Mun viime viikko on kyllä ollut lyhyesti yhtä itsesäälissä rypemistä. Noh, ei sitä kauhean pitkään jaksa olla pohjalla, joten suunta taas ylöspäin. Noh, tänään on taas ollut haikeaa, Miina olisi täyttänyt 11 vuotta tänään.
Seelan kuulumisia en ole vissiin kirjoitellut vähään aikaan. Neiti kasvaa kovaa vauhtia ja on oikein hauska tapaus. Seela on hirveän tottelevainen pentu, vaikka olen ennen ollut sitä mieltä, että tottelevaisuus on ohjaajasta riippuva ominaisuus, mutta Seela on opettamatta oppinut hirveästi ja on lenkillä tosi kuuliainen varsinkin luoksetulon kanssa, vaikka mitä mielenkiintoista olisi näköpiirissä.
Lähimetsän kapea silta mustan veden ympäröimänä on ollut Seelasta vähän jännittävä. En ole asiaan puuttunut ja itse se jännityksensä toi työstää, ja on tähän mennessä aina tullut perässä vaikka vähän matalana. Eilen sitten ilmeisesti ajatus on kasvanut tarpeeksi ja se meni edeltä ja reippaasti sillan yli. Kiva juttu.
Tiistaina on edessä kakkosrokotus.
Tänään lähdin päivällä lenkille koirien kanssa Haukanniemeen. En ehkä ajatellut asiaa ihan läpikotaisin. Naistenpäivä, aurinko paistaa ja kello vähän yli 12. Ihan hyvää teki mennä niin että tuli paljon vastaantulijoita - eipähän ole aina niin ihmeellisiä ne yksittäiset tulijat, koirat sai paljon ihastelua osakseen. Varsinkin Seelan väri aiheuttaa ihastelua, vaikka musta edelleen punainen on paljon kauniimpi väri.
Noh, tehtiin sellainen reilu 1,5 tunnin lenkki, tulin kotiin ja kappas, puhelin, jonka otin lenkillä, ei selvinnyt kotiin asti. No ei auttanut kun iskeä Seela syömään ja lepäämään, Malla mukaan ja omia jälkiä takaisin. Ei löytynyt puhelinta ja kyllä suoraansanottuna vitutti kun pientä oravaa.
Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin, joku ystävällinen poimi puhelimen talteen ja soitti Ellille, joten mun Nokialainen löysi kotiin. Jatkossa en ota puhelinta mukaan lenkille.
Noh, Mallan kanssa oltiin vajaa neljä tuntia reippailtuamme aika poikki, joten otettiin pitkät päikkärit ja lähdettiin agitreeneihin.
Tehtiin kisatyylillä, kertarysäyksellä ja taistellen. Kummasti sitä saa itselleen rakennettua oikeaa jännitystä ihan vaan ajattelemalla että nyt pitää saada tehtyä. Eka rata taisteltiin läpi kahdella kiellolla, eka putki 5:lla, toinen 16 hypyn ohituksessa.
Noh, toinen kerta meni sitten paremmin, mun on vaikea noita vekkejä tajuta. Nyt ton alun selkeytti a:n jälkeen tehty vekki, jonka takia koiran oli helpompi edetä oikeaan suuntaan.
8 hypyn pyöräytys on edelleen mulle ajatuksena vaikea, mutta koira alkaa tajuta asiaa paremmin, mikä helpottaa, ettei ole mun sekoilusta aina kiinni.
Kepit oli tänään törkeän hyvät, ja keppien jälkeen tehty valssi toimi tosi hyvin.
Lopuksi vielä viilattiin tota 8, 9, 10 -hypyn sumaa, ja kun saatiin se sujuvaksi, niin hyvillä mielin jätettiin treeni siihen. Käytiin Seijan ja Hipon kanssa kunnon jäähdyttelylenkki.
Nyt vielä Seelan kanssa iltalenkille, ja sitten on tämä päivä pulkassa.
Mun kuvat lenkiltä oli ihan onnettomia, en näköjään osaa enää ottaa kuviakaan. Laitetaan tämä nyt kuitenkin esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti