Karkilta otettiin viralliset rtg kuvat selästä, kyynäristä ja lonkista. Lisäksi epäviralliset kuvat olkapäistä, sillä lähisukulaiselta oli olista löydetty OCD molemmin puolin. Karkin sydän kuunneltiin, ultrattiin ja Karkin nielu- ja hengitystiet tähystettiin.
Viralliset lausunnot tulivat kaksi päivää kuvauksista:
Lonkat B/C
Kyynärät 0/0
Selkä LTV0, VA0
Olat terveet, epävirallisesti spondyloosia ei löytynyt, viralliseen spondyloosilausuntoon Karkki on vielä liian nuori.
Sydämessä ei sivuääntä, ultralla löydettävissä edelleen pieni vasemman kammion mitraaliläppävuoto. Vasemman kammion koko ei ollut kasvanut vuoden takaisesta, eli tilanne on ennallaan ja todennäköisesti pysyykin täysin sivulöydöksenä.
Hengitysteistä löytyi sanomista. Toisen (oikeanpuolisen) keuhkoputken lähtö on synnynnäisesti lievästi ahtautunut. Eli keuhkoputken pää ei ole yhtä suuri kuin sen pitäisi olla. Lähdön jälkeen keuhkoputki kuitenkin levenee normaaliksi ja keuhkoputki käytännössä toimii kuten pitääkin. Tällaisia muutoksia tavataan pääasiallisesti lyhytkuonoisilta roduilta.
Muutos ei vaikuta Karkin elämään tai harrastamiseen tällä hetkellä lainkaan. Mitään estettä tavoitteelliselle treenaamiselle ja kilpailemiselle ei ole. Keuhkoputken epämuodostuma voi kuitenkin haitata esimerkiksi kennelyskätapauksessa, ja on alttiimpi tulehtumaan. Kennelyskärokote on siis hyvä uusia vuosittain ja mahdollisia kennelyskäoireita pitää hoitaa huolella jälkitautien ehkäisemiseksi. Lyhytkuonoisilla roduilla kova rasitus helteellä voi olla vaarallista, mutta meidän ei tarvitse rasitusta välttää - ainoastaan jos oireita alkaa tulla, on syytä olla yhteydessä lääkäriin koskien mahdollista keuhkoputkia laajentavaa lääkitystä.
Tällä hetkellä Karkki on lähestulkoon oireeton. Jos Karkin sisar ei olisi kuollut muutamaa viikkoa Karkin onnettomuuden jälkeen ja jos sen puolisisarus ei olisi pienenä meinannut tukehtua (tämä pentu saatiin elvytettyä!) melko tavanomaisessa tilanteessa ruokaan, en olisi lähtenyt asiaa selvittämään. Karkin onnettomuuden jälkeen ainoastaan olen huomannut, että Karkki helposti välillä "yskähtää" namin takaisin ennen kuin nielee sen lopullisesti. Rasituksessa en ole oireiden huomannut lisääntyvän, eikä Karkilla ole kyllä minkäänlaisia oireita treenatessakaan siitä, että sen hengittäminen olisi vaikeampaa, tai että se hengästyisi tai läähättäisi "turhan herkästi". Karkki ei myöskään kuorsaa, eikä säästele kovilla helteilläkään itseään vaan juoksee tapansa mukaan. Joten ajattelen asian sellaisena kuin se minulle esitettiin. Lievänä löydöksenä, jonka merkitystä koiran hyvinvoinnille esimerkiksi koiran vanhetessa on vaikea ennustaa, mutta joka on todennäköinen syy siihen, miksi pieni namipala saattoi aiheuttaa niin ison tilanteen. Elämä jatkuu oireiden (tai oireettomuuden) mukaan täysin normaalina.
Jossain vaiheessa Karkilta tutkitaan vielä polvet, silmät ja sydämestä otetaan virallinen kuuntelutulos. Sitä, miten tällainen vaiva voi periytyä, ei ole mitään tietoa. Enkä asiaa aio vielä päättää ennen kuin koira saa kilometrejä ja rasitusta alleen, sairastaa ehkä sen yhden kennelyskän, että nähdään miten siitä toipuu ja ylipäätään, millaiseksi elämä muodostuu näin harrastuskoiralle näiden löydösten kanssa. Kotikoiralle nämä muutokset olisivat täysin merkityksettömiä.
Lopuksi vielä kuvakooste:
