Noniin, nyt on sekin sydäntäraastava asia koettu, että Seela loukkasi itsensä. Siis Seela, pieni iloinen typerä apinani muuttui surullseksi. Ja kyllä vähän meinasi väpättää alahuuli kun rauhoituksesta heräilevää karjakoirankutaletta sylissä silittelin.
Ei mitään käsitystä, mitä on tapahtunut, mutta Aija oli käyttämässä koiria työvuoron takia, ja Seela oli a) jättänyt menemättä vastaan b) kulkenut kolmella jalalla. Joten eikun koiraa kiikuttamaan Äänekoskelle, jossa todettiin ranteen yläpuolella siisti poikkisuuntainen viiltohaava. Joka tikattiin. Perjantai-iltana, päivystyksessä. On se hyvä, että nyt on näitä töitä riittänyt, ei ihan mene elämä pilalle. Ja jospa nyt viimein saisi sen verran aikaiseksi, että veisi ton eläinlääkärin vakuutustarkastukseen ja saisi sen homman etenemään.
Tänään kuultiin kuitenkin jo haverin jälkeen ensimmäinen OU-ROU-MUROOO!, joten eiköhän tästä selvitä. Varoajat on 20. päivään asti, joten menee nyt sitten suunnitelmia uusiksi. Nooh, pääasia, että koira paranee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti