetta. Pääasia kuitenkin että koira kulkee ja on hyvässä kunnossa. Seuraavaksi suunnataan Open SM-kisoihin agirodun yhteyteen ja Mikkelissä 19.7. olisi tarkoitus sitten kisailla kahdella koiralla - Seelalla ja Rinillä, jota kevään aikana on treenattu taas kisakuntoon. Muutamat möllikisat Rinin kanssa takana ja ihan kivaa tulosta - yksi nollatulos, yksi voitto ja yksi onnistunut agirata, missä pieniä virheitä.
Myös Karkki aloitti mölliuransa, selviytyen ylipitkästä hyppy-putki -luokasta oikeen mallikkaasti. Intoa tuntuisi olevan.
Paimennusta ollaan odoteltu kesälle, ja lähdetään SAKKRY:n paimennuspäivään Somerolle 20.7. Jännä nähdä miten Karkki lampaisiin suhtautuu, pentuna kun ei ollut niin kiinnostunut. Seelan kanssa tuskin suurta jännitettävää, niin hyvin se hoksasi mistä kyse oli viime kerralla.
Seelan kanssa on tehty jälkeä ja luonnetestissä hyvin sujuneiden paukkujen innoittamana semmoinen mitä jos -ajatus on kytenyt. Joten ilmoittauduttiin nyt ensalkuun bh-kokeeseen.
Niin ja tosiaan. Kävihän Seela uusimassa luonnetestin melkein päivälleen kolme vuotta edellisestä. Lisään videot jossain vaiheessa. Hylätty tulos saatiin myös tällä kertaa, Seelan hermorakenne ei luonnetestitilanteessa kestä. Kummassakin testissä romahdus on oikeastaan alkanut siitä, kun se on viety vähän jännittyneenä pois minulta (ekassa testissä jo tervehtimisessä, toisessa hyökkäyksen jälkeen), tämmöisen jälkeen sitten kaikki on Seelasta enemmän tai vähemmän hirvittävää. Kuitenkin siinäkin tilanteessa kun koiralla pettää hermot, sen toimintakyky pysyy yllä, ja uusintatestissä se sai käytettyä taistelutahtoa avuksi tilanteissa toisin kuin ensimmäisellä kerralla. Tulos siis "parani" jonkin verran, vaan ei tarpeeksi. Laukauksissa Seela otti kaksi ensimmäistä paukkua hyvin, reaktio oli pieni, jopa niin pieni että laukauskokemattomuuden ja laukausalttiin välillä tuomarit miettivät. Kolmas paukku sitten sai jo isomman reaktion aikaan, joten laukausaltis edelleen.
Tuomareina olivat Mia Möller ja Wilhelmiina Virolainen, Jyväskylässä 10.5.2014
Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Taistelutahto +2 Kohtuullinen
Hermorakenne -1 Vähän hermostunut
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2b, hieman pidättyväinen
Laukausaltis
+74 pistettä, hylätty
Tällä viikolla onkin ollut uusia tuulia siinä mielessä että Karkin siskopuoli vaihtoi vähän yllättäen kotia ja muutti Köhniölle - nimittäin Ellin luokse. Seela ja Karkki ovat jo Ritan treffanneet ja siskosten leikit pikkusen turhan vauhdikkaita vielä kun toinen ei tajua olevansa jo iso ja toinen ei tajua olevansa pieni.
Kovastihan tuo kolmas koira on ollut myös itsellä mietinnässä, vaan antaa Karkin nyt kuitenkin rauhassa kasvaa.
torstai 10. huhtikuuta 2014
Heippa, rakas punainen
"You can't choose what stays and what fades away."
Malla (FI MVA BH TK1 TK2 Cossaks Wynne-Vaughan) 23.10.2005-7.4.2014
"Malla oireillut oikeaa takajalkaa jo pidempään, alkuvuodesta jo selkeä ontuma. Seurattu, kipulääkkeestä hetkellinen apu. Käytetty myös osteopaatilla. Vaikka toipunut vasemman takajalan leikkauksesta hyvin, silti takapää ei pysy siinä vauhdissa, missä koira luontaisesti haluaisi mennä.
Kliinisessä tarkastuksessa oikean takajalan polvessa nivelturvotus selkeä, rauhoituksessa lieväasteinen löysyys viitaten osittaiseen eturistisidevammaan.
Päädyttiin omistajan toivomuksesta koiran nukuttamiseen ikiuneen."
torstai 6. maaliskuuta 2014
Agilityvuoden aloitus
Seela on ollut spondyloosidiagnoosin jälkeen joulukuusta helmikuun puoliväliin tauolla. Halusin rauhassa tarkastella koiran vointia ja katsoa mitä cartophren -kuuri vointiin tuo vai tuoko mitään. Sanotaan että vähän ylimääräistä rasvakerrosta tauko ainakin on tuonut vaikka ollaan reippaasti lenkkeiltykin, joten ruokamäärää on vähennetty (Seela ei oikeen tästä ole mielissään).
Aika nopeasti näkyi Seelassa että toiminnantarvetta olisi enemmän kuin kotikoiraelämä vaatisi. Seelahan on aina ollut tietyllä tavalla omapäinen ja myöskin helposti omii itselleen joitain rutiineja. Tällainenhan on ollut mm. ruokinta-aikana se, että Seelan mielestä VAIN Seela saa tulla mukaan katsomaan mitä laarista nousee ("Jes, tänäänkin nappulaa!"). Lenkillä sen paskansyöntivimma nousi potenssiin kymmenen ja vaanimisleikit naksahtivat päälle. Hauskahan noita on tietysti Karkin kanssa katsoa, mutta selkeästi etenkin vaanimisleikit lisääntyivät huomattavasti. Ontumisia, kankeuksia tai mitään siihen viittaavaa, että Seela kipuilisi, en ole huomannut. Paitsi yhden lenkin aikana, kun rymysivät Karkin kanssa metsässä ja lenkin jälkeen kaivoimme Seelan etujalkaan tulleesta reiästä ison palasen tikkua.
Onneksi on sairaanhoitajia ystäväpiirissä, säästyttiin lekurikeikalta, enkä edes pyörtynyt vaikka puupalan pulpahtaessa jalan reiästä meinasi vähän heikottaa.
Tötteröä pidettiin pari päivää ja jalkaa huuhdottiin huolella.
Kerran asiat olivat hyvin, kävimme Jatpailuissa kokeilemassa kisakuntoa nollalla ja joukkuekisassakin team Hylkiöille kävi oikein mukavasti ja päästiin palkinnoillekin. Oli aivan ihana rata ja koiran ilme kun se pääsi halliin, oli aivan vertaansa vaille. Tärkeää hommaa meille molemmille.
Lähdimmepä siis kokeilemaan kisakuntoa myös virallisiin kisoihin 15.2., joka oli muuten myös Seelan Eku-pojan kaksivuotissyntymäpäivä. Äitimuori taikoi radalla nollan synttärien kunniaksi. <3
Ekalla radalla oli sen verran paljon kimurantteja kuvioita, että hyllytettiin ja tunnustan täysin nössö-ohjanneeni ja lepsuilleeni kontaktit, mutta nolla mikä nolla mikä nolla ja SM-nollia ei taida uupua oikeastaan kuin kaksi, tupla on, voitto on ja vaan yks nolla hyppäriltä, joten jos vaan kunto kestää niin eiköhän me arvokisoihin kuitenkin tavoitella. Nautitaan nyt tästä ajasta kun voidaan.
Kokeiluun lähti muuten Full of Life -nivelvalmistetta sekä Mallalle että Seelalle. Että olis ainakkii voitelu kunnossa. Hierojalle tehdään kiekka myös kunhan ehditään.
Aika nopeasti näkyi Seelassa että toiminnantarvetta olisi enemmän kuin kotikoiraelämä vaatisi. Seelahan on aina ollut tietyllä tavalla omapäinen ja myöskin helposti omii itselleen joitain rutiineja. Tällainenhan on ollut mm. ruokinta-aikana se, että Seelan mielestä VAIN Seela saa tulla mukaan katsomaan mitä laarista nousee ("Jes, tänäänkin nappulaa!"). Lenkillä sen paskansyöntivimma nousi potenssiin kymmenen ja vaanimisleikit naksahtivat päälle. Hauskahan noita on tietysti Karkin kanssa katsoa, mutta selkeästi etenkin vaanimisleikit lisääntyivät huomattavasti. Ontumisia, kankeuksia tai mitään siihen viittaavaa, että Seela kipuilisi, en ole huomannut. Paitsi yhden lenkin aikana, kun rymysivät Karkin kanssa metsässä ja lenkin jälkeen kaivoimme Seelan etujalkaan tulleesta reiästä ison palasen tikkua.
Onneksi on sairaanhoitajia ystäväpiirissä, säästyttiin lekurikeikalta, enkä edes pyörtynyt vaikka puupalan pulpahtaessa jalan reiästä meinasi vähän heikottaa.
Tötteröä pidettiin pari päivää ja jalkaa huuhdottiin huolella.
Kerran asiat olivat hyvin, kävimme Jatpailuissa kokeilemassa kisakuntoa nollalla ja joukkuekisassakin team Hylkiöille kävi oikein mukavasti ja päästiin palkinnoillekin. Oli aivan ihana rata ja koiran ilme kun se pääsi halliin, oli aivan vertaansa vaille. Tärkeää hommaa meille molemmille.
Lähdimmepä siis kokeilemaan kisakuntoa myös virallisiin kisoihin 15.2., joka oli muuten myös Seelan Eku-pojan kaksivuotissyntymäpäivä. Äitimuori taikoi radalla nollan synttärien kunniaksi. <3
Ekalla radalla oli sen verran paljon kimurantteja kuvioita, että hyllytettiin ja tunnustan täysin nössö-ohjanneeni ja lepsuilleeni kontaktit, mutta nolla mikä nolla mikä nolla ja SM-nollia ei taida uupua oikeastaan kuin kaksi, tupla on, voitto on ja vaan yks nolla hyppäriltä, joten jos vaan kunto kestää niin eiköhän me arvokisoihin kuitenkin tavoitella. Nautitaan nyt tästä ajasta kun voidaan.
Kokeiluun lähti muuten Full of Life -nivelvalmistetta sekä Mallalle että Seelalle. Että olis ainakkii voitelu kunnossa. Hierojalle tehdään kiekka myös kunhan ehditään.
Karkin agilityalkeita
Karkin kanssa osallistuttiin 2 kk kestävään agilityvalmennukseen tammi-helmikuussa Haukkuvaarassa, jossa kouluttajana toimi Julia Kärnä
Radat olivat joka viikolla valmennusradat, jotka pilkottiin sitten sopiviksi kohdiksi koirien tason mukaan. Pääasiassa harjoittelimme ohjaustekniikkaa ja esteopetus enemmän meidän ohjaajien kontolla. Myönnettävä on, että töissä olleen hulinan takia usein Haukkuvaaran treenit olivat viikon ainoat Karkille, ja toisaalta nuoren koiran kanssa en niin viitsi hoppuakaan pitää.
Opettavainen kokemus itselleni ja hyvät treenikaverit antoivat paljon ajatuksia nuoren koiran treenaamisesta. Jollain tavalla tämän valmennusryhmän aikana oma näkemykseni siitä miten Karkkia haluan eteenpäin viedä, vahvistui entisestään. Agilityssä motivaatiosta ja itsevarmuudesta lähtee kaikki. Nuorelle koiralle asiat pitää pilkkoa osiksi joissa se onnistuu ja joissa se kokee itsevarmuutta. Liian teknisillä ja vaikeilla harjoituksilla horjutetaan koiran luottoa siihen, että ohjaaja on reilu ja ohjaajan kanssa tehdessä onnistuu. Nuoren koiran kyky tehdä "täydellä teholla" on vielä rajallinen ja vaatii hellää huolenpitoa ja varovaista venytystä. Koin että Karkin osaamistaso ja oppimiskyky teki huomattavaa sahausliikettä ja harppauksia eteen- ja taaksepäin tuli paljon. Tämmöisissä tilanteissa sen sijaan että keskittyy siihen miksi se tai tuo treeni sujui huonosti, pitäisi vaan muistaa mielessä, että nuori koira myöskin vasta opettelee oppimaan, ja on hyvin yksilökohtaista, miten paljon aikaa asiat tarvitsevat hautuakseen.
Karkilla ei nyt ole agilityn jatkopaikkaa missään, ja voi olla että ennen syyskautta emme sellaista otakaan vaan keskitymme niihin asioihin, mitä tämän valmennuksen kautta ja omien ajatuksien kautta haluan vahvistaa. Toivon että Karkille rakentuu varma esteosaaminen ja hyvä, halukas tapa tehdä töitä. Vaikka Karkkia voisi selvästi viedä enemmänkin eteenpäin ja tehdä vaikeampia harjoituksia, niin oma ajatus on tällä hetkellä kuitenkin tukevan osaamispohjan rakentamisessa, motivaatiossa ja estehakuisuudessa. Lisäksi, koska Karkki on myös ikävästi medi-maksi -rajalla, niin pitää rauhassa rakentaa sen fysiikkaa jos mittauksessa aikanaan maksi-nakki napsahtaa.
Tässä video viime viikolta itsenäisistä treeneistä.
Seelan kannustushuudot kuuluu kivasti taustalta.
Radat olivat joka viikolla valmennusradat, jotka pilkottiin sitten sopiviksi kohdiksi koirien tason mukaan. Pääasiassa harjoittelimme ohjaustekniikkaa ja esteopetus enemmän meidän ohjaajien kontolla. Myönnettävä on, että töissä olleen hulinan takia usein Haukkuvaaran treenit olivat viikon ainoat Karkille, ja toisaalta nuoren koiran kanssa en niin viitsi hoppuakaan pitää.
Opettavainen kokemus itselleni ja hyvät treenikaverit antoivat paljon ajatuksia nuoren koiran treenaamisesta. Jollain tavalla tämän valmennusryhmän aikana oma näkemykseni siitä miten Karkkia haluan eteenpäin viedä, vahvistui entisestään. Agilityssä motivaatiosta ja itsevarmuudesta lähtee kaikki. Nuorelle koiralle asiat pitää pilkkoa osiksi joissa se onnistuu ja joissa se kokee itsevarmuutta. Liian teknisillä ja vaikeilla harjoituksilla horjutetaan koiran luottoa siihen, että ohjaaja on reilu ja ohjaajan kanssa tehdessä onnistuu. Nuoren koiran kyky tehdä "täydellä teholla" on vielä rajallinen ja vaatii hellää huolenpitoa ja varovaista venytystä. Koin että Karkin osaamistaso ja oppimiskyky teki huomattavaa sahausliikettä ja harppauksia eteen- ja taaksepäin tuli paljon. Tämmöisissä tilanteissa sen sijaan että keskittyy siihen miksi se tai tuo treeni sujui huonosti, pitäisi vaan muistaa mielessä, että nuori koira myöskin vasta opettelee oppimaan, ja on hyvin yksilökohtaista, miten paljon aikaa asiat tarvitsevat hautuakseen.
Karkilla ei nyt ole agilityn jatkopaikkaa missään, ja voi olla että ennen syyskautta emme sellaista otakaan vaan keskitymme niihin asioihin, mitä tämän valmennuksen kautta ja omien ajatuksien kautta haluan vahvistaa. Toivon että Karkille rakentuu varma esteosaaminen ja hyvä, halukas tapa tehdä töitä. Vaikka Karkkia voisi selvästi viedä enemmänkin eteenpäin ja tehdä vaikeampia harjoituksia, niin oma ajatus on tällä hetkellä kuitenkin tukevan osaamispohjan rakentamisessa, motivaatiossa ja estehakuisuudessa. Lisäksi, koska Karkki on myös ikävästi medi-maksi -rajalla, niin pitää rauhassa rakentaa sen fysiikkaa jos mittauksessa aikanaan maksi-nakki napsahtaa.
Tässä video viime viikolta itsenäisistä treeneistä.
Seelan kannustushuudot kuuluu kivasti taustalta.
tiistai 14. tammikuuta 2014
Karkin näyttelydebyytti, Lahti RN 12.1.2014
Karkin näyttelyura alkoi pienen jännitysnäytelmän jälkeen Lahdessa. Rekisterinumero tuli jo muutama viikko sitten mutta rekisterikirjasta kopion saaminen meinasi tuottaa tuskaa.
Näyttelypaikalla Karkki oli yllättävän kiltisti ja rauhallisesti makoili mun jaloissa ja ohikulkevia olisi haastanut leikkiin.
Tuomarina toimi Pirjo Aaltonen
"Mittasuhteiltaan sopusuhtainen, tasapainoisesti rakentunut nuori narttu. Rungoltaan vielä kapea, tänään hoikassa kunnossa, hyvä pään vahvuus, tyypillinen ilme, riittävät kulmauksen edessä, hyvät takana. Tyypillinen karvapeite. Liikkuu hyvin sivulta. Hyvät liikkeet takaa ja edestä. "
JUN-ERI, JUK1
.JPG)
Näyttelypaikalla Karkki oli yllättävän kiltisti ja rauhallisesti makoili mun jaloissa ja ohikulkevia olisi haastanut leikkiin.
Tuomarina toimi Pirjo Aaltonen
"Mittasuhteiltaan sopusuhtainen, tasapainoisesti rakentunut nuori narttu. Rungoltaan vielä kapea, tänään hoikassa kunnossa, hyvä pään vahvuus, tyypillinen ilme, riittävät kulmauksen edessä, hyvät takana. Tyypillinen karvapeite. Liikkuu hyvin sivulta. Hyvät liikkeet takaa ja edestä. "
JUN-ERI, JUK1
.JPG)
Excellent little Candy.
torstai 9. tammikuuta 2014
Vuosi 2013 pähkinänkuoressa
Malla:
Agility: 5 starttia, 2 x 5 ja 10
Toko: voi0
Näyttely: erikoisnäyttelystä VAL-EH, Ruotsista ERI ilman SA:ta
Terveys: Polvi pysynyt hyvänä, käynyt osteopaatilla ja hieronnassa, steriloitiin
Muuta: kokeili paimennusta ja hyväksyi pennun laumaan
Seela:
Agility: 40 starttia, 10 x 0, SERT-H & SERT-A, Karjisten agilitymestaruus 2013, osallistuminen SM-kisoihin, sieltä tulos
Toko: 3 x AVO1, tätä myöten saavutettiin TK2
Näyttelyt: erikoisnäyttelyssä AVO-ERI
Terveys: pysytellyt melko terveenä, muutama pienempi haveri, isoimpana helmikuussa ajettu pieni kolari. Selästä löydettiin spondyloosia.
Muuta: kokeili paimennusta (oli siinä äärettömän hyvä), Karkista saanut ihanan riekkukaverin
Karkki:
Kotiutui ja on ihana.
Muutamia videoita vuoden varrelta:
Mallan agilitymenestys pähkinänkuoressa:
Karkki ja TYHMÄ SEELA EI LEIKI
Karkki ja TYHMÄ SEELA JUOKSEE LIIAN LUJAA
(toim. huom. osat ovat vaihtuneet puolen vuoden aikana)
Karkki ja KIVA MALLA
Tämän vuoden katsotuin video on joulukuun kisavideo, sieltä 2 x 5 meille, niin hyvän mielen kisat kuin olla ja voi. :)
Seelan SM-kisoissa
ja paimenessa
Nautittiin kesästä
Ja talvesta (niin pitkään kuin sitä kesti)
Mahtui paljon karjakoiramaisia iloja, mutta myös surua joukkoon.
Agility: 5 starttia, 2 x 5 ja 10
Toko: voi0
Näyttely: erikoisnäyttelystä VAL-EH, Ruotsista ERI ilman SA:ta
Terveys: Polvi pysynyt hyvänä, käynyt osteopaatilla ja hieronnassa, steriloitiin
Muuta: kokeili paimennusta ja hyväksyi pennun laumaan
Seela:
Agility: 40 starttia, 10 x 0, SERT-H & SERT-A, Karjisten agilitymestaruus 2013, osallistuminen SM-kisoihin, sieltä tulos
Toko: 3 x AVO1, tätä myöten saavutettiin TK2
Näyttelyt: erikoisnäyttelyssä AVO-ERI
Terveys: pysytellyt melko terveenä, muutama pienempi haveri, isoimpana helmikuussa ajettu pieni kolari. Selästä löydettiin spondyloosia.
Muuta: kokeili paimennusta (oli siinä äärettömän hyvä), Karkista saanut ihanan riekkukaverin
Karkki:
Kotiutui ja on ihana.
Muutamia videoita vuoden varrelta:
Mallan agilitymenestys pähkinänkuoressa:
Karkki ja TYHMÄ SEELA EI LEIKI
Karkki ja TYHMÄ SEELA JUOKSEE LIIAN LUJAA
(toim. huom. osat ovat vaihtuneet puolen vuoden aikana)
Karkki ja KIVA MALLA
Tämän vuoden katsotuin video on joulukuun kisavideo, sieltä 2 x 5 meille, niin hyvän mielen kisat kuin olla ja voi. :)
Seelan SM-kisoissa
ja paimenessa
Nautittiin kesästä
Ja talvesta (niin pitkään kuin sitä kesti)
Mahtui paljon karjakoiramaisia iloja, mutta myös surua joukkoon.
Kaunista unitaipaletta rakas Ruttunen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)