Tänään on tullut mietittyä paljon sitä, millainen koiranomistaja ja kouluttaja sitä loppupeleissä onkaan. Usein kun asiat junnaavat paikoillaan, niihin vaan alistuu. Minä en osaa - koira ei osaa.
Joten tämä lista on mun perisyntejä, virheitä, vikoja ja huonoja tapoja koirankouluttajana. Ja niitä vahvuuksiakin koetan mainita.
SYNNIT
1. Olen huono asettamaan tavoitteita
Tästä seuraa, että harrastaminen on pöllöilyä päivästä toiseen. Sitten jos tavoite on, nousee vaatimustaso yhtäkkiä aivan liikaa. Tasapaino näiden kahden välillä pitäisi löytyä, jotta edistymistä tapahtuisi.
2. En ole tarpeeksi johdonmukainen
Istu on istu, ei hieno maahan, vaikka koira tekisi kuinka söpösti. Malla arpoo, minä ajattelen, että ei se nyt niin nuukaa. Joten kun aletaan vaatimaan, niin koira jatkoo arpomista ja minä hakkaan päätäni seinään.
3. Temperamentti
Suutun itselleni, suutun koiralle. Mun on turha huonona päivänä mennä kentälle, mutta en ole vielä oppinut pitämään itseäni sieltä poissa silloin kun synkät pilvet parveilee pään yläpuolella. Ohjaajapehmeä koira reagoi, vituttaa lisää. Pakka hajoaa.
4. MUTTA
Olen mutkuttaja. Joskus pitäisi olla sanomatta mutta, ja sanoa niin, totta, ja tarttua tuumasta toimeen.
5. Näyttämisen tarve
Keskittyminen herpaantuu helposti, jos päässä hokee ajatus, että minä vielä näytän. On ihmeellistä löytää itsestään uusi hyvin kilpailuviettinen puoli tässä asiassa. Varsinkin Miinan kanssa pärjättyämme vaadin hyviä tuloksia meiltä koirakkona, enkä tee niiden eteen tarpeeksi töitä.
6. Laiskuus
Mikään ei muutu märehtimällä. Kaikki ei aina voi olla kivaa ja mukavaa, mutta jos tahdotaan mihinkään, on PAKKO tehdä töitä.
7. Hitaus
Palkkaan hitaasti, ajattelen ja reagoin hitaasti. Hidastelen. Malla tarvitsee oikea-aikaisen palkkauksen, nopean tempon, reippautta, eteenpäinmenevää työskentelyä. Tarjoa sitä sille!
8. "Ei musta ikinä"
Seuratessa aktiivisia koirakoita, usein tajuan ajattelevani että musta ei ikinä tule aktiivista, järjestelmällistä ohjaajaa. Ja sen nojalla jatkan näitä hölmöjä samoja tapoja ja samoja vanhoja temppuja.
9. Itsevarmuus
Puuttuu.
10. Luotto koiraan
Olen huono luottamaan koiraan. Malla ansaitsisi niin paljon enemmän luottamista kun mitä sille suon, että ärsyttää. Se tekee just niin kuin on opetettu ja paremmin. Se yrittää, ja minä ajattelen sen aina epäonnistuvan. Lähden aina epäonnistumaan, odotan että koira sössii asiat ja aina se olen minä itse. Mulla on makea ja osaava koira, mun pitää itse skarpata.
POSITIIVISUUKSIA
1. Itsekritiikki
Löytyy, joskus liian voimakkaana, mutta tiedän milloin olen mokannut, milloin en.
2. Tunnen koirani
Ja täten osaan miettiä asiat, harjoitukset ja vireen koiran mukaan. Tiedän milloin kannattaa treenata, milloin ei. Huomaan jos koira on epävarma, väsynyt tai liian kiihtynyt. Tiedän kuinka siihen tulee reagoida.
3. Olemme koirakko
Koira ottaa minusta tukea, minä koirasta. Ollaan varsinkin agikentällä tiimi, ja pelaamme hyvin yhteen.
4. Analysointikyky
Ajatustyö on iso osa koiranomistamista. Pohdin paljon asioita, koiran, koulutuksen ja tulevan kannalta. Minulla on tarpeeksi tietopohjaa miettiä mistä tietty käytös voi johtua.
5. Leikki
Osaan leikkiä Mallan kanssa oikein
6. Me pystytään siihen
Niin monta asiaa ja ongelmaa on tullut ratkottua ja selätettyä, joten tiedän että pystyn, ja siihen pitäisi luottaa enemmän.
7. Annan anteeksi
Omat virheeni, ja koiran virheet
8. Minulla on hyvä koira
Malla on reipas, tarmokas, fiksu, ohjaajapehmeä ja nopea.
9. Minulla on ihmisiä joilta kysyä, ja joiden kanssa treenata, edetä ja pohtia
Kiitos vaan asianomaisille
10. Tiedän mikä on tärkeää, mikä ei
Se, että mulla on kivaa, ja koiralla on kivaa. Olen reilu ja kiva ohjaaja, ja toimimme yhteen. Että kyse on vaan harrastuksesta, se mitä näkyy koiranetissä tai mitä lukee kilpailukirjassa on ihan toissijaista sen fiiliksen kanssa, mikä parhaimmillaan harrastuksista ja onnistumisesta irtoaa. Riemu, hauskuus, huumori, kokemukset, ystävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti