Seela on kotona, terveyskatsaus, tokopohdintaa

Seela palasi reilu viikko sitten mammalomaltaan kotiin.



Olin vähän jännittänyt sitä, miten akat toisiinsa suhtautuvat melkein kolmen kuukauden jälkeen toisiinsa, mutta turhaanpa huolehdin. Ensimmäisenä kun Seela tuli kotiin, se bongasi lattialta röhköpossun ja sit mentiin röhkö suussa öristen ympäri kämppää. Malla hyppäsi sohvalle ja that's it. Suurta draamaa siis totisesti tämä jälleennäkeminen.

Seuraavana aamuna tytöillä oli aamupainit jo pystyssä.

Eka pennuistakin on omassa kodissaan, Ampu lähti Sumiaisiin pariskunnalle toisen sekarotuisen koiran seuraksi.

Egenkin kuviot alkaa olla selvillä nyt kun kuulotestissäkin käytiin. Ege kuulotestattiin täysin kuulevaksi. Iloinen saa olla, että ainakin tässä vaiheessa Seelan ainokainen on priima, pallurat löytyy, korvat kuulee ja poitsu on terve ja reipas koiranalku.

Äksälle kun vielä löytyisi nappikoti, niin hyvä olisi.

TERVEYSJUTTUJA

Käytiin akkojen kanssa myös puntarilla, jotta nähdään missä mennään. Jos olisi kone, jolla siirtää rasvaa koirasta toiseen välittömästi, niin se olis tarpeen. Malla on nimittäin turhan laiha. Ja tää laihuus korostuu entisestään nyt kun karvanlähtö on pahimmillaan ja mitään ylimääräistä pohjavillaa ei ole koiran täytteenä. Kuukausi sitten Malla painoi ihan hurjan vähän, vain 16,8 kiloa. Viime viikolla punnitus oli vähän parempi, 17,5, mutta onhan tuo alhainen. Mallan normaalipaino ennen leikkausta täydessä lihaksessa on ollut semmoista 18,2 kiloa.

Sitten taas Seela, meidän silakan salakka. Noh, rasvasilakka pikkusen oli kerännyt äitiyskiloja mukanaan. Seela painoi 19,5 kiloa, mikä on saman verran kuin viimeisillään tiineenä. Normaalisti Seela painaa semmoisen 17,8 kg, eli just sopivasti voisi noista pehmoisista kyljistä vuolla Mallalle täytettä...

Mietin mikä tuota Mallaa nyt oikein kuihduttaa. Mulla koirat syö millon mitäkin energianappulaa, nyt on ollut mustaa nutra nuggetsia. Mietin että onko nyt vaan niin että hiljalleen jalan parantumisen edetessä ruokamäärä on jäänyt vähän jälkeen kulutukseen nähden. Lisäillään ruokaa ja katsotaan miten vaikuttaa.

Selkä tuntuu Mallalla vähän reistailevan. Mallahan on pentuna n. 5 kk vanhana pudonnut rappusista ja murtanut selkänsä. Selän murtuma on sinällään harmittomassa paikassa, eikä uhkaa selkäydintä. Jotakin vikaa selkään on jäänyt, ortopedin ja osteopaatin veikkaus on, että selän lihaksiin on samassa rytäkässä tullut vammoja, ja kovassa rasituksessa niiden aineenvaihdunta ei oo ihan priimaa. Seuraillaan tilannetta. Itse murheenkryyni polvi on pysynyt tosi hyvässä kunnossa, eikä tuota koiraa selkävikaiseksi ja niveloperoiduksi uskoisi jos ei tietäisi.

Seelan hieroin eilen ja ei ollut kovin yllättävää että jumeja mun käsiini tuntui löytyvän. Pitää varata akoille nyt ihan jollekin oikealle hierojalle aika, että saadaan kropat kondikseen. Ei tekis huonoa kyllä ehkä omistajallekaan.

Turha on Seelalle hirveää kuntokuuria aloittaa jumissa olevan koiran kanssa, joten otetaan nyt sinänsä rennon kautta. Vapaana lenkkeilyä, kotikutoista hierontaa, magnesiumia ja b-vitamiinia ja BoT -pyjama niskaan. Hiljalleen, hiljalleen.

TOKO

Kun rankemmat lajit on nyt tauolla, niin tänään sit käytiin hallilla tokoilemassa. Treenivideota ajattelin kovasti touhuta, mutta kameran muistikortti jäi söpösti kotiin nököttämään, joten turha toivo.

Seelan kanssa muisteltiin vähän sivulletulon ja malttamisen saloja. Yksi oli niin kärppänä, että sanasta "valmis" piti tehdä maahan, rynnätä eteenpäin, pompata ylöspäin... joten malttia malttia.

Seuraaminen oli hyväpaikkaista ja hyväilmeistä.

Jäävistä maahanmeno paremmin muistissa kuin seisominen.

Luoksetulossa loppupomppu on ja pysyy.

Hyppy oli kumman hyvin muistissa. Varmuutta vaan siihen vierellekävelyyn.

Lisäksi tehtiin kaukoja, joissa ekat vaihdot sujui jees, mutta sitten... kaahotikaahoti otti vallan ja tolkku unohtu hommasta, kun Seela rupes tekemään "miten iso Seela on" -temppua ja niiaamista.

Lopuksi tehtiin ruutua namialustalla. Se tuntui olevan sairaan kivaa.



Mallan kanssa otin vähän riskillä ja aloitin kaukoilla.

MA-IS nyt alkaa muistua, MA-SE on niin paljon kivempi että ei meinaa malttaa seisomatta istua. Itse vaihto tosi korrekti.

IS-MA ei ongelmaa.

MA-SE tosi nätisti nousee jalkoja liikuttamatta. Vähän epävarmempi nyt kun olen kieltänyt tossa ma-is -yhteydessä seisomisesta.

SE-MA eniten töitä teettää tämä. Nyt ei liiku enää niin eteenpäin, mutta hissinä ei mene silti alas.

SE-IS, edistyy koko ajan. Nyt jo selkeästi takapainoinen vaikka perse vähän eteneekin eteenpäin niin Malla nojaa taaksepäin tehdessään.

IS-SE toimii.

Seuraaminen on (koputtaen puuta) ihme ja kyllä pysynyt aika hyvin kasassa. Nyt kun on tehty vähän useammin niin ääntäminenkin vähentynyt. Oikeastaan ainoastaan noi siirtymät on semmoisia kun nenästä vaan tulee ääntä. Ja en oikeesti osaa tehdä niitä askelia oikein.

Metallinoudossa oli viikko sitten aikamoinen tappelu että Malla sen suostui tuomaan. Tänään ok. Ei ole mieluinen mutta nyt ei kieltäytynyt tuomasta.



Hyppynouto tosi hyvä, jopa palautuksessa malttaa odottaa nätisti.



Luoksetuloa tehtiin tänään peruutellen. Maahanmenot on turhan hitaita, niihin lisää motivaatiota. Kokonaista liikettä ehkä turha tehdä tässä vaiheessa. Pistetään osiin niin saa paremmin millon mitäkin osaa hiottua.

Ruutu meinasi kanssa ruveta tökkimään. Pistettiin sit targetti takaisin ja nyt oon irroitellut koiraa sinne esim. hyppyjen kautta. Ehkä liike meinasi tulla tylsäksi tai sit koira ei oikeasti muistanut mistä oli kyse, kun ihan ihme hölmöilyä koiralta ollut aikasemmissa treeneissä. Nyt irtoo nätisti. Odota-käskyä vaan jättää ärsyttävästi noudattamatta, ja tulee kohti. En tiiä mitä tekis.

Sen kyllä tein että askartelin meille ruutunauhan. Musta tuntuu että se auttaa Mallaa hahmottamaan ruutua, sillä nyt sivusta kiertäminen jäänyt pois ruutunauhan kanssa. Outo juttu.

Liikkeestä istuminen sujuu nätisti.

Tunnari nyt on se suurin murheenkryyni. Se pitäisi opettaa uudestaan. Malla ei tuo mun hajuista kapulaa. Se tuo sen kapulan missä on tuorein haju, ihan sama kenen haju se on. Äh, miten typerä virhe, ja ihan omaa syytä! Mutta mulla löytyy taistelutahtoa, jos onnistun tommosen opettamaan niin opetan kyllä sen oikeaoppisenkin tunnarin vaikka mikä ois. Nih.



Mutta tästä taas eteenpäin. Kovasti kokeet houkuttaisi, jopa Seelan kanssa, vaikka jossain vaiheessa jo mietin jäisikö sen kanssa tää laji syrjään pariksi vuodeksi. Oma motivaatio ei oo ollut kohdillaan, niin monta alokkaan koetta muutaman vuoden sisään on tahkottu. Mutta Seelan siirtänen ekasta ykkösestä avoimeen. Katotaan sit siellä tehtäskö koularia...

Mallalle jos saisi loppuviilaukset kuntoon niin voittajaan olisi kiva mennä kurkistelemaan. Jos vaan akka pysyis kunnossa niin voisi ottaa voi1:n tavoitteeksi tämän vuoden puolella. Nyt se on sit sanottu, niin ehkä saa lisäpontta vääntää.



Meidän tulossa -kalenteri näyttää onnettoman tyhjältä.