En ole uskonnollinen ihminen mutta voi jeesuskristus että on ollut nollien tekeminen vaikeaa viime aikoina. Seela, joka aiemmin tasaisesti teki nollia on tehnyt koko kevään pelkkiä hylkyjä ja muutaman vitosen.
Kun vappukisat Joensuussa päättyivät katastrofiseen NELJÄÄN perättäiseen hylkäytymiseen, olin jo valmis luovuttamaan ja toteamaan että ei, ei tule tuplaa ei, ei mennä sitten Ouluun ei.
Vaan sitten tuli äitienpäivänaatonkisat. Sisko Pulkkinen oli tehnyt varsin mukavat mutta myös melko tiukasti linjattavat radat kolmosille. Johtuiko edellisepäivän vapaasta jonka olin levännyt vai olkaan tuikatusta jäykkäkouristusrokoitteesta mutta ensimmäiseltä radalta oikein kelvollinen nollatulos sijalla 2!
Sitten se vasta jännittikin. Seuraava rata myös tosi mukava ja asiallinen rata. Sen olis voinut ohjata ihan kunnollakin mutta meinasi olla pikkuisen omassa päässä painetta. Teimme siis pyllistelyvalssikarjumapaniikkisuorituksen. Jonka loppuhuipennus oli puomi... minä en tiedä mikä osa koiraa kontaktialueelle alastulossa osui. Rehellisesti, olisin voinut vannoa että ei mikään. Mutta ilmeisesti kuitenkin joku ja maaliin päästiin noin sääntökirjan puitteissa puhtaalla radalla. Sanotaanko että rikokset nykyaikaista agilityä ja rohkeaa liikkumista ja ohjausta kohtaan kyseisellä radalla olivat järkyttäviä.
Mutta meilläpä on tätä myötä SM-nollat kasassa ja menolippu Ouluun!
Jeesusperkele. Nevö again tämmöistä agilitypaniikkia. Paitsi viikonloppuna Kuopiossa, ja varmaan Laukaassa loppukuussa, ja olishan Pieksämäelläkin jotain tarjota.. toisaalta Helsingissäkin ois kiva käväistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti