On ollut hulinaa. Malla on ollut aika stressaantunut kaikenkaikkiaan Miinan kuoleman jälkeen, ja tilanne kärjistyi viime viikon alussa. Se ei saanut nukuttua, ja oli tosi kireä ja kiukkuinen. Malla jopa pölläytti Riiva-kissan, vaikka itse meni Riivaa hakemaan ensin leikkiin. Myös Seela sai yhden ihan turhan tukkapöllyn.
Noh, rauhoitin tilanteen sitten kokonaan. Elli on Joensuussa koirien kanssa ja me ollaan vaan oltu. Tehty Mallan kanssa kahdestaan pitkiä lenkkejä jäällä, jotta se on väsyneenä saanut kunnolla nukuttua ja nyt on ollut useampi hyvä päivä peräkkäin. Malla on aina ollut herkkä lauman muutoksille, joten mun olisi pitänyt pistää stoppi kaikelle hälinälle täällä kotona jo aikaisemmin, ettei tilanne tällein olisi kärjistynyt.
Seela kasvaa hyvää vauhtia, viikko sitten käytiin puntarissa ja kiloja oli jo 7,7. Kivasti tuntuu kasvavan, ja pitää itselle koko ajan muistuttaa, miten vauva se vielä on, vaikka on hirveän reipas ja jotenkin fiksun ja aikuismaisen oloinen (lentävä porsas -hepuleita lukuunottamatta). Vaan on se ihana, ja tekee iloiseksi, vaikka ei tämä pentuarki pissansiivoamisineen yms. aina kaikista hehkeintä olekaan.
Tänään oltiin Mallan kanssa agitreeneissä, ja tehtiin kiva suoraviivainen rata, jossa oli kohtansa.
Kakkoshypyn jälkeen tein takaaleikkauksen ja vein kepeille siis oikealta. Tämä on ollut meidän akilleen kantapää aina, luovittiin lepit isoin vartaloavuin läpi kuitenkin. Jännä juttu, että Malla hakee ekan välin oikein, kun olen itse "väärällä" puolella, mutta ei sieltä helpommalta. Näkyy ehkä alkuopetuksen virheet.
9 hypylle irtoaminen meinasi mennä päällejuoksuksi, mutta siis kaikenkaikkiaan meni hyvin. Toistettiin sitten keppejä vaikealta puolelta ja kokeilin eri tapoja. Ongelma on se, että Malla luulee osaavansa, ei malta kuunnella ohjeita, mutta ei osaa kuitenkaan yksinkään. Ja sitten tulee oikomisia, hyppimisiä, turhautuneita kieppejä yms. Joten pitää tehdä RAUHASSA. Malla kiihtyy nollasta jos ei sataan, niin ainakin yhdeksäänkymppiin noiden keppien kanssa, ja noilla kierroksilla se ei opi uutta tapaa toimia.
Lopuksi otin vielä loppupätkän kepeiltä, ja kerran pelkästään putken ja vikat hypyt Seija loppupalkan kanssa muurin takana. Ja kylläpä pikku-akka irtosi. Olipa mahtavaa.
Seela oli ihmettelemässä agihallin menoa, ja sai paljon kavereita ja haleja. Käytiin vielä iltalenkki Hannan ja bortsutyttöjen kanssa, ja Seela hillui Nastjan kanssa, joten nyt on rauhalliset ja väsytetyt karjakoirat tossa jaloissa tuhisemassa.
Tänään on ollut iso ikävä Miinaa. Sain Liperin kennelkerhon ajoilta samoissa treeneissä käyneeltä tytöltä sähköpostia, ja on tullut taas vollotettua ja muisteltuja. Hyviä muistoja, ja rakkaita, mutta ei se surua vie pois.
Joten laitanpa kuvan Miinasta ja minusta, vuosien takaa. Kun eilen oli ystävänpäiväkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti