Karkin agilityedistystä ja kehityskohteita

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja vaikka ollaan ahkerasti treenattukin, niin asioiden kirjaaminen on jäänyt vähemmälle. Tässä siis itselle muistilappua Karkin agilityn suhteen missä mennään minkäkin suhteen.

Vire: Vire on korkea. Sinänsä ihan hyvä juttu että intoa riittää, mutta välillä ollaan hulluuden rajalla ja ylivireessä. Tällä hetkellä tämä ilmenee räksyttämisenä lähtöön siirtymisessä. Radalla ylivireessä lähtee helposti flänkkäämään ja vetää ohjauksesta läpi. Suurimman osan ajasta kuitenkin pysyy korkeassa ja hyvässä vireessä ja reagoi ohjaukseen oikein ja etenee mukavasti. Emme tee asiasta ongelmaa, mutta etsimme kuitenkin oikeaa virettä tarkalla silmällä ja yritetään yliviritykseen puuttua.

Vireestä toinen asia on epäonnistumisten jälkeen Karkin kuumuminen. Näissä mun pitäisi olla tarkkana etten liikaa paineista koiria kun epäonnistuessaan se "yrittää yli" ja jos en oo tyytyväinen niin sen sijaan että koira rauhoittuis tai alkais miettiä, niin kerää vaan kierroksia. Parasta ottaa rauhallisesti uudestaan.

Vireen korkea nousu näkyy välillä myös hyppäämisessä. Liian korkeassa vireessä hyppytekniikka kärsii. Asia seurannan alle ja hyppytekniikkaharjoitteita tukemaan oikeaa hyppäämistä mukaan.

Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin tosi tyytyväinen, kovassa vireessä pystyy tekemään jo pitkääkin puhdasta rataa (viime ohjatuissa treeneissä 19 estettä nollalla maaliin). Eli keskittyy kuitenkin hommiinsa ja hoitaa oman osuutensa, irtoaa putkiin ja tulee ohjauksiin ihan jees. Lähdössä silloin tällöin joku lipsahdus on tullut mutta pääsääntöisesti vire ei oo vaikuttanut paikallapysymiseen. Hyvä kuitenkin sitäkin muistaa vahvistaa.

Esteosaamisen asioita:

Perushypyillä rimat olleet pääsääntöisesti 35-40, joskus 45, mutta niitä ei vielä hyppää oikeen nätisti. Ei ole mitenkään herkkä vetämään rimoja alas, Ekan hypyn arvioimisessa vireen takia mölleissä ollut ongelmaa. Treeneissä ei niinkään. Malttia rimojen kanssa ohjaajalle.

Muuri ja pituus ihan ok mallilla. Kiviahon Katjan koulutuksessa kesti aika rohkean takaaleikkauksenkin muurille.

Rengas: suurimman osan ajasta ok, mutta selkeästi ehkä tällä hetkellä se "epämieluisin" este. Helposti vielä ohittaa jos tulee kiire mun perään ja pari kertaa on renkaaseen myös päräyttänyt niin että ehkä myös vähän jää muistelemaan "ikävää" ja siksi lähtee väistämään. Paljon treeniä ja palkkaa, ja eri lähestymisiä syytä treenata.

Putket: eräissä treeneissä parisen viikkoa sitken takaaleikkaus putkeen tökki pahasti. Pääsääntöisesti kuitenkin irtoaa kovaa ja hyvällä meiningillä putkeen, aika mukavasti hakee jo pimeitäkin putkenpäitä. Pussiin menee mielellään ilman ongelmia.

Kepit: syksy tehty keppejä, eka tuplaohjurit, siitä aika nopeesti normiohjureille ja nyt mennään helppoja lähestymisiä jo ilman ohjureita. Hakee keppien aloituksen aika mukavasti. Kepeillä mun liikehäiriö tällä hetkellä se mitä pitää treenata, liikaa nyt keskittynyt ohjureiden poistoon, joten tähän kiinnitetään huomiota.
Karkki pujottelee edelleen kuutta keppiä, oma ajatus tällä hetkellä, että saa rauhassa löytää ajatuksen ja itseluottamuksen eri jutuille kuudella kepillä ennen kun ruvetaan pidentämään.

Kontaktit:
2on2off on lempitemppu edelleen. Pysärit on ajatuksena kaikille kontakteille. Puomia on nyt työstetty välillä jo kovemmassakin vauhdissa. Näyttäisi siltä että aika "luonnostaan" osuu ylösmenolle kun kiihdyttää puomille, joten toivotaan sen suhteen että tilanne jatkuu samanlaisena. Pysäreiden kanssa ohjaajalle tarkkuutta siihen ettei tule palkattua tai vapautettua steppaamisesta.
A:ta on tehty ihan yksittäisiä kertoja kokonaisena.
Keinussa ajatus on että koira liikkuisi keinun kärkeen nopsaan. Karkki vähän keinua jännää ja voipi olla että siirrytään sen kanssa takaperin ketjuttamaan keinua sit kuitenkin. Metodi kun on itselle tutumpi ja tuntuisi siltä että osaisi sen suhteen edetä ketjutuksen kautta. Mutta mietinnässä.

Ohjauksellisesti itselle muistettavaa sopiva määrä jarruja ja sopiva määrä liikettä valsseissa, hyvien käännösten vaaliminen. Karkki muistaa ja oppii älyttömän hyvin ja sen kropankäyttö on kyllä riittävää nätteihin käännöksiin. Ohjaajan homma on hoitaa vire oikeaksi ja ohjata tarpeeksi napakasti. Takaaleikkaukset sujuvat aika kivasti, kääntyy jopa välillä "liiankin notkeasti" niistä. Persjättöjä ei meinaa ohjaaja uskaltaa tehdä. Putkijarrut hyvällä mallilla. Karkki on siinä mielessä hyvin samanlainen agilitykoira kun nuo edellisetkin että kovasta vauhdista huolimatta se kyllä haluaa reagoida ja tulla ohjauksiin hyvin. Että ohjaaja vaan hommiin, koira hoitaa oman tonttinsa. Ohjaaja vois karistaa sen viimeisemmän "pentuohjaamisen" rippeet itsestään ja haastaa koiraa jopa vähän enemmän. Ns. fiinimmät ohjaukset on vielä opettamatta.

Pari videotodistetta:

Möllikisoissa kolmen koiran kanssa 30.11.: Karkkiselle aika näpsäkkä nollatulos.

Karkki Katja Kiviahon koulutuksessa:

Ei tässä varmaan määräänsä pidempään mene kisauran avaamiseen, mutta en halua kiirehtiä kuitenkaan. Vielä on töitä kepeissä ja kontakteissa, mutta jotenkin ajattelisin että kesään mennessä ollaan hyvinkin jo kisakentillä jos vaan muuten ei tuu mutkia matkaan. Kaikkinensa Karkki on helkkarin kiva agilitykoira jossa on kivasti potkua haastamaan ohjaajakin liikkumaan.

Karkin tokovideo lokakuulta

Karkki tokoilee 19.10.2014

Pakko oli laittaa talteen, kun niin harvoin tokotreenejä tulee videoitua.

Kyseisen videon jälkeen kadotimme hetkellisesti liikkeestä seisomisen, ehkä sinne kokeeseen joskus. :D

Maksi eiku medi eiku maksi eiku?

18 kk tuli ikää mittariin Karkille. Karkki Ankka Läärimä Narkille. Tämähän tarkoitti tietysti pienen keltaisen kirjan hankkimista ja vatsanväänteitä.

Australiankarjakoiran rotumääritelmässä kun seisoo, että narttujen säkäkorkeus on 43cm-48cm. Agilityn kannalta karjisnarttu on mielestäni (ja muutamaa tuttua seuranneena) hankala. Karjakoira on raskas, sen tasapaino on matalalla, ja vaikka siltä löytyy ponnistusvoimaa, niin se ei kulje pää ylhäällä vaan ennemminkin tasapaino matalana ja pää selän jatkeena. Laitetaan eteen 65 cm korkea este niin yleensä kärsii ensimmäisenä koiran motivaatio, ja lopulta raskaalla koiralla myös kroppa. Verrattuna esimerkiksi bordercollieihin ja kelpieihin, samankorkuisella karjakoiralla kun voi olla kuivimmassa kunnossaankin helposti se 4-5 kg enemmän ylinostettavaa. Ja etenkin alas tulevaa massaa.

Mallan ristisidevamman ja Seelan spondyloosin kautta olen pitkään itselleni puhunut sitä, että Karkista ei ehkä tule agilitykoiraa. Siis sellaista agilitykoiraa, jonka kanssa kisataan ja tavoitellaan yhtään mitään, ehkä korkeintaan hyvää hyppytekniikkaa.

Karkki oli tarkoitus mittauttaa Pellossa, kun pohjoisiin lähettiin kisaamaan. Ja mentiin ja keltainen kirja ostettiin. Pellon halli oli hyvin pieni ja painajaismainen. Tilaa, jossa koira olisi voitu rauhassa mitata, ei ollut. Karkki jännitti tilannetta julmetusti, ja siinä missä  moni muu koira vähän madaltuu jännittäessään, Karkki veti lavat ylös ja odotti että kauhea tilanne loppuu. Päädyttiin sitten yhdessä tuomarin kanssa siihen, että koska emme kisaa, emme myöskään mittaa koiraa näin epäsuotuisassa tilanteessa. Mittatikku tönkkösuolatun Ankan niskassa näytti 43,5 cm, mutta tuomari yritti lohduttaa, että hänestä tämä koira voi olla hyvinkin medi kunhan rentoutuisi.

No pari viikkoa on sitten ihmiset Pellon jälkeen hallissa Karkkia kuljetelleet ja pitäneet paikallaan ja kosketelleet sen säkää jne. Tämmöisen Karkki sietää tosi hyvin, mutta mittakeppiä ei millään. Päädyin kuitenkin siihen, että parempi saada tietää asia mahdollisimman pian, mittatikkusulkeisiin ei määrättömästi ole aikaa, jos haluaa kotikisoissa saada koiran mitattua.

Vein sitten Karkin lauantaina JAT:n kisoihin ja oikein mukava tuomari Kari Jalonen suostui ottamaan Karkin mitattavaksi. Kerroin että koira on nuori ja pelkää mittaamista. Ja kylläpä oli melkoinen väsytystaisto. Karkki ei olisi millään pystynyt. Se kyllä seurasi, teki temppuja, jopa näytti miten osaa pujotella, mutta mittatikku sai sen vetämään liinat kiinni ja yrittämään karkuun. Päädyttiin siihen että minä lähden pois tilanteesta ja ihana Puupi jäi tuomarin kanssa odottelemaan teinikoiran rauhoittumista. Ja rauhoittuihan se. Myös Luomalan Henri kävi mittaamista seuraamassa ja lopulta mitta Karkista saatiin. Eivät suostuneet Puupi tai tuomarit mulle mitään sanomaan ennen kuin lomakkeet oli täytetty ja sain kisakirjan.

Karkki selkeä medi, ei laitettu kiertoon, vaan napakka ruksi paikalleen. Aika iso kivi vierähti sydämeltä ja yhtäkkiä huomaan ajattelevani, että kisaankohan joku päivä sekä Seelalla että Karkilla samoja ratoja ja että nyt vähän puhtia kontaktiopetteluun ja oliskohan ens keväänä jo mahdollista starttailla. Ihan mahtavaa!

"Onks nollii näkynyt?!"

On vähän kisattu. Ei oo aina mennyt ihan putkeen. Aloitetaan kuitenkin hampurilaismallilla, eli positiivisista.

Ensinnäkin kisailtiin Jatin möllimestaruuksissa Karkin ja Seelan kanssa. Karkki teki kaksi rataa ja Seela yhden.

Karkin ykkösrata näytti tältä:

Hirmuisen paljon on pikkuinen punainen koira mennyt eteenpäin syksyn aikana. Intoa on, mutta flänkkääminen on jäänyt pois ja estehakuisuus selkeästi lisääntynyt. Näin pitkiä ratoja ei olla vieläkään treenattu, mikä näkyy etenkin loppusuoralla, mutta hirmuisen näpsäkkää toimintaa teiniksiltä. Hyvin irtoaa putkiin ja perusvauhti oikeen jees. Ja siis että ihan NOLLA. Hyvä Karkki!

Kakkosrata oli seuranmestaruusrata, ja pienestä jäi kiinni!

Ekan riman pudottamiseen en oikeen muuta järjellistä syytä keksi kuin kokemattoman koiran arviointivirhe. Karkki oli tosi innoissaan ennen radalle menoa (siihen nähden aivan SUPER paikallaolo!), ja ponnistus lähtee auttamattomasti liian myöhään. Mölliluokkalaisista Karkin aika olisi ollut nopein, mutta onneksi möllimestaruus meni ihan oikeaan osoitteeseen Saijan ja Puuhkan tehdessä hienon nollan.

Seelan kanssa kisat ei oo oikeen sujunut hyvin (siitä vähän lisää myöhemmin), niin käytiin hakemassa vähän fiilistä sitten putkirallattelusta Seelankin kanssa. Rataantutustumisessa keskityin vaan Karkin rataan, joten Seela vietiin sitten Karkin ohjauksilla sama rata läpi. Oli muuten sinisellä koiralla mukavaa.

Oli aivan hirmu mukavat radat ja kiva kisafiilis mölleissä. Teki hyvää! Hauska oli vertailla, ei Karkki ihan hidas ole, jäi Seelalle puolisen sekuntia, ja se ei vielä läheskään samalla intensiteetillä kuitenkaan edennyt kuin mitä Seela. Oi, siitä tulee hieno koira. Ja Sentti on aika ihQ.

Muuten Seelan kisoista ei ole mitään ihmeempää kerrottavaa. Pellosta kaks hylkyä. Eka rata ihan plörinäksi ja toka rata tosi hyvä kunnes lopussa pieni herpaantuminen ja nolla vaihtui sitten muotoon HYL.

Jatin kisoissa 2 x HYL ja 10. Eka rata myös näissä kisoissa aivan onneton, ponneton räpellys, rytmitys hukassa, ohjaajan ajatus hukassa ja rohkeus ohjata tipotiessään. Seela on kulkenut tosi hienosti treeneissä, joten en käsitä miten mulla itsellä pää jäätyy niin täysin nyt. Aikaisemmin ollaan kuitenkin osattu tehdä ekoiltakin radoilta nollia. Nyt tuntuu ihan tosi tukkoiselta. En tiedä jännittääkö mua liikaa vai liian vähän vai mistä väärä lataus johtuu, mutta Seela myös reagoi mun jännitykseen toisaalta yliohjautumalla joissain paikoissa (hakee vaan jotain, kun näkee, ettei musta ole näyttämään mitä pitäs tehdä) tai sitten se ei lähde irtoamaan kun omat ohjausvihjeet on niin ristiriitaisia, hätäisiä ja epäselviä. Ehkä pieni kisataukokin olis paikallaan, mutta yritetään nyt vielä Pieksämäellä viikonloppuna tehdä semmoista rataa, joista olis kiva tauolle jäädä.

Kontaktien kanssa pientä pulmaa, tai oikeastaan A:n kanssa, ja kun en ole ihan selvillä onko kyseessä kurittomuus vai mahdollisesti joku kroppajumi/etujalkavaiva/selkävaivan aikaansaannos jne. niin olen nyt vapauttanut A:lta vaatimatta 2o2o:ta lainkaan. Seela tekee näin tosi nätin näköisesti A:n. Se mitä tästä toki seuraa on se, että sininen porsas haluaisi yleistää saman käytännön puomille (joka on muuten parantunut ihan tosi paljon viime aikoina!), joten asiasta käydään vielä pieniä neuvotteluja.

Seela on menossa osteopaatille 13.11. joten toivottavasti saadaan selvyys onko kropassa jotain sellaista mikä pitäisi nyt ottaa huomioon.

Rinin kanssa pyörähdettiin Pellossa yhden radan verran. Sitä, millä logiikalla tulos oli 5, en täysin ymmärrä. Eka rima (60 cm) putosi aika rumasti, ja tokana olleen muurin sivupalikan merlemato potkaisi tieltään. Siihen nähden loppurata oli oikeastaan todella makee. Nyt irrotin Riniä jo aika reippaasti ja 60 cm rimat pysyi hienosti ylhäällä (sitä ekaa lukuunottamatta). Kepit on tosi makeella mallilla. Rini oli saanut osteopaatilta luvan jatkaa agilityä, joten entistä tiukemmin nyt vaan sen ekan riman kimppuun, muuten plyy on hienosti ruvennut pitämään rimat ylhäällä.

Karkin terveystutkimukset

Noniin, nyt on käyty läpivalaisemassa Karkki. Alunperin asia piti hoitaa jo kesällä, mutta koska Karkilla on taustalla tukehtumistapaus jonka syytä ei ollut selvillä, ei eläinlääkäri halunnut tehdä riskinukutusta helteillä.

Karkilta otettiin viralliset rtg kuvat selästä, kyynäristä ja lonkista. Lisäksi epäviralliset kuvat olkapäistä, sillä lähisukulaiselta oli olista löydetty OCD molemmin puolin. Karkin sydän kuunneltiin, ultrattiin ja Karkin nielu- ja hengitystiet tähystettiin.

Viralliset lausunnot tulivat kaksi päivää kuvauksista:
Lonkat B/C
Kyynärät 0/0
Selkä LTV0, VA0

Olat terveet, epävirallisesti spondyloosia ei löytynyt, viralliseen spondyloosilausuntoon Karkki on vielä liian nuori.

Sydämessä ei sivuääntä, ultralla löydettävissä edelleen pieni vasemman kammion mitraaliläppävuoto. Vasemman kammion koko ei ollut kasvanut vuoden takaisesta, eli tilanne on ennallaan ja todennäköisesti pysyykin täysin sivulöydöksenä.

Hengitysteistä löytyi sanomista. Toisen (oikeanpuolisen) keuhkoputken lähtö on synnynnäisesti lievästi ahtautunut. Eli keuhkoputken pää ei ole yhtä suuri kuin sen pitäisi olla. Lähdön jälkeen keuhkoputki kuitenkin levenee normaaliksi ja keuhkoputki käytännössä toimii kuten pitääkin. Tällaisia muutoksia tavataan pääasiallisesti lyhytkuonoisilta roduilta.
Muutos ei vaikuta Karkin elämään tai harrastamiseen tällä hetkellä lainkaan. Mitään estettä tavoitteelliselle treenaamiselle ja kilpailemiselle ei ole. Keuhkoputken epämuodostuma voi kuitenkin haitata esimerkiksi kennelyskätapauksessa, ja on alttiimpi tulehtumaan. Kennelyskärokote on siis hyvä uusia vuosittain ja mahdollisia kennelyskäoireita pitää hoitaa huolella jälkitautien ehkäisemiseksi. Lyhytkuonoisilla roduilla kova rasitus helteellä voi olla vaarallista, mutta meidän ei tarvitse rasitusta välttää - ainoastaan jos oireita alkaa tulla, on syytä olla yhteydessä lääkäriin koskien mahdollista keuhkoputkia laajentavaa lääkitystä.

Tällä hetkellä Karkki on lähestulkoon oireeton. Jos Karkin sisar ei olisi kuollut muutamaa viikkoa Karkin onnettomuuden jälkeen ja jos sen puolisisarus ei olisi pienenä meinannut tukehtua (tämä pentu saatiin elvytettyä!) melko tavanomaisessa tilanteessa ruokaan, en olisi lähtenyt asiaa selvittämään. Karkin onnettomuuden jälkeen ainoastaan olen huomannut, että Karkki helposti välillä "yskähtää" namin takaisin ennen kuin nielee sen lopullisesti. Rasituksessa en ole oireiden huomannut lisääntyvän, eikä Karkilla ole kyllä minkäänlaisia oireita treenatessakaan siitä, että sen hengittäminen olisi vaikeampaa, tai että se hengästyisi tai läähättäisi "turhan herkästi". Karkki ei myöskään kuorsaa, eikä säästele kovilla helteilläkään itseään vaan juoksee tapansa mukaan. Joten ajattelen asian sellaisena kuin se minulle esitettiin. Lievänä löydöksenä, jonka merkitystä koiran hyvinvoinnille esimerkiksi koiran vanhetessa on vaikea ennustaa, mutta joka on todennäköinen syy siihen, miksi pieni namipala saattoi aiheuttaa niin ison tilanteen. Elämä jatkuu oireiden (tai oireettomuuden) mukaan täysin normaalina.

Jossain vaiheessa Karkilta tutkitaan vielä polvet, silmät ja sydämestä otetaan virallinen kuuntelutulos. Sitä, miten tällainen vaiva voi periytyä, ei ole mitään tietoa. Enkä asiaa aio vielä päättää ennen kuin koira saa kilometrejä ja rasitusta alleen, sairastaa ehkä sen yhden kennelyskän, että nähdään miten siitä toipuu ja ylipäätään, millaiseksi elämä muodostuu näin harrastuskoiralle näiden löydösten kanssa. Kotikoiralle nämä muutokset olisivat täysin merkityksettömiä.

Lopuksi vielä kuvakooste:

Harrastusviikonloppu ja Karkin eka virallinen kisa!

Oli oikein mukava ja tuottelias harrastusviikonloppu.

Karkin kanssa halusin tänä vuonna "edes jonnekin" ja Aijan houkuttelemana ilmoittauduimme sitten rallytokokisoihin Kuopioon. Treenaaminen jäi lajin suhteen hiukan retuperälle, kun pääasiassa olen tehnyt vaan "perinteistä" tokoa, mutta lähdimme siitä huolimatta haistelemaan kisanomaista suoritusta viime lauantaina.

Karkista näkyi että uusi paikka ja palkattomuus vähän laski sen virettä. En myöskään nostattanut sitä ennen kehää, jottei se innostuisi liikaa. Innostuessaan Karkilla on ollut tapana kiipeillä rallykylttien päälle 2on2off -asentoon vimmatulla raivolla. Itseasiassa rataantutustuessa kysyin tuomarilta, mitä tämmöinen toiminta rokottaa pisteitä, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Ainoastaan eteenistumisesta ja oikealta sivulle -liikkeessä näkyi häivähdys tahtoa alkaa sählätä. Muuten Karkki mielestäni suoriutui äärettömän mallikkaasti radasta. Seuraaminen oli matalavireisempää kuin yleensä, mutta videolta katsottuna se on suurimmilta osin täysin oikeapaikkaista ja ilmeistä esimerkiksi tokoon. Äärettömän hyvä suoritus siinä mielessä. Loppuradasta alkoi herpauttaa, mutta se annettakoon anteeksi.

Tulos oli siis ALOHYV ja 73 pistettä. -10 pistettä kun koira meni istuman kautta maahan liikkeestä maahanmenossa ja toinen -10 pistettä kun Karkki pyörähti väärään suuntaan eteenistumisen jälkeen.
Lisäksi -1 piste kontrolloimattomuudesta peruutuksissa (Karkki hyppää vasten) ja 6 kappaletta hihnavirheitä ihan ohjaajan piikkiin.

Hyväksytty mikä hyväksytty kuitenkin.

Agilitytreenit edistyy ja viimeksi tuskaillut käännökset ja siihen tarvittavan kropankäytön Karkki löysi ihan muutamassa treenissä. Karkki etenee huimaa vauhtia, ja koko ajan vaaditaan ohjaajalta enemmän keskittymistä että sitä myös veisi oikein eteenpäin. Se on kyllä erittäin hieno koira.

Seelan kanssa harrastettiin kaaosratoja Helsingin malliin sunnuntaina (ollaan samantyyliset kisat käyty nimittäin ennenkin). Kaksi aivan katastrofirataa ja viimeisellä radalla oikeastaan ihan näpsäkkä agilitynolla.
Seelan SM-nollien keräys on oikeastaan ihan hyvällä mallilla. 6 SM-nollaa, joista tosin kolme hyppynollaa. Eli käytännössä tupla kahdella agilityradalla tai tupla + yksi aginolla puuttuisi. Ja se voitto, jonka saaminen voi olla kyllä todella vaikeaa, mutta ei luovuteta sen suhteen silti. Kovimmilla pakkasilla jäämme kyllä suosiolla vähän kisatauolle, mutta jos sitä vielä parit kisat juoksisi tälle vuodelle, ja yrittäisi saada sen onnistumisen kohdalleen. Monta 0 + 5 tai 0 + yksi virhe (ja siksi HYL) yhdistelmää on tehty kesän ja syksyn aikana, joten kohtuullisen luottavainen olen siihen, että kyllä se osuu vielä ainakin se tupla kohdilleen.

Niinjoo, ja semmoinen kumma juttukin kävi syyskuun puolella, että Seelasta tuli SAKKRY:n agilitymestari kolmatta vuotta peräkkäin. Hyvältä tuntuu kun mestaruus 2012, 2013 ja 2014 ovat kaikki tulleet hyvillä nollatuloksilla. On se hyvä koira, etenkin silloin kun ohjaajansa malttaa hoitaa oman osansa töistä radalla.

Seuramestaruuskisat Rinin kanssa

Noniin, lyhyt muistilista.

Eka rata:
HUONO:
ohjaajan liikkeellelähtö koiran suorittaessa ekaa hyppyä
törkkäsy putkeen, loppuun asti pitää viedä.
kääntö 5-6
vedätys 8, rima oli lähellä (HYVÄ: Rini!)
HYVÄ:
mielentila
rauhallisesti viety
renkaan jälkeinen putkeenlähetys
kesti persjätön ennen keppejä
kepit
viimeinen rima
Erikoishypyt sujui kaikki!

HYVÄ:
lähtö, mielentila ja rima
keinu
linjaus putkeen toimi
kepit
pituuden jälkeinen elämä
erikoisesteet
HUONO:
ennen puomia tehty paska takaaleikkaus
puomin kontakti
Rinin asento, liikaa pää ylhäällä?
ohjaaja ei juokse.