Agitreeneihin keskellä myräkkää

Ajettiin sunnuntai-iltana Muurameen kauheassa talvimyrskyssä, eikä millään meinattu löytää perille. Noh, päästiin kuitenkin ja Malla pääsi ekana tekemään rataa ja näyttämään meidän uudelle ohjaajalle Riikalle, että mitä karjakoirantytär osaa ja mitä omistaja ei osaa.



Mun toiminta - yllärillä - sai eniten moitetta. Valsseissa on kehitettävää, koska helposti lopetan etenemisen valssatessa. Koira on hyvä, mutta koska se nauttii irtoamisesta kun ohjaan sen hyvin, mun pitäisi sitten koko ajan sitä ohjata hyvin ja kertoa minne mennään eikä vaan taivastella kun se on niin ihana.

Kepit oli tosi hyvät, mutta niin ne on meillä yleensä ollutkin.

Kontakteilla sitten tulikin stoppi. Seija on luvannut, että meidän kaikkien kontaktiongelmiin tullaan vastaamaan ja Riikka oli sitä mieltä että minä en sano koiralle enää kontakteilla mitään, sen pitää suorittaa ne oikein ja ohjaaja sitten auttaa palkkaamalla. Jo ekojen kertojen jälkeen alkoi näyttää varsin valoiselta. Näillä jatketaan.

8 hypyn jälkeinen kääntyminen meinasi mennä pitkäksi alussa kertomastani syystä, mutta kun otin kääntävän käden mukaan heti A:n jälkeen, niin koirakin kääntyi. Loppupätkässä onnistuttiin törmäämään koiran kanssa kun en malttanut antaa koiran mennä mun edeltä ennen kun lähden kääntämään. Noh, ei karjakoira pienistä kolhuista masennu.

Jäi tosi hyvä mieli treeneistä. Malla on kyllä hauska elukka.

Ja perinteinen kuvapläjäys tiedossa meidän tokotreeneistä eiliseltä. Kuvat tällä kertaa pelkästään mummokoirasta, ja patoamisongelman edistymisestä vähän kuvatodistetta samalla.

Aika hyvä ravi kymppiveen paremmalta puolelta. :)

Jyväskylän kv 22.11.2008

Tuomari: Gert Christensen, Tanska
Cossak's Wynne-Vaughan

Malla

"3 years. Feminine had. Could have more expression. Missin the live in the eyes. Good skull. Well-set ears. Good neck & topline. Short group. Good body. Well-angulated in front, sufficiently in rear. Happy tail in movement. Good coat. Could have more happiness in the ring".

AVO-EH, AVK3

Näin tällä kertaa, tuomari tuli mulle kahteen otteeseen pahoittelemaan, että kun koira on hieno, mutta siitä puuttuu kehässä elämäniloa. Mallasta! Sinne meni meidän eri.
Noh, omaa syytä, ollaan treenattu että häntä pysyisi alhaalla (ei pysynyt) ja seisoi sitten ihan suupielet alaspäin ja tuomariakin moikkasi kaivautumalla tämän kaulakuoppaan ja nyyhki varmaan sen korvaa että äiti hakkaa mua kotona.

Että ei omena ja silleen.

Kontaktit kuntoon -projekti ja Näin Otat Perhepotretin

Juuttuubbi on jännä paikka, katselin sieltä tapoja opettaa koiralle kontaktit ja eräs sitten näytti nenäkontaktin opetuksessa sohvaa ja kevytboksia. Siitä se ajatus sitten lähti! Hain raskaamman kevythäkin ja käärin sen eteisen mattoon. Systeemi vasten nojatuolia, frolicpussin viimeiset kuivat namit yhteen karvaiseen kouraan ja naksu toiseen.

Olen halunnut tehdä Mallalle kontaktit niin että se koskisi kahdella tassulla kontaktipintaa ota-käskyllä ja kiipeäisi sitten. Joten ota-käskyä treenaamaan, ja eihän toi mikään tyhmä ole, tarjosi hienosti oikeaa parin toiston jälkeen vaikka olin koiran takana, pari kertaa rynni ylemmäs, mutta sitten vaan uudestaan rauhallisemmin. Alastulossa tuli sitten tajuttua, miten selkäytimessä istuminen etutassut maassa tuolla on. Ota-käskyllä teki itsenäisesti istumiset tosi hienosti joka kerta. Olin ihan että äimistynyt. Että ehkä noissa pysytään, mutta sen ainaisen epätoivolla karjutun odota-käskyn ja hirveiden käsiapujen kanssa soheltamisen voisi jättää unholaan.

Sitten päästiin projektiin otetaan minusta, Mallasta ja Miinasta talvinen potretti, kun lumikin satoi maahan. Voijestas.

Ensin tietysti kerroin koirille, mitä niiltä toivotaan.
"Näyttäkää filmaattisilta ja katsokaa kameraan, helppoa, eikö?"
Koirat tuntuivat ymmärtävän. Miina ei tosin ollut kauhean innostunut ideasta.



Pari asiaa mun olisi kuitenkin pitänyt tehdä selvemmäksi. Kuten esimerkiksi, että

...Malla EI HYPI NAAMALLE!



Malla EI, ei kuvaajaaaaa...!



...ja sitten kun itse olisin vielä pidättäytynyt leikkimästä lumella.



Kaikenkaikkiaan, alkoi mennä varsin toivottomaksi, kun yhtäkkiä se tapahtui, okei, ei saatu kaikkien naamoja samaan suuntaan, mutta aika lähelle. Tässä siis virallinen hiano potretti meidän kolmen sakista.



Jospa vasta ensi vuonna uudestaan.

Uusi paikka, uusi tapa rynnätä agitreeneihin

KLO. 18.25, Tiina soittaa, että ei päästä kyydillä, harmi juttu, mutta ei voi mitään. Lähdetään sitten ensiviikolla, ellei...

KLO 18.32 Olen raivonnut kamppeet kasaan, just ja just tarkistanut, että oikea koira mukana, soittanut iskältä linkkirahaa ja juoksen ovesta ulos hirveällä kiireellä rahaa nostamaan.

KLO 18.42 Ehdittiin puuskuttavina linkkiin, Malla päättää että elämä on pilalla, taas reissuun ja nukahtaa bussin lattialle.

KLO 18.50 Kierretään linja-autopysäkit läpi, tavataan hämmentyneenoloinen luokkakaveri ja saadaan selville, että bussi 14 Muurameen lähtee klo. 19.13
Tehdään pientä seuraamistreeniä ja käyn ostamassa vettä ärrältä. Bussi tulee ajallaan, päästään kyytiin.

KLO 18.38 Seisomme jossain päin Muuramea, on pimeää, kylmää ja orpoa. Puhelintsekkaus Tiinalle, ja lähdetään tallustelemaan oletettavasti kohti treenikenttää. Tiina tulee kuin tuleekin vastaan ja ollaan pelastetut. 24-tyylinen kerronta päättyy.

Muuramen talvitreenauspaikka on jokin hevosmaneesi, tosi valoisa, iso ja kiva pohja. Vähän jännitti miten hallin kaiut vaikuttaa Mallaan, mutta joo, ei vaikuttaneet. Huono idea oli tuoda Malla vartomaan vuoroaan halliin, se rupesi VINKUMAAN. Mallahan ei ikinä piippaa, tai ikinä ja ikinä, mutta tosi harvoin eikä ikinä agissa. Lupaili huonoa.

Odotettiin, että uusi vetäjä olisi ollut ekaa kertaa, mutta tuleekin vasta seuraavalla viikolla. Ei siinä mitään, Seijan treenit kelpaa oikein hyvin. Tehtiin tämmöistä.



Erityisesti kiinnittäkää huomiota hienoon sinivalkoiseen uutukaiseen putkeen, joka vihittiin ekaa kertaa käyttöön. Oli hiano.

No, harjoitus sinäänsä varsin simppeli, juostaa isoakovaa, kuten Seija sanoi. Mun isokovaa ei riittänyt Mallan isokovaan nähden. Olin ekan putken jälkeen jo niin pahasti myöhässä, että koira oli menossa jo seuraavaan putkeen, mikäs siitä, ei tarvinnut reväyttää olemattomia lihaksia turhien lenkkien takia.
A:lla aika voimakas "nyt joku raja" karjaisu, ihan ok alastulo. Kepeille mentäessä liikaa vauhtia, joten toka väli väärin, uudestaan otettuna ihan kivat kepit, tosin sillä ja sillä rajoilla, että koira pysyi hanskassa.

Sitten ongelma kun juoksulinja osoittaa putkeen ja pitäisi mennä ohi, pientä sekoilua, koira pudottaa siksi kaksi rimaa ja vaati tosi paljon tsemppiä loppusuoralle. Ihan ok.

Toinen kerta sujui paremmin, mahtavaa irtoamista taas eka suora, nyt multa nätimmin käskytetty A ja koiralta nätimmin suoritettu A, mahtavat kepit, ja sekoilua ei enää kun sen verran, että koira ihan selvästi kysyi mennäänkö nyt putkeen vai ei. Rimat pysyi hyvin, mutta loppusuoralla vaati 12 hypyn jälkeen reippaasti kannustusta että irtosi loppuun asti (minä taas löntystin ties missä asti takana).

Otettiin vielä lopuksi ihan vaan loppupätkä palkalla, alkaen 11 esteestä, Seija palkkasi ennen putkea, tosi hyvä, sitten meni odottelemaan putken jälkeen. Noh, Malla oikaisi 12 esteen jälkeen, joten vaihdoin itse radan ulkolaidalle ja saatiin mahtava onnistuminen loppuun. Hyvä mieli. :)

Tänään satoi aamusta lunta, ja aamu vietettiinkin sitten Haukanniemessä Remun ja Tiinan kanssa. Malla nautti Remun seurasta (eli jahtasi poika-rukkaa pitkin peltoja) ja Miina Remulle tarkoitetuista nakeista, mukava lenkki siis kaikinpuolin.

Tässäpä hyvästit syksylle Miinalta ja Mallalta.

Yötokoa

Lähdettiin eilen puolenyön maissa Mallan kanssa Postille tokoilemaan. Otin jopa noutokapulan mukaan Ellin treenireppuun.

Kokeilin ensin uutta tapaa innostaa, hihitin Mallalle, ja se rupesi tarjoamaan katsekontaktia ja sivulletuloa, jos liikuin niin koko ajan haki seuraamispaikkaa. Taittava.

Tehtiin joku seuraamisentapainen. Väsytti, en muista miten män.

Leikitin vähän joka välissä paljon ja annoin koiran hömppäillä lelun kanssa kunnolla.

Elli oli rakentanut ruudun, joka tehtiin myös. Eka meni ihan hyvin n. 25 metrin matkalta, mutta kun olin tekemässä toistoa, niin Malla bongasi valmistelevien aikana ihmisen kävelemässä läheisellä tiellä ja lähti hakua tekemään. Huusin pois ja palkkasin, yksi onnistunut ja se siinä.

Kaikki jäävät (is-sei-maa) hyvät. Luoksetulo oli ihqti.

Koska mulle tuli tylsää, niin tehtiin pujottelua jalkojen välistä. Jestas kun tyyppi veti kierrokset ja sinkoili puolelta toiselle kun ohjus. Ihan selvästi tuli agimoodi päälle, joten opetin sitten lämpötolpan kiertämistä. Nauratti kun noinkin hölmöllä ohjaus-jutulla koiran saa ihan kolmanteen taivaaseen. Siitä pääsi sellainen här-här-här -ääni kun se sinkoili tolppaa ympäri. Ihq.

Noutokapula nukkui Ellin treenirepussa koko treenin ajan.

Pitää laittaa kuva kun Elli opetti Mallalle uuden tempun. Kuvasta tuli taiteellinen, sen nimi on

"Vähä NiinQ Muumin Möö-Möö"



On se niin ihana ja viisaan näköinen.

Elli koettaa kovasti panetella, ettäkö Maailman Kahdeksas Ihme olisi Tuhma Koira. Moinen syyttely on pyöristyttävää. Ettäkö MALLA makaisi pöydällä vahtimassa namipussia? Suorastaan Järkyttävä väite.
Ei Malla IKINÄ.

BH Maailman Kahdeksas Ihme

Voi vitsit, miten iloineniloineniloinen olen. Ajattelin, että ikinä ei tule tätä päivää nähtyä, että Malla pääsee BH-kokeen läpi Linnunlahden kentällä, jossa se ei vuosi sitten kyennyt kuin pyörimään ympyrää pälyillen että milloin joku tulee päälle. Vannoin myös, että jos tapahtuu maailman kahdeksas (vai monesko se on?) ihme ja läpi menee, niin en sano koirasta pahaa sanaa loppuvuonna. Pitää varmaan nyt pitää tuo lupaus.

Ilmoittautumisessa meidän edellä olevat koirat nosti rähäkän, johon Malla liittyi. Just vieressä seisoi kaupunkiosuuden tuomari, joka kyllä sitten kaupunkiosuuden jälkeen vähän kuittailikin asiasta.

TOTTIS
Jännitin niin perkeleesti. Ekassa seuraamisessa tärisin, ja laskin askeleita väärin, koira seurasi yllättävän aktiivisesti ja kivasti. Käännöksissä sekoilin vähän, pysähyminen jäi ehkä vähän lyhyeksi ja henkilöryhmä meni tosi kivasti. Toinen seuruu ei helpottanut jännitystä. Vikassa käännöksessä Malla meinasi lähteä ilmeisesti a:ta suorittamaan, mutta sain sen yhdellä käskyllä sivulle. Saatiin vissiin hyvät molemmista.

Liikkeestä istuminen ei onnistunut, ensinnäkin sössin liikkeellelähdön, ja se tartti kaksi seuraa-käskyä, sitten annoin väärällä äänensävyllä istukäskyn. Puuttellinen.

Maahanmeno ja siitä luoksetulo, tein saman sekoilun liikkeellelähdössä (minkä teen yleensä kun lähden luoksetuloa tekemään, joten ei ihme, ettei koira tullut mukana), maahanmeno tosi hyvä ja luoksetulo nopsa, tuli suoraan sivulle. Erittäin hyvä kai, ehkä.

Paikkamakuu jännitti, Malla oli kuuro korva kaavioon päin, joten jännitin toisen koiran luoksetuloa tosi paljon. Mutta ihan turhaan, tosi hyvä makuu, erittäin hyvä koska tarvitsi kaksi käskyä sivulle nousemiseen.

KAUPUNKI:

Tuomari sanoi heti aluksi, että saa käskyttää. Kaupunkiosuus oli periaatteessa viisi korttelipätkää pitkä.
Ensin tuli lenkkeilijä, käskytin koiraa että kulki sivulla löysällä hihnalla. Ei reagoinut, vähän katsoi. Mentiin liikennevaloista. Henkilöryhmä oli seuraavalla pätkällä, Malla katteli niitä häntä heiluen ja coolisti. Sitten mentiin eteenpäin ja tuli pyöräilijä molempiin suuntiin, kellonsoittoa ekalla kerralla kääntyi katsomaan, ei muuta.
Sitten mentiin taas tien yli ja parkkipaikalle, jossa oli auto, mentiin sen viereen jolloin ovi paukautettiin kiinni, ja auto käynnistettiin, kierrettiin kahden auton välistä ja jatkettiin matkaa pysähtyneen auton luo, josta kyseltiin. Malla ei kiinnittänyt autoihin mitään huomiota. Meidän ohi meni edestä ja takaa sen jälkeen sauvakävelijä, johon toi ei reagoinut myöskään.

Sitten oli koiranohitus, jota pelkäsin, sanoin takana, ja koira ohitti tyynesti häntä alhaalla, (SIIS HÄNTÄ ALHAALLA!!!!) nätisti molemmat kerrat.

Seuraavalla pätkällä oli sitten kaupan eteen jääminen, jossa kuulemma vaan katteli lintuja.
Erityismaininta päivän parhaasta kaupunkiosuudesta, koiran hienosta hallinnasta ja koiran tosi hyvästä suhtautumisesta kaikkeen vastaantulevaan. Kysyi kyllä sitten, että ei taida olla ihan koko totuus siitä kuinka paljon potkua tohon mahtuu, ja että hienoa hallintaa ei-niin-helpoimman mahdollisen koiran kanssa.

Ei ollut, ja töitä on tehty ihan kauheasti.
Mulla tuli tippa linssiin kun koetoimitsija tuli halaamaan ja kehui koiraa tosi hienoksi.

Taas yksi työvoitto takana. Me ollaan kyllä tosi jees tiimi Mallan kanssa.

Pentuja kattelemassa & kenneltyttöilemässä ilman koiria

Olin Carinan apuna pentulauman Baer-testimatkalla perjantaina, ja tänään tulin kotia vihdoin. Malla ja Miina olivat Ellin hyvässä hoivassa, mitä nyt Elli oli opettanut Mallalle kurre-tempun, mitä sen ei tartteisi nyt kyllä osata kun olisi se beehoo edessä.

Lauantaina oltiin Lahdessa pentunäyttelyssä jossa yhden porokoiranartun esitin. Molla-riiviö oli roppipentu. On se kumma, että muiden koirat mun esittäminä pärjää, mutta omat ei. ;)

Muttajoo, tällaisia ihania pieniä ja reippaita sain pallutella monta päivää. En kyllä tiedä mitään hauskempaa kun karjakoiranpentu. Ne on niin Isoja Koiria, vaikka ihan vauvoja ovatkin. Yksi varsin mallamainen pentu oli joukossa, niin samanoloinen, näköinen ja asenteinen (paitsi ehkä vielä astetta riiviömpi). Arvaa kuka näistä?

Ja vielä kaikki samassa läjässä

Niinjoo, ja ennen kuin arvon lukiani menette hätääntymään samalla tavalla kun äiti, niin ei, mulle ei ole tulossa karjakoiravauvaa, ja toivottavasti koiran paikkaakaan ei ole vielä aikoihin avoinna.