VUOSI 2012

Koontia kuluneesta vuodesta 2012

SEELA:

Seelan alkuvuosi alkoi äitiyden ilolla. Cossaksin G-pentueen lähtökuopat olivat aika traagiset, kun hätäsektioon johtaneissa tapahtumissa meinasi kuolla niin Seela kuin kaikki pennutkin. Yksi reipas poika jäi henkiin.

Cossaks Game Over & Seela-äippä

Toki Egeä viisi päivää nuoremmat australiankarjakoiran ja itäsiperianlaikan rakkaudenlapset Martta ja Bella (Äksä ja Ampu) toivat oman osansa ihanaan pentuarkeen.

Oli ihana seurata pentujen kehitystä ja Seelan ihania emänominaisuuksia. Seela hoiti kaikki kolme pentuaan äärettömän huolella ja rakkaudella.

Kiva on ollut myöskin kuulla kuulumisia kaikista kolmesta, ihanat, hyvät kodit löydettiin kaikille kolmelle koiralapsoselle.

Valitettavasti pentue jäi Seelan ensimmäiseksi ja viimeiseksi synnytyskomplikaatioiden takia.

Seelan sutjakoiduttua takaisin missin mittoihinsa keväällä jatkettiin harrastuksia. Tottelevaisuuskokeen alokasluokka aiheutti harmaita hiuksia, Seelan jännitys luoksepäästävyyttä kohtaan oli ja pysyi. Pieksämäellä 17.5. Seelan kanssa saavutettiin kaikesta huolimatta ykköstulos ja avoimeen luokkaan oikeuttava tulos.

Avoimesta luokasta melkein koputeltiin ykköstulosta, kahden pisteen päähän jäätiin. Seelan ollessa kesällä parhaassa vedossa harmillinen tassuhaava sekoitti koesuunnitelmat, ja syksystä treenimäärät vähenivät, mikä näkyi tulostasossakin.

Agilityvuodelta en olisi osannut tällaisia odottaa. Keväällä Pieksämäellä tehtiin Seelan ensimmäiset hylkykisat, joissa onnistumisen ja hylkääntymisen ero oli hiuksen hieno. Kolmen hylkäyksen jälkeen sisuuntuneena treenattiin kesä. Syksy aloitettiin Joensuun agilitykisoissa tosi vaikeilla Tuija Kokkosen radoilla. Mieli oli matalana radat nähtyäni, vaan mitä vielä. Ensin upea voittonolla vaikealta hyppyradalta, ja seuraavalta agilityradalta toinen (voitto)nolla kakkosista. Koira kulki kuin ihmisen mieli.

Seuraavissa kisoissa, vajaa kuukautta myöhemmin jatkettiin voitokkaita ratoja, ja Seela nousi kolmosluokkaan. Asia, josta olen haaveillut, mutta jota en ole koskaan oikeen uskaltanut toivoa, omat ohjaustaitoni tuntien.

Viikkoa myöhemmin karjakoirien agilitymestaruudet Vääksyssä. Ensimmäiseltä radalta meidän ensimmäinen tulos kolmosluokasta, 10,84 ja seuraavalla radalla riemu vasta repesi. Nolla! Yhteensä nämä tulokset oikeuttivat Suomen australiankarjakoirat ry:n Agilitymestaruuteen 2012.

En olisi voinut kuvitellakaan tällaista menestystä, mutta mitä vielä, Seelalla oli vielä loppuvuodellekin nollahaluja. 6.10.2012 kotikisoissa hieno nollarata, 4. sija kovassa joukossa. 6.12. Joensuussa itsenäisyyspäivänä päätettiin agilitykausi nollaan myöskin. Agility on ollut niin hauskaa, antoisaa, haastavaa, riemukasta ja ihanaa tänä vuonna. Olen niin ylpeä koirastani ja itsestäni. Ensisijaisesti kuitenkin koirastani. 15 yhteistä starttia tälle vuodelle, kuusi nollatulosta!

Seela on pysynyt synnytyskomplikaatioita lukuunottamatta terveenä, mikä on se tärkein asia. Kesällä otetussa PLL-geenitestistä Seela sai puhtaan paperit, mikä tietysti oli hyvä uutinen Ege-lapsukaiselle.

Vuodelle 2013 toivon että se sama riemu tekemisessä ja uuden oppimisessa agilityn suhteen jatkuu edelleen. Upeaa olisi saada valiokello tikittämään siniselle salamalle, mutta se tulkoon aikanaan, jos on tullakseen. Terveyttä ja hyvää mieltä toivon Seelalle. Tokon treeni-intoa toivon joululahjaksi ja jospa ensi vuonna käytäisi joku näyttelykin. Ehkä myös virallinen selkätutkimus, nyt kun se on mahdollista.

MALLA:

Mallan alkuvuosi meni vielä TTA-leikkauksesta toipuessa, mutta kevään myötä jalka alkoi toimimaan paremmin ja paremmin. Pääsimme jälleen harrastuskentille, ja jopa koe- ja kisatuloksiakin tekemään.

Mallan kanssa startattiin viisi agilitystarttia, ja saatiin kaksi vitostakin, nollat ei siis olleet kaukana Mallankaan kanssa. Ihana oli nähdä tekemisen riemu ja käydä vielä verestämässä agilityfiiliksiä. Siinä mielessä eläkkeellä Malla agilitystä on, että sen kanssa ei aktiivisesti treenata, mutta jos jalka pysyy kunnossa, niin silloin tällöin voidaan radalla pyörähtää.

Tokossa päästiin voittajaluokkaa ihmettelemään ja saatiin ensimmäinen tuloskin voittajaluokasta. Mallan jalkavaivat kuitenkin tekivät comebackin syksyllä ja toko- ja muutkin harrastusajatukset ovat taas tauolla.

Mallan jalka leikattiin toisen kerran, nivelkierukan hajoamisen takia tällä kertaa. Toipuminen on mennyt ihan ok, mutta lihasmassan takaisinkasvaminen ottaa tietysti aikansa.

Muuten Mallan terveys on ollut ihan hyvää, kyynärät eivät ole oireilleet vielä seitsemään vuoteen mennessä ja Mallasta tuli ensimmäinen virallisen spondyloosilausunnon saanut suomalainen karjakoira, tuloksella puhdas. :)

Malla on nyt seitsemän ja pysynyt sutjakkaana ja linjakkaana tyttönä. Kuvassa näkyy leikattu takajalka, ja hienot lihakset vielä vuosi sitten äärettömän lihasköyhässä jalassa.

Vuodelle 2013 minulla on vain yksi toive: että vaivat olisivat nyt hetkeksi ohi ja saisin nauttia upeasta, parhaassa iässään olevasta koirastani hyväkuntoisena ja tulisieluisena, kuten kunnon karjakoiran kuuluukin.

Jos pääsemme harrastus- tai kisakentille, se on upeaa plussaa.

Kiva olisi pyörähtää vaikka erikoisnäyttelyssäkin jos vaan kuntoa ja karvaa piisaa.


Vuoden 2012 parhaisiin asioihin kuului ehdottomasti lainakoira Ruttunen (Karjapeni Cena), Ruttunen solahti laumaan todella kivuttomasti ja kävimmepä Ruttusen kanssa luonnetestissäkin Carinan kauhistukseksi. Ruttunen sai luonnetestin myötä muotovalion arvon. Harmillisesti Ruttusen pentusuunnitelmat menivät mönkään. Carinan muuton myötä Ruttunen palasi syksystä omaan kotiinsa.

Loppukesän ihanin viikonloppu vietettiin järven rannalla Sumiaisissa. Nyt talven ja lumen keskellä on ihana katsella näitä tunnelmia laiturilta.

Vuosi 2013 tuo toivottavasti ilkipahaan karjakoiralaumaan uuden vahvistuksen. Pentupanta on jo valmiina (kuten tavallista, aivan liian aikaisin), ja jännityksellä odotellaan miten käy ja lentävätkö haikarat minulle Suomeen pienen karjakoiratyttösen maailmalta.

Kaikille blogin seuraajille, ystäville, treenikavereille, karjakoiraväelle, tsemppareille ja perseenpotkijoille toivotan tämän kirjoituksen myötä oikeen rauhallista ja ihanaa joulunaikaa ja toteutuvia unelmia, uusia haaveita, onnistumisia ja iloista mieltä vuodelle 2013.

t. Aino ja koirat

Agilityhysteria

Takaaleikkauksia. Rata täynnä takaaleikkauksia eri muodoissaan. Ihan mahtavaa!

Rata tehtiin rimat alhaalla, n. 10-15 cm.
Takaaleikkaukset esteille: 3, 7, 13, 14, 17, 18, 19, 25, 27, 29, 30, 37

Aivan erinomainen treeni meille, sillä mähän olen maailman pahin koiran puolesta tekijä ja takaaleikkauksiin ja Seelaa en ole oikeasti opetellut ohjaamaan takaa.

Muistiin:
* katseen merkitys takaaleikkauksessa, katso koiran linjaa
* äänenkäyttö, kehu ja kannusta, käskytys ajoissa
* opeta koiraa lukemaan edessäolevia esteitä, opeta estevarmuu itsenäiseksi.
* myös takaaleikkauksessa ajoitus on erittäin tärkeä!
* lue koiran työskentelyä
* palkkaa ja harjoituksia
* ohjaaja pois mukavuusalueelta

Oli niin hyvä ja antoisa koulutus ja äärettömän hauska rata työstää. Seelalle takaaohjaaminen toimii tosi hyvin, uskon että koska katseen merkitys on tässä tavassa ohjata niin tärkeä ja Seela on aina ollut katseeseen voimakkaasti reagoiva, niin tämä tyyli sopi sille äärettömän hyvin. Ja mulle teki tosi hyvää olla juoksematta joka väliin ehtimään neuvoa koiralle mitä tehdään. Nyt koira luki mua ja eteni silti nopeasti ja kauniisti. Oltiin kyllä kaukana meidän normaalista tyylistä tehdä, ja että oli hauskaa ja erilaista!

Ihan huippuhetki radalla oli vienti 27:lle, jäin putkelle tekemään takaaleikkausta, käsky kepeille ja oma katse ja kroppa ns. vippauksena kohti keppejä ja Seela haki aivan uskomattoman hienosti tosi vaikean keppikulman ihan itse ja mun ohjailematta.

Tänään oli flow päällä, rata oli hauska, oma asenne oli iloinen, nauravainen ja rento ja koirasta huokui semmoinen hyvä tekemisen meininki. Olipa mukavaa!

Toko Pieksämäki 24.11.2012

tuomarina Riikka Pulliainen

Paikkamakuu 9
Seuraaminen 7?
Liikkeestä maahanmeno 9?
Luoksetulo 5
Liikkeestä seisominen 9?
Nouto 9?
Kauko-ohjaus 9?
Hyppy 0
Kokonaisvaikutus 8?
AVO3/138 pistettä
En nyt pysty tarkistamaan pistemääriä, kun kisakirja jäi koepaikalle.

Ei ollut meille hyvä päivä. Metsässä kuului ampumista ennen kehää, mutta Seela oli musta ok, eikä niitä kovin noteerannut, leikki hallin pihalla ok. Sisällä hallissa sitten heitti ihan tosi epävarmaksi, vilkuili liikkuria epävarmana ja teki siis epävarmuuttaan tosi omituisia virheitä. Jäi kesken seuraamisen seisomaan paikalleen, luoksetulossa lähti perään, käveli muutaman askelen. Pisteitä saatiin kun sit kun kutsuin koiran, se teki täydellisen nopean luoksetulon hienolla pysähdyksellä. Tästä olin ylpeä. Myös nouto oli ihan kiva. Kaukoista olin sillein tyytyväinen että koira suoritti rauhallisesti ja tarkasti vaihdot, mutta vilkuili liikkuria epävarmana, ei mennyt ekalla maahan. Hypyssä lähti sijaistoiminnolle, ja rupesi vaan haistelemaan ja vilkuili liikkuria. Pyysin koiran uudestaan viereen ja tosi hieno hyppy. Noh, eipä se olis ykköstä tuonut.

Liian vähän treeniä, etenkin häiriössä. Oon sitä mieltä että paukut ei olleet kyllä mikään syy, mutta ehkä se oli just se ratkaiseva asia joka sai sit kuitenkin jännäämään sitä liikkuria, ja kun treeniä on liian vähän, siirtyi epävarmuus liikkeisiin. Harmittaa kyllä itseä sinällään oma osuus tässä. OLISI pitänyt treenata enemmän ja muistaa Seelan häiriöherkkyys. Agilityssä se kun ei näy, niin ei sitä tule niin ajateltua. Eiköhän me vielä kerran tälle vuodelle yritetä, kun kisakirjakin jätettiin jo jemmaan, mutta sitä ennen pitää oikeasti nyt treenata. Niin paljon on hyvää, että ei se paljosta olis kiinni.

Kuulumisia ja jännittämistä

Viime viikonloppuna kisattiin JAT:n kisoissa yksi Minna Räsäsen tuomaroima rata. Valitettavasti työvuoromuutoksen takia vain yksi, hyppyradalle Seela sai lainaohjaajaksi Sarkkisen Päivin. Seela teki kyllä äärettömän hienosti hommia Päivin kanssa, vaikkei kaksikko ole koskaan yhdessä treenannut.

Päivin ja Seelan hyppäri 17.11.2012

Meidän oma rata hylkääntyi myös, että sitä taas jännitti niin paljon! Seela teki hienosti töitä, mutta itsellä taas tuntui että silmissä sumenee ja lopulta jäin sitten odottelemaan koiraa kohtaan jossa olisi pitänyt edetä, ja kun tajusin missä olin oli jo liian myöhästä. Seela sujahti väärään päähän putkea. Haastava keppikulma meni sairaan hyvin ja muutenkin olen tosi tyytyväinen rataan.

Seuraavat agilitykisat ovatkin sitten 6.12 Joensuussa. Innolla odotellen. :)

Maanantaina päästiin oman ryhmän treeneihin, aiheena niistot. Voihan räkämälli. Oli ihan järjettömän vaikeaa. Kuten aiemminkin oon pohtinut niin tää on meille tyypillistä aaltoliikettä, välillä rytmi koiran kanssa on vaan kadoksissa ja välillä se sit löytyy ja kaikki menee sairaan hyvin. Oli treeneissä paljon hyvää, Seela teki ihan uskomattoman hienot kepit ja irtosi niin hienosti. On se vaan hieno. <3

Tällä viikolla sitten ollaan muistuteltu tottelevaisuuskoulutuksen perusteita. Eli suomeksi viime hetken paniikki, kun tajuaa että niin, lauantaina olisi tosiaan koe edessä. Ei tauko kyllä pelkästään huonoa ole tehnyt. Seela teki tosi näpsäkkää ja tarkkaa työtä. Suurin murheenkryyni on ollut kaukot, vaikka niitä on tehnytkin. Kun vire nousee, nousee koirakin... ennen käskyä! Argh, miten ärsyttävää! Ongelmaan tuntuu helpottavan rauhallinen kehu ja valmistelevassa osuudessa rauhoittaminen. Huomennahan se näkee, toimiiko kokeessa. Paikkamakuu pitää vielä iltapuhteiksi käydä tekemässä.

Mallan polvi on jo hurjan paljon parempi. Tikit poistettiin maanantaina ja pikkuhiljaa ollaan palailtu lenkkeilyyn. Jospa polvihuolet olisivat hetkeksi ohi (koputan puuta). Fysioterapia-aikaa pitäisi varata, ei se varmaan pahaa tekis Seelallekaan käydä katsastamassa mikä tilanne on.

Maanantain treeneistä olis videomateriaaliakin, mutta pitää ensin vaan latailla videot koneelle...

Seela 4-vuotta!

Aika kulkee kyllä hämmästyttävää vauhtia, Seela täytti 14.11. neljä.

2008 (kuva S. Herzlinger)

2009 

2010

2011

 

2012

"Oikeasti" synttäreitä vietellään lauantaina agilitykisojen merkeissä. Viime kisoista onkin jo jonkin aikaa, ja kivasti alkaa jo kisajännitys nostamaan päätään. Seela sai synttärilahjaksi hienon uuden motskarin, ja omatoimisesti varastetun juuston... Synttäripäivän ilta-ateria ei täten ollut kovin runsas. Tänään käytiin tekemässä vähän agilityä kun maanantaina emme päässeet töiden takia treeneihin. Kontaktipalkkailua ja irtoamista lähinnä.

Seela on ilmoitettu 24. päivä tokokokeeseen Pieksämäelle ja itsenäisyyspäivänä agilitykisoihin Joensuuhun. Reeniä pitäisi, etenkin tuota tokoa...

Malla polvileikkauksessa

Eilen oli sitten leikkauspäivä.

Malla leikattiin Keski-Suomen eläinklinikalla. Jotenkin vaikka kaikenlaisten murheiden kanssa aina sinne saa mennä, niin tuntuu kuitenkin helpolta jättää Malla sinne hoidettavaksi ja operoitavaksi. Mallan leikkasi Sointu Jalkanen, joka myös leikkasi Mallan polven vuosi sitten.

Noh, leikkaus sujui ilman ihmeellisyyksiä. Ennen polven avaamista ei voitu olla täysin varmoja onko kyse kierukkavammasta, se kun ei näy röntgenkuvissa. Epäilykset osui kuitenkin oikeaan.

"Malla tulee vasemman takajalan polven avaukseen. Koira oli loukannut jalkansa, ja ajoittaista ontumaa ilmennyt n. kuukauden ajan. Leikkauksessa todetaan, että sisempi nivelkierukka on revennyt ja kiertynyt ja siten ollut mekaanisena esteenä polven sisällä aiheuttaen ontuman. Kierukasta on nyt poistettu vaurioitunut osa. Leikkaus ja anestesia sujuivat normaalisti. "

Tikkien poisto 10 päivää leikkauksesta, Rimadyl kipulääkekuuri n. kaksi viikkoa, antibioottikuuri (Therios) kaksi viikkoa. Fysioterapiaan varaillaan aikaa ja kipulääkekuurin jälkeen pitäisi hakea Cartrophen ja vuoden päästä sitten kontrolliin.

Ja potilas kotiin.

Malla nukkui oikeastaan koko päivän, illalla käytiin pissalla ja jatkettiin unia. Malla tuntuu aika kipeältä vielä tänäänkin, eikä varaa leikatulle jalalle. Yöllä piippaili muutamaan otteeseen.

Tämä on ihan perseestä. Vaikkei se auta niin olen silti vihainen että tässä piti käydä näin. VIHAAN sitä, että ton koiran pitää olla kipeä taas. VIHAAN tätä huolta sen voinnista ja sitä ettei ole mitään keinoa sanoa sille, että hei rakas, kyllä se helpottaa. VIHAAN tätä epätietoisuutta sen voinnista, vaikka järjellä ajateltuna tiedän että sen pitäisi toipua nopsaan. Kun olis joku helppo vaihtoehto, mutta kun ei ole. Vaihtoehdot on kokeilla jos polven saisi kuntoon tai sitten lopettaa koira. Tietysti kokeilen ensin ne vaihtoehdot, joiden pitäisi suhteellisen pienellä toipumisella auttaa, mutta kyllä mielessä on pyörinyt se, että milloin ei oo sitten enää viisasta yrittää. Onko se seuraavan kerran kun polvi kolahtaa johonkin?

Tiedän että tää taas helpottaa kun kuntoutuminen etenee. Pari viikkoa on lyhyt aika järjellä ajateltuna. Tunteella ajateltuna se on kuitenkin pitkä, katsella tuota sisupussia allapäin ja kinttu arkana. Saakelin polvi.

Malla lääkärissä

Sointu Jalkanen Keski-Suomen eläinklinikalla tutki tänään Mallan jalan ontumisen jatkuttua.

"Malla tulee tutkimuksiin koska on ontunut leikattua vasenta takajalkaa n. kuukauden ajan vaihtelevasti., ajoittain kolmijalkainen. Klinikalla todetaan, että leikatussa polvessa lieväasteinen turvotus: rtg kuvissa implantit (levy, ruuvit) paikoillaan. Mahdollista on oireiden perusteella, että koira on loukannut leikattua polvea sen verran että nivelkierukka on vaurioitunut.

Koska oireita on jo kuukauden ajan, on polven avaus paikallaan. Varataan aika ns. polven nivelkierukan leikkaukseen. "

Rimadyl 50 mg, 1,5 tbl tarvittaessa kipuun.

9. päivä Malla menee sitten seuraavaan polvioperaatioon jossa operoidaan mahdollinen kierukkavamma.

Laskin, että Malla on puolentoista vuoden sisällä tutkittu ja rauhoitettu K-S: eläinklinikalla aika monta kertaa:
Toukokuu 2011: ontumatutkimus
Kesäkuu 2011: ontumatutkimus, epäily ristisidevammasta
Heinäkuu 2011: TTA-leikkaus
Syyskuu 2011: TTA-kontrolli
Elokuu 2012: TTA-kontrolli
Lokakuu 2012: ontumatutkimus

Että voi yksi pirun koipi aiheuttaa huolta ja murhetta. Nyt mennään vajaa kaksi viikkoa hihnalenkein, tarvittaessa kipulääkkeillä ja toivotaan vaan parasta.

Malla painoi eläinlääkärin vaa'alla 17,4 kiloa, eli vähän on taas paino pudonnut edellisestä.

Agitreenejä

Muutama ratapiirros viime viikkojen treeneistä. 

Sunnuntai 28. päivä lokakuuta: Kaisa Honkosen suunnittelema viikkorata Jattilassa itsenäisesti: 

 

2-3 VALSSI: tarkkana ajoituksen kanssa.
3. VASTAKÄÄNNÖS TAI VALSSI: vastakäännös sujui paremmin, valssissa itsellä taas takkuamista, koira suoritti kyllä hienosti.
5. ja 6. NIISTO-SOKKARI: 5:n tein takaakierto-persjättönä, kutonen ok.
8. JAPANILAINEN /PAKKOVALSSI /SOKKARI (tietty se tehdään 26:n puolella): pakkovalssi
10. POISPÄINKÄÄNTÖ TAI SOKKARI / PÄÄLLEJUOKSU: poispäinkääntö oli yllättävän hyvin Seelan muistissa!
12. PUTKIJARRUTUS:
13. JAAKOTUS /VALSSI: jaakotus
15. PÄÄLLEJUOKSU, JOS JAAKOTTI 13. / SOKKARI TAI TAKANALEIKKAUS, JOS VALSSASI 13.: päällejuoksun ajotus ensimmäisellä kerralla miten sattuu, ja Seela haki pituuden väärään suuntaan. Pienellä fiksailulla ok.
17-18 (TAI 18-19) SOKKARI: tämä oli vaikea. Ensin lähdin liikaa saattelemaan okserille ja siitä sitten seurasi kaikenlaisia ongelmia, Seela hakee kyllä okserin ihan näpsäkästi, ja kun annoin koiralle luottoa, niin toimi hyvin.
20-21 VETO TAI SOKKARI: veto
22. SIVUIRROTUS: sikahienosti Seela nykyään tohoaa noita keppejä, olin äärettömän tyytyväinentähän.
24. TÖRKKÄYS JA ITSE MENTIIN PUTKEN LOPPUUN MERKKAAMAAN KÄÄNNÖSTÄ 25:LLE
25-26 VALSSI / SYLIVEKKI: valssi.
28. TAAKSE TÖRKKÄYS: ok
28-29 PÄÄLLEJUOKSU: tosi hyvä!
29. SYLIVEKKI / NIISTO / NIISTO-SOKKARI: tässä tuli oiottua pelkällä valssilla.

Kaikenkaikkiaan tehtiin ensin lyhyemmissä pätkissä ja sit kokonaan 16-21 oli kaikista haastavin kohta rytmityksen kannalta, ja sitä palkkailin reilusti. Seela kiihtyi jonkin verran viereisen kentän koirien touhuista ja alku saatiin ottaa useampaan kertaan. Pitäisi oikeastaan olla ihan kiitollinen, että saatiin "kisavire" pilkahtamaan omatoimisissa treeneissä, koska selkeästi saa lähdön epävarmaksi ja se haukku, se haukku! Muuten Seela työskenteli todella kuuliaisesti teknisellä radalla. Hieno likka!

Maanantaina 22. päivä tehtiin linjauksia.
Ratana Marian suunnittelema vauhdikas pätkä, joka oli aivan mahtava tehdä Seelan kanssa.
Linjaukset istuu Seelalle kun nyrkki silmään, ja jos joku agilityyn liittyvä asia on mulle yleensä järkeen istunut niin linjaaminen. Joten päästiin tykittämään rataa oikein kunnolla.

Väli 6-7 meinasi mennä sylkkäriksi kun en lähtenyt 5:lta tarpeeksi liikkumaan.
Keppien aloitus renkaalta oli yllättävän vaikea, lisäksi Seela jätti kepeiltä yhden välin tekemättä kun mentiin A:n ohi, liekö ajatushäiriö vai veikö sitten ihana kontakti liikaa.

Seelalla tosi hyvä vauhti ja into. Hyvät kontaktit. Hyvä mieli jäi treeneistä.

Opeteltavaa asiaa olis sivuttaisirtoaminen kontaktilta. Jonkin verran ollaan sitä tehty, mutta pitää taas muistaa panostaa kun nyt ollaan niin paljon tehty vauhtia.

Maanantai 29.10.
Ei tartte varmaan montaa kertaa ratapiirrosta katsoa kun huomaa mikä oli teemana. Jep-jep. Putkijarruthan ne. Taas yksi asia niiden joukosta jota en vaan oo saakeli saanut aikaiseksi opettaa. Lisäksi tehtiin sivuttaisirtoamista ja leijeröinti tuolle muksalle suoralle radalla.
Rataan mahtu myös muutama persjättö, jei!

Tehtiin ensin loppupalkalle pelkkää sivuirtosuoraa ja leijeröintiä. Seela oli aivan super! Se poimi hypyt matkalla varmasti ja eteni tosi hienoa vauhtia. Putkijarrutkin yksittäisputkella sujuivat hyvin.

Rata sujui ihan ok, kepeillä meinasin karata koirasta ohi ja täten sitten ohjata sen väärälle linjalle suoraa ajatellen, joten siinä tarvittiin malttia. Suora sujui hienosti, putkeen 11 vastakäännöksellä. Putkijarrut toimi radalla yllättävän hyvin, muutama virahti, mut pitäisi vaan vahvistaa, Seela lähti kyllä mukavasti mukaan jarruihin jo ihan parilla toistolla. Välillä tuntuu että tuota koiraa on vaan liian helppo treenata, kun se oppii lähes itseksiään.

Malla 7-vuotta!

On helppo muistaa minä päivänä Joensuussa satoi ensilumi 2005. Tänään on vietetty Mallan ja Mion synttäreitä.

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

Päivä aloitettiin metsälenkillä, ceasar-herkuttelulla ja naudannilkan mussutuksella.
Paljon onnea rakkaalle Räkäpäälle, ja muillekin Cossaksin W-pennuille.

Mallan lääkärikeikka

"Mallan leikattu polvi on hivenen turvoksissa, ja vaikka Malla ei polven tutkimustaaristakaan, on ontuma niin selkeästi polviontuma että oireet viittaavat polvivammaan. Tulehduskipulääke ja antibioottikuuri aloitetaan. Pidä koira levossa, eli sisälläkään ei riekuta ja ulos vain tarpeilleen. Varaa aika leikanneelle lääkärille 1,5 viikon päähän. Venähdyksen tms. tulisi tässä vaiheessa olla selkeästi parempi."

Dolagis 50 mg, 1½ tabl. / vrk, tulehduskipulääke, kuurina
Amoxiclav vet 200/50 mg, 1 tabl. aamuisin, 1 tabl. iltaisin

Nyt on viikonloppu levätty, selkeästi ei Mallan liike ole puhdas, ja lepoa jatketaan, mutta Malla on alkanut varaamaan jalalle. Hyväntuulinen akka, mutta ulkona haluaisi actionia, vaikka sit räyhänhenkenä toimimista.

Malla sairastaa

Eilen tullessani töistä vastaan käveli maailman hyvintuulisin, riemupomppiva, kolmijalkainen koira.
Mallan leikatulle polvelle on tapahtunut jotain, mitenkään minusta koira ei arista jalkaansa koskettaessa, mutta Malla ei pysty käyttämään jalkaansa ollenkaan.

Kävimme tänään hakemassa ensisijaiset lääkkeet, jonka pitäisi karsia pois mahdolliset venähtymät ja revähdykset. Kipulääkekuurin ja antibioottikuurin jälkeen 24.10 lähdemme käymään Keski-Suomen eläinklinikalla Mallan leikannutta ortopediä, jos jalka ei edelleenkään toimi.

Iso huoli on punaisesta tulisielusta. Onneksi Malla ei vaikuta kipeältä, vaan on tilanteeseen nähden hämmentävän hyväntuulinen. Ja oikeastaan se mua vähän ihmetyttääkin, että mitä semmoista tosta jalasta voi mennä rikki, mikä ei tee kipeää, mutta estää täysin jalan käyttämisen...

Eiliset toko- ja agitreenit ja treenitaukosuunnitelmia

Eilen vapaapäivän kunniaksi kävimme tekemässä tokoa, josta ei jälkipolville kyllä niin mitään kerrottavaa.

MALLA:

Seuraamista: Ihan muuten ok, mutta nenäpilli soi. Että ärsyttää.

Ruutu: ekalla kerralla lompsotteli sinne päin. Toisella lähetyksellä korrekti ruutu, mutta poiskutsu ei meinaa onnistua. Mietin että eikö toi oikeasti aina kuule ensimmäistä käskyä vai onko paikallamakaaminen sen verran vahva komento, että se on enemmän henkinen este lähteä ohjaajan mukaan.

Istuminen: ok

Kaukot: Ensimmäinen vaihto on Mallan mielestä seisomaan nousu. Edelleen. Olen monta kuukautta aloittanut aina istumisella ja AINA se nousee seisomaan. Ei voi vaan käsittää.

SEELA:

Edisti sikana seuraamisessa, joten en ruvennut sen kanssa koko tokoa sit tekemään.

Maanantain agilitytreeneissä tehtiin Seelan kanssa vauhdikasta ja motivoivaa rataa. Ollaan "kotiläksynä" käyty seisomassa hallissa, ja olen höpöttänyt "putkeenputkeenputkeen" -mantraa, ja Seela sitten etsii millon minkäkin putken sanallisesta vihjeestä ja painaltaa sinne, mistä sikahyvä palkka.

Radalla käytiin läpi erilaisia, haastaviakin putkikulmia sekä jaakotusta. Ei otettu ensimmäisellä kierroksella, jossa näitä asioita tehtiin erikseen, huomioon sitä, kuinka paljon loppusuoralta tullut palkka kiihdyttää pientä sinistä otusta. Jos Seela osaa normaalistikin mennä kovaa, niin...

Noh, oli kivat treenit, tuon koiran motivaatio tehdä ja touhuta on kyllä mahtava, mutta aiheuttaa tietysti koko ajan myöskin tarvetta ohjaajalle kehittää liikkumista. Tosi hyvillä mielin treeneistä lähdettiin, ja erityisen ylpeä olin loppusuorasta jossa Seela jäi hienosti pujottelemaan vaikka itse irtaannuin hyvin vetävälle loppusuoralle.

Ensi viikolla työt haittaa harrastuksia ja ei päästä treeneihin, joten ajattelin pitää pienen motivaationvaalimistauon Seelalle. Nyt on käyty aika usein treenaamassa, kisojakin on ollut muutamia ja vaikka missään nimessä ei voi sanoa, että Seelan motivaatio tekemiseen olisi huono, niin ajattelin nyt kahden viikon ajan keskittyä lenkkeilyyn ja antaan tehdyn työn ja opeteltujen asioiden hautoa pienen sinisen pääkopassa. Nyt on itselläkin kova motivaatio treenata ja kisata, joten ehkä hyvä myös antaa omien ajatusten hetki keskittyä johonkin muuhun kuin agilitykuvioihin. Ja tietysti kun juoksutauot eivät enää keskeytä kautta, niin pitää muistaa myös lepuuttaa ja palauttaa koiraa sitten muilla verukkeilla.

Agilitykisat JAT 6.10.2012

Voihan meitä.
Olin ilmoittanut Seelan JAT:n kisoihin ja näpsäkästi MEDI3:t aloitti heti aamusta, joten kun 7.15 pääsin töistä, niin puoli tuntia myöhemmin oltiin jo kisapaikalla lämppäilemässä. Seuraavan kerran kun tulee mieleen jatkaa yön valvomisen jälkeen suoraan agikisoihin, uskon harkitsevani vähän tarkempaa.

Tuomarina kisoissa Henri Luomala, jonka radoilla Vääksyssä karjisten mestaruuksissa vasta oltiinkin.
Mulla oli oikeastaan yksi selkeä tavoite näihin kisoihin. Kontaktit. Olen kisoissa liian malttamaton ja arkailen liikkua kontakteilla kuten treeneissä ja kisakontaktit on meillä a) hitaat ja b) epävarmat. Treeneissä voin juosta ihan täysillä ja Seela ottaa itsenäisesti kontaktit, tätä tietysti toivois kisoissakin...

Seela oli taas kun viritetty jousi A-radalle kun lähdettiin. Lähdössä oli vähän sellainen kauhunsekainen tunne, että jos odotutan yhtään enempää niin se lähtee luvatta. Kutsukaamme tätä ratasuoritusta Sininen Pieru -radaksi. Tää oli just niitä ratoja kun koirasta pääsee ääntä ja aivot ja keskittyminen ovat pierun lailla haihtuneet saharaan.

Noh, positiivista, kontaktit! Videolla ei näy, mutta siis A:n jälkeiseen ansaan mentiin. Mietin jo rataantutustuessa että meidän kompastuskivi on tässä, ja valitsin väärän tavan ohjata. Seela ei lähtenyt valssiin mukaan (kön valssi oli myöhässä, eikä muutenkaan ehkä kovin toimiva idea), ja karkas mun pyllistellessä hypyn väärälle puolelle. 

Sit käytiin jäähyllä ja kömmittiin Pappa-Golfin takapenkille nukkumaan parisenkymmentä minuuttia, jonka jälkeen käytiin samaa rataa kokeilemassa Soolon kanssa, ja Hylyksi sekin kääntyi esteen neljä jälkeen. Ei meidän yhteistyö ihan ensiyrittämältä ottanut onnistuakseen. 

Noh, sit B-rata. Ehkä unet oli tehneet tehtävänsä, mutta paljon paremmilla fiiliksillä meni rataantutustuminen ja muutenkin oli paljon kivempi fiilis radalle astellessa. Olin jotenkin taivahan varma, että Seela pysyy lähdössä, ja videolta katsottuna tilannehan ei todellakaan ollut ihan niin rauhallinen kuin jotenkin itsestä tuntui. Siellä se kuitenkin nökötti kun käännyin katsomaan ja saatiin rauhallinen lähtö siinä mielessä, että itsellä oli ihan hyvä fiilis kutsua koira liikkeelle. Vissiin silmät sen verran haritti yövuoron jäljellä, kun en oikeasti todellakaan huomannut mitään rauhatonta Seelan lähtöfiiliksissä. 

Rata sujui ihan mukavasti. Oma ohjaus oli vähän epävarmaa, niin kuin se tuntuu vähän näillä kolmosten radalla olevan. Joten en tehnyt mitään kunnianhimoisia ohjausliikkeitä. Suurin virhe mulla tuli kontakteilla. Mun ei olis pitänyt päästää Seelaa edelle puomille, koska se ei osaa edetä itsenäisesti ja jäädä on-offiin jos olen kauheasti takana, ja A meni sit ihan omaan piikkiin. 

Erittäin tyytyväinen olin tosi hienoihin keppeihin, takaaleikkauksia en oo kisoissa kauheesti tehnyt ja oon kisoissa vienyt Seelaa kepeillä muutenkin varovaisesti, nyt oli ilahduttavaa et videoltakin keppien ohjaus näytti reippaalta myös ennen A:ta tehty päällejuoksu oli ihan ok, vaikka lähdin siihen turhan varovasti. Se mikä oli myös äärettömän positiivista oli, että B-radalta tulokseksi kaikkinensa 0 ja hyvällä ajalla (-8,50), tällä tuloksella sijoituttiin neljänneksi. Videon still -kuvassa meneillään ohjauskuvio Sadetanssi Jattilassa...

 

Eilen en osannut oikeen tästä iloita. Iloitsin siitä, että meidät palkittiin SERT-A:lla... väärin perustein.

Se fiilis kun heräsin päiväunilta (vihdoin kun olin nukkumaan päässyt) ja mulle tuli sellanen olo, että hei, meitä oli 32 kisaajaa, miten SERT saatto siirtyä meille. Sit tarkistamaan säännöt, ja ei kun kisapaikalle palauttamaan plakaattia ja ruusuketta ja yliviivaamaan kisakirjan SERT-merkintää. Inhimillinen erehdys, ei siinä mitään, mutta äh, kun ehti jo iloita niin paljon. Ihan yhtä hyvä rata ja ihan yhtä hyvä koira, en oo millään tavalla pettynyt Seelaan tai meidän suoritukseen, mutta tää "teille SERT, ei ku ei sittenkään!" -näytelmä olis saanut jäädä käymättä.

Tänään on ollut parempi fiilis, ja harmitus on aikalailla hävinnyt. Ihan järjettömän hienosti on tämä syksy agilityssä mennyt. Ollaan startattu yhdeksän starttia ja saatu 5 nollaa, se on niin kova suoritus, et ei voi olla pettynyt yhdestä toimistotyöläisten virheestä. Seelan kanssa on ollut niin makeeta työskennellä ja kisata ja oon myös ylpeä itsestäni, kun oon pystynyt skarppaamaan radoilla onnistumisia toistensa perään. Toivottavasti sitä muistaa tän tunteen, ja onnistumisen riemun ja sen miten ylpeä tuosta koirasta on. Ne sertit tulee ajallaan jos tehdään tiiminä yhtä hyvin töitä jatkossakin. 

Lisäksi pitää sanoa, et on meillä kyllä ihania, kannustavia ja myötäeläviä seurakavereita ja ystäviä, joiden kanssa on ihana iloita ja joiden kanssa voi sit jakaa pettymykset myös. Ilman hyvää porukkaa tää olis aika tyhjää tämän lajin kanssa touhuta.

Tuulia Liuhdon koulutus 22.9.

Osallistuttiin JAT:n järjestämään Tuulia & Timo Liuhdon koulutukseen lauantaina Seelan kanssa.
Meidät oli laitettu Tuulian ryhmään. Aikaa oli semmonen 20 min per koirakko. 

Mulla on noi ulkopuoliset koulutukset olleet vähän akilleen kantapää, jännitän niin hitosti yleensä, että en sillein odottanut kauheesti koulutukselta. Tää ennakkoon kaiken ajatteleminen tuhoontuomituksi tuntuu sopivan kuitenkin meille. Tykkäsin koulutuksesta aivan tosi paljon.

Tehtiin 33 esteen melko teknistä rataa, mutta musta oli kiva, että tekniikat oli kuitenkin tehtävissä ja rata eteni kuitenkin vaikeista kohdista huolimatta kivasti. Oli mukavaa kun melkeen joka kohtaan oli useampia vaihtoehtoja ohjata, koska niinhän se on kisoissakin, joten ei ollut pakko tehdä kaikista vaikeinta ohjauskuvioa jos ei tahtonut.

Alussa jännitin ihan hirveesti eikä päästy esteeltä 2 mihinkään. Kiva huomata kun kouluttajan ääni vaan napakoituu ja oma ääni kiristyy ja koira pyörii ympyrää ja haukkuu. Sit kun päästiin ekoista esteistä ohi niin yhtäkkiä oltiinkin jo jossain esteessä 19 ilman ongelmia.  Paljon sain vinkkejä ihan perustekniikoihin, takaakiertoihin, pakkovalssiin ja valssiin. Lisäksi leijeröitiin sellainen kohta mitä en ois ikimaailmassa itse ajatellut koskaan leijeröiväni. Oli aika voittajaolo kun toi rata kaikkine esteineen selätettiin lopulta.

Opittavaa olis niin paljon, niin radanluvussa, muistamisessa kuin rytmittämisessäkin. Perustekniikan kanssa on mulla paljon tekemistä, ja ylipäätään sen, että mistä se välillä tulee se Aino joka vetää vaikeen radan tarkasti ja puhtaasti ilman ongelmia ja mistä sen Ainon joka jännittää niin paljon ettei pääse esteestä 2 eteenpäin, sais taka-alalle. Se olo mulla vahvistuu koko ajan, että Seela tekee just oikein, ja tosi rehellisesti voi koiraa katsomalla nähdä mitä itse tekee väärin. Sikahyvä Seela, ja henkistä voittoa sekin, että koira joka kesällä aivan paniikissa pakeni ukkosta komeroon piiloon teki täysillä agirataa vaikka ukkonen pärisi lähettyvillä.

Taas sain noottia siitä, että liikaa pyrin tekemään koiran puolesta, vaikka mulla on irtoava koira. Nykyään kyllä huomaa et ei mulla ole radalla sillä tavalla "kiire", eli ollaan selkeesti joissain asioissa ainakin menty eteenpäin. Ja siis vaikka se nyt ei ensiarvoista ole, niin kivalta tuntui palaute myös siitä, miten hyvä koira mulla on. Ja että ollaan ylipäätänsä kehityskelpoinen koirakko.

Silleen kiva koulutus näin omasta näkökulmasta kun toisaalta näytettiin sekä se versio tekemisestä kun en oo yhtään kartalla ja sit kuitenkin oli monta timakkaa pitkää pätkää jolloin sit kaikki vaan maagisesti loksahti paikalleen ja tehtiin ns. meidän parasta tekemistä. 

 

1-3 - pakkovalssi-jaakotus
4-7 - pakkovalssi kutsuen koiraa laser suoraan putkea kohti, ei liikettä kohti muuria, lähetys esteelle 5, pakkovalssi 6:lle, linjaus ennen hyppyä 7 vaihtoehtona saksalainen
8-12 - rauhassa lähetys 9 putkeen, niistolla kepeille, selkeä ennakoiva valssi 11-12
13-17 - pussille etumatkaa, puolivalssi avuksi välistävetoon, vaihtoehdot 17 joko leijeröidä tai sit pakkovalssilla (aloitettava reilusti ennen putkensuuta)
18-20 - sama alun pakkovalssi ja valssi, juoksulinja 20 putken väärää päätä kohti, jolloin koiran juoksulinja on suoraan oikeaan päähän
21 -23 - takaakierto & valssi lähetys pituuteen, leijeröinti, niin että itse jäädään putken 9 toiselle puolen ja koira suorittaa a:n
24-27 - riman kohdalta tyrkkäys takaakiertoon, päällejuoksu ja puolenvaihto keinulle joko ennen tai jälkeen
28-33 - linjaus 28, jolloin putkeen lähetys helpottuu samanlainen tyrkkäys takaakiertoon kuin 24, valssi & linjaus tai valssi & vastakäännös 31:llä, siitä näpsäkästi loppusuora

Selkeästi haastavin kohta meille oli alku, jälkikäteen ajateltuna saksalainen olis voinut olla vähemmän hoppuinen tyyli viedä tuo kohta.
Kontaktit oli tosi kiva, pari kertaa piti paikasta muistuttaa. Lähdössä meinasi ukkosen aikaa varastaa. Itselle kun sain päälle reippaan liikkumisen, niin Seela teki aivan sairaan hyvin. Seelan vahvuus oli Tuulian mukaan se, että se on irtoava, motivoitunut ja innokas, ja silti äärettömän hyvin kuulolla ja ohjattavissa. Ja näinhän se on. Kyllä niin paljon tykkään tuon pienen sinisen tekemisestä.