Keekki, Keku, Kekkuli, Kekkerson, Kekkeruusi, Nökö, bernikarjisdobermanni saapui taloon

Tunnustan. Olen karjakoiraihminen. Mutta kun Aijan Neve pukasi maailmaan viisi varsin reipasta aussielasta, niin se oli menoa. Ja itseasiassa asiaa suunnittelin jo Mallan kuoltua, kun tiesin että sopivan pennun osuessa vastaan koiran paikka olisi auki. Ja mikäs sen parempaa kun ottaa pentu koirasta jonka tuntee ja josta pitää.

Niinpä meille muutti Keksi. On se kuullut nimensä, muutaman kerran. Parhaiten taitaa kuitenkin vasta kun huutelee Keekkiä.

Keekki tuli näki, totesi että homma on hallussa ja paineli omille teilleen. Monta kertaa. Monta kertaa myös keskellä yötä. Ja lenkillä. Ja hallin pihassa, ja metsässä ja ennen luovutusikää mm. Varkauden abc:n parkkipaikalla. Kova on kutsu vapauden ja kumma juttu että pieni koira ei itse saa päättää missä kulkee ja keiden kanssa hengaa.

Nyt ikää mittarissa 12-viikkoa ja hyväntuulinen, tasapainoinen mutta myös kovin omalaatuinen lapsikoira on tämä neiti. Mikään ei tunnu hetkauttavan, kaikkea on kiva purra (etenkin muita koiria) ja vauhtia tulee lisää koko ajan. Mikään neiti hento hän ei ole, rokotuksilla 13.5.painoi tasan 10 kiloa.
Mielenkiinnolla odottelemme mitä yhteinen taival tuo tullessaan. Ja minkälaiset korvat tämä hiukan erilainen "berni" mahtaa itselleen kasvattaa.

Jännän äärellä

Yövuoron viimeminuutit on hyvä käyttää päivittelemällä kuulumisia.
Seela pääsee tänään vihdoin agilityyn vuoden alun jälkeen. Ilmoitin sen jopa Jatin kisoihin kolmeen starttiin, vaikka olo on semmoinen että noinkohan me edes tämmöisen tauon jälkeen osataan edes kisata. Kyllä on ollutkin ikävä jo agilitykentille. Viime viikolla omalla koulutusvuorolla meinasi olla suuria vaikeuksia pysyä vaan kouluttajana, olisin voinut rystää minkä tahansa koiran vaan että olisi päässyt tekemään.

Karkin juoksu vetelee viimeisiään ja iik, ensimmäinen tokokoe lähestyy. Yksi ihmeellinen herkkis-treeni meillä oli tässä välissä missä Karkki alkoi ennakoimaan liikkeestä seisomista liikkurin käskytyksestä ja jäi taas "minä tiedän kyllä mitä teen"-ajatukseen jumiin. Kerroin sitten että tehdään kuitenkin mitä minä pyydän. Hienot hyppy ja luoksari paikkasi vähän huonoa seuruupätkää. Jääviä ei viitsittykään ottaa ennakoinnin vuoksi.

Kisakaveri Riniltä poistettiin maanantaina kasvain jalasta, joten Inkeri on hetken poissa kuvioista ja parantelee jalkansa kuntoon. Sitten lähdetään toden teolla metsästämään puuttuvia nollia. :)

Viikonloppu meni itseasiassa tiukasti kätilövalmiudessa kun Neven pennut syntyivät. Lauantai-yönä ei odotusta palkittu, mutta sunnuntai-yönä alkoi yhden jälkeen tapahtua. Kolmen poitsun jälkeen Nessu teki kiltisti maailmaan kaksi tyttöstäkin. Molemmat tytöt on mustatrikkejä joten nyt näyttäisi siltä ettei meidän laumaan tulekaan merlevahvistusta kuten olin varma, vaan mustikki. Hauska päästä seuraamaan pentujen kehitystä ja valkkaamaan omaansa. Ja siis aivan jännää ja outoa ja mahtavaa, mutta meille siis taitaa todella tulla pentu. Iik!

Sit kun vielä tänään muistas ilmoittaa Karkin Outokummun näyttelyyn niin kaikki ois mainiosti.