Laukaan tokotreenit

Jaa-a. Mulla oli jotenkin aika väärä vire tohon treenaamiseen. Unohdin pallon, nameja ei ollut kauheasti ja väsytti.

Tehtiin luoksepäästävyys. Meni ok.

Tehtiin liikkeestä seisomista, ja nyt sujui tosi hyvin, monta toistoa ja kaikki toimi kivasti. Yksi väärä liike tuli, kun ajattelin tehdä hitaasta vauhdista (wtf, I know), ja Miina istui, koska sitä istumista olen hitaasta vauhdista ruvennut rakentamaan. Noh, kiva tietää, että se toimi ja ei toiminut.

Sitten tehtiin luoksetulon pysähdystreeniä namilautasella. Koira lähetettiin namilautaselle, kutsuttiin, pysäytys, palkka. Niin ja mitäsmitäs. A) en tajunnut sanoa koiralle hyvä pysähtymisestä B) en tajunnut palkata koiraa oikeassa kohdassa joten C) ihmeellistä että toimi silti.

Noh, mitäs pienistä ja niin edelleen. Siirryttiin sitten maneesiin paikkamakuuta tekemään. Menin piiloon. Kuluu joku minuuttia, koira ryntää hallin ulkopuolelle ja jatkaa matkaa, mie katoin suuauki että mikä ihme sitä riivaa. Hallin sisälle oli kuulunut kuulemma ihan samanlainen tännekäsky, kun mitä itse käytän, ja koira oli sitten totellut. Noh, palautin Miinan riviin ja mietin, että nyt kyllä taisi viimeinenkin herne korvien välistä kuihtua, kun se makasi loppuajan pää kallellaan ja katse katossa. Birgitta kertoi, että siellä on puluilla pesä. Voi luoja. Pysyi sitten kuitenkin.

Sitten oli noudon vuoro. Mummo mussutteli hiekkaa ja haisteli. Heitin kapulan... ... ... koira mussuttaa hiekkaa. Ei mitään korvia/aivoja/ymmärrystä. Noh, kun vähän herättelin, niin toi. Sitten Birgitta härnäsi Miinaa kapulalla ja tehtiin nouto niin. Hyvin sujui. Pääasia oli, että pitää kapulaa tosi hyvin ja rauhassa.

Saatiin lahjaksi tunnarikapulat ja tunnarin opetukseen neuvot, ja läksyksi tunnarikapulan pidon opettelua.

Eli, summasummarum. Aivan onneton treeni noin onnistumisien kannalta, mutta kivaa oli.