keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Agilityasiaa ja varvasvammoja (taas!) ja lampaankakkaa

Agilitytäytteinen päivitys tulossa.

Ensinnäkin, Seelan kanssa osallistuttiin Keski-Suomen piirinmestaruuskisoihin Jari Helinin radoilla. Ekalta radalta ihmeellisiä rimanräiskimisiä. B - ja C -rata olivat Piirariratoja. Ja oikeastaan taisteltiin piirinmestaruudesta aika mukavastikin vielä B-radan jälkeen joka oli sikarumasta keinusta huolimatta nolla ja sija 5. Ja neljäs SM-nolla vuotta 2015 varten...

Hyppäri sujui ennakko-odotuksista poiketen kuin unelma... kunnes. Takanurkan takaakiertoon hyllytti niin moni ennen meitä, me ja moni meidän jälkeen. Tyhmätyhmätyhmä ohjaaja ja väärin linjattu koira ja se siitä piirinmestaruuskamppailusta. Sairaan hyvä rata muuten.

Ylipäätään koira kulkee nyt niin kivasti PAITSI ne perkeleen kontaktit.
Tänään treeneissä oikeen hakemalla haettiin jos saataisi kontaktivirhe aikaiseksi. Ei. Ei ja ei. Ja sitten sika pomppii niitä kisoissa just miten tahtoo. Ärsyttävää.

Tänään treeneissä tehtiin vähän muunneltuna yhtä MM-kisojen yksilörataa. En muista milloin viimeksi olisi ollut tuollainen flow päällä kun treeneissä. Paljon kääntöjä, niistoja, persjättöjä, vastakääntöjä ja valsseja ja Seela kääntyi älyttömän hienosti, eteni kun piti ja muutenkin, oi miten oli mukavaa, kun tuntui että ehti koko ajan oikein koiran edelle ja onnistuin rauhoittamaan sitten käännökset.

Viikonloppuna sitten kisataan Mikkelissä rotumestaruuksista. Toivotaan että hyvä fiilis jatkuisi ja että ne kontaktit saataisi pitämään. Kisatauko kun tuntuu niitä aina huonontavan...

Karkkis-Narkkis loukkasi tuossa taannoin vasemman etujalan uloimman varpaan. Viime viikko oltiin siis levossa keskiviikosta lähtien. Eilen kuitenkin treeneihin ja valssaamaan.

Positiivista:
- vire on hieno
- lähdöt oli nätit
- hyvin irtoaa

Kehittämisen paikkaa:
- pieni koira ei oikeen meinaa koota käännöksiin vaan vetää täysillä läpi

Kuulostaako tutulta Seelan kanssa? Kyllä. Pitäiskö asiaan kiinnittää huomiota? Kyllä.

Hyvin pienellä alkoi kropan kokoaminen muistua Karkin mieleen ja saatiin ihan näppäriäkin valsseja aikaan. Mulla itsellä meinaa olla vaikeuksia lähteä liikkeelle valssista, joten siihen pitää kiinnittää huomiota. Yksittäisenä treeninä erilaisia valsseja ja kokoavia hyppyjä nyt kotona tehtäväksi ja kontaktien ja keppien työstäminen jatkuu myös nyt kun varvas näyttää taas hyvältä.

Kovasti kyllä tykkään Karkin kanssa hommien tekemisestä. Sinä on semmoista reikäpäisyyttä ja etenemisenhalua mistä tykkään. Karkin kanssa tehdessä sitä huomaa niin hyvin miten kuulolla Seela loppupeleissä onkaan ja miten paljon sitä on onnistunut opettamaankin... Ja miten paljon olisi opetettavaa sitten Karkille. Vaan nyt on supermukava ryhmä jossa opetella.

Reilu viikon päästä sitten Savikon Sepon kurssille kahtena päivänä Seelan kanssa.

Viikko sitten käytiin myös paimentamassa Joroisissa. Ihanan kuuma syyspäivä ja kyllä siinä vaan oma viehätyksensä on. Seela ei oikeen arvostanut hihnaa ja takaa kuljettamista, ja olisi vaan halunnut syödä paskaa. Karkki näytti oikein hienoja ja intensiivisiä paimenkoiran vaanimiselkeitä, mutta uuvutti itsensä aika nopeasti intensiivisellä työskentelytavallaan ja kun paukut loppui, alkoi riekkaaminen. Joten jatkossa lyhyempiä pätkiä Karkille. Mieli kyllä tekisi päästä vielä uudelleen katsomaan tänä syksynä miten homma etenisi.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Syksyn metkuja

Hei, arvon treeniblogi. En ole sinua hylännyt. En ole vaan kirjoittanut. Enkä kauheasti treenannutkaan. Vaan kun kesäkuuma on ohi ja syksy uusine treeneineen alkaa, niin ehkäpä pitää kirjoittaa jotain.

Ensinnäkin, WDS sujui erinomaisesti. Ei sen kummemmin, mutta kummallekin tytsylle ERIä kuitenkin.

Karkki 10 junioriluokan nartusta putosi viimeisenä ennen neljää sijoittunutta. "Feminine head with good proportions. Good construction in front. Good topline and tail set. Would prefer better angulation in rear. In a good hard condition. Would prefer tail carriage to set down. A bit too high now. Moved well. JUN-ERI

Seela 8 avoimen nartusta otti ja yllätti ja sijoittui neljänneksi.  "Pleasing head, good expression. Good angulation in front. Correct topline and tail set. Good musculation in rear. Moved well." AVO-ERI4

Oli mukava reissu ja ison maailman ja ison näyttelyn meininki selvästi.

Agilityä käytiin samalla reissulla tekemässä Kotkan suunnassa, missä oli SOKKA IRTI -koira, mutta siitä huolimatta meillä oli KONTAKTIT. Lisäksi itse ohjasin kerrankin rohkeasti. Ja vitonen hyppäriltä. Ihan jees siis. Mikkelin kisoihin ei kyetty kaverin häiden jälkeen kuitenkaan, kun olisi pitänyt lähteä aamuvarhain. Nyt ollaan sitten kunnolla kerätty virtaa piirinmestaruuskisoja varten, jotka on 14.9. ja karjisten agimestaruuksista mitellään viikkoa myöhemmin.

Syksy toi uuden treenijakson ja Karkki pääsi meille niin passeliin ryhmään jossa on nuoria teinikoiria. Kahdet treenit takana, ensimmäisellä kerralla Wiu raikasi ja putkeen singottiin innolla. Toisella kerralla tehtiin esteosaamisen asioita ja projekti kepit ja kontaktit nytkähti hiukan eteenpäin. Kepit meinasi hiukan kuormittaa punaisen Wiun kiihkeitä aivoja. Ollaan pari kertaa tehty verkoilla ja nyt kun tutustutettiin tytsy ohjureihin ja ajatukseen että niitä ei hypitä, niin saimme aikaiseksi hyvin loukkaantuneen ja paineistuneen karjakoiran.

Noh, seuraavana aamulla hallille.
Yllättäen, ei ollutkaan hirviää.


https://www.youtube.com/watch?v=yWXosJeZ-cw
Ja seuraavana päivänä näytti tältä.

Eli eiköhän näistä ihan kivat kepit tule. Nyt vaan eri kulmia ja ohjaajan liikehäiriötä mukaan.

Seelan kanssa osallistuttiin Jenna Caloanderin agilitykoulutukseen kun saatiin onnekkaasti peruutuspaikka nappastua. Oli varsin hyvä treeni jossa keskityttiin käännöksiin. Meidän ensisijainen hankaluushan ovat ne. Ongelma ei ole siinä, etteikö koira pystyisi tai osaisi kääntyä. Olen vaan järjestelmällisesti antanut sen mennä läpi ja here we are. Kun muhun valettiin vähän liikerytmitystä ja zen-buddhalaista mielentilaa niin saatiin aikaan flow-tila ja tein hyvin hämmentäviä ja toimivia persjättöjä ja muita hämäriä ja onnistuneita ohjausratkaisuja. Opeteltiin myös japanilainen.

Sama rauha pitäs vaan pitää nyt mielessä, ja ainakin viime treeneissä tuntui vielä olevan muistissa. Tehtiin myös hämärää tuplasylkkäriä. Hyvin Senttinen taipuu. Pitäisi vaan lakata pelkäämästä ja ohjata. Tuntuu että itsenäinen ryhmä johon päästiin vois olla meille hyvinkin sopiva paikka.

Ollaan myös tokoiltukin. Jopa Seelan kanssa. Koska jos ehkä kuitenkin haluais sinne voittajaan. Ja Karkin kanssa koetetaan alokasluokkaa kasata karjisten rotumestaruuteen mennessä. Seuraaminen, paikkamakuu, luoksari ja jäävistä maahanmeno on aika napakasti mallillaan ja liikkeestä seisominen ja hyppy on ihan nyt muokkautumassa. Mukavasti on pienessä punaisessa tytössä motivaatiota - laji mikä hyvänsä.