torstai 29. marraskuuta 2012

Agilityhysteria


Takaaleikkauksia. Rata täynnä takaaleikkauksia eri muodoissaan. Ihan mahtavaa!

Rata tehtiin rimat alhaalla, n. 10-15 cm.
Takaaleikkaukset esteille: 3, 7, 13, 14, 17, 18, 19, 25, 27, 29, 30, 37

Aivan erinomainen treeni meille, sillä mähän olen maailman pahin koiran puolesta tekijä ja takaaleikkauksiin ja Seelaa en ole oikeasti opetellut ohjaamaan takaa.

Muistiin:
* katseen merkitys takaaleikkauksessa, katso koiran linjaa
* äänenkäyttö, kehu ja kannusta, käskytys ajoissa
* opeta koiraa lukemaan edessäolevia esteitä, opeta estevarmuu itsenäiseksi.
* myös takaaleikkauksessa ajoitus on erittäin tärkeä!
* lue koiran työskentelyä
* palkkaa ja harjoituksia
* ohjaaja pois mukavuusalueelta

Oli niin hyvä ja antoisa koulutus ja äärettömän hauska rata työstää. Seelalle takaaohjaaminen toimii tosi hyvin, uskon että koska katseen merkitys on tässä tavassa ohjata niin tärkeä ja Seela on aina ollut katseeseen voimakkaasti reagoiva, niin tämä tyyli sopi sille äärettömän hyvin. Ja mulle teki tosi hyvää olla juoksematta joka väliin ehtimään neuvoa koiralle mitä tehdään. Nyt koira luki mua ja eteni silti nopeasti ja kauniisti. Oltiin kyllä kaukana meidän normaalista tyylistä tehdä, ja että oli hauskaa ja erilaista!

Ihan huippuhetki radalla oli vienti 27:lle, jäin putkelle tekemään takaaleikkausta, käsky kepeille ja oma katse ja kroppa ns. vippauksena kohti keppejä ja Seela haki aivan uskomattoman hienosti tosi vaikean keppikulman ihan itse ja mun ohjailematta.

Tänään oli flow päällä, rata oli hauska, oma asenne oli iloinen, nauravainen ja rento ja koirasta huokui semmoinen hyvä tekemisen meininki. Olipa mukavaa!

lauantai 24. marraskuuta 2012

Toko Pieksämäki 24.11.2012

tuomarina Riikka Pulliainen

Paikkamakuu 9
Seuraaminen 7?
Liikkeestä maahanmeno 9?
Luoksetulo 5
Liikkeestä seisominen 9?
Nouto 9?
Kauko-ohjaus 9?
Hyppy 0
Kokonaisvaikutus 8?
AVO3/138 pistettä
En nyt pysty tarkistamaan pistemääriä, kun kisakirja jäi koepaikalle.

Ei ollut meille hyvä päivä. Metsässä kuului ampumista ennen kehää, mutta Seela oli musta ok, eikä niitä kovin noteerannut, leikki hallin pihalla ok. Sisällä hallissa sitten heitti ihan tosi epävarmaksi, vilkuili liikkuria epävarmana ja teki siis epävarmuuttaan tosi omituisia virheitä. Jäi kesken seuraamisen seisomaan paikalleen, luoksetulossa lähti perään, käveli muutaman askelen. Pisteitä saatiin kun sit kun kutsuin koiran, se teki täydellisen nopean luoksetulon hienolla pysähdyksellä. Tästä olin ylpeä. Myös nouto oli ihan kiva. Kaukoista olin sillein tyytyväinen että koira suoritti rauhallisesti ja tarkasti vaihdot, mutta vilkuili liikkuria epävarmana, ei mennyt ekalla maahan. Hypyssä lähti sijaistoiminnolle, ja rupesi vaan haistelemaan ja vilkuili liikkuria. Pyysin koiran uudestaan viereen ja tosi hieno hyppy. Noh, eipä se olis ykköstä tuonut.

Liian vähän treeniä, etenkin häiriössä. Oon sitä mieltä että paukut ei olleet kyllä mikään syy, mutta ehkä se oli just se ratkaiseva asia joka sai sit kuitenkin jännäämään sitä liikkuria, ja kun treeniä on liian vähän, siirtyi epävarmuus liikkeisiin. Harmittaa kyllä itseä sinällään oma osuus tässä. OLISI pitänyt treenata enemmän ja muistaa Seelan häiriöherkkyys. Agilityssä se kun ei näy, niin ei sitä tule niin ajateltua. Eiköhän me vielä kerran tälle vuodelle yritetä, kun kisakirjakin jätettiin jo jemmaan, mutta sitä ennen pitää oikeasti nyt treenata. Niin paljon on hyvää, että ei se paljosta olis kiinni.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Kuulumisia ja jännittämistä

Viime viikonloppuna kisattiin JAT:n kisoissa yksi Minna Räsäsen tuomaroima rata. Valitettavasti työvuoromuutoksen takia vain yksi, hyppyradalle Seela sai lainaohjaajaksi Sarkkisen Päivin. Seela teki kyllä äärettömän hienosti hommia Päivin kanssa, vaikkei kaksikko ole koskaan yhdessä treenannut.

Päivin ja Seelan hyppäri 17.11.2012

Meidän oma rata hylkääntyi myös, että sitä taas jännitti niin paljon! Seela teki hienosti töitä, mutta itsellä taas tuntui että silmissä sumenee ja lopulta jäin sitten odottelemaan koiraa kohtaan jossa olisi pitänyt edetä, ja kun tajusin missä olin oli jo liian myöhästä. Seela sujahti väärään päähän putkea. Haastava keppikulma meni sairaan hyvin ja muutenkin olen tosi tyytyväinen rataan.

Seuraavat agilitykisat ovatkin sitten 6.12 Joensuussa. Innolla odotellen. :)

Maanantaina päästiin oman ryhmän treeneihin, aiheena niistot. Voihan räkämälli. Oli ihan järjettömän vaikeaa. Kuten aiemminkin oon pohtinut niin tää on meille tyypillistä aaltoliikettä, välillä rytmi koiran kanssa on vaan kadoksissa ja välillä se sit löytyy ja kaikki menee sairaan hyvin. Oli treeneissä paljon hyvää, Seela teki ihan uskomattoman hienot kepit ja irtosi niin hienosti. On se vaan hieno. <3

Tällä viikolla sitten ollaan muistuteltu tottelevaisuuskoulutuksen perusteita. Eli suomeksi viime hetken paniikki, kun tajuaa että niin, lauantaina olisi tosiaan koe edessä. Ei tauko kyllä pelkästään huonoa ole tehnyt. Seela teki tosi näpsäkkää ja tarkkaa työtä. Suurin murheenkryyni on ollut kaukot, vaikka niitä on tehnytkin. Kun vire nousee, nousee koirakin... ennen käskyä! Argh, miten ärsyttävää! Ongelmaan tuntuu helpottavan rauhallinen kehu ja valmistelevassa osuudessa rauhoittaminen. Huomennahan se näkee, toimiiko kokeessa. Paikkamakuu pitää vielä iltapuhteiksi käydä tekemässä.

Mallan polvi on jo hurjan paljon parempi. Tikit poistettiin maanantaina ja pikkuhiljaa ollaan palailtu lenkkeilyyn. Jospa polvihuolet olisivat hetkeksi ohi (koputan puuta). Fysioterapia-aikaa pitäisi varata, ei se varmaan pahaa tekis Seelallekaan käydä katsastamassa mikä tilanne on.

Maanantain treeneistä olis videomateriaaliakin, mutta pitää ensin vaan latailla videot koneelle...

torstai 15. marraskuuta 2012

Seela 4-vuotta!

Aika kulkee kyllä hämmästyttävää vauhtia, Seela täytti 14.11. neljä.


2008 (kuva S. Herzlinger)


2009 


2010


2011


2012


"Oikeasti" synttäreitä vietellään lauantaina agilitykisojen merkeissä. Viime kisoista onkin jo jonkin aikaa, ja kivasti alkaa jo kisajännitys nostamaan päätään. Seela sai synttärilahjaksi hienon uuden motskarin, ja omatoimisesti varastetun juuston... Synttäripäivän ilta-ateria ei täten ollut kovin runsas. Tänään käytiin tekemässä vähän agilityä kun maanantaina emme päässeet töiden takia treeneihin. Kontaktipalkkailua ja irtoamista lähinnä.

Seela on ilmoitettu 24. päivä tokokokeeseen Pieksämäelle ja itsenäisyyspäivänä agilitykisoihin Joensuuhun. Reeniä pitäisi, etenkin tuota tokoa...


lauantai 10. marraskuuta 2012

Malla polvileikkauksessa

Eilen oli sitten leikkauspäivä.

Malla leikattiin Keski-Suomen eläinklinikalla. Jotenkin vaikka kaikenlaisten murheiden kanssa aina sinne saa mennä, niin tuntuu kuitenkin helpolta jättää Malla sinne hoidettavaksi ja operoitavaksi. Mallan leikkasi Sointu Jalkanen, joka myös leikkasi Mallan polven vuosi sitten.

Noh, leikkaus sujui ilman ihmeellisyyksiä. Ennen polven avaamista ei voitu olla täysin varmoja onko kyse kierukkavammasta, se kun ei näy röntgenkuvissa. Epäilykset osui kuitenkin oikeaan.

"Malla tulee vasemman takajalan polven avaukseen. Koira oli loukannut jalkansa, ja ajoittaista ontumaa ilmennyt n. kuukauden ajan. Leikkauksessa todetaan, että sisempi nivelkierukka on revennyt ja kiertynyt ja siten ollut mekaanisena esteenä polven sisällä aiheuttaen ontuman. Kierukasta on nyt poistettu vaurioitunut osa. Leikkaus ja anestesia sujuivat normaalisti. "

Tikkien poisto 10 päivää leikkauksesta, Rimadyl kipulääkekuuri n. kaksi viikkoa, antibioottikuuri (Therios) kaksi viikkoa. Fysioterapiaan varaillaan aikaa ja kipulääkekuurin jälkeen pitäisi hakea Cartrophen ja vuoden päästä sitten kontrolliin.

Ja potilas kotiin.

Malla nukkui oikeastaan koko päivän, illalla käytiin pissalla ja jatkettiin unia. Malla tuntuu aika kipeältä vielä tänäänkin, eikä varaa leikatulle jalalle. Yöllä piippaili muutamaan otteeseen.

Tämä on ihan perseestä. Vaikkei se auta niin olen silti vihainen että tässä piti käydä näin. VIHAAN sitä, että ton koiran pitää olla kipeä taas. VIHAAN tätä huolta sen voinnista ja sitä ettei ole mitään keinoa sanoa sille, että hei rakas, kyllä se helpottaa. VIHAAN tätä epätietoisuutta sen voinnista, vaikka järjellä ajateltuna tiedän että sen pitäisi toipua nopsaan. Kun olis joku helppo vaihtoehto, mutta kun ei ole. Vaihtoehdot on kokeilla jos polven saisi kuntoon tai sitten lopettaa koira. Tietysti kokeilen ensin ne vaihtoehdot, joiden pitäisi suhteellisen pienellä toipumisella auttaa, mutta kyllä mielessä on pyörinyt se, että milloin ei oo sitten enää viisasta yrittää. Onko se seuraavan kerran kun polvi kolahtaa johonkin?

Tiedän että tää taas helpottaa kun kuntoutuminen etenee. Pari viikkoa on lyhyt aika järjellä ajateltuna. Tunteella ajateltuna se on kuitenkin pitkä, katsella tuota sisupussia allapäin ja kinttu arkana. Saakelin polvi.