SEELA:
Harrastukset: Seelasta tuli helmikuussa 2016 ensimmäinen australiankarjakoira, joka on saavuttanut Suomen Hyppyvalion arvon. Muutoin agilityura oli selkeästi jäähdyttelyllä, kisoissa käytiin muutaman kerran, tuloksen 5 x 0. Osallistuttiin SM-kilpailuihin yksilökilpailussa. Rotumestaruudet olivat Seelan jäähyväiskisat.
Seela käväisi muutaman rallytokokisan lainaohjaajilla ja Elli ja Aija kartturoivat sille kasaan RTK1:n. Se on helppoa kun sen osaa, minun ja Seelan suurimmaksi haasteeksi kun muodostui hihna, jonka repiminen oli kisatilanteessa välttämätöntä.
Terveys: Kuvattiin ns. päästä varpaisiin loppukesästä ja tulokset yllättävän hyviä, kyynärät ja lonkat voivat hyvin, selkään ei ole muodostunut uusia spondyloosipiikkejä ja muutenkin koiran kunto vaikutti hyvältä. Loppukesästä jouduttiin käymään eläinlääkärissä ärhäkän mahapöpön vuoksi, Seela oksenteli ja jätti ruokaa syömättä melkein viikon ajan. Mitään selkeää syytä ei tälle löytynyt ja antibioottikuurilla ja vatsansuojalääkkeillä saatiin sininen apina kuntoon. Nyt joulun jälkeen huomasin että yksi etuhampaista näyttää haljenneen, ja hammaslääkäriin matka käynee lähiaikoina.
Seela täytti kahdeksan (!!!!!) ja on ulkoiselta olemukseltaan edelleen hyvin pentumainen pelleilijä, kuonon punainen väri on vaihtunut harmaan suuntaan, mutta muuten tuosta ikää olisi vaikea veikata. Leluja rääkätään antaumuksella, muu-muu -raikaa kun yrittää rauhassa syödä ja Karkki ja Keksi pidetään lempeän jämäkässä kurissa päivittäisillä korvapesuilla.
KARKKI:
Harrastukset: Karkki harrasti 2016 yksinomaan agilityä. Tammikuussa 2016 noustiin kolmosiin ja 5.3. nollatili aloitettiin tyylillä, voitto ja SERT-H. Karkki teki vuonna 2016 yhteensä 10 nollatulosta, joista kaksi olivat hyppysertin arvoisia voittoja. Agilitysertitili ei vielä avautunut. Karkki osallistui Jatin joukkueessa SM-kisoihin Seelan tilalla, piirinmestaruuksissa taiteili yhden näpsäkän nollan ja rotumestaruuden 2016 se voitti Seelan nenän edestä 0-tuloksella. Treenailtiin myös vähäisiä määriä tokoa ja mielenvirkistykseksi kesällä kohtuullisen ahkerastikin metsälajeja, joista Karkki tuntuu kovasti pitävän. Tokokokeet ovat olleet vähän niinkuin tarkoituksena korkata, mutta kun ei ole saanut aikaiseksi.
Terveys: Karkilla on ollut lähinnä tapaturmapulmia, se liukastui pääsiäisen aikoihin agilityhallissa ja loukkasi pitkän selkälihaksensa. Ensiapu ja lepo auttoivat akuuteimpaan mutta erilaisia oireita ja etenkin hyppyongelmia alkoi kertyä, jäätiin kunnon tauolle ja Karkkia on huollettu hartaudella.
Karkin juoksukierrossa tapahtui muutos, se juoksi tammikuun loppupuolella kuten aina normaalisti (kellontarkka kun on ollut 12 kk juoksuvälistä), mutta nyt Keksin juoksun aikana kehitti itselleen toisen juoksun lokakuussa. Nähtäväksi jää, mihin juoksurytmi asettuu.
Karkki täytti huhtikuussa kolme vuotta ja tuntuu kyllä ikäistään kypsemmältä koiralta niin monin tavoin. Aika paljon reissattiin tänä vuonna ja yövyttiin eri kokoonpanoilla hotelleissa. Karkki on erittäin mukava ja huoleton matkakaveri joka käyttäytyy mukavasti missä vain - mitä nyt saattaa pöydälle jätetyt karkit hotkaista. Karkki kävi kaksi kertaa näyttelyissä, tuloksina ERI1 SA PN4 vaCACIB (joka vaihtuu CACIBiksi), ja EH1.
KEKSI (hullu karvamato)
Terveys: vuosi 2016 aloitettiin jännittyneinä kun TTA-leikkauksesta oli juuri kulunut 2 viikkoa. Alkuvuosi meni puhtaasti jalkaa kuntouttaessa aikaa, vaivaa ja rahaa säästämättä. Helmikuussa saatiin tosi hyviä uutisia, jalan liikerata oli normalisoitunut ja ns. ylläpitovaihe pystyi alkamaan ja jalkaa rasittamaan normaalisti.
Seuraavana päivänä Keksi juoksi seinään (kyllä, se on mahdollista), ja TTA-häkki murtui ja liikahti paikoiltaan. Ja palattiin alkutekijöihin.
Kun jalka saatiin hiljalleen toimimaan, juoksi koirani keppiin. Jos pitäisi tähdätä kepillä sieraimen oikeaan nenäonteloon, saisi aika monta kertaa yrittää. Keksillä osui kerralla ja pahasti, niin että oikeasta nenäonteloon tuli massiiviset vauriot ja tulehdustila joka sai aikaan aivastuskohtauksia johon liittyi voimakasta nenäverenvuotoa. Antibioottikuuri jouduttiin uusimaan ennen kuin kärsä kunnolla parani. Onni onnettomuudessa - ei ollut kuin muutamasta sentistä kiinni, ettei tikku olisi yltänyt aivoihin asti tökätessään. Miten on mahdollista, että yksi koira tällaiseen pystyy, en tiedä.
Harrastukset: Kun koira alkoi olla kunnossa niin vähän päästiin treenaamisen makuunkin. Vähän agilityn alkeita, viestin ja jäljen alkeita, vähän nenätyöskentelyä, tokoa ja rallytokoa. Koska itse poden edelleen rallytokoepäluuloisuutta ja Aija taas ei, kisasi Aija Keksin kanssa Keksin ekan koulutustunnuksen RTK1 lähes päivälleen vuosi 2. leikkauksesta. Pitkä, pitkä matka, mutta tällä hetkellä tuntuu että sen arvoinen. Keksi kävi myös kokeilemassa onneaan näyttelyssä ja tulos NUO-H, ja tämän tuloksen myötä ei tarvitse enää näyttelyissä käydä jos ei tahdo. Oikeastihan Keku oli kaunein aussie kyseisessä näyttelyssä, vaikka oma kasvattajansakin sekoitti sen viereisen kehän tsekinpaimenkoiraan. :D
Pian kaksivuotias Keksi on kaikessa rämäpäisyydessään toisaalta niin älyttömän valloittava ja toisaalta sydämentykytyksiä aiheuttava paketti. Välillä vaan jalat vie ja kun itseluottamusta on 200 prosenttia enemmän kuin varsinaista kropanhallintaa, niin huimaa katsella. Tämän takia osallistuttiin fysiikkatemppukurssille ja ollaan jumppailtu säännöllisesti, että kroppa hahmottuisi paremmin.
Kaikenkaikkiaan monesta asiasta sai 2016 olla iloinen ja kiitollinen, vaan mahtui mukaan suruakin, kun Karkin paras ystävä ja Keksin leikkitäti Hilda kuoli tapaturmaisesti joulua edeltävällä viikolla.
 |
| Näitä riehukuvia tulee vielä monta kertaa ikävä, onneksi niitä jokunen on tallessa. |
Ensi vuoden tavoitteet tuntuu toisarvoisilta sen rinnalla että koirat pysyisivät terveinä ja kunnossa. Se mitä siihen päälle tulee jos on tullakseen.
