Keekki, Keku, Kekkuli, Kekkerson, Kekkeruusi, Nökö, bernikarjisdobermanni saapui taloon

Tunnustan. Olen karjakoiraihminen. Mutta kun Aijan Neve pukasi maailmaan viisi varsin reipasta aussielasta, niin se oli menoa. Ja itseasiassa asiaa suunnittelin jo Mallan kuoltua, kun tiesin että sopivan pennun osuessa vastaan koiran paikka olisi auki. Ja mikäs sen parempaa kun ottaa pentu koirasta jonka tuntee ja josta pitää.

Niinpä meille muutti Keksi. On se kuullut nimensä, muutaman kerran. Parhaiten taitaa kuitenkin vasta kun huutelee Keekkiä.

Keekki tuli näki, totesi että homma on hallussa ja paineli omille teilleen. Monta kertaa. Monta kertaa myös keskellä yötä. Ja lenkillä. Ja hallin pihassa, ja metsässä ja ennen luovutusikää mm. Varkauden abc:n parkkipaikalla. Kova on kutsu vapauden ja kumma juttu että pieni koira ei itse saa päättää missä kulkee ja keiden kanssa hengaa.

Nyt ikää mittarissa 12-viikkoa ja hyväntuulinen, tasapainoinen mutta myös kovin omalaatuinen lapsikoira on tämä neiti. Mikään ei tunnu hetkauttavan, kaikkea on kiva purra (etenkin muita koiria) ja vauhtia tulee lisää koko ajan. Mikään neiti hento hän ei ole, rokotuksilla 13.5.painoi tasan 10 kiloa.
Mielenkiinnolla odottelemme mitä yhteinen taival tuo tullessaan. Ja minkälaiset korvat tämä hiukan erilainen "berni" mahtaa itselleen kasvattaa.