Eilen oli sitten leikkauspäivä.
Malla leikattiin Keski-Suomen eläinklinikalla. Jotenkin vaikka kaikenlaisten murheiden kanssa aina sinne saa mennä, niin tuntuu kuitenkin helpolta jättää Malla sinne hoidettavaksi ja operoitavaksi. Mallan leikkasi Sointu Jalkanen, joka myös leikkasi Mallan polven vuosi sitten.
Noh, leikkaus sujui ilman ihmeellisyyksiä. Ennen polven avaamista ei voitu olla täysin varmoja onko kyse kierukkavammasta, se kun ei näy röntgenkuvissa. Epäilykset osui kuitenkin oikeaan.
"Malla tulee vasemman takajalan polven avaukseen. Koira oli loukannut jalkansa, ja ajoittaista ontumaa ilmennyt n. kuukauden ajan. Leikkauksessa todetaan, että sisempi nivelkierukka on revennyt ja kiertynyt ja siten ollut mekaanisena esteenä polven sisällä aiheuttaen ontuman. Kierukasta on nyt poistettu vaurioitunut osa. Leikkaus ja anestesia sujuivat normaalisti. "
Tikkien poisto 10 päivää leikkauksesta, Rimadyl kipulääkekuuri n. kaksi viikkoa, antibioottikuuri (Therios) kaksi viikkoa. Fysioterapiaan varaillaan aikaa ja kipulääkekuurin jälkeen pitäisi hakea Cartrophen ja vuoden päästä sitten kontrolliin.
Ja potilas kotiin.
Malla nukkui oikeastaan koko päivän, illalla käytiin pissalla ja jatkettiin unia. Malla tuntuu aika kipeältä vielä tänäänkin, eikä varaa leikatulle jalalle. Yöllä piippaili muutamaan otteeseen.
Tämä on ihan perseestä. Vaikkei se auta niin olen silti vihainen että tässä piti käydä näin. VIHAAN sitä, että ton koiran pitää olla kipeä taas. VIHAAN tätä huolta sen voinnista ja sitä ettei ole mitään keinoa sanoa sille, että hei rakas, kyllä se helpottaa. VIHAAN tätä epätietoisuutta sen voinnista, vaikka järjellä ajateltuna tiedän että sen pitäisi toipua nopsaan. Kun olis joku helppo vaihtoehto, mutta kun ei ole. Vaihtoehdot on kokeilla jos polven saisi kuntoon tai sitten lopettaa koira. Tietysti kokeilen ensin ne vaihtoehdot, joiden pitäisi suhteellisen pienellä toipumisella auttaa, mutta kyllä mielessä on pyörinyt se, että milloin ei oo sitten enää viisasta yrittää. Onko se seuraavan kerran kun polvi kolahtaa johonkin?
Tiedän että tää taas helpottaa kun kuntoutuminen etenee. Pari viikkoa on lyhyt aika järjellä ajateltuna. Tunteella ajateltuna se on kuitenkin pitkä, katsella tuota sisupussia allapäin ja kinttu arkana. Saakelin polvi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti