Karkki kasvaa

Karkin tulo ei ainakaan suoranaisesti lisännyt blogikirjoittelua. Aika on mennyt hirmuisen nopeasti, ja Karkki täytti 9. päivä jo kokonaiset neljä kuukautta. Painoa on inasen vajaa 11 kiloa ja pentu on hyväntuulinen ja vauhdikas. Rokotukset se otti vastaan urheasti. 12 viikkoisena paino 7,0 kg, 16 vikkoisena paino oli 10,3. 16-viikkoispaino on eri vaalla kuin nyt viimeisin, joten pientä mittavirhettä ilmassa, pentu kyllä on parissa viikossa kasvanut.

Toipilas Kikki-Pöö

Ihan kaikki ei kuitenkaan ole sujunut auvoisesti. Kuukausi sitten olimme pentuporukalla treenaamassa ja treenit olivat päättyä järkyttävällä tavalla. Karkki oli iloinen, reipas ja hyväntuulinen pentu jonka kanssa päätettiin treenin lopuksi tehdä luoksetulo. Meinasi jäädä Karkin viimeiseksi. Karkki onnistui vetämään palan natural menua pahasti henkeen. Se kakisti, enkä ajatellut että mikään on vialla, naurahdin vaan tyhmänä, että älä nyt tukehdu siinä. Eipä mennyt hetkeäkään kun tajusin että sehän tosiaan tukehtuu. Karkki yritti oksentaa, mutta mitään ei tapahtunut, ja pian se vajosi tajuttomana maahan. En tiedä mitä olisin tehnyt jos Elli ei olisi ollut apuna. Minä yritin kaivaa hengitysteitä auki, Elli roikotti pentua pää alaspäin, ja mitään ei tapahtunut. Laskettiin pentu maahan, ja yritin antaa tekohengitystä. Ei mitään. Karkki muuttui kylmäksi ja kieli ja ikenet olivat siniset. Kaikki tapahtui äärettömän nopeasti. Pentu uudestaan ilmaan, ja yritettiin paukuttaa siihen ilmaa. Saana juoksi hätiin ja neuvoi Heimlich-otteen ja sitten kuului pennusta pieni korahdus, ja toinen, ja pentu alkoi ensin vaivalloisesti hengittämään ja lopulta palasi tajuihinsa. Eläinlääkärikeikkahan siitä tuli, ja Karkin keuhkoissa todettiin nestettä. Seuraava viikko otettiin rauhassa ja paranneltiin pentua. Karkki sai kortisonia ja nesteenpoistolääkityksen. Jos kuvittelee, että pentu pissaa paljon, niin se ei ole mitään siihen verrattuna paljon nesteenpoistolääkityksellä oleva pentu pissaa. Pääasia tietysti että Karkki on kunnossa nyt. Mutta kyllä säikäytti, ja edelleen tulee kylmät väreet kun muistelen pientä, kylmää ja sinistä suuta ja epätoivoa, kun mikään ei tuntunut auttavan.

Malla on hyväksynyt Karkin nyt laumaan, vähän tuon tukehtumisepisodin jälkeen Malla yhtäkkiä alkoi pentua leikittää ja nyt menee jo lenkillä väliinkin jos Karkkia liian kovasti kaverit riekuttavat. Ihanalta tuntuu että kolmikko tulee niin hyvin toimeen. Seela ja Karkki nukkuvat kylki kyljessä ja Seela nuolee aamuisin Karkin naamaa kuin mikäkin kissa. Karkki toimii edelleen todella hienosti laumassa ja vieraiden koirien kanssa – se on leikkisä mutta kohtelias, ja uskoo pienestä eleistä, jos sen seura ei ole toivottua. Helppo natiainen ottaa mihin vaan mukaan. Poikkeushan toki vahvistaa säännön, ja pakko kertoa, että ensimmäinen tappelukin on Karkilla takana. Muuramessa autonhuoltoreissulla auttelin luonnetestialueen purkamisessa ja Karkki oli mukana. Paikalla oli nainen Karkin ikäisen sakemannipennun kanssa, joten mikseipä leikkitreenejä pystyyn! Noh, niin. Tuossa tilanteessa Karkilla vähän petti harkintakyky ja se lähti todella ronskisti saman tien hyppäämään sakemannipennun poskeen. Ja sakemannipentu sitten ärähti Karkille. Sen sijaan että Karkki olisi väistänyt tai alistunut niin sehän aloitti sitten ”tappelun”, ihan kun isompikin koira rähisten sinkoili edes takaisin. Sitten kun nulikan nappasin villoista pois ”tappelemasta” niin se istahti lonkalle ja katsahti minuun, että ”häh, eiks muka saa?”. Sen jälkeen leikit taas sujuivat nätisti. Pirunsarvet näköjään pienellä ja kiltilläkin.


Karkki 16 vkoa



Tokon alkeita on otettu jonkin verran ja agilityhallilla käyty leikkimässä ja tekemässä luoksetuloja. Lisäksi ollaan aloiteltu maastolajeja, lyhyitä 5-15 metrin namijälkiä ja selkeällä tuulella muutamia ukkoja lyhyeltä matkalta. Karkki tuntuu tykkäävän kyllä kaikesta mitä sille ehdottaa, ja hyväntuulisella tyylillä tekee ja touhuaa. Leikkiminen on nyt vähän out, kun hampaat vaihtuvat ja repiminen pikkusen tuntuu ikävältä. Karkki on myös selkeästi sitä mieltä, että se on minun koira, ja ei Joensuussa aluksi millään suostunut lähtemään pissalle äitini kanssa. Ihmisiin Karkki suhtautuu iloisen avoimesti, lapset ovat siitä ihania ja Lehmon mätsärissä oli niin hauskaa, kun Karkki löysi kaverin n. 6-vuotiaasta pojasta, joka kellahti selälleen nurmikkoon. Karkki kiipesi pojan päälle ja varovasti antoi pusuja lapsen nauraessa katketakseen Karkin alla. Muutenkin Lehmon mätsäri oli meidän osalta suuri menestystarina, ensin Karkki sai punaisen nauhan, voitti kaikki pennut ja oli lopulta BIS3! Pikkusen ylpeä olin pienestä karjakoirasta, joka jaksoi hienosti pitkän päivän. Joensuun reissulla Karkista kuoriutui myös oikein reipas uimaripentu, vaikka kasvattajansa povasi että Riverin lapset eivät tule uimaan.