29.5. oli ihan kauhean jännittävä päivä, kun jännäsin Karkin ja sisarustensa kuulotestejä. Karkin yksi sisko oli todettu täysin kuuroksi jo aiemmin joten toki toivoi, että muut pennut olisivat kuulevia, ja niinhän siinä sitten kävi, että muut pennut kuulivat molemmilla korvilla ja tätä myöten varmistui taas vähän lisää että Karkki olisi miun pentu. Lopullisen valinnan sain tehdä Saksassa.
6.6. koittikin sitten reissu, ja lensin ensin Helsingistä Köpenhaminaan ja sieltä jatkolennolla Müncheniin, josta Karkin kasvattaja Anja nouti minut lentokentältä. Anjalla oli mukanaan lentokentällä Karkin isoisä Ned (Wallaby Ned Kelly) ja prahan rottakoira Rossi. Ned oli olemukseltaan tosi ihana, charmantti ja korrektikäytöksinen herra joka kipitteli lentokentällä ilman hihnaa.
 |
| Karkki ja River |
Ajoimme Donauwörthiin, joka on n. 20 000 ihmisen kaupunki keski-Saksaan päin Munchenistä. Vastassa meitä oli tuttu karjakoiran vahtihaukku Karkin emän Riverin toimesta. Oli ihana päästä tapaamaan River ja tietenkin pennut luonnosta. Menimme Anjan kanssa takapihalle, josta pentulauma vierikin syliin. Yksi punaisista juoksi vähän muita nopeammin ja nappasin toki ensiksi ehtineen syliin. Ja sehän oli tietysti Karkki. Kaikki pennut olivat ihania ja reippaita karjakoiranalkuja. Toisissa tuntui olevan vähän enemmän karjakoiramaista pippuria kuin toisissa, mutta mukava tasainen pentue vastassa. Karkin kuuro sisko Klara oli jo muuttanut omaan kotiinsa, joten sitä en tavannut.
River teki vaikutuksen, ja oli juuri sellainen narttu kun olin toivonutkin, River oli tasapainoinen, omilla jaloillaan seisova, ihmisystävällinen narttu joka pennuista huolimatta oli hyvässä lihaskunnossa ja karvassa ja leikitti pentuja hyväntuulisena ja oli juurikin sellainen tasapainoinen äitikoira. Niin ja kauniskin vielä! Sain rauhassa tutustua pentuihin ja katsella niitä ja miettiä kumman punaisista tytöistä haluaisin.
 |
| Karkki, Koko ja veljiä |
Koko ja Karkki olivat hyvin samankorkuisia ja rakenteissakaan ei suurta eroa, Karkki kuitenkin selkeästi muita pentuja solakampi. Koko oli Karkkia selkeästi itsenäisemmän oloinen, ja saattoi ihan hyvin muiden leikkiessä samassa kasassa omia lelun itselleen ja mennä esim. toiselle puolen pihaa touhuamaan itseksiään. Karkki vaikutti Kokoa vilkkaammalta ja aktiivisemmalta pennulta, ja se viuhtoi häntä heiluen ympäriinsä. Valinta oli oikeastaan aika vaikea, koska jokin Kokon asenteessa puhutteli paljon, mutta päädyin Karkkiin sen kontaktihakuisuuden, vauhdikkuuden ja hyväntuulisuuden perusteella.
Puolentoista vuorokauden ihanan reissun jälkeen koitti kotimatka, joka alkoi eri tiskeillä ravaamisella Münchenin lentokentällä. Kun lopulta pääsimme turvatarkastuksesta läpi alkoi Karkki olla jo ihan väsynyt reissaamiseen ja nukkuikin koko ajan lennolle pääsyä odotellessa. Itse lento sujui erittäin hyvin. Pientä ininää Karkki piti kun lentokoneessa alkoi janottaa, mutta kaikkinensa todella rauhallisesti matkanteko noin pieneltä tyypiltä sujui.
Suomessa meitä oli iskä ja Seela vastassa, ja suunnattiin Roihuvuoreen yöksi. Yhden kunnon iltahepulin pentu ehti vetää ennen kuin nyyhki itsensä minun tyynylle nukkumaan. Seuraavana aamuna startattiin kohti karjisten erikoisnäyttelyä ja kotia. Näyttelyssä riitti silittelijöitä ja palluttelijoita ja näyttelyiden jälkeen pakattiin Mallakin autoon. Kotiuduttiin illalla hyvin, hyvin väsyneen pennun kanssa. 
Malla on edelleen pentua kohtaan aikalailla välinpitämätön, se antaa pennun tulla viereen nukkumaan ja suhtautuu siihen hyväntahtoisesti, mutta ei pentua leikitä. Seela sensijaan on aivan innoissaan uudesta kaveristaan ja Karkki ja Seela leikkivät keskenään erittäin paljon. Seela osaa hienosti varoa pienempää ja Karkki kovasti tuntuu kuvittelevansa olevan yhtä nopea ja ketterä kuin Seela. 
Kauhean paljon tuollainen pieni pentu kasvaa jo ihan kahdessa viikossa. Aluksi olin tyypin syömisestä vähän huolissani, kun jätti usein ruokailun ihan puolitiehen, mutta ruokahalu on parantunut koko ajan ja painoa tulee lisää. Olen Karkista niin iloinen, se on todella hyväntuulinen, vauhdikas pentu, joka tepastelee ympäriinsä hyvinkin itsevarmasti häntä pystyssä. Ääni sillä on kauhea, kuten karjakoiralla tietysti kuuluukin olla, ja toiminnantarmoa tuntuu riittävän, mutta se on vain hyvä, onpahan jotain mitä kanavoida harrastuksiin kunhan tyyppi tuosta vähän kasvaa. Klickeriin ollaan jo tutustuttu ja Karkki koki selkeästi suuria oivalluksia eilen kun naksuttelin sitä laittamaan etutassut kirjan päälle. Palkaksi tuntuu maittavan niin namit kuin lelutkin.
Kaikenkaikkiaan siis olen niin tyytyväinen tähän(kin) sikaan säkissä.
 |
| Karkki 10 vkoa, 5,5 kg |
 |
| Karkki 9 vkoa, 4,9 kg |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti