Raunioradalla hakutreeninpoikasta

Otettiin vain kaksi ukkoa, ensimmäinen kaaren alla lavan takana, lähetin koiran n. 40 metristä, Malla kierteli aluetta hyvin, nenä auki, mutta ei heti saanut hajua, sitten kun sai niin reippaasti ukolle.

Toinen ukko oli roskiksessa, kansi auki, nyt koira sai suoraan hajun, mutta harhautui matkalla, ja hävisi näkyvistä, jolloin kuvittelin, että se oli jo ukolla, mutta eipä tuo mun ryntäilystä häiriytynyt, ei edes katsonut, ja meni ukon luokse.

Voi kun olisikin mahdollista treenata raunioita enemmänkin, olen aina ajatellut, että siinä olisi varmasti Mallalle ominaisin laji, ja nyt kun käytiin oikeasti kokeilemassa, niin käsitys vaan vahvistui. Mallan luontainen tapa etsiä olisi varmaankin aika otollinen raunioita varten, se irtoaa kauaskin, ja etsii hajua järjestelmällisesti, kiipeää rohkeasti, ja tutkii kaikkia telineitä rohkeasti, on tarpeeksi kevyt ja ketterä, mutta voimaa kavuta on.

Treenien jälkeen käytiin vielä tarkastamassa raunioalueen korkea torni, jonne vei jyrkät portaat ja n. puomin levyinen "silta", jota pitkin laitoin Mallan menemään Aijan luo. Kyllä Malla on ihq. Huomasi, että sitä jännitti olla useita metrejä mun yläpuolella, mutta ei mitään merkkejä, että se haluaisi pysähtyä - se vaan painoi painopisteen alemmas ja kiipesi määrätietoisesti ylöspäin. Tasolle päästyään rentoutui heti, tutki paikat itse ja kylmänrauhallisesti tuli itse ne sikajyrkät portaat alas. Jotain tavattoman liikuttavaa tossa tomerassa huimapäässä on.