18 kk tuli ikää mittariin Karkille. Karkki Ankka Läärimä Narkille. Tämähän tarkoitti tietysti pienen keltaisen kirjan hankkimista ja vatsanväänteitä.
Australiankarjakoiran rotumääritelmässä kun seisoo, että narttujen säkäkorkeus on 43cm-48cm. Agilityn kannalta karjisnarttu on mielestäni (ja muutamaa tuttua seuranneena) hankala. Karjakoira on raskas, sen tasapaino on matalalla, ja vaikka siltä löytyy ponnistusvoimaa, niin se ei kulje pää ylhäällä vaan ennemminkin tasapaino matalana ja pää selän jatkeena. Laitetaan eteen 65 cm korkea este niin yleensä kärsii ensimmäisenä koiran motivaatio, ja lopulta raskaalla koiralla myös kroppa. Verrattuna esimerkiksi bordercollieihin ja kelpieihin, samankorkuisella karjakoiralla kun voi olla kuivimmassa kunnossaankin helposti se 4-5 kg enemmän ylinostettavaa. Ja etenkin alas tulevaa massaa.
Mallan ristisidevamman ja Seelan spondyloosin kautta olen pitkään itselleni puhunut sitä, että Karkista ei ehkä tule agilitykoiraa. Siis sellaista agilitykoiraa, jonka kanssa kisataan ja tavoitellaan yhtään mitään, ehkä korkeintaan hyvää hyppytekniikkaa.
Karkki oli tarkoitus mittauttaa Pellossa, kun pohjoisiin lähettiin kisaamaan. Ja mentiin ja keltainen kirja ostettiin. Pellon halli oli hyvin pieni ja painajaismainen. Tilaa, jossa koira olisi voitu rauhassa mitata, ei ollut. Karkki jännitti tilannetta julmetusti, ja siinä missä moni muu koira vähän madaltuu jännittäessään, Karkki veti lavat ylös ja odotti että kauhea tilanne loppuu. Päädyttiin sitten yhdessä tuomarin kanssa siihen, että koska emme kisaa, emme myöskään mittaa koiraa näin epäsuotuisassa tilanteessa. Mittatikku tönkkösuolatun Ankan niskassa näytti 43,5 cm, mutta tuomari yritti lohduttaa, että hänestä tämä koira voi olla hyvinkin medi kunhan rentoutuisi.
No pari viikkoa on sitten ihmiset Pellon jälkeen hallissa Karkkia kuljetelleet ja pitäneet paikallaan ja kosketelleet sen säkää jne. Tämmöisen Karkki sietää tosi hyvin, mutta mittakeppiä ei millään. Päädyin kuitenkin siihen, että parempi saada tietää asia mahdollisimman pian, mittatikkusulkeisiin ei määrättömästi ole aikaa, jos haluaa kotikisoissa saada koiran mitattua.
Vein sitten Karkin lauantaina JAT:n kisoihin ja oikein mukava tuomari Kari Jalonen suostui ottamaan Karkin mitattavaksi. Kerroin että koira on nuori ja pelkää mittaamista. Ja kylläpä oli melkoinen väsytystaisto. Karkki ei olisi millään pystynyt. Se kyllä seurasi, teki temppuja, jopa näytti miten osaa pujotella, mutta mittatikku sai sen vetämään liinat kiinni ja yrittämään karkuun. Päädyttiin siihen että minä lähden pois tilanteesta ja ihana Puupi jäi tuomarin kanssa odottelemaan teinikoiran rauhoittumista. Ja rauhoittuihan se. Myös Luomalan Henri kävi mittaamista seuraamassa ja lopulta mitta Karkista saatiin. Eivät suostuneet Puupi tai tuomarit mulle mitään sanomaan ennen kuin lomakkeet oli täytetty ja sain kisakirjan.
Karkki selkeä medi, ei laitettu kiertoon, vaan napakka ruksi paikalleen. Aika iso kivi vierähti sydämeltä ja yhtäkkiä huomaan ajattelevani, että kisaankohan joku päivä sekä Seelalla että Karkilla samoja ratoja ja että nyt vähän puhtia kontaktiopetteluun ja oliskohan ens keväänä jo mahdollista starttailla. Ihan mahtavaa!
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
tiistai 11. marraskuuta 2014
"Onks nollii näkynyt?!"
On vähän kisattu. Ei oo aina mennyt ihan putkeen. Aloitetaan kuitenkin hampurilaismallilla, eli positiivisista.
Ensinnäkin kisailtiin Jatin möllimestaruuksissa Karkin ja Seelan kanssa. Karkki teki kaksi rataa ja Seela yhden.
Karkin ykkösrata näytti tältä:
Hirmuisen paljon on pikkuinen punainen koira mennyt eteenpäin syksyn aikana. Intoa on, mutta flänkkääminen on jäänyt pois ja estehakuisuus selkeästi lisääntynyt. Näin pitkiä ratoja ei olla vieläkään treenattu, mikä näkyy etenkin loppusuoralla, mutta hirmuisen näpsäkkää toimintaa teiniksiltä. Hyvin irtoaa putkiin ja perusvauhti oikeen jees. Ja siis että ihan NOLLA. Hyvä Karkki!
Kakkosrata oli seuranmestaruusrata, ja pienestä jäi kiinni!
Ekan riman pudottamiseen en oikeen muuta järjellistä syytä keksi kuin kokemattoman koiran arviointivirhe. Karkki oli tosi innoissaan ennen radalle menoa (siihen nähden aivan SUPER paikallaolo!), ja ponnistus lähtee auttamattomasti liian myöhään. Mölliluokkalaisista Karkin aika olisi ollut nopein, mutta onneksi möllimestaruus meni ihan oikeaan osoitteeseen Saijan ja Puuhkan tehdessä hienon nollan.
Seelan kanssa kisat ei oo oikeen sujunut hyvin (siitä vähän lisää myöhemmin), niin käytiin hakemassa vähän fiilistä sitten putkirallattelusta Seelankin kanssa. Rataantutustumisessa keskityin vaan Karkin rataan, joten Seela vietiin sitten Karkin ohjauksilla sama rata läpi. Oli muuten sinisellä koiralla mukavaa.
Oli aivan hirmu mukavat radat ja kiva kisafiilis mölleissä. Teki hyvää! Hauska oli vertailla, ei Karkki ihan hidas ole, jäi Seelalle puolisen sekuntia, ja se ei vielä läheskään samalla intensiteetillä kuitenkaan edennyt kuin mitä Seela. Oi, siitä tulee hieno koira. Ja Sentti on aika ihQ.
Muuten Seelan kisoista ei ole mitään ihmeempää kerrottavaa. Pellosta kaks hylkyä. Eka rata ihan plörinäksi ja toka rata tosi hyvä kunnes lopussa pieni herpaantuminen ja nolla vaihtui sitten muotoon HYL.
Jatin kisoissa 2 x HYL ja 10. Eka rata myös näissä kisoissa aivan onneton, ponneton räpellys, rytmitys hukassa, ohjaajan ajatus hukassa ja rohkeus ohjata tipotiessään. Seela on kulkenut tosi hienosti treeneissä, joten en käsitä miten mulla itsellä pää jäätyy niin täysin nyt. Aikaisemmin ollaan kuitenkin osattu tehdä ekoiltakin radoilta nollia. Nyt tuntuu ihan tosi tukkoiselta. En tiedä jännittääkö mua liikaa vai liian vähän vai mistä väärä lataus johtuu, mutta Seela myös reagoi mun jännitykseen toisaalta yliohjautumalla joissain paikoissa (hakee vaan jotain, kun näkee, ettei musta ole näyttämään mitä pitäs tehdä) tai sitten se ei lähde irtoamaan kun omat ohjausvihjeet on niin ristiriitaisia, hätäisiä ja epäselviä. Ehkä pieni kisataukokin olis paikallaan, mutta yritetään nyt vielä Pieksämäellä viikonloppuna tehdä semmoista rataa, joista olis kiva tauolle jäädä.
Kontaktien kanssa pientä pulmaa, tai oikeastaan A:n kanssa, ja kun en ole ihan selvillä onko kyseessä kurittomuus vai mahdollisesti joku kroppajumi/etujalkavaiva/selkävaivan aikaansaannos jne. niin olen nyt vapauttanut A:lta vaatimatta 2o2o:ta lainkaan. Seela tekee näin tosi nätin näköisesti A:n. Se mitä tästä toki seuraa on se, että sininen porsas haluaisi yleistää saman käytännön puomille (joka on muuten parantunut ihan tosi paljon viime aikoina!), joten asiasta käydään vielä pieniä neuvotteluja.
Seela on menossa osteopaatille 13.11. joten toivottavasti saadaan selvyys onko kropassa jotain sellaista mikä pitäisi nyt ottaa huomioon.
Rinin kanssa pyörähdettiin Pellossa yhden radan verran. Sitä, millä logiikalla tulos oli 5, en täysin ymmärrä. Eka rima (60 cm) putosi aika rumasti, ja tokana olleen muurin sivupalikan merlemato potkaisi tieltään. Siihen nähden loppurata oli oikeastaan todella makee. Nyt irrotin Riniä jo aika reippaasti ja 60 cm rimat pysyi hienosti ylhäällä (sitä ekaa lukuunottamatta). Kepit on tosi makeella mallilla. Rini oli saanut osteopaatilta luvan jatkaa agilityä, joten entistä tiukemmin nyt vaan sen ekan riman kimppuun, muuten plyy on hienosti ruvennut pitämään rimat ylhäällä.
Ensinnäkin kisailtiin Jatin möllimestaruuksissa Karkin ja Seelan kanssa. Karkki teki kaksi rataa ja Seela yhden.
Karkin ykkösrata näytti tältä:
Hirmuisen paljon on pikkuinen punainen koira mennyt eteenpäin syksyn aikana. Intoa on, mutta flänkkääminen on jäänyt pois ja estehakuisuus selkeästi lisääntynyt. Näin pitkiä ratoja ei olla vieläkään treenattu, mikä näkyy etenkin loppusuoralla, mutta hirmuisen näpsäkkää toimintaa teiniksiltä. Hyvin irtoaa putkiin ja perusvauhti oikeen jees. Ja siis että ihan NOLLA. Hyvä Karkki!
Kakkosrata oli seuranmestaruusrata, ja pienestä jäi kiinni!
Ekan riman pudottamiseen en oikeen muuta järjellistä syytä keksi kuin kokemattoman koiran arviointivirhe. Karkki oli tosi innoissaan ennen radalle menoa (siihen nähden aivan SUPER paikallaolo!), ja ponnistus lähtee auttamattomasti liian myöhään. Mölliluokkalaisista Karkin aika olisi ollut nopein, mutta onneksi möllimestaruus meni ihan oikeaan osoitteeseen Saijan ja Puuhkan tehdessä hienon nollan.
Seelan kanssa kisat ei oo oikeen sujunut hyvin (siitä vähän lisää myöhemmin), niin käytiin hakemassa vähän fiilistä sitten putkirallattelusta Seelankin kanssa. Rataantutustumisessa keskityin vaan Karkin rataan, joten Seela vietiin sitten Karkin ohjauksilla sama rata läpi. Oli muuten sinisellä koiralla mukavaa.
Oli aivan hirmu mukavat radat ja kiva kisafiilis mölleissä. Teki hyvää! Hauska oli vertailla, ei Karkki ihan hidas ole, jäi Seelalle puolisen sekuntia, ja se ei vielä läheskään samalla intensiteetillä kuitenkaan edennyt kuin mitä Seela. Oi, siitä tulee hieno koira. Ja Sentti on aika ihQ.
Muuten Seelan kisoista ei ole mitään ihmeempää kerrottavaa. Pellosta kaks hylkyä. Eka rata ihan plörinäksi ja toka rata tosi hyvä kunnes lopussa pieni herpaantuminen ja nolla vaihtui sitten muotoon HYL.
Jatin kisoissa 2 x HYL ja 10. Eka rata myös näissä kisoissa aivan onneton, ponneton räpellys, rytmitys hukassa, ohjaajan ajatus hukassa ja rohkeus ohjata tipotiessään. Seela on kulkenut tosi hienosti treeneissä, joten en käsitä miten mulla itsellä pää jäätyy niin täysin nyt. Aikaisemmin ollaan kuitenkin osattu tehdä ekoiltakin radoilta nollia. Nyt tuntuu ihan tosi tukkoiselta. En tiedä jännittääkö mua liikaa vai liian vähän vai mistä väärä lataus johtuu, mutta Seela myös reagoi mun jännitykseen toisaalta yliohjautumalla joissain paikoissa (hakee vaan jotain, kun näkee, ettei musta ole näyttämään mitä pitäs tehdä) tai sitten se ei lähde irtoamaan kun omat ohjausvihjeet on niin ristiriitaisia, hätäisiä ja epäselviä. Ehkä pieni kisataukokin olis paikallaan, mutta yritetään nyt vielä Pieksämäellä viikonloppuna tehdä semmoista rataa, joista olis kiva tauolle jäädä.
Kontaktien kanssa pientä pulmaa, tai oikeastaan A:n kanssa, ja kun en ole ihan selvillä onko kyseessä kurittomuus vai mahdollisesti joku kroppajumi/etujalkavaiva/selkävaivan aikaansaannos jne. niin olen nyt vapauttanut A:lta vaatimatta 2o2o:ta lainkaan. Seela tekee näin tosi nätin näköisesti A:n. Se mitä tästä toki seuraa on se, että sininen porsas haluaisi yleistää saman käytännön puomille (joka on muuten parantunut ihan tosi paljon viime aikoina!), joten asiasta käydään vielä pieniä neuvotteluja.
Seela on menossa osteopaatille 13.11. joten toivottavasti saadaan selvyys onko kropassa jotain sellaista mikä pitäisi nyt ottaa huomioon.
Rinin kanssa pyörähdettiin Pellossa yhden radan verran. Sitä, millä logiikalla tulos oli 5, en täysin ymmärrä. Eka rima (60 cm) putosi aika rumasti, ja tokana olleen muurin sivupalikan merlemato potkaisi tieltään. Siihen nähden loppurata oli oikeastaan todella makee. Nyt irrotin Riniä jo aika reippaasti ja 60 cm rimat pysyi hienosti ylhäällä (sitä ekaa lukuunottamatta). Kepit on tosi makeella mallilla. Rini oli saanut osteopaatilta luvan jatkaa agilityä, joten entistä tiukemmin nyt vaan sen ekan riman kimppuun, muuten plyy on hienosti ruvennut pitämään rimat ylhäällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)