Käytiin keskiviikkona Kennelkerhon kentällä tekemässä vähän agilityä Remmin porukalla.
Malla teki tosi hyvin, omistajalla oli vaan aivot ihan tukossa huolien murehtimisesta. Jätin Mallan mm. ihan väärään kulmaan odottamaan lähtöä, kiire tuli valssata putken jälkeen, ja unohdin varmistaa keinun kontaktit. Lisäksi keppien jälkeinen kääntyminen hypylle tuotti päänvaivaa, kun en tajunnut tehdä valssia. Olin aivan hirvittävän tyytyväinen, miten hienosti Malla hakeutuu renkaalle, vaikka olen kauempanakin. Renkaan jälkeen toinen valssi ja sitten loppupätkä. Pari kertaa kun ohjasin pussista ohi, niin tajusin sitten ohjata loppuun asti. Tehtiin pari toistoa ja pari pienempää pätkää. Sitten pidettiin taukoa ja tehtiin kahdella hypyllä ja kepeillä pieniä harjoituksia. Sitten käytiin vielä radalla toisen kerran. Nyt kun aloin itsekin olla mukana, niin saatiin keinulle hyvä rauhoittuminen, joten ehdin ohjata paremmin kepeille.
Hetkittäin tuli se fiilis, johon luulen, että ihmiset agilityssä koukuttuu. Malla teki niin hyvin, ja olin siitä tosi ylpeä, tuntui että oikeasti tehtiin yhdessä. Sellainen ihmeellinen tunne, kun koira tekee niin kun toivon sen tekevän ja mentiin eteenpäin tiiminä ja sujuvasti. En töpännyt koiran suoritusta ja koira kuunteli minua.
Olen niin tyytyväinen tuohon koiraan. Se teki myös häiriössä tosi hyvän paikkamakuun. Kokeiltiin myös 80-senttistä pk-estettä - vaivattomasti hyppää. :)
Keppien kanssa oli Elli apuna viemässä Mallaa ja minä kävelin väärällä puolella. Kun Elli sai itsensä kasaan niin sujui hyvin, vähän oli vaan karjakoirantyttären koetettava vedättää. "Emmie ikinä ole näistä kuullutkaan niin en mie tee".
Kiitoksia Saanate:lle mahdollisuudesta päästä tekemään. Seura oli mukavaa ja treenit hauskat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti