FI AVA Woylie’s Karkki

Vuoden viimeisiin kisoihin tuli ilmoittauduttua vähän ex tempore. Hoidossa ollut iskän Mette-collie piti palauttaa Espooseen ja huomasin että lauantaina on neljä kisaa kolmosille Ojangossa, tuomareina Mikkilä ja Pirttikoski, joiden radoista oon tykännyt mutta en ole usein ollut. Ilmo sisään.

Käytiin Saijan kanssa treenailemassa alkuviikossa ja tuskailin meidän puomia. Juoksu-A on edennyt ihan mukavasti, mutta itsevarmuus puomilla on Karkilla vähän hukassa ja este on hidastunut. Totesin että onneksi vaan kaksi aksarataa, niin mennään nyt kuitenkin.

Kisoista tulikin melko isot, pikkumakseja oli reilu 20 ja isoja makseja kuutisenkymmentä. Pitkä päivä samalla tiedossa. Pakkaillessani otin esiin mun ”tässä ollaan” kortit jotka tein. Kävin niitä läpi ja totesin että nyt aion nukkua hyvin ennen kisaa, ja koettaa raskaan työrupeaman jälkeen nauttia vikoista kisoista ja keskittyä vaan Karkkiin. Iskä auttoi huolehtimalla Seelasta ja Keksistä kisapäivän aikana. Kisat olivat n. 1h 15 min myöhässä jo alkaessaan. Rataantutustuminen oli vapaa, käytiin Ojangossa kivoilta poluilla hyvä lämppä ja tutustuin ekaan rataan Kentiä kuunnellen pariin otteeseen.

Ekalta radalta hyl, Karkki ohitti hypyn ja sinkosi putkeen. Taplasi myös okserin kanssa. Seuraava hypäri 10 - rima ja vikana esteenä ollut  okseri (taas) alas. Tää rata oli muuten ihan sairaan siisti, pääsin jotenkin sellaiseen flow-tilaan missä en vähän aikaan oo ollut. Oli vaan hyvä ja varma tunne, ja omat ajoitukset ja ohjaussuunnitelmat sujui hyvin. Omat jalatkin tuntui hyviltä. Etenemä vitosen verran ja 8. sija.

Sit aksarataa. Kävin kävelemässä taas pitkän kiepin ennen rataa, Karkki sai etsiä pudonneita hanskoja ja retuuttaa wubbaa. Sillä oli mahtava virne naamalla ja mua nauratti kun se oli niin tohkeissaan laatuajasta.

Rata oli Reetan käsialaa.

Radassa oli tosi monta juttua mistä tykkäsin heti. Pitkät estevälit, vauhtia, mutta myös osaamisasioita.  Alkua pohdin pitkään, A:lta neloselle kulma oli vaikeahko. Juoksu-A yhdistettynä in-in:iin olisi ehkä vähän riskaabeli mutta todettuani että niin sen haluaisin osata ohjata, päädyin siihen. Radan loppuosa rakentui ehkä vähän piirroksesta poiketen. Muuri oli kauempana putkensuusta 2 esteen suuntaan ja ansana pahempi mitä piirroksesta näytti. Ehtiminen muurin jälkeiseen takaakiertoon ei niinkään mietityttänyt, vaan sen jälkeiseen persjättöön ja 17 esteen takaakiertoon ehtiminen. Totesin että keinu pitää ottaa rohkeasti ja huolehtia että katse pysyy koirassa ja liike yllä kohti 16, jos ei koiraa putkeen halua. 

Sitten radalle, Karkki otti kolmannen tosi hyvärn lähdön. Ja in-in:llä pääsin hyvin etumatkaan 2:lta. Karkki teki hienot kaksi laukkaa A:lle ja tuli kevyesti in-in:iin myös neloselle. Pieni linja kepeille ja sit ohjaaja sai pistää jalkaa toisen eteen jotta puomia edeltävä hyppy saatiin kunnolla. Puomilla ehkä turhan kovaakin karjasin Karkille alastulosta, mutta pysähtyi, pienellä kontrollilla oikeaan putkenpäähän. Lähetys hypylle (tämäkin kohta ehkä hiukan erilainen radalla, hyppy kauempana putkesta), ja liikkeelle kohti keinua. 11 hyppy rapsahti, olin varma että tuli alas, joten nopea ajatus, että nyt turha varmistella, mennään niin kovaa kun päästään. Karkki teki hienon keinun ja ehdin tosi hyvin ohjaamaan sen 17, taas pyyntö in-iniin, putkeen ja Karkki suoritti okserin tosi hyvin! 

Minä iloitsin hyvästä vitosesta, palkkasin ja olin lähdössä ulos kun vilkaisin tulostaululle, jossa Karkki johti 0-tuloksella. Rata aiheutti paljon päänvaivaa, koirat tekivät 4:sta väärinpäin, keinun jälkeinen putki söi koiria ja 17 hypyn takaakierto aiheutti myös hylkäyksiä. Karkin jälkeen nollia ei tullut. Tärisevin sormin piti laittaa muutamille viestiä että luulen että voitettiin aksarata. Sitten tultiin onnittelemaan valiosta, ja tulos löytyi tollerin tulospalvelusta. Karkki oli vähän huolestunut kun leikitin sitä kyyneleiden puskiessa pintaan. 

Viimeinen hyppyrata meni vähän plörinäksi, ei ajatukset oikeen pysyneet kohdallaan, Karkki varasti ja pudotti okserin ja aloitti kepit väärin. Mua lähinnä nauratti. Niin osuvaa toisaalta ja kuvaa hyvin meidän kulunutta matkaa. Jokaista huippuonnistumista kohden niitä täysin sählättyjä ratojakin on tarvittu melkoinen nippu. 

Onneksi kaikkien ei tartte kulkea samoja reittejä. Tulosvarmuuden kanssa on meillä PALJON tehtävää, ja tommoinen sekoitus herkkyyttä, kiihkeyttä ja radanlukua varmasti tekee matkasta Karkin kanssa mielenkiintoisen  jatkossakin. Karkin kanssa on kuitenkin löytynyt ajatus siitä mitä ja millä tavalla minä haluaisin tehdä ja osata. Oma seura on antanut paljon, ja huomiota on kiinnitetty etenkin esteosaamiseen, ACE:n Tiia on saanut innostettua mukaan parempiin takaakiertoihin ja in-in:n opetteluun. Kokonaisuuden olen kuitenkin rakentanut itse, paljon tietoisemmin kuin Seelan kanssa. Karkki jatkoi siitä mihin Seelan kanssa jäätiin ja onneksi mulla on Seela! Ilman kaikkea mitä sen kanssa opittiin, ei oltaisi tässä. 

Voi Karkki siis, minkä teit. Miten paljon pelkäsin että menetän sen ibumax-episodissa. Se on mahtava koira, mun tiimikaveri, mutta myös mun haastaja ja taisteluparikin välillä radalla. Ja onhan tehty myös taas pieni pala karjishistoriaa - Karkkia edeltävä agilityvalio on valioitunut 15 vuotta sitten. Ja kahta agilityssä valioitunutta karjista ei samassa huushollissa oo ennen ollutkaan. 

FI AVA Woylie’s Karkki, FI AVA-H Wallaroo Miss Moneypenny